Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (415)
Mulla ei ole lapsia mutta muistan miten rasittavaa se oli kun pikkusisko pienenä puhui koko ajan ja silloin kun tein läksyjä tai luin niin se tuli siihen selittämään kaikkea turhaa ja hermostui jos en reagoinut tai sanoin vaan mmm. Tai kun viikonloppuaamuna halusin nukkua niin se tuli istumaan siihen sängyn laidalle ja penkomaan tavaroitani 'mikä tää on' 'hei?' 'Hei mikä tää on??'
😂
Niin puheliaalle kuin hiljaiselle lapselle pitää opettaa sosiaalisia taitoja. Ei puhelias tarkoita välttämättä samaa kuin sosiaalinen.
Jos puheliaan kanssa ei voi kunnolla keskustella, on hänelle opetettava toisten kuuntelelemista ja kerrottava miksi se on tärkeää, että osaa toimia osana ryhmää, eikä vie kaikkien tilaa. Lisäksi on tärkeää opettaa tunteiden sanoittamista, myös sen kun haluaa huomiota.
Kevyesti. Lapsilla on hyvät jutut.
Meillä on kolme lasta ja kyllä nekin pitävät ääntä tietysti. Ap:n olisi ehkä kannattanut hankkia lapselle sisarus niin olisi joku jonka kanssa ihmetellä ympäröivää maailmaa jos oman lapsen seura on niin kuluttavaa. Usein ajattelisi, että yhden lapsen kanssa olisi helpompaa, mutta ehkä se riippuu mitä puolia siinä painottaa. Meidän kolme puhuivat pieninä aika paljon toistensa päälle ihan vain kilpaillakseen huomiosta. Siitä onneksi oppivat nopeasti pois. Ja todellakin kaikki saavat tarpeeksi huomiota, mutta lapset haluavat helposti sen mitä toisella on juuri sillä sekunnilla. Jos toinen pieni saa lasin vettä niin toisellekin pienelle tulee jano vaikka olisi just juonut.
Kiva sitä oli kuunnella. Murrosikä kun tuli niin eipä sitä vanhemmille juuri juteltu.
Sulla on aika puhelias lapsi kyllä, hauskalta kuulosti jutut 😂 Ymmärrän jos välillä ei jaksa kuunnella. Voisit sanoa lapselle, että jos on jo kauemman puhunut ja et jaksa kuunnella, että "Oot puhunut jo aika kauan. Olisitko nyt vähän aikaa hiljaa." Voit myös kirjoittaa lasta tekemään hiljaisuutta vaativia puuhia, kuten lukemista, tietokonepelin pelaamista, lasten ristikoiden täyttämistä, piirtämistä, maalaamista jne. Hiljaa olemista voi opetella.
Ei minua puhuminen yleensä haittaa, oikeassa seurassa olen itsekin puhelias. Mulla on kaksi tyttöä, ovat molemmat rauhallisia. Puhuvat silloin kun on asiaa, ja vastaan kyllä silloin. Itsekin tykkään puuhailla asioita rauhassa, ja lapsetkin usein leikkii keskenään tai itsekseen, ja välillä lukevat, piirtävät, jne. Kyllä meillä myös välillä riehutaan, hypitään ja juostaan ympäri taloa :D
En jaksa sitä yhtään. Siksi en ole tehnyt lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kevyesti. Lapsilla on hyvät jutut.
Niin on. Minä jaksaisin höpötellä lasten kanssa vaikka kuinka pitkään. Ihan parasta juttuseuraa 😍
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksakaan. En halua edes nähdä sitäkään, kun penska huutaa suu levällään. Vaikka sitä kakaraa kuinka kieltäisi, että älä tee noin ja kohta sattuu.
Silti se s**tana tekee niin ja sitten parkuu. Tekisi mieli vedellä ympäri korvia.
Hyi miten rumasti kirjoitat. Hanki apua lapsesi tähden ja itsesi tietty myös.
Vierailija kirjoitti:
Marketissa näin teidän tapauksen. Kiva energinen elämäniloinen pikku poika ryntäsi hakemaan sellaista pikkuautokärriä jotta pääsi huristelemaan. Äiti oli sit "Et v***u mee sinne, takas nyt s****na. Voi v***u sun kanssa." Tuli surullisena seurattua sitten liikkeessä kun poika huristeli kärryllä menemään ja mutrusuuäippä mätti ja kiroilu v***a minkä ehti tälle pojalleen ja seurasi enemmän kännykkäänsä....
Kaikille niitä lapsia suodaan.
Ei kukaan sitä porinaa ja kälätystä jaksa kuunnella, mutta kun tuli ne rojut ränniin otettua, ja se pikku limanaama hankittua, niin täytyy teeskennellä, että Juhaeskopekan nolo mussutus on niin ihanaa ja kiehtovaa, vaikka salaa herkuttelee ajatuksella viskata papupata lähimpään kaivoon. Lapsethan ovat likaisia ja erittäin tyhmiä. Ei pysty kyllä kuuntelemaan.
Naapurissa asuu pikkulapsia, jotka puhuvat tai kirkuvat jatkuvasti. En pysty olemaan samaan aikaan ulkona, kun en vaan jaksa kuunnella. Tulisin hulluksi, jos joutuisin sisätiloissakin kuuntelemaan sitä älämölöä joka ikinen päivä tauotta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan sitä porinaa ja kälätystä jaksa kuunnella, mutta kun tuli ne rojut ränniin otettua, ja se pikku limanaama hankittua, niin täytyy teeskennellä, että Juhaeskopekan nolo mussutus on niin ihanaa ja kiehtovaa, vaikka salaa herkuttelee ajatuksella viskata papupata lähimpään kaivoon. Lapsethan ovat likaisia ja erittäin tyhmiä. Ei pysty kyllä kuuntelemaan.
Ihan sairasta kirjoittelua. Kylmäävää. Luoja varjelkoon sinua lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan sitä porinaa ja kälätystä jaksa kuunnella, mutta kun tuli ne rojut ränniin otettua, ja se pikku limanaama hankittua, niin täytyy teeskennellä, että Juhaeskopekan nolo mussutus on niin ihanaa ja kiehtovaa, vaikka salaa herkuttelee ajatuksella viskata papupata lähimpään kaivoon. Lapsethan ovat likaisia ja erittäin tyhmiä. Ei pysty kyllä kuuntelemaan.
Ihan sairasta kirjoittelua. Kylmäävää. Luoja varjelkoon sinua lapsilta.
Kylmäävää on ainoastaan räkänaaman idiotismi.
Naapurin vanhan äijän loputonta höpötystä en jaksa kuunnella.
En jaksakaan. Vilkkaiden lasten kanssa on usein rankkaa.
En jaksakaan. Rasittavaa on, jos osuu samaan liikennevälineeseen jonkun äitylin ja pentunsa kanssa, ja se pentu puheripuloi KOKO AJAN ja mamma säestää ja oikein yllyttää. Oikeasti, se teidän Milja-Eeverttinne kälätys jaksaa kiinnostaa vain teitä itseänne, ei koko junavaunua.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin vanhan äijän loputonta höpötystä en jaksa kuunnella.
Onko naapurin vanha äijä lapsi?
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan. Rasittavaa on, jos osuu samaan liikennevälineeseen jonkun äitylin ja pentunsa kanssa, ja se pentu puheripuloi KOKO AJAN ja mamma säestää ja oikein yllyttää. Oikeasti, se teidän Milja-Eeverttinne kälätys jaksaa kiinnostaa vain teitä itseänne, ei koko junavaunua.
voi voi sua, eikö sunkaan äitiä yhtään kiinnostanut mitä kaikkea pskaa suollat? Ilmeisesti ei ainakaan ole ollut kukaan sun kasvatuksesta kovin kiinnostunut. :( Tsemppiä!
Siis lapsesi on 4 vuotta nuorempi kuin kirjoituksen lapsi ja SILTI jouduit tarkistamaan oletko itse kirjoittanut tekstin?