Lue keskustelun säännöt.
1 5-vuotiaalla skitsofrenia?! ja lääkärin lääkityspainostus
13.05.2019 |
Meidän tyttö on ollut 13-vuotiaasta asti psykan piirissä ensin itsetuhoisuuden ja masennuksen takia, sittemmin harhaluuloisuuden. Hänellä on mielikuvitusystäviä ja sepittää juttuja, jotka eivät voi olla totta. Ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen on saanut lääkettä aiemmin. Nyt lääkäri vaihtui ja nykyinen totesi aika pian, että tytöllä on skitsofrenia ja hänen täytyy aloittaa psykoosilääkitys. Ellemme suostu, vaarana on sijoitus pois kotoa.
Onko tämä ihan asiallinen toimintatapa? Mielestäni mitä oon asioihin perehtynyt, ei alaikäisille diagnosoida tuollaisia.
Oon miettinyt pyytää lääkärin vaihtoa, se vaan pienellä paikkakunnalla on aika vaikeaa.
Kommentit (80)
Vaadi lapselle tiivistä hoitosuhdetta ja psykoterapiaa. Ensin pitäisi tuon ikäiselle saada kaikenlainen muu tuki ja apu, vasta sitten lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuputetaan lääkkeitä kärsimykseen vetoamalla, niin pitäisi ottaa huomioon että psykoosilääkkeet aiheuttavat kärsimystä. Yleensäkin psyykenlääkkeisiin liittyy epämukava olo ja erilaisten aivotoimintojen lamaantuminen ja psykoosilääkkeet ovat tässä pahimmasta päästä. Ja jos on skitsofreniadiagnoosi, niin niitä vaaditaan käyttämään koko loppuikä.
Juuri julkaistussa tutkimuksessa puolella klinikalle skitsofrenian takia lähetetyistä ei ollutkaan skitsofreniaa.
https://www.sciencedaily.com/releases/2019/04/190422090842.htm
Miten se on mahdollista? Skitsofrenia ei ole mikään laboratoriotutkimuksella todettava tauti, vaan siihen päädytään käyttäytymistä arvioimalla, ja se on virhealtista. Lisäksi voidaan kyseenalaistaa onko skitsofrenia yksi sairaus. Perusteita olisi väittää että se on joukko eri sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lääkitys vaan kannattaa aloittaa...skitsofrenia ei itsestään "parane", päin vastoin...saattaa invalidisoida lähes täysin mikäli ei hoideta ajoissa. Hyvällä hoidolla sen sijaan tyton on mahdollista elää hyvinkin normaalia elämää.
Ei ole olemassa normaalia elämää psykoosilääkkeen kanssa.
Varaa aika yksityiselle psykiatrille. Pääsisittekö läheisen yliopistollisen keskussairaalan hoidon piiriin? Eikö lapsi saisi lähetettä lastenpsykiatrian osastolle diagnoosia ja lääkekokeilua varten?
Lapsen skitsofrenia ei katoa piilottelemalla sitä. Jos selvät oireet, miksi olet lääkitystä vastaan? Lapsen etu, kun lievittää ahdistus- ym. oireita ja hoito alkaa mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä vietiketjuun kirjoitteleva psyk.alaa opiskeleva kirjoittaja vaikuttaa ihan maanikolle.
Neurolepteja kehittyville aivoille / lapselle?
Onhan se jo monessakin tutkimuksesss todettu ja todidtettuvettä neuroleptit tuhoavat harmaata ainetta aivoissa.
Jatkuva stressikin pientäntää hermoyhteyksiä, mutta stressin vähentyessä muutokset korjaantuvat.
Onko lapsen D vitamiini tasot tarkastettu? Saavatko kehittyvät aivot tarpeeksi hyviä rasvoja, riittävästi unta, virikkeitä, onko ystäviä, kivoja harrastuksia jnePitääkö ampua tykillä, kun kärpäslötkäkin riittää?
Aika monet täällä tuntuvat kannattavan psykoosia, onko kaikilla heillä alan koulutus tai kovaakin osamista asiasta?
Skitsofrenia on sellainen yleistermi kaikelle hassulle käytökselle / sateenvarjo termi sen alle voidaan tunkea vaikka mitä.Ja neuroleptit hoitaa aivoja? Höpöhöpö ne lääkkeet salpaavat ja sammuttavat dopamiinireseptereita. Dopamiimi tekee meistä juurikin tuntevia, ajattelevia ja älykkäitä.
Tiedän, että on tutkimuksia joissa skitsofrenian oletetaan johtuvan liiallisesta Dopamiimin tuotannosta.
Tunnen henkilöitä jotka ovat saaneet mt dg lennosta ja siihen tuhdin lääkityksen, he ovat kuolaavia ihmisraunioita.
Tunnen myös henkilöitä joilla on myös voimakas lääkitys ja he ovat saaneet elämänsä takaisin lääkityksen avulla.Varmaankaan ko nuoren harhat eivät mitään mukavia ole, mutta voihan sitä pienellä lääkemäärällä katsoa ja kokeilla mitä voinnille tapahtuu ?
En ole ”maanikko” - mitä lie sillä tarkoitatkaan. Neuroleptit ovat nimenomaan psykoosilääkkeitä - joten skitsofreniasta kärsivälle lapselle ehdottomasti lääkitys. Olen sitä mieltä, että nuorille määrätään neuroleptejä liiankin helposti, ahdistuneisuuhäiriöihin tms. Mutta kyllä skitsofreniaan ja psykoosiin ne ovat tarpeellisia.
Stressi tosiaan on on suuri ongelma, se on laukaiseva tekijä monissa MT-häiriöissä. Mutta stressi ei itsessään aiheuta skitsofreniaa. Stressin ja mielenterveyden häiriöiden yhteydestä olen opiskellut paljon.
Kun dopamiinia erittyy LIIKAA se aiheuttaa aivoissa kemiallisen häiriötilan ja altistaa psykoosille. Sen vuoksi se on skitsofreniaan hoitona erittäin hyvä ei sammuttaa mutta vähentää dopamiinireseptoreiden aktiivisuutta.
En nyt oikein tiedä miksi neuvoni tälle kärsivälle perheelle ärsyttävät sinua - ajattelin vain että joistain oppimistani asioista voisi olla tässä keississä apua.
T. psykan opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yksityiselle psykiatrille. Pääsisittekö läheisen yliopistollisen keskussairaalan hoidon piiriin? Eikö lapsi saisi lähetettä lastenpsykiatrian osastolle diagnoosia ja lääkekokeilua varten?
Lapsen skitsofrenia ei katoa piilottelemalla sitä. Jos selvät oireet, miksi olet lääkitystä vastaan? Lapsen etu, kun lievittää ahdistus- ym. oireita ja hoito alkaa mahdollisimman pian.
15-vuotias ei kuulu lastenpsykiatrian osastolle, vaan nuorisopsykiatrialle (jo 13-vuotiaasta alkaen).
Lastenpsykiatrian osastolla voi olla jopa neljävuotiaita. Murkkuja huuruineen ei sinne huolita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen psykoosi jättää jäljet aivoihin. Jos ei hoideta, voi pitkittyessä jäädä pysyvästi päälle.
Kuuntele niitä lääkäreitä vaan..
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi tuhoaa aivoja ihan kuvantamismenetelminkin todettuna ja oikea lääkitys taas suojelee aivoja. Jos oirekuva on vakava, ei ole mitään hyvää syytä olla aloittamatta lääkitystä. Kyllä skitsofrenia voi alkaa nuorena tai lapsena. On toki harvinainen ja hoito ja lääkitys ja seuranta tapahduttava asiaan erikoistuneen lastenpsykiatrin toimesta, ei missään tk:ssä. Mutta jos lapsi on ollut psyk osastollakin hoidossa niin eiköhän asia ole silloin ok.
Väite siitä että psykoosi tuhoaa aivoja ei pidä paikkansa. Ongelma on, että aivokuvantanistutkimuksiin ei löydy hevillä ei-lääkittyjä skitsofreenikkoja ja siksi on vaikea erottaa lääkityksen vaikutus psykoosin vaikutuksista. Eläinkokeiden mukaan neuroleptien aiheuttavat samankaltaisia muutoksia eläinten aivoissa, joiden on tulkittu johtuvan skitsofreenikoilla heidän sairaudestaan. Tietenkin myös esim. krooninen stressi voi näkyä aivojen rakenteissa, mutta ei lääkitys suojaa aivoja kroonisesta stressilt vaan se, että ihmisen psyykkiset ongelmat hoidetaan ajoissa. Tämän vuoksi avoimen dialogin mallilla, jossa käytetään puolet vähemmän lääkkeitä, saadaan hurjasti parempia tuloksia ja skitsofrenian ilmaantuvuuskin on romahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa tällä palstalla miten skitsofrenia on leimaava mielenterveyden sairaus, itse en lapselleni sellaista loppuelämän leimaa haluaisi antaa. Jos olisin ap sinä, veisin lapseni yksityiseen intensiiviseen psykoterapiaan, maksoi mitä maksoi, nyt on lapsen tulevaisuudesta ja kenties loppu elämästä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa tällä palstalla miten skitsofrenia on leimaava mielenterveyden sairaus, itse en lapselleni sellaista loppuelämän leimaa haluaisi antaa. Jos olisin ap sinä, veisin lapseni yksityiseen intensiiviseen psykoterapiaan, maksoi mitä maksoi, nyt on lapsen tulevaisuudesta ja kenties loppu elämästä kyse.
Enkä myöskään usko, että lääkkeet ovat mikään taika nappi, joka poistaisi ongelmat, joten lääkkeeitä kokeilisin vasta viimeisenä hoitokeinona ja vaihtoehtona. Tsempit teidän perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli minulla on oikeus pyytää muiden lääkärien arvioita? Ei varsinaisesti ole psykoottinen, tai on kyllä "omissa maailmoissaan" mutta ei ole vaarallinen itselleen eikä muille, ja ne "harhat" jos sellaisiksi haluaa kutsua, on aika hamittomia.
Et ole tosissasi.
Tuntemani nuoret, joita on alettu jo varhain hoitaa, ovat selviytyneet hyvin tai vähintäänkin paremmin elämässään kun on saatu asianmukaista hoitoa.
Harmittomista harhoista voi kasvaa harmillisia, mutta aiotko odottaa sitä, ennen kuin sallit lastasi hoidettavan? Mielestäni kaikki harhat ovat harmillisia sen kannalta, joka niistä kärsii.
Asenteesi kuulostaa vähän samalta kuin vastasyntyneen hoidon kieltäminen uskonnollisista syistä, vaikka vaihtoehtona on vakava vammautuminen.
Olen muuten samaa mieltä, ettei koskaan vain lääkehoitoa MT-häiriöihin. Usein intensiivinen terapia; oli se sitten kognitiivista psykoterapiaa, kognitiivista käyttäytymistetapiaa, dynaamista psykoterapiaa tai narratiivista psykoterapiaa - sairauden mukaan itsessään auttaa tarpeeksi. Psykoosin kohdalla usein eniten apua on supportiivisesta kognitiivisesta käytäytymisterapiasta ja kognitiivisesta terapiasta. Perheterapiasta on myös apua.
Kuitenkin monissa vakavammissa sairauksissa ja etenkin psykoosihäiriöissä, kuten skitsofreniassa lääkehoito on ehdoton terapeuttisen hoidon lisäksi aivojen kemiallisen epätasapainon ja siitä johtuvan kärsimyksen sekä aivojen välittäjä-aine-ongelmien (liika dopamiinin tuotanto esim. Joka aiheuttaa psykoottisuutta).
Onko ap lapsesi diagnoosi muuten Hebefreeninen skitsofrenia vai mikä? Kuulostaa oireiltaan ainakin siltä.
En todellakaan pidä siitä, kuinka jotkut ”ammattilaiset” määräävät lääkkeitä ja jättävät potilaan muuten heitteille!
Mutta skitsofrenian oikeaoppiseen ja parhaaksi todettuun hoitoon liittyy neljä kohtaa:
-Pitkä ja monipuolinen hoito johon SISÄLTYY myös lääkehoito.
-yksilölliset hoito-ohjelmat
-potilaan läheiset ovat aktiivisesti mukana hoidossa
-on otettava huomioon mahdolliset kognitiivisten häiriöiden aiheuttamat rajoitteet
Psykoosilääkkeiden käytöstä skitsofrenian hoidossa on paljon kontrolloituja tutkimuksia ja niiden teho on todistettu vakuuttavasti sekä oireiden hoidossa että uusien psykoosivaiheiden ehkäisyssä.
T.psykan opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP en tieda luetko viela tata ketjua, mutta voisitko varata ajan laakarille niin, etta paaset itse keskustelemaan laakitykseen liittyvista huolista? Olen tosi pahoillani tyttaresi sairastumisen vuoksi, mutta tilanteen kieltaminen ei auta mitaan. Mita pahemmaksi tyton psykoosi menee, sita huonompi on ennuste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no jos estätte lapsen asiallisen hoidon niin huostaanotto on silloin aiheellinen. skitsofreniaa ei voi parantaa ilman lääkkeitä!
Koska skitsofrenian etilogiaa ei tiedetä, ei sitä voida parantaa. Lääkkeillä voidaan olotilaa parantaa, koska agonistit vähentävät dopamiinin määrää. Lääke ei kuitenkaan paranna varsinaista ongelmaa.
Minä kyllä tiedän oikein hyvin, mikä ”skitsofreniani” aiheutti. Minulla oli lapsuudesta asti vaikeuksia muodostaa terveitä kiintymyssuhteita, koin henkistä ja seksuaalista kaltoinkohtelua. Minulla ei takuulla ole minkäänlaista ongelmaa dopamiinijärjestelmässä, ja vaikka olisi, en söisi pitkän aikaa lääkkeitä, jotka todellisuudessa neuroroadaptaation kautta lisää tutkitusti dopamiinireseptorien tiheyttä ja herkkyyttä. Tätä on tutkittu vuosikymmeniä niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Jos dopamiinihypoteesiin on uskominen, niin tutkimusten mukaan neuroleptien teho paitsi heikkenee ajan myötä, ne pidemmän ajan myötä herkistävät psykooseille.
Tutkitusti avoimen dialogin varhaisella psykososiaalisella interventiolla ollaan skitsofrenian vuosittaista ilmaantuvuutta saatu laskemaan 90%. Siellä voidaan ehkä jopa jollain tasolla tietää, mistä skitsofrenia johtuu. Tiedon jakaminen ei vaan ole psykiatrian alan sisällä kovin tehokasta, koska kyseessä on paljon ideologisempi tieteenala, kuin halutaan uskoa. Jos on fetissi tutkia geenejä ja aivojen toimintaa ja redusoida kompleksit ja kirjavat psyykkiset oireet ruumiin tasolle, sivuutetaan herkästi niitä ohjaavat ympäristötekijät irtelevantteina sivuseikkoina. Se että lasten kehittyviä aivoja häiritään voimakkailla neurotoksiineilla, on mielestäni jo ihmisoikeuskysymys. Norjassahan oikeusasiamies päätti, että psykoosien tahdon vastainen lääkehoito on laitonta koska niiden teho on niin heikko. Mitä mieltä olet, pitääkö sitten lapsia traumatisoida entisestään viemällä heiltä perhe, jos heidän vanhempansa yrittävät suojella oman lapsensa fyysistä koskemattomuutta? Psykoosit voidaan ihan vahvan tutkimusnäyttöä valossa usemmiten hoitaa ilman lääkkeitä tai lyhytaikaisella lääkityksellä.
Itse kysyisin toisen lääkärin mielipidettä. Kyllä virhearviointeja tapahtuu ja erityisesti mielenterveyden ongelmat ovat haasteellisia diagnosoida. Niissä usein diagnoosi vaihtuu ja elää. Jos kuitenkin toinen lääkärikin on samaa mieltä, että kyseessä on skitsofrenian esioireilu, niin aloittaisin lääkityksen. Se voi ratkaisevasti ehkäistä myöhempää psykoottisia oireilua ja ihan jo lievittää nuoren omaa oloa
Minulla oli nuorana sellaista, että en syönyt tiettyjä ruokia, koska pelkäsin, että ne on myrkytetty. Tajusin kuitenkin, että pelkoni ei ole totta. Siksi en puhunut muille mitään, mutta salaa toteutin myrkytysmielikuvaani eli jätin muutamat syömättä. Tämä meni ohi tullessani aikuiseksi. Erikoista, että olen huomannut nyt samaa omalla teinilläni. Tunnistan käyttäytymisen. En tiedä miten pitäisi reagoida, vaikka itse tein aikoinaan samaa. Ap varmaan miettii samaa, että onko tilanne itsekseen korjautuvaa vai ei. Itse opin psykan tunneilla, että jos ymmärtää tekevänsä oudosti, tilanne ei ole niin vaikea kuin jos sairauden tunne puuttuu. Eräältä sukulaiseltani sairaudentunne puuttuu ja on todella hankala tilanne, pakkohoitokaan ei tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuputetaan lääkkeitä kärsimykseen vetoamalla, niin pitäisi ottaa huomioon että psykoosilääkkeet aiheuttavat kärsimystä. Yleensäkin psyykenlääkkeisiin liittyy epämukava olo ja erilaisten aivotoimintojen lamaantuminen ja psykoosilääkkeet ovat tässä pahimmasta päästä. Ja jos on skitsofreniadiagnoosi, niin niitä vaaditaan käyttämään koko loppuikä.
Juuri julkaistussa tutkimuksessa puolella klinikalle skitsofrenian takia lähetetyistä ei ollutkaan skitsofreniaa.
https://www.sciencedaily.com/releases/2019/04/190422090842.htm
Miten se on mahdollista? Skitsofrenia ei ole mikään laboratoriotutkimuksella todettava tauti, vaan siihen päädytään käyttäytymistä arvioimalla, ja se on virhealtista. Lisäksi voidaan kyseenalaistaa onko skitsofrenia yksi sairaus. Perusteita olisi väittää että se on joukko eri sairauksia.
Ohiksena (olen eri) isälläni diagnosoitiin skitsofrenia 30 v ja nyt 50-vuotiaana ei lääkitystä, ei edes hoitosuhdetta suuntaan tai toiseen. On täysin työkykyinen nykyisin ja sinut sairautensa ja menneisyytensä kanssa, psykoosissa on heilunut viimeksi vajaa 10 vuotta sitten.
Siinä mielessä kyllä sinua komppaan, että hänkin lopetti lääkityksen ensin salaa omalla päätöksellään ja ilmeisesti sopivassa vaiheessa. En tiedä kuinka työkykyinen olisi jos vielä niitä lääkkeitä söisi. Ei kuitenkaan välttämätöntä syödä noita lääkkeitä loppuikää, taitaa olla ihan yleistäkin että sairaus helpottaa iän myötä. Joskus kuulin, että 1/3 paranee täysin, 1/3 suurinpiirtein ja 1/3 elämä on loppuun asti yhtä psykoosia, siihen luulisi hoidolla olevan vaikutusta.
Mutta asiantuntija en ole kuten käsialasta voi päätellä.
Aihe herättää monia tunteita, ja ymmärrettävästikin. Näillä esitiedoilla tuo kuulostaa kyllä hyvin klassiselta psykoosiin sairastumiselta sitä edeltävine oireineen. Ehkä itse puhuisin vielä tässä "psykoosisairaudesta" - tarkempi diagnoosi (esim. skitsofrenia) voidaan määrittää myöhemminkin. Monesti näin tehdään nuorten kanssa. Voihan kyseessä olla myös pitkäaikaisen sairauden sijasta "vain" jonkin aikaa kestävä psykoottinen tila. Tärkeintä olisi kuitenkin oireenmukainen hoito, NYT HETI.
Vaikka harhat & harhaluulot vaikuttaisivatkin alkuun harmittomilta, kannattaa ne kuitenkin ottaa vakavasti. Niihin yleensä toimii psykoosilääkitys. Niitä on monia erilaisia, osalla on enemmän haittavaikutuksia kuin toisilla. Joku täällä heitteli terapiaa ilmaan, mutta sekään ei ole mikään taikakeino. Ihmisen tilanteen pitää olla riittävän vakaa ja realiteeteissa oleva, jotta tuollaiseen työskentelyyn on energiaa. Skitsofreniassa on todella korkea itsemurhakuolleisuus, juuri harhojen ahdistavuuden takia. Tämän vuoksi en viivyttelisi avun vastaanottamisen kanssa.
Täällä mainittiin myös "vihannekseksi muuttuminen", joko lääkityksen tai sairauden myötä. Sikäli molemmat ovat mahdollisia, jos ollaan rehellisiä, olen molemmanlaisia tilanteita työssäni nähnyt. Tunteiden latistumista, toimintakyvyn menettämistä yms. kutsutaan negatiivisiksi oireiksi. Nämä voidaan kuitenkin parhaiten välttää, mitä pikemmin lääkitys sekä toimintakykyä ylläpitävä kuntoutus aloitetaan.
Syy vai seuraus? Viitaten esimerkiksi kirjaan "Toimivat aivot. Kognitiivisen neurotieteen perusteita / Petri Paavilainen", voisi kyllä todeta sen, että ei voi millään tietää kumpi on syy ja kumpi seuraus. Ihmeellisimpiä syitä voi löytyä vaikka rf-kentistä, esimerkkinä kooste https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26300312 ja etiologian suhteen en yhtään ihmettelisi sitä, että ulkoiset tekijät, kuten voimakkaat sähkömagneettiset kentät sotkisivat sekä geenien ilmentymää että näitä kalsiumkanavia.
Lapsen osalta en kyllä lähtisi noin kevyein perustein antamaan hoitolinjaukseen voimakkaasti vaikuttavaa diagnoosia enkä missään tapauksessa ottaisi ensisijaiseksi hoidoksi lääkehoitoa.