Lue keskustelun säännöt.
Voimakas ihastuminen aikuisena / varattuna, onko muilla kokemusta? Teitkö asialle jotain vai loppuiko itsestään?
13.05.2019 |
Älkää tuomitko.. tämä on ihan riittävän kamalaa muutenkin. Olen perheellinen, naimisissa oleva nainen. Perhe-elämä on pääosin oikeinkin toimivaa, eikä mitään isoja ongelmia ole. Ruuhkavuosia eletään, kuten niin moni muukin.
Pari vuotta sitten ihastuin mieheen, jota tapasin työn puolesta säännöllisesti. Kärvistelin tunteideni kanssa kuukausia, kunnes hakeuduin muihin tehtäviin sellaisen mahdollisuuden ilmaannuttua. Ei tullut mieleenkään sanoa asiasta yhtään mitään kenellekään. Ihastus ei tietenkään mennyt heti ohi. No, aikaa kului, emmekä nähneet miehen kanssa toisiamme. Ajattelin, että olen jo selvillä vesillä, kun hän yllättäen taas ilmaantui samoihin työkuvioihin kanssani. Ja sama tunne palasi!
Tapasimme eilen ja hän näytti valtavan ilahtuneelta. Itselläni sama pyörivä tunne kuin silloinkin, sydämen alta hohkaava lämpö, tiedätte kyllä. Ei tämä voi olla totta! :( Teimme projektiin liittyvää työtä samassa tilassa ja kuinka ollakaan hän lähestyi kaksi tai kolme kertaa omaa työryhmääni hymyillen ja hyväntuulisesti jutellen.
Jännittävä huomio, jonka tein jo silloin aiemmin; mies välttelee katsekontaktia - miksi?!
Taidanpa taas marssia pomon puheille ja kysyä olisiko jossain muussa projektissa positiota auki...
Kukaan muu ollut samassa tilanteessa? Miten selvisit?
Kommentit (57)
Vanha ketju mut vastaanpa silti.
Älkää missään nimessä kertoko ihastuksesta nykyiselle miehelle/naiselle. Ajattelette olevanne rehellisiä, mutta kaivatte vaan syvempää monttua välillenne jos paljastat tunteesi toista kohtaan, varsinkin jos ette aio erota. Siitä tulis vaan turhaa huolta ja luottamus menis.
Minä kerroin ihastukselle ja hän myönsi myös tunteensa, mutta emme alkaneet millekää. Levollinen mieli kun sai tunnustaa kohteelle,helpotti, mutta omalle miehelle en koskaan tule kertomaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koettu on. Meni ohi, kun ihastumista ei ruoki. Vaatii tietoisen päätöksen olla tekemättä mitään ihastuksen eteen.
Erosin. Ymmärsin, että oma suhteeni oli aivan kuollut ja siksi ihastuin.
Ihastuminen loppui kuin taikaiskusta tuohon eroon. En tarvinnut enää pakopaikkaa.
Mun oli pakko vaihtaa heinäkuussa työpaikkaa koska ihastuin varattuun mieheen. En ymmärrä miten se mäjähti niin voimakkaana... olen kuitenkin 40v enkä oikein ikinä ihastu. Tehtiin yksi yhteinen vuoro ja sydän lepatteli koko sen ajan.
En tehnyt tunteitani hänelle mitenkään selväksi. Lähdin vaan sanomatta mitään. Uskon että oli molemminpuolista ihastusta.
Yhä mietin häntä joka päivä. Vaikeaa päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju mut vastaanpa silti.
Älkää missään nimessä kertoko ihastuksesta nykyiselle miehelle/naiselle. Ajattelette olevanne rehellisiä, mutta kaivatte vaan syvempää monttua välillenne jos paljastat tunteesi toista kohtaan, varsinkin jos ette aio erota. Siitä tulis vaan turhaa huolta ja luottamus menis.
Minä kerroin ihastukselle ja hän myönsi myös tunteensa, mutta emme alkaneet millekää. Levollinen mieli kun sai tunnustaa kohteelle,helpotti, mutta omalle miehelle en koskaan tule kertomaan!
Minusta on enemmän väärin kertoa ihastuksen kohteelle tunteistaan kuin puolisolle. Puoliso on se jolle omista tunteista tulee olla rehellinen jos siihen kokee tarvetta, mutta tuollainen ihastusten tunnustaminen puolisolta salaa ei olisi minulle ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun oli pakko vaihtaa heinäkuussa työpaikkaa koska ihastuin varattuun mieheen. En ymmärrä miten se mäjähti niin voimakkaana... olen kuitenkin 40v enkä oikein ikinä ihastu. Tehtiin yksi yhteinen vuoro ja sydän lepatteli koko sen ajan.
En tehnyt tunteitani hänelle mitenkään selväksi. Lähdin vaan sanomatta mitään. Uskon että oli molemminpuolista ihastusta.
Yhä mietin häntä joka päivä. Vaikeaa päästä yli.
Siis olit tämän ihmisen seurassa yhden työvuoron ja piti vaihtaa työpaikkaa?
Minä olen pitkässä parisuhteessa ja olen kokenut rakastumisen parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön kahdesti. Kummallakin kerralla olen ns. antanut mennä. En nimittäin voisi antaa itselleni anteeksi, jos en olisi kokeillut, mitä tapahtuu, kun antaa näiden tunteiden viedä. Nyt tiedän ja olen tyytyväinen, että katsoin nämä suhteet läpi.
Olen edelleen siinä pitkässä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies välttelee katsekontaktia, koska kärvistelee itsekkin ihastumisen kanssa. Hänellä on siis tukala olo eikä hän oikein tiedä miten päin pitäisi olla.
Tilanteeni ei ollut ihan sama, koska en tavannut miestä noin usein, mutta ihastus oli voimakasta ja kaiken ajan vievää. Elämä hankaloitui, en todella toivo enää koskaan sellaista tunnetta itselleni.
Ajan kanssa se meni pois, aikaa kului neljä vuotta. Vähitellen hiipui, kun elämässä tuli muuta tärkeää, joka vei ajatuksia pois hänestä.
Toivon, etten koskaan enää ihastu kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen on ihan normaalia, oli parisuhteessa tai ei. Kaikki ihastuu joskus.
Minulle kävi klassinen, ja ihastuin työkaveriin. Ja tämä nainen ihastui minuun. Jouduttiin vielä olemaan paljon tekemisissä ja esim. istumaan pitkiä palavereja ihan kahdestaan. Jännite oli aika selvä, ja tuskailin tilanteen kanssa. Mutta onneksi tämä nainen oli sen verran avoin ja suorapuheinen, että hän kerran sanoi suoraan että pitää minusta tosi paljon. Se avasi tilanteen, ja psytyimme keskustelemaan. Kumpikin oli varattu ja rakasti puolisoaan, oli selvää ettei lähdetä tekemään mitään yhdessä. Mutta keskustelu johti siihen, että meidän välit muodostuivat hyvin avoimeiksi ja kumpikin nautti toisen seurasta. Saatettiin kahdestaan ollessa koskea toisiamme tai halata. Kerran suudeltiin, mutta se jäi siihen. Kun kumpikin tiesi ettei jutusta tule mitään flirttiä enempää, voitiin olla rennosti. Nainen vaihtoi sitten firmaa, ja yhteys hiipui. Mutta edelleen muistelen lämmöllä tätä naista ja yhteistä aikaamme.
Mikäs sen mukavampaa kuin vanha ketju. Olen ymmärtänyt, että pitkissä parisuhteissa suhteen ulkopuolelle ihastumiset ovat hyvin tyypillisiä. Siksi osasin itsekin odottaa sellaista tuntevani ennemmin tai myöhemmin.
Oli se kyllä silti vaikea kriisi. Toki omassa tapauksessani tilannetta helpotti se, että ainakaan tietääkseni ihastuminen ei ollut molemminpuoleista. Silti, kun sekä päivän ensimmäinen että viimeinen ajatus liittyy henkilöön joka ei ole oma ihana puoliso, on se aika raastavaa ja aika käy pitkäksi sen tunteen laantumista odotellessa.
Se mihin varsinaisesti halusin ottaa kantaa, on tuo omalle kumppanille kertominen. Minulla ei ollut pienintäkään aikomusta kertoa kumppanilleni eikä liioin ihastumisen kohteelle.
Kumppanini oli kuitenkin huomannut muutoksen käytöksessäni ja tiesi ruveta kiskomaan minusta tunnustusta pihalle. Siinä hetkessä laskin, että valehtelu on pahempi synti kuin sinänsä satuttavan totuuden kertominen. Kerroin ihastuksestani ja siitä, ettei suunnitelmani ole millään tavalla edetä asian suhteen. Siitä syntynyt kriisi oli kuitenkin iso ja omasta mielestäni myös jotenkin konkretisoi sen ihastumiseni tavalla, jota en ollut ollenkaan kaivannut. Siihen asti olin ajatellut, että se on asia joka tulee, kärsitään ja menee pois.
Tästä viisastuneena sanoin kumppanilleni, että jos vastaava tilanne tulee tulevaisuudessa, toivon ettei hän kysy asiasta ja jos kysyykin, aion valehdella. Totuus ei ole sen mielipahan ja kriisin arvoinen. Nyt minulla ei ole mitään huonoa omaatuntoa tarvittaessa valehdella asiasta, koska olen ennakkoon ilmoittanut niin tekeväni.
Kaikilla on oikeus ja velvollisuus kokea omat tunteensa, mitä ne ikinä ovatkaan. Muille niistä ei tarvitse olla tilivelvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taidan olla varatun miehen ihastuksen kohde. Minusta on aika hassua, että hän on mustasukkainen minusta, kun puhun muista miehistä, vaikka hänellä itsellään on tyttöystävä kotona. En toivo heidän eroavan, sillä se ei sovi moraaleihini, mutta olisin toki kiinnostunut hänestä jos olisi sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan kyllä kaiken irti tästä ihastumisesta, siitä saa ihan uudenlaista virtaa arkeen ja siihen, että huolehtii ulkonäöstäänkin eri tavalla. Huom, en siis tee mitään, pysyn uskollisena.
Tämä mun ihastuminenkin on ihan älytöntä pelkkää toisen ulkonäköön ja olemukseen perustuvaa fantasiaa. Piristää vaan arkea, kun yhä näin vanhempanakin voi ihastua näin voimakkaasti. :)
En edes tajua, miten joidenkin hyvin harvojen ihmisten kanssa iskee sellainen käsittämätön kemia heti ekasta katseesta... Outo tunne.
En tajua näitä, jotka vaihtavat työpaikkaa ihastuksen tullen. Mitä he pelkäävät, itseään ilmeisesti.
Minun mielestäni homo sapiens osaa kyllä toimia normaalisti myös mahdollisen ihastuksen seurassa. Ei työasioiden hoitamisessa ole mitään raskauttavaa.
Ihastuksesta kertominen on huomattava riski, kyllä. Mutta en koe että suhteeni olisi ollut tai olisi jotenkin epänormaali tai ei-tervehenkinen vaikka uskalsinkin miehelleni kertoa ihastuksestani. Toki olisin saattanut jättää kertomatta, mikäli olisin ihastunut mieheen enkä naiseen... jostain syystä ainakin oma mieheni (en tiedä onko tämä oikeasti kovin yleistä) tuntui katsovan ihastustani läpi sormien siksi, että tunteideni kohde oli/on nainen.
Se ensimmäisen sivun naiseen ihastunut