Sinkut, kuinka paljon kaipaatte miestä/naista elämäänne?

23-vuotias nainen. Sinkkuna 4 vuotta. Kaipaan, mutta en epätoivoisesti. Uskon, että joskus tapaan elämäni miehen.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon taitaa päivystää sinkkuja vauvapalstalla.

Jos tämä on suomen suosituin palsta niin miksi ei olisi?

Olen väärä kommentoimaan mutta siltikin. Pitkän liiton jälkeen olin muutaman vuoden sinkkuna, ja täytyy myöntää että nyt uuden upean naisen kanssa parisuhdeaika voittaa sinkkuuden mennen tullen. Sinkkuna tylsää yksin lenkkeilyä, ruuan laittoa, matkustelua jne. Nyt kaikki tuo yhdessä ihanan kumppanin kanssa elän elämäni parasta aikaa. Vuoroviikoin nautimme toisistamme, molemmilla kun on viikko-viikko muksut omissa kodeissamme.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon taitaa päivystää sinkkuja vauvapalstalla.

Tottakai, onhan tämä Suomen suosituimpia keskustelufoorumeita. :D Minä "päivystäisin" vaikka keppihevospalstalla, jos siellä olisi näin paljon trafiikkia.

Oon onnellinen sinkkuna, mutta kyllä toivon että joku päivä tapaan miehen, jonka kanssa haluan jakaa arkeni. Oon vähän sitoutumiskammoinen ja pelkään et tulen satutetuks. On ollut muutama lyhyempi juttu, mut tajusin ettei yhdenillanjutut ole minuu varten eikä fwb. Seksilelut auttaa jos panettaa, toki ne ei korvaa sitä läheisyyttä, jota välillä kaipaan. Mutta työt, opinnot ja treenit pitävät kiireisenä ettei ole edes kunnolla aikaa parisuhteelle. Ystävä- ja perhesuhteita vaalin paljon. N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku tapailukumppani?

Kauan olette olleet sinkkuna?

Ikänne?

Ap

Taitaa olla tapailukumppani.

Liian kauan.

48

Haluaisitko hänestä muutakin?

Ehdottomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä joku tapailukumppani?

Kauan olette olleet sinkkuna?

Ikänne?

Ap

Taitaa olla tapailukumppani.

Liian kauan.

48

Haluaisitko hänestä muutakin?

Ehdottomasti. 

Kauan olet odottanut?

N32 kirjoitti:

Olen ihan tyytyväinen arkeeni. Viihdyn kodissani kun saan elää juuri niin kuin haluan. Mulla on mielekkäitä harrastuksia, kavereita ja tulevaisuudensuunnitelmia. Olen kuitenkin sen verran introvertti, että koen palauttavaksi sen, että voin olla kotona rauhassa. Sinkkuna olen nyt ollut vajaa 4v. Tänä aikana on ollut kevyempiä ihmissuhteita pari, sellaista satunnaista hengailua jopa fwb-hengessä. Koen tuollaisen suhteen varsin riittäväksi, kun tavataan kerran-pari viikossa, vietetään hieman aikaa jutellen ja seksin merkeissä. Olen jonkin verran miettinyt ihan oikean parisuhteen hankkimista, mutta olen nykyisin paljon onnellisempi kuin viimeksi seurustellessani. En siis ole varma, että hankkisinko parisuhteen siksi että se on oletus, vai siksi että koen oikeasti sellaista kaipaavani. Ehkä joskus tapaan oikean miehen, joka saa minut haluamaan yhteistä arkeä, mutta siihen asti olen tyytyväinen sinkku.

Eipä tuota nyt todelliseksi sinkkuudeksi tai yksinoloksi oikein voi sanoa, jos kuitenkin on säännöllisiä suhteita miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut kaipaamasta, hyväksynyt tilanteen. Eniten harmittaa, että perhekkin jäi perustamatta.

M36

Eihä tuo sulle ole mitenkään myöhäistä.

Ei varmaan paperilla, mutta käytännössä on. Ei tässä iässä enää mitään löydä kun ei ole nuorempanakaan löytynyt. Varmaan jonkun "normaalin" miehen kohdalla tuo on totta.

M36

Miten tää sinkkuuden käsite nyt on niin hämärä?

Sinkulla voi olla tapailusuhteita, ne on eri asia kuin sitoutuminen parisuhteeseen.

Onko ne, jotka ovat kokonaan ilman kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, kateellisia, vai mistä johtuu, että tätä vaikea ymmärtää?

Ei kai sitä voi kaivata mitään, kun ei ole ollut missään parisuhteeseen liittyvässä mukana.

M26

Itse olen tyytyväinen. Juuri tapailin jo vähän vakavammin yhtä miestä mutta huomasin aika nopeasti että jo pelkkä tapailukertojen tiheneminen alkoi ärsyttää. Tunsin ettei ole työpäivän jälkeen aikaa palautua, harrastaa ja tehdä omia juttujani. Ehkä jonain päivänä haluan jonkun jakamaan arkea mutta tähän asti minua on lähinnä ärsyttänyt etten voisi silloin mennä ja tulla niin kuin itselle sopii, toiselta kyselemättä.

35v ikisinkkumies täällä. Muutoin onnellinen ja elämääni tyytyväinen, mutta nimettömyyden turvin on hyvä sanoa suoraan se mitä oikeassa elämässä ei ole vara mennä sanomaan, että kaipaan naista oikeastaan vain silloin kuin tekee mieli pimps.... Anteeksi jos suurehko määrä herneitä siirtyy nyt tietyntyyppisten ihmisten neniin, mutta tämä ei ollu epäkunniottavaksi tarkoitettu. Arvostan naisia suuresti tasa-vertaisina ihmisinä miesten kanssa. Minun kanssani asia vaan on näin.

En kaipaa miestä enkä naista vaan MUUNSUKUPUOLISTA!!!!

Vierailija kirjoitti:

Unohdin mainita että en kaipaa seksiä. Haluan muutenkin seksiä vain jos olen rakastunut johonkin ja kun en ole niin en edes ajattele asiaa. t. nainen 45v

Hyvin sanottu!

11kk sitten viimeksi seksiä ja läheisyyttä - en pistäisi nyt pahakseni kontaktia mieheen 😅. Siksi liityinkin Happy pancakeen

N35

Up

Kaipuuta kyllä on, mutta vaikea uskoa sopivan miehen löytymiseen.

Fwb-suhteet ei taitais mulle sopia, olen sen verran saanut joskus siipeeni tällaisissa kuvioissa, kun tunteita kuitenkin oli ihan liikaa.

N47

Nainen 37 v, en kaipaa kumppania. Hyväksyin jo vuosia sitten, että sellaista ei todennäköisesti minulle koskaan löydy. En ole ikinä ollut vakavassa parisuhteessa, ainoastaan pari kertaa oli jotain säätöä/tapailua parikymppisenä. En usko, että osaisin enää edes sovittaa omaa itselle sopivaksi muodostunutta elämään yhteen jonkun toisen kanssa. Enkä myöskään pidä ryhtymistä parisuhteeseen sen riskin arvoisena, että mies osoittautuu kusipääksi, joka päätyy vahingoittamaan minua tavalla tai toisella (maailma kun valitettavasti on lähtökohtaisesti paska paikka :)).

Olen ollut 3 vuotta sinkku. Minulla on ollut pari vuotta fw- suhde, jonka juuri pistin poikki, kun minä olin selvästi rakastunut, hän ei. En tykkää olla sinkku, olen erittäin parisuhdehenkinen. Kaipaan kumppanuutta ja sellaista syvällistä toisen tuntemista, uskallusta ja mahdollisuutta olla toisaalta täysin oma itsensä ja toisaalta kasvaa ihmisenä sen toisen turvallisen läsnäolon avulla. Syventää seksielämää. Mutta en kyllä haluaisi muuttaa yhteen ainakaan vielä niin kauan kuin nuorin lapsistani asuu kotona. Taidan unelmoida yksisarvisesta. N44