Sinkut, kuinka paljon kaipaatte miestä/naista elämäänne?

100-prosenttisesti kaivannut kumppania & sydänystävää.

63v.m

Olen ihan tyytyväinen arkeeni. Viihdyn kodissani kun saan elää juuri niin kuin haluan. Mulla on mielekkäitä harrastuksia, kavereita ja tulevaisuudensuunnitelmia. Olen kuitenkin sen verran introvertti, että koen palauttavaksi sen, että voin olla kotona rauhassa. Sinkkuna olen nyt ollut vajaa 4v. Tänä aikana on ollut kevyempiä ihmissuhteita pari, sellaista satunnaista hengailua jopa fwb-hengessä. Koen tuollaisen suhteen varsin riittäväksi, kun tavataan kerran-pari viikossa, vietetään hieman aikaa jutellen ja seksin merkeissä. Olen jonkin verran miettinyt ihan oikean parisuhteen hankkimista, mutta olen nykyisin paljon onnellisempi kuin viimeksi seurustellessani. En siis ole varma, että hankkisinko parisuhteen siksi että se on oletus, vai siksi että koen oikeasti sellaista kaipaavani. Ehkä joskus tapaan oikean miehen, joka saa minut haluamaan yhteistä arkeä, mutta siihen asti olen tyytyväinen sinkku.

Sinkkuna eläminen on hienoa, täytyy olla todella ihmeellinen tyyppi, että olen valmis luopumaan tästä elämäntilanteesta. Tapailukumppani on, yhteistä tulevaisuutta meillä tuskin tulee olemaan, vaikka onkin molemminpuolinen kiintymys toista kohtaan ja olemme molemmat sinkkuja. Teini-ikäiselle tyttärelle en ole miestä esitellyt, vaikka tapailua on takana jo kohta kolme vuotta. Itsenäisyys ja vapaus on ainakin tällä hetkellä parisuhdetta tärkeämpää.

Sinkkuna jo yli 6 vuotta

Ikä 44

M43 Ollut onnellisesti sinkkuna jo 15 vuotta. Viihdyn yksin. Olen tapaillut, mutta naiset yleensä haluaa vakavampaa, johon en itse ole ollut valmis.

Seksiseuraa saan baarista. Ei sillä, etteikö läheisyys joskus tunnu hyvältä, mutta vakavampaan suhteeseen en tunne tarvetta. Varsinkaan yhteen en halua enää muuttaa aiempien kokemusten perusteella.

Ehkä kohdalle vaan sattunut "ikävämpiä" tapauksia. :)

Olen myös turhan kranttu naisten suhteen...

Vierailija kirjoitti:

100-prosenttisesti kaivannut kumppania & sydänystävää.

63v.m

Tule minulla kaveriksi. Missä asut. Juuri 64 v täyttänyt kauniiksi sanottu nainen.

N36. Sinkkuna ollut pitkään. Siis monia vuosia. En kaipaa. On tässä jotain viritelmiä ollut vuosien varrella,mutta ei niistä mitään ole tullut. Olen myös todella sitoutumiskammoinen. Pari pidempää suhdetta ollut nuorempana.

Eipä sitä osaa kaivata, kun ei ole sellaista ikinä elämässä ollut. Ihan kivasti tämä elämä näinkin menee ja tuskin tulee muuttumaan.

m29

24 jatkaa. 22 ja 23:lla myös samoja pointteja kun mulla, jotka itseltä jäi sanomatta.

En yhtään kaipaa. Vaikka mitä ollut tyrkyllä, niin miehiä kuin naisiakin, mutta sen verran olen parisuhteissa elämäni aikana viettänyt vuosia, että tiedän mikä tason lasku se on onnellisuuteen, mielenrauhaan ja talouteen olla suhteessa, että ikinä en enää siihen erehdy. Ainuttakaan hyvää syytä en ole keksinyt sille miksi pitäisi olla parisuhteessa. Nyt nautitaan kun vihdoin on saatu kierre poikki ja on ollut kyllä elämäni parhaimmat vuodet kaikin tavoin.

Muutama sinkkuvuosi takana. Kokemus ollut positiivisempi kuin uskoin. Tapailusuhde muutaman naisen kanssa. En aio uusiin naimisiin enkä etsi kodin hengetärtä.

M47.

_Realistisesti_ en juurikaan. Tykkään kyllä kuvitella millainen olisi täydellinen parisuhde milloin minkäkin fiktiivisen hahmon kanssa, mutta tähän aitoon ja oikeaan arkeen jota elän en juurikaan toista ihmistä kaipaa. Suurin plussa olisi varmaan se, että olisi aina joku juttukaveri – vaikkei sekään tietenkään mikään realistinen odotus olisi, että kumppania aina vain jaksaisi kiinnostaa minun lörpötykseni.

Ei tapailukumppania. Sinkkuna 13 vuotta. Ikää 41, nainen. Kaipaan kumppania lähinnä matkaseuraksi joskus, ja jakamaan arjen asioita. En kaipaa asumaan yhdessä.

Itse sinkkuna viihtyvänä olen ihmetellyt joitakin kavereitani, joiden on PAKKO heti etsiä uusi, kun vanha suhde päättyy. Siis jo saman viikon aikana! Yksikin muuttaa aina samantien yhteen, vaikka olisi edellisellä viikolla netissä tavannut.

Jo lähes saman päivän aikana jo seuranhakupalstoilla viestittelee useille, ja useiden kanssa.

Hänellä on mun mielestä muutenkin joku läheisriippuvaisuus ongelma, kun ei hetkeäkään pysty olemaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

_Realistisesti_ en juurikaan. Tykkään kyllä kuvitella millainen olisi täydellinen parisuhde milloin minkäkin fiktiivisen hahmon kanssa, mutta tähän aitoon ja oikeaan arkeen jota elän en juurikaan toista ihmistä kaipaa. Suurin plussa olisi varmaan se, että olisi aina joku juttukaveri – vaikkei sekään tietenkään mikään realistinen odotus olisi, että kumppania aina vain jaksaisi kiinnostaa minun lörpötykseni.

Ja tosiaan N26, takana ei tapailun tapailua tai edes seksiäkään. :--)

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku tapailukumppani?

Kauan olette olleet sinkkuna?

Ikänne?

Ap

Jos on tapailukumppani, silloin ei kai ole sinkku.

Aina

Kohta 45

En kaipaa naisia, mutta yhtä tiettyä naista kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut kaipaamasta, hyväksynyt tilanteen. Eniten harmittaa, että perhekkin jäi perustamatta.

M36

Niinpä, sitä voi murtua lopullisesti jos asiaa ajattelee liikaa. Pakko vain kovettaa itsensä ja välttää heikkoja hetkiä parhaansa mukaan. Perhe ja rakkaus eivät ole ihmisoikeuksia, vaikka ne hyvin syvällä ihmisen tarpeissa asuvatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku tapailukumppani?

Kauan olette olleet sinkkuna?

Ikänne?

Ap

Jos on tapailukumppani, silloin ei kai ole sinkku.

Aina

Kohta 45

Kyllä on. Kun tapaillaan, niin ei olla vielä tehty päätöstä halutaanko olla yhdessä pari. Silloin voidaan vielä myös tapailla muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut kaipaamasta, hyväksynyt tilanteen. Eniten harmittaa, että perhekkin jäi perustamatta.

M36

Eihä tuo sulle ole mitenkään myöhäistä.

Aika kuluu siivillä tuossa iässä. Kohta olet 46 ennen kuin huomaatkaan. Tosin siinä iässä on jo tottunut perheettömyyteen.

Mies 37v, ei tapailukumppania, sinkkuna koko elämä. Onneksi pääsin niistä "oispa parisuhde"-tuskista eroon jokunen vuosi sitten, ei haittaa enää.