Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (415)
Meillä lapsi vielä vieressäkin aloittaa kaikki että "äiti", .... "äiti",... ja niin monta kertaa että sanon MITÄ vaikka seison ihan vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan samalta kun äitini. Ei saa katsoa telkkaria rauhassa tai edes rueta nukkumaan jos hän on kylässä. Vieraiden luona puhuu toisten päälle ja keksii puhua vaikka jääkaapista jos ei muuta asiaa ole. Vuosikymmenet sama homma ja tuntuu että pahenee vaan. Olen välillä tosi väsynyt, vaikka rakas äiti onkin.
On se kyllä kumma jos ei jaksa oman lapsensa puhumista kuunnella, jotain on pielessä, jospa antaisit enemmän tälle lapsellesi laatuaikaa ja kuuntelisit tätä pientä. Itselläni on tytär ja on aina saanut pälpättää, hänen tätinsä sanoo häntä Räpätädiksi, heh...
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi vielä vieressäkin aloittaa kaikki että "äiti", .... "äiti",... ja niin monta kertaa että sanon MITÄ vaikka seison ihan vieressä.
Meillä kans. "Äiti, äiti, äiti, äiti". "No mitä?" "Ettäää..." ja sanoo jonkun asian joka oikeasti oli mielessä tai sitten ihan selvästi nopeasti keksii sanottavaa. Kyseessä 6v papupata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä vain 1 marsu? Se on kyllä väärin.
En enää jaksakaan. En halua edes nähdä sitäkään, kun penska huutaa suu levällään. Vaikka sitä kakaraa kuinka kieltäisi, että älä tee noin ja kohta sattuu.
Silti se s**tana tekee niin ja sitten parkuu. Tekisi mieli vedellä ympäri korvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksakaan. En halua edes nähdä sitäkään, kun penska huutaa suu levällään. Vaikka sitä kakaraa kuinka kieltäisi, että älä tee noin ja kohta sattuu.
Silti se s**tana tekee niin ja sitten parkuu. Tekisi mieli vedellä ympäri korvia.
Miksi aikuinen ei ainakaan muiden nähden itke suu ammollaan?
Vierailija kirjoitti:
Mun avioliitto kaatui kun minä en puhunut ja mies puhui koko ajan. Hyvä mies, mutta en vaan jaksanut. Nyt olen lähes erakkona, käyn töissä jne mutta viihdyn yksin.
Mun avioliitto on kaatumassa, koska muija puhuu jatkuvasti. Aivan sama, vaikka ei olisi mitään oikeaa asiaa. Ääntä pitää tuottaa ja jos ei kaikkiin kysymyksiin ja kommentteihin viiveettä vastaa, suuttuu ja haukkuu psykopaatiksi. Miten voi vastailla jokaiseen kommenttiin, mitä itsekseen suustaan ulos päästää?
Esimerkkinä: "nämä ruukut ovat talven aikana hajonneet, enpä enää osta niitä". En vastannut siihen mitään, koska oli omat hommat kesken. Riidan sai siitäkin aikaiseksi. Oma ajatus on, että ei kannata avata suutaan, jos ei ole mitään asiaa. Taidan aloittaa erakon elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 13-vuotias lapsi, joka on aika usein äänessä. En aina jaksa kuunnella enkä varsinkaan vastailla, kun hän kertoo esim. tarjouslehdestä tuotteita ja pyytää arvaamaan hintoja. On meillä hauskoja ja fiksujakin keskusteluja ja hän on hyvin verbaalinen ja fiksu, mutta varsinkin väsyneenä suu käy kuin ruuneperillä, vaikkei tunnu olevan mitään asiaa. Yritän jaksaa ja ajatella, ettei mene varmaan kauaakaan, kun hänestä tulee sulkeutunut teini. Enkä tietenkään oikeasti toivo, että sulkeutuisi.
Ei se ole loputonta. Jonain päivänä se lapsi kasvaa isoksi ja saat maanitella sitä puhumaan edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun avioliitto kaatui kun minä en puhunut ja mies puhui koko ajan. Hyvä mies, mutta en vaan jaksanut. Nyt olen lähes erakkona, käyn töissä jne mutta viihdyn yksin.
Mun avioliitto on kaatumassa, koska muija puhuu jatkuvasti. Aivan sama, vaikka ei olisi mitään oikeaa asiaa. Ääntä pitää tuottaa ja jos ei kaikkiin kysymyksiin ja kommentteihin viiveettä vastaa, suuttuu ja haukkuu psykopaatiksi. Miten voi vastailla jokaiseen kommenttiin, mitä itsekseen suustaan ulos päästää?
Esimerkkinä: "nämä ruukut ovat talven aikana hajonneet, enpä enää osta niitä". En vastannut siihen mitään, koska oli omat hommat kesken. Riidan sai siitäkin aikaiseksi. Oma ajatus on, että ei kannata avata suutaan, jos ei ole mitään asiaa. Taidan aloittaa erakon elämän.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole loputonta. Jonain päivänä se lapsi kasvaa isoksi ja saat maanitella sitä puhumaan edes jotain.
Ei pidä paikkaansa. Kun se on yli 4-kymppinen niin tuo muutaman mukulan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei pitäisi tehdä lapsia. On ne vaan niin rasittavia.
Koitas joskus pysähtyä oikein kunnolla keskustelemaan hänen kanssaan. Joskus tuollainen hysteerinen pälpätys voi olla tarvetta tulla huomioiduksi ja helpottuu kun saa aikuisen huomion hetkeksi kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea tätä ketjua mutta ap:lle. Anna yhteistä aikaa lapselle, selkeästi kaipaa sun huomiota. Tuppisuita tähän maailmaan mahtuu liikaa, jotka eivät osaa mistään aiheesta puhua, hyvä kun puhuu ja voi puhua kaikesta.
Minullakin on höpöttäjä lapsi (10v) ja ei todellakaan ole saanut liian vähän huomiota. Tehdään yhdessä päivittäin kaikkea kivaa (mitä hän on ehdottanut tai mihin ollaan yhdessä päädytty), mutta aina pitäisi saada lisää! Tämä keskustelu ollaan käyty vuosien varrella lukemattomia kertoja; kun ollaan tehty jotain yhdessä, sen jälkeen on äidin oma hetki Olen itse introvertti ja totaali yh, joten omien voimavarojeni suojeleminen on ollut todella tärkeää. Mutta siis edelleen vain innostuu huomiosta vaatimalla lisää ja lisää ja lisää. On raskasta joutua siihen rooliin, että joutuu kieltämään jatkuvasti, vaikka sitä kuinka pehmentäisi sopimalla seuraavan täyden huomion hetken. Kuuntelen ja keskustelen hänen kanssaan aktiivisesti, mutta silti tykkää puhua vieraiden ihmisten kanssa. Siis onhan tässä paljon positiivista, mutta silti aika hyvinkin uuvuttavaa minulle. Ja juuri tuo, että vaikka ohjaa touhuamaan itsekseen niin jatkuvasti kaipaa katsojaa ja kommenttia eiku vielä yksi kerta, äiti äiti äiti ihan vaan tämä, ihan nopeasti, äiti tästä sä tykkäät, jne jne jne
Siis piti ihan tarkistaa olenko tämän itse kirjoittanut. Mutta en ole. Meillä 6v poika aivan samanlainen. Olen toivonut että helpottaisi ajan mittaan. Olen itsekin puhelias mutta liika on liikaa.
Joo, se on ihan ymmärrettävää. Mietitään tätä kun hankit lapsen?
Eikö teidän kouluikäisillä ja teineillä ole ystäviä tai sisaruksia, joiden kanssa jauhaa aidanseipäästä? Olinhan minäkin puhelias nuori, mutta kyllä siinä 6v eteenpäin purin puheripulini samalla aaltopituudella oleviin ikätovereihin, enkä kotitöiden parissa hääräileviin vanhempiini.
Toki minulla oli hyvä puheyhteys äidin ja isän kanssa, mutta aikuiset nyt vain oli mielestäni supertylsää seuraa. Muuttukaa tekin puiseviksi boomereiksi niin lapsenne kiinnostuu kavereistaan enemmän.
Tarhaikäisen on toki ihan hyvä viettää suurin osa ajastaan aikuisseurassa, mutta en oikein tajua mistä revitte näitä 10-vuotiaita jotka kaiken vapaa-aikansa seuraa vanhempiaan kuin hai laivaa
No jo on aloittajalla ongelma. Kyllä mä itse kuuntelisin paljon mielummin loputonta höpötystä ukkosista kuin jatkuvaa raivarointia, joka ihmeen asiaan. "Varo tuota autoa", niin siitä saattaa seurata puolen tunnin raivokohtaus. Välillä olen miettinyt et mitäpä, jos en varoitakaan autosta, vaan katson, miten käy. Ainakin vältyn siltä raivokohtaukselta, jos auto ei osukaan. Fiksulta kuulostaa aloittajan lapsi puheenaiheiden perusteella.