Miten mies voi olla näin tylsä? (Toiset treffit)

Vierailija kirjoitti:

Ukko36 kirjoitti:

Kai mies nyt sulkeutuu tommosesta kuulustelussa!

Se, että sinä lauot kysymyksiä toisensa perään, ei ole keskustelua.

Kerrohan meille kaikille, miten ap:n olisi pitänyt puhua, että olisi tullut keskustelua. Sitähän meidän muiden mielestä ap yritti oikein urakalla, mutta kun miesreppana ei kyennyt vastaamaan kysymyksiin tai aloittamaan puhetta aiheesta, joka häntä olisi kiinnostanut.

Mitä vähemmän kysymyksiä, sitä parempi. Ei tuollainen kuulustelu ketään lämmitä. Kertokaa mielummin itsestänne, jos ei miehestä saa mitään irti. Jos kysyt, niin kysy täsmällisiä kysymyksiä aiheista, jotka kiinnosvavat myös itseäsi, niin että voit jatkaa siitä kekustelua, vaikka toinen ei keksisi sanottavaa. Esim; oletko lukenut kirjan x, kiinnostako y. Vaikka saisit yhden sanan vastauksen, niin voit jatkaa itse siitä keskustelua kerten oman kokemuksesi.

- ujo ohis

Mun mies oli tuollainen ekoilla treffeillä, mutta koska oli niin helkkarin hyvännäköinen annoin aika monta mahista ja lopulta päädyttiin naimisiin asti :D. Ei hän vieläkään mitenkään ertyisen puhelias ole. Aina pitää onkia, että mitähän toinen nyt ajattelee ja tuntee. Kommunikaatio on aina ollut meidän suhteen heikko kohta. Toisaalta mieheni on äärimmäisen luotettava ja monessa asiassa aivan kultaa. ...Puheliaat miehet ovat yleensä aikamoisia vilperttejä.

Itse olen ujo mies mutta huomasin nykyisen vaimoni kanssa heti ensitreffeillä että nyt tapahtuu jotain kun ensimmäistä kertaa minun oli todella helppo jutella jonkun naisen kanssa. Äkkiä vain oli kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Juttua riitti tunteja eikä tarvinnut miettiä mitä sanoisi vaan vuodatimme jo puolet elämäntarinoistamme toisillemme ensimmäisenä iltana.

Eli kyllä tietysti ujo tai tuppisuinen mies voi muuttua 20 treffikerran jälkeen mutta suurempi mahdollisuus on kyllä se että teille ei yksinkertaisesti synkkaa niin hyvin että mies vapautuisi oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko36 kirjoitti:

Kai mies nyt sulkeutuu tommosesta kuulustelussa!

Se, että sinä lauot kysymyksiä toisensa perään, ei ole keskustelua.

Kerrohan meille kaikille, miten ap:n olisi pitänyt puhua, että olisi tullut keskustelua. Sitähän meidän muiden mielestä ap yritti oikein urakalla, mutta kun miesreppana ei kyennyt vastaamaan kysymyksiin tai aloittamaan puhetta aiheesta, joka häntä olisi kiinnostanut.

Mitä vähemmän kysymyksiä, sitä parempi. Ei tuollainen kuulustelu ketään lämmitä. Kertokaa mielummin itsestänne, jos ei miehestä saa mitään irti. Jos kysyt, niin kysy täsmällisiä kysymyksiä aiheista, jotka kiinnosvavat myös itseäsi, niin että voit jatkaa siitä kekustelua, vaikka toinen ei keksisi sanottavaa. Esim; oletko lukenut kirjan x, kiinnostako y. Vaikka saisit yhden sanan vastauksen, niin voit jatkaa itse siitä keskustelua kerten oman kokemuksesi.

- ujo ohis

Huh, kuulostaapa raskaalta höpöttää käytännössä yksinään koko treffien ajan. Tämän vuoksi kaveeraan ja seurustelen vähän ekstrovertimpien yksilöiden kanssa, jotka ymmärtävät vuorovaikutuksen ja keskustelukulttuurin päälle. En jaksaisi olla terapeutin roolissa jollekin superujostelijalle.

Ei vitsit kun näitä lukee niin ikävä ulkomaille vain kasvaa... suomalaiset jännitäjäkansa ja mitä puhutaan ja töks miten puhutaan.

Täällä kevyt keskustelu ja asioden höpöttely tuntuu olevan aivan hirveän vaikeaa, kotikulttuurissa kasvetaan jo siihen ettei puhuta ja ”sanotaan vaan jotakin sillon kun on asiaa” mentaliteetti iskostetaan jo pikkulapsiin, siten että lapset alkaa jo hyvässä vaiheessa nuoruutta jännittämään omia puheitaan onko ne tarpeeksi painavaa asiaa ja saako puhua.

Itse olen 38.v äiti-ihminen jo nykyisin ja asunut pariin otteeseen ulkomailla, tulen juttuun vieläkin nykyisin sekä miesten ja naisten kanssa ja ihmiset ”ihastuvat” minuun helposti koska olen niin helppoa seuraa ja välitön. Kuitenkin juuri tuo tilanteen kannattelu tuntuu myös minusta raskaalta ja hyvin moni joka olisi halunnut ehkä lähempääkin ystävyyttä kanssani tehdä on jäänyt small talk-asteelle, koska en kertakaikkiaan jaksa ystävystyä enää tällä iällä pelkäksi kannattelijaksi ystävyydelle. Sama juttu on miesten kanssa, vielä nykyisinkin. Iloinen ja naurava puhelias keskustelija luonteeni tulkitaan helposti siten, että illanvietoissa loppuillasta alkaa avautuminen miten ihana olen ja kiinnostusta olisi muuhunkin.

Suomessa on vielä matkaa siihen sujuvaan keskusteluun ihmisten välillä ja se vaan on hyväksyttävä että täällä porukka on hiljaisempaa ja pihdeillä saat vetää ajatuksia ulos. Mutta sitten kun kohtaa kaltaisensa ja kemiat natsaa niin Ai että se tuntuu sydämessä saakka.

Ap, kehottaisin luovuttamaan. Löydät varmasti kypsempää seuraa jossa viihdyt.

eihän tuossa mitään keskustelua edes ole.. toinen kyselee ja toinen tenttaa. 

Masentaa molempien puolesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko36 kirjoitti:

Kai mies nyt sulkeutuu tommosesta kuulustelussa!

Se, että sinä lauot kysymyksiä toisensa perään, ei ole keskustelua.

Kerrohan meille kaikille, miten ap:n olisi pitänyt puhua, että olisi tullut keskustelua. Sitähän meidän muiden mielestä ap yritti oikein urakalla, mutta kun miesreppana ei kyennyt vastaamaan kysymyksiin tai aloittamaan puhetta aiheesta, joka häntä olisi kiinnostanut.

Mitä vähemmän kysymyksiä, sitä parempi. Ei tuollainen kuulustelu ketään lämmitä. Kertokaa mielummin itsestänne, jos ei miehestä saa mitään irti. Jos kysyt, niin kysy täsmällisiä kysymyksiä aiheista, jotka kiinnosvavat myös itseäsi, niin että voit jatkaa siitä kekustelua, vaikka toinen ei keksisi sanottavaa. Esim; oletko lukenut kirjan x, kiinnostako y. Vaikka saisit yhden sanan vastauksen, niin voit jatkaa itse siitä keskustelua kerten oman kokemuksesi.

- ujo ohis

Huh, kuulostaapa raskaalta höpöttää käytännössä yksinään koko treffien ajan. Tämän vuoksi kaveeraan ja seurustelen vähän ekstrovertimpien yksilöiden kanssa, jotka ymmärtävät vuorovaikutuksen ja keskustelukulttuurin päälle. En jaksaisi olla terapeutin roolissa jollekin superujostelijalle.

Jos pidät sitä jonain terapiana, niin ehkä tosiaan kannattaa pysyä erossa introverteistä. Minun puolesta nainen saa olla vaikka hiljaa koko treffien ajan, en vaivaannu hiljaisuudesta ja sanojen merkitys pariutumisessa on muutenkin mitätön.

Auts, tuli ihan mieleeni, kun vein ekan poikaystäväni vanhempiani tapaamaan. Äiti piti juuri tuollaisen kuulustelun ja poikaystäväparka oli kauhusta kankea koko tapaamisen ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Menkää museoihin, taidenäyttelyihin, eläintarhaan. Tuohan kuulosti vähän työhaastattelulta.

Jos politiikka  on sydäntä lähellä, menkää yhdessä äänestämään eurovaaleissa!

Nyt toimintaa - vie kotiisi ja leipokaa vaikka.

En nyt tuon kuulustelun jälkeen hylkäisi.

Kun omani kanssa seurustelin nuorena, olin niin ujo, että käveltiin varmaan tuntitolkulla ilman että juuri mitään sanottiin. Nyt aletaan olla pian vanhoja ja lapsenlapsiakin liuta, joten minä ap:na katsoisin tuon kortin tarkemmin.

- Voihan jonkun showpellen kanssa olla hetken hauskaa, mutta mieti, millaisen suupaltin kanssa haluaisit elämäsi oikeasti jakaa. Mun kaverilla on puhelias mies ja on hauskaa kyllä tavata, mutta tuntuu, että vierailun jälkeen korvat soi, kun sitä tarinaa tulee taukoamatta.

Itsevkyllä jaan elämäni mielummin puheliaan kuin hiljaisen ihmisen kanssa. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Viestistäsi saa vähän sen käsityksen, että hiljaisuus olisi hyve ja puheliaisuus vähän sellaista "tyhjän nauramista ja show meininkiä".

Minä olen tuollainen mies. Vanhemmat eivät jutelleet kanssani juuri ollenkaan ja kun yritin sanoa jostain asiasta oman mielipiteeni, se vaiennettiin huudolla. Käytännössä minulle ei siis kehittynyt normaalia ymmärrystä siitä, että mitä ihmisille on sopivaa sanoa ja että jotain saattaisi vaikka kiinnostaa se, että mitä minulla on sanottavana. Lopputuloksena äärettömän tylsä ja persoonaton ihminen, samanlainen kuin omat maailman tylsimmät ja vakavimmat vanhempani.

M37

Ulkonäön perusteella Tinderistä valittu jonne, joka paljastuukin ihan hötöksi sisältä? Tätä ei tapahdu, jos teet omassa profiilissasi selväksi kiinnostuksenkohteesi (esim. toi politiikka) ja viesteissä vielä varmistelet, että jonnella leikkaa normitasolla.

Tokis kuulostaa joltain 23-vee epävarmalta finniniskalta toi deittisi, joten ehkä voisit kokeilla kokeneempia miehiä?

N36

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen ekoilla treffeillä, mutta koska oli niin helkkarin hyvännäköinen annoin aika monta mahista ja lopulta päädyttiin naimisiin asti :D. Ei hän vieläkään mitenkään ertyisen puhelias ole. Aina pitää onkia, että mitähän toinen nyt ajattelee ja tuntee. Kommunikaatio on aina ollut meidän suhteen heikko kohta. Toisaalta mieheni on äärimmäisen luotettava ja monessa asiassa aivan kultaa. ...Puheliaat miehet ovat yleensä aikamoisia vilperttejä.

Sama kokemus.Mitä enemmän puhetta, sitä enemmän kiinnostaa muutkin naiset kuin se oma...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen ekoilla treffeillä, mutta koska oli niin helkkarin hyvännäköinen annoin aika monta mahista ja lopulta päädyttiin naimisiin asti :D. Ei hän vieläkään mitenkään ertyisen puhelias ole. Aina pitää onkia, että mitähän toinen nyt ajattelee ja tuntee. Kommunikaatio on aina ollut meidän suhteen heikko kohta. Toisaalta mieheni on äärimmäisen luotettava ja monessa asiassa aivan kultaa. ...Puheliaat miehet ovat yleensä aikamoisia vilperttejä.

Sama kokemus.Mitä enemmän puhetta, sitä enemmän kiinnostaa muutkin naiset kuin se oma...

No just joo. Eli jos miehellä on hyvät sosiaaliset taidot, niin hän on jännis?

Olen itse introvertti. Väsyn ihmisistä ja minulla on rikas sisäinen ajatusmaailma. Voin aivan hyvin istua pitkätkin bussi- tai junamatkat ihan vain omissa ajatuksissani. Silti minä en olisi treffannut ap:n tuttavuutta edes toista kertaa, jos jo ensimmäisellä olisi pitänyt itse koko ajan kannatella vuorovaikutusta. Jos ihminen kiinnostaa, puhumista kyllä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo mainitsikin, kysymyksesi ovat liian korkealentoisia ja abstrakteja. Puhukaa ihan arkipäivän jutuista. Puhua ja kommunikoida voi muutenkin kuin tykittämällä kysymyksiä. Esimerkiksi "Onpas kaunis pöytäliina!" "Onpas jännän makuista tämä kakku, onko sinustakin?" :D En nyt parempia esimerkkejä keksinyt, mutta tajuat varmaan pointin.

Itse kuolisin tylsyyteen, jos keskustelu olisi koko ajan tuota tasoa. Apropoo, kävin muuten treffeillä joskus tuollaisen tyypin kanssa, joka jutusteli sujuvasti niitä näitä, mutta mitään syvällisempää ei keskustelusta irronnut. Ei siinä mitään,  puhetta kuitenkin riitti. Sitten hän ehdotti, että menisin hänen luokseen yöksi. Totesin, että jos keskustelua on käyty enimmäkseen small talk asteella niin ei kiitos, vähän turhan aikaista tuolle. 

Tässäkin ketjussa huomaa että ei millään ole väliä kunhan on tosi komee.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa huomaa että ei millään ole väliä kunhan on tosi komee.

Luetunymmärtäminen. Aphan siis EI ole tyytyväinen tilanteeseen, sillä nimenomaan on väliä, etteivät pysty keskustelemaan. Ei auta oli komea tai ei.

Minusta kuulostaa, että kumpaakaan ei kovasti kiinnosta. Eihän tuosta mitään tule jos on aiva väkinäistä. N

Kuulostaa estyneeltä ihmiseltä. Kotona rankaistiin, jos ei sanottu juuri sitä mitä vanhemmat halusivat kuulla. Peruskoulussa jatkui sitten sama meininki.

Tylsä ihminen töksäyttää sinulle hyvin estottomasti, että hän harrastaa esim. sählyä, ja että se on hänen koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko36 kirjoitti:

Kai mies nyt sulkeutuu tommosesta kuulustelussa!

Se, että sinä lauot kysymyksiä toisensa perään, ei ole keskustelua.

Kerrohan meille kaikille, miten ap:n olisi pitänyt puhua, että olisi tullut keskustelua. Sitähän meidän muiden mielestä ap yritti oikein urakalla, mutta kun miesreppana ei kyennyt vastaamaan kysymyksiin tai aloittamaan puhetta aiheesta, joka häntä olisi kiinnostanut.

Mitä vähemmän kysymyksiä, sitä parempi. Ei tuollainen kuulustelu ketään lämmitä. Kertokaa mielummin itsestänne, jos ei miehestä saa mitään irti. Jos kysyt, niin kysy täsmällisiä kysymyksiä aiheista, jotka kiinnosvavat myös itseäsi, niin että voit jatkaa siitä kekustelua, vaikka toinen ei keksisi sanottavaa. Esim; oletko lukenut kirjan x, kiinnostako y. Vaikka saisit yhden sanan vastauksen, niin voit jatkaa itse siitä keskustelua kerten oman kokemuksesi.

- ujo ohis

Huh, kuulostaapa raskaalta höpöttää käytännössä yksinään koko treffien ajan. Tämän vuoksi kaveeraan ja seurustelen vähän ekstrovertimpien yksilöiden kanssa, jotka ymmärtävät vuorovaikutuksen ja keskustelukulttuurin päälle. En jaksaisi olla terapeutin roolissa jollekin superujostelijalle.

Ohis: Kyllä meitä sujuvasanaisia, keskustelutaitoisia ja rohkeita introverttejäkin on. Usko pois. Taas kerran ja edelleen: INTROVERTTI EI OLE YHTÄ KUIN HILJAINEN JA UJO eikä ekstrovertti yhtä kuin rohkea suupaltti. Introvertti kaipaa omaa aikaa, mutta voi olla kovin sosiaalinen tarvittaessa. Lataa vaan akut sosialisoinnin päätteeksi itsekseen. Ekstrovertti voi olla ihan ujo uukkelo, mutta nauttii valtavasti sosiaalisista tilanteista ja saa niistä energiaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Ukko36 kirjoitti:

Kai mies nyt sulkeutuu tommosesta kuulustelussa!

Se, että sinä lauot kysymyksiä toisensa perään, ei ole keskustelua.

Aika kauheat treffit jos kumpikaan ei puhu mitään. Vai luuletko että tuollaisilla keskustelutaidoilla varustettu osaa muuten virittää vuorovaikutteisen keskustelun?

Toinen laji ovat burgerit jotka vastaavat yleisiin kysymyksiin 20 minuutin luennolla kameraobjektiiveista tai muusta teknisestä asiasta. Koskaan eivät kysy vastakysymystä entäs sinä, mitäs sinä harrastat tai mistä olet kiinnostunut jne. Tai jos keskustelu kääntyy aina eksään tai lapsiin, jotka eivät liity käsiteltävään asiaan mitenkään.

Haha, näitä on PALJON deittimarkkinoilla tarjolla. Itsestään kertovat kyllä mieluusti. Erityisehuomio: eivät yleensä ole kovin suositunoloisia kavereita vaan jotain tutkijatyyppejä tms. Joko se on sitä, ettei toinen kiinnosta tai sitten niiden aivot on eri asennossa kuin normaalisti kommunikoivalla ihmisellä. Jos se on jälkimmäistä, sääli, sillä jäävät tuolla keinolla varmasti yksin. Kuka jaksaa sellaista tyyppiä, joka ei osoita minkään sortin kiinnostusta vastapuoleen. No, ehkä joku toinen samanmoinen.

Olen tuon miehen puolella kyllä täysin. Ujona miehenä on aivan pirun vaikeaa käynnistellä deittailua, naisten odotus on aina se, että olet sosiaalinen hölösuu.

Itse olen nuorena ollut ujo ja luulen, että paljolti samanlainen vaikeasti kommunikoiva henkilö kuin aloitusviestin mies - ei vaan saa sanaa suustaan. Epäonnistumisten jälkeen totesin, että mun on pakko muuttaa persoonallisuuttani jotta olisin naisille kelvollinen.

Niinpä pakottauduin kuristamaan tämän ujon puolen luonteestani. Se ei ollut helppoa, vaati vuosien työn ja oli aluksi hyvin vastenmielistä. Ajan myötä kuitenkin sain muutettua itseäni sen verran, että naismenestystäkin alkoi tulla ja nyttemmin suurin piirtein kaikki pitävät mua hyvänä seuramiehenä.

Mutta symppaan ihan valtavasti tuota aloitusviestin miestä. Miehen ujous on valtava taakka ja useimmille naisille tosiaankin liikaa. Jotkut luonteenpiirteet on vain tapettava pois omasta persoonasta, koska muuten ei normaali elämä ole mahdollista. Todella surullista, mutta totta.