Lue keskustelun säännöt.
Voimakas ihastuminen aikuisena / varattuna, onko muilla kokemusta? Teitkö asialle jotain vai loppuiko itsestään?
13.05.2019 |
Älkää tuomitko.. tämä on ihan riittävän kamalaa muutenkin. Olen perheellinen, naimisissa oleva nainen. Perhe-elämä on pääosin oikeinkin toimivaa, eikä mitään isoja ongelmia ole. Ruuhkavuosia eletään, kuten niin moni muukin.
Pari vuotta sitten ihastuin mieheen, jota tapasin työn puolesta säännöllisesti. Kärvistelin tunteideni kanssa kuukausia, kunnes hakeuduin muihin tehtäviin sellaisen mahdollisuuden ilmaannuttua. Ei tullut mieleenkään sanoa asiasta yhtään mitään kenellekään. Ihastus ei tietenkään mennyt heti ohi. No, aikaa kului, emmekä nähneet miehen kanssa toisiamme. Ajattelin, että olen jo selvillä vesillä, kun hän yllättäen taas ilmaantui samoihin työkuvioihin kanssani. Ja sama tunne palasi!
Tapasimme eilen ja hän näytti valtavan ilahtuneelta. Itselläni sama pyörivä tunne kuin silloinkin, sydämen alta hohkaava lämpö, tiedätte kyllä. Ei tämä voi olla totta! :( Teimme projektiin liittyvää työtä samassa tilassa ja kuinka ollakaan hän lähestyi kaksi tai kolme kertaa omaa työryhmääni hymyillen ja hyväntuulisesti jutellen.
Jännittävä huomio, jonka tein jo silloin aiemmin; mies välttelee katsekontaktia - miksi?!
Taidanpa taas marssia pomon puheille ja kysyä olisiko jossain muussa projektissa positiota auki...
Kukaan muu ollut samassa tilanteessa? Miten selvisit?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Ap, en todellakaan tuomitse, kaikille noita joskus tulee. Olennaista ei ole, mitä ajattelee ja tuntee, vaan se, mitä TEET.
Fiksusti yritit päästä ihastuksesta loitommas. Jatka pyrintöjä.
Mieti, mitä menettäisit. Mitä ajattelisit miehestäsi, jos hän antaisi ihastukselle periksi vastaavassa tilanteessa.
Kannattaa myös miettiä kylmän järjen kanssa sitä, mikä funktio ihastumisella on sinulle. Miksi ihastuit? Ei, se ei ole mikään viruksen lailla sattumanvaraisesti ihmiseen iskevä vaiva, vaan ihastumista edeltää aina jonkin tason tarve.
Mieti itse, mikä se sisäinen tarve sinulla on/oli. Aloituksesi perusteella veikkaan, että kaipaat romantiikkaa ja vaihtelua, jota et nyt saa parisuhteestasi. Olette kaiketi aika kiireisiä ja rutinoituneita, parisuhteenne on kestänyt jo sen verran kauan, että se tulisen rakastumisen vaihe on ohitettu.
Voisitteko yrittää piristää sitä parisuhdettanne? Yhteistä aikaa enemmän, kenties pitkä viikonloppu jossakin ilman lapsia?
Entä muunlaisen vaihtelun hankkiminen - uusi jänmä harrastus, uusi työpaikka, kodin remontointi - kaikki veisivät ajatuksiasi turvallisemmille poluille.
Voi tuo olla sinun heikkoa itsetuntoasikin. Lapset hankittu, ryppyjä ja kiloja kertyy ja oma puoliso ei enää samalla lailla flirttaa ja huomioi kuin silloin aikanaan. Ja yhtäkkiä saatkin runsaasri huomiota ja vastakaikua siltä romanttiselta ihastuksen kohteeltasi.
Totta kai tuollainen ihastus saa sukat pyörimään jaloissa! Näet häntä vain silloin tällöin työympyröissä, et aamuisin hengitys pahalta haiseavana tai piereskelemässä sohvalla. Mutta ällistyttävää kylläkin, myös tuo sinun ihastuksesi käy pas..lla ja raapii hyttysenpuremaa takapuolesta.
Näillä keinoin ihastuksesta pääsee kyllä yli, jos on moraali kohdillaan ja olemassaoleva parisuhde tuntuu säilyttämisen arvoiselta. Jos millään ei olisi mitään väliä, sinä tuskin tuskittelisit nyt, joten oletan, että haluat päästä ihastuksestasi eroon.
Tää oli ihana kommentti :D kiitos siitä <3
Olet oikeassa - useammassakin kohdassa. Kyllä, pitkä parisuhde ja avioliitto, joka kaipaisi tosiaan piristystä ja kahden oloa (ilman lapsia). Kyllä, jännitystä elämään, kukapa sitä ei joskus kaipaisi pyykkivuoren ja ruuanlaiton keskelle. Ja kyllä; 30+ rypyt ja kuin varkain hiipivät kilot (vaikkakin maltillisesti kumpaakin), niin totta kai sitä toivoo vahvistusta naiselliselle identiteetille; olet edelleen kaunis ja haluttava.
Ihanan järkevä ja tarkkanäköinen analyysi ja niin totta, näin se vaan menee.
Silti tiedän, että hinta on liian kova; rakastan perhettäni ja arvosta sitä mitä minulla on, sen takia en teekään mitään. Haluan päästä kuumottavasta ihastuksen tunteesta ja olla järkeva, aikuinen nainen.
Taidanpa lähteä tapettikauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta.
Ihastuksesta ei pidä puhua kenellekään. Kaikista viimeiseksi ihastuksen kohteelle. Mieli tietenkin tekee, mutta ei kannata.
Muutaman vuoden kuluessa ihastus hiipuu ja haalistuu vähitellen.
Minulla ihastus kesti 29 vuotta. Mutta nyt olen kuivilla, en enää haaveile ja haihattele.
Ai vaivaiset 29 vuotta vain? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa, myöskin pari vuotta jo kärvistellyt. Asia paheni noin vuosi sitten kun eksyimme kahdestaan jatkoille ja menin alkoholin siivittämänä tunnustamaan miehelle miten hyvin viihdyn hänen seurassaan. Mieheltä tuli vastakaikua, valitettavasti. Asia ei sen kummemmin silti edennyt vaan edelleen yritän päästä tuosta ihastuksen tunteesta eroon, mutta se ei vaan ota haalistuakseen. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.
Ajattelutavan muutos, ja oman mielen koukeroiden ymmärtäminen. Tuo mies on sinulle kuin nuoruuden fantasia brad pittistä. Etäinen, saavuttamaton, ja ihana, jota voi ajatella mielessään huokaillen, eikä tarvitse pelätä että mitään tapahtuisi konkreettisesti. Tuollainen fantasia aikuisena on pakokeino, jonka mieli kehittelee, jotta pääsee kivaan tunnetilaan vastapainoksi yleensä ruuhkavuosille, joissa romanttinen rakkaus sitä omaa miestä kohtaan on syrjässä käytännön määräämänä. Mielesi siis janoaa tuollaista ihanuutta, mutta koska et kykene taarjoamaan, tai elämäsi ei kykene tarjoamaan sitä juuri nyt omassa perheessäsi, niin mieli hakee sitä muualta.
Muista että jos toimit tuon tunteen mukaan nyt, ei mikään estä sitä että tämän ihastuksen kanssa sama on myöhemmin edessä uudestaan. Tällä tyylillä et koskaan löydä parisuhdeonnea, ainakaan jatkuvana yhhden miehen kanssa, vaan aina tulee uusi joka saa sukat pyörimään jaloissa. Saat toki elää muutaman vuoden välein miestä vaihtae, mutta olisi itsellesi hyväksi tietää tämä toimintamalli ja sen mekansimi. Toisaalta kun mekanismin ymmärtää, vie se parhaimman terän noilta ihastumisilta, jolloin se muutoksen kaipuu ja uusi mies ei vaikutakaan enää määräävästi sinun elämääsi, vaan kykenet tekemään omat ratkaisusi oikeasti, eikä vain tunteella.
!
Voisitkohan kertoa omalle miehellesi ihastumisesta? Se saattaisi osaltaan lieventää tilanteesta sitä salaperäisyyttä ja jännittävyyttä, jotka ovat omiaan ruokkimaan tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa, myöskin pari vuotta jo kärvistellyt. Asia paheni noin vuosi sitten kun eksyimme kahdestaan jatkoille ja menin alkoholin siivittämänä tunnustamaan miehelle miten hyvin viihdyn hänen seurassaan. Mieheltä tuli vastakaikua, valitettavasti. Asia ei sen kummemmin silti edennyt vaan edelleen yritän päästä tuosta ihastuksen tunteesta eroon, mutta se ei vaan ota haalistuakseen. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.
Ajattelutavan muutos, ja oman mielen koukeroiden ymmärtäminen. Tuo mies on sinulle kuin nuoruuden fantasia brad pittistä. Etäinen, saavuttamaton, ja ihana, jota voi ajatella mielessään huokaillen, eikä tarvitse pelätä että mitään tapahtuisi konkreettisesti. Tuollainen fantasia aikuisena on pakokeino, jonka mieli kehittelee, jotta pääsee kivaan tunnetilaan vastapainoksi yleensä ruuhkavuosille, joissa romanttinen rakkaus sitä omaa miestä kohtaan on syrjässä käytännön määräämänä. Mielesi siis janoaa tuollaista ihanuutta, mutta koska et kykene taarjoamaan, tai elämäsi ei kykene tarjoamaan sitä juuri nyt omassa perheessäsi, niin mieli hakee sitä muualta.
Muista että jos toimit tuon tunteen mukaan nyt, ei mikään estä sitä että tämän ihastuksen kanssa sama on myöhemmin edessä uudestaan. Tällä tyylillä et koskaan löydä parisuhdeonnea, ainakaan jatkuvana yhhden miehen kanssa, vaan aina tulee uusi joka saa sukat pyörimään jaloissa. Saat toki elää muutaman vuoden välein miestä vaihtae, mutta olisi itsellesi hyväksi tietää tämä toimintamalli ja sen mekansimi. Toisaalta kun mekanismin ymmärtää, vie se parhaimman terän noilta ihastumisilta, jolloin se muutoksen kaipuu ja uusi mies ei vaikutakaan enää määräävästi sinun elämääsi, vaan kykenet tekemään omat ratkaisusi oikeasti, eikä vain tunteella.
Hetkinen, sä olet käynyt läpi oman psykoanalyysin?
Ymmärrän kyllä romanttisen rakkauden / romanssin ja arkirakkauden / realiteetin eron. Tätä tilannetta pohtineena en silti ymmärrä, miksi en ole onnistunut järkeilemään tätä ihastusta pois, vaan tunne palaa yhtä vahvana uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa, myöskin pari vuotta jo kärvistellyt. Asia paheni noin vuosi sitten kun eksyimme kahdestaan jatkoille ja menin alkoholin siivittämänä tunnustamaan miehelle miten hyvin viihdyn hänen seurassaan. Mieheltä tuli vastakaikua, valitettavasti. Asia ei sen kummemmin silti edennyt vaan edelleen yritän päästä tuosta ihastuksen tunteesta eroon, mutta se ei vaan ota haalistuakseen. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.
Ajattelutavan muutos, ja oman mielen koukeroiden ymmärtäminen. Tuo mies on sinulle kuin nuoruuden fantasia brad pittistä. Etäinen, saavuttamaton, ja ihana, jota voi ajatella mielessään huokaillen, eikä tarvitse pelätä että mitään tapahtuisi konkreettisesti. Tuollainen fantasia aikuisena on pakokeino, jonka mieli kehittelee, jotta pääsee kivaan tunnetilaan vastapainoksi yleensä ruuhkavuosille, joissa romanttinen rakkaus sitä omaa miestä kohtaan on syrjässä käytännön määräämänä. Mielesi siis janoaa tuollaista ihanuutta, mutta koska et kykene taarjoamaan, tai elämäsi ei kykene tarjoamaan sitä juuri nyt omassa perheessäsi, niin mieli hakee sitä muualta.
Muista että jos toimit tuon tunteen mukaan nyt, ei mikään estä sitä että tämän ihastuksen kanssa sama on myöhemmin edessä uudestaan. Tällä tyylillä et koskaan löydä parisuhdeonnea, ainakaan jatkuvana yhhden miehen kanssa, vaan aina tulee uusi joka saa sukat pyörimään jaloissa. Saat toki elää muutaman vuoden välein miestä vaihtae, mutta olisi itsellesi hyväksi tietää tämä toimintamalli ja sen mekansimi. Toisaalta kun mekanismin ymmärtää, vie se parhaimman terän noilta ihastumisilta, jolloin se muutoksen kaipuu ja uusi mies ei vaikutakaan enää määräävästi sinun elämääsi, vaan kykenet tekemään omat ratkaisusi oikeasti, eikä vain tunteella.
Hetkinen, sä olet käynyt läpi oman psykoanalyysin?
Ymmärrän kyllä romanttisen rakkauden / romanssin ja arkirakkauden / realiteetin eron. Tätä tilannetta pohtineena en silti ymmärrä, miksi en ole onnistunut järkeilemään tätä ihastusta pois, vaan tunne palaa yhtä vahvana uudelleen.
Koska lietsot ihastusta. Jos haluaisit päästä siitä tosissaan eroon, et edes kirjoittaisi asiasta tänne.
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan kertoa omalle miehellesi ihastumisesta? Se saattaisi osaltaan lieventää tilanteesta sitä salaperäisyyttä ja jännittävyyttä, jotka ovat omiaan ruokkimaan tunnetta.
En oikein. Ei hän ymmärtäisi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran on aikuisena näin käynyt ja ei niistä mitään tullut. Parempi kun ei olisi ikinä alkanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa, myöskin pari vuotta jo kärvistellyt. Asia paheni noin vuosi sitten kun eksyimme kahdestaan jatkoille ja menin alkoholin siivittämänä tunnustamaan miehelle miten hyvin viihdyn hänen seurassaan. Mieheltä tuli vastakaikua, valitettavasti. Asia ei sen kummemmin silti edennyt vaan edelleen yritän päästä tuosta ihastuksen tunteesta eroon, mutta se ei vaan ota haalistuakseen. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.
Ajattelutavan muutos, ja oman mielen koukeroiden ymmärtäminen. Tuo mies on sinulle kuin nuoruuden fantasia brad pittistä. Etäinen, saavuttamaton, ja ihana, jota voi ajatella mielessään huokaillen, eikä tarvitse pelätä että mitään tapahtuisi konkreettisesti. Tuollainen fantasia aikuisena on pakokeino, jonka mieli kehittelee, jotta pääsee kivaan tunnetilaan vastapainoksi yleensä ruuhkavuosille, joissa romanttinen rakkaus sitä omaa miestä kohtaan on syrjässä käytännön määräämänä. Mielesi siis janoaa tuollaista ihanuutta, mutta koska et kykene taarjoamaan, tai elämäsi ei kykene tarjoamaan sitä juuri nyt omassa perheessäsi, niin mieli hakee sitä muualta.
Muista että jos toimit tuon tunteen mukaan nyt, ei mikään estä sitä että tämän ihastuksen kanssa sama on myöhemmin edessä uudestaan. Tällä tyylillä et koskaan löydä parisuhdeonnea, ainakaan jatkuvana yhhden miehen kanssa, vaan aina tulee uusi joka saa sukat pyörimään jaloissa. Saat toki elää muutaman vuoden välein miestä vaihtae, mutta olisi itsellesi hyväksi tietää tämä toimintamalli ja sen mekansimi. Toisaalta kun mekanismin ymmärtää, vie se parhaimman terän noilta ihastumisilta, jolloin se muutoksen kaipuu ja uusi mies ei vaikutakaan enää määräävästi sinun elämääsi, vaan kykenet tekemään omat ratkaisusi oikeasti, eikä vain tunteella.
Hetkinen, sä olet käynyt läpi oman psykoanalyysin?
Ymmärrän kyllä romanttisen rakkauden / romanssin ja arkirakkauden / realiteetin eron. Tätä tilannetta pohtineena en silti ymmärrä, miksi en ole onnistunut järkeilemään tätä ihastusta pois, vaan tunne palaa yhtä vahvana uudelleen.
Ei tunnetta tarvitse järkeillä pois, eikä sitä yleensä pystykään, sillä se tunne kertoo sinulle jotain, ja sinun tulisi ola tietoinen siitä mitä se kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin kertoa, että tyhmyydestä (=rakkaudesta) sakotetaan. Ei enää... : (
Mä erosin pari vuotta sitten ex-miehestäni ja lasteni isästä, koska olin niin ihastunut silloiseen työkaveriini ja koin ihan valtavaa syyllisyyttä siitä. Vaikutti vahvasti tuolloin perhe-elämääni. Avioliittoni oli kyllä huonolla tolalla ja yritimme käydä terapiassa läpi myös tätä ihastumista, mutta tavallaan exäni ei pystynyt enää antamaan anteeksi minun vahvoja tunteitani toista kohtaan. Ei nyt varsinaisesti kaduta, mutta lasten takia harmittaa edelleen. Ihastus kyllä kulkee kuvioissa mukana vieläkin, olemme siis erittäin hitaasti etenevässä parisuhteessa. Lapsille en ole häntä esitellyt, eikä mitään tavoitteita esim. suhteen etenemisen suhteen ole. Ja on edelleen aivan ihana mies kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta! Tapasin muutama kuukausi sitten nuoruuteni rakkauden. Mies tuli sattumalta käymään samalla paikkakunnalla, missä asun, laittoi viestiä ja sovimme tapaamisen. Tiesin jo tässä vaiheessa, miten tulee käymään. Olin elänyt seksittömässä suhteessa viimeisen vuoden. Yhteensä parisuhteemme oli 8 vuotta pitkä. En osannut tuntea huonoa omaatuntoa, kun sovin tapaamisen. Miehen nähdessäni ei mennyt kauaa, kun päädyimme samaan sänkyyn. Laitoin vanhan suhteeni poikki ja nyt seurustelemme tämän nuoruuden rakkauden kanssa. Ihania ja kuumia kuukausia takana. En kadu mitään. Olen ajatellut häntä paljon vuosien varrella, samoin hän minua. Ehkä tässä oli tarkoitus käydä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan kertoa omalle miehellesi ihastumisesta? Se saattaisi osaltaan lieventää tilanteesta sitä salaperäisyyttä ja jännittävyyttä, jotka ovat omiaan ruokkimaan tunnetta.
En oikein. Ei hän ymmärtäisi :(
Älä kerro, kun mitään ei varsinaisesti ole tapahtunut. Pelkkä ihastuskin voi olla miehellesi kamala asia. Voi olla jopa avioliiton loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta.
Ihastuksesta ei pidä puhua kenellekään. Kaikista viimeiseksi ihastuksen kohteelle. Mieli tietenkin tekee, mutta ei kannata.
Muutaman vuoden kuluessa ihastus hiipuu ja haalistuu vähitellen.
Minulla ihastus kesti 29 vuotta. Mutta nyt olen kuivilla, en enää haaveile ja haihattele.
Minä ihastuin 16 vuotiaana erääseen kuusi vuotta vanhempaan mieheen ja hänkin oli minuun niin kauan ihastunut, kunnes kuuli ikäni. Sain ikää lisää ja törmäsimme taas, silloin olisinkin kelvannut miehelle, mutta vaikka periaatteessa olin ihastunut häneen, niin aikaisempi hieman tyly kohtelu ikäni tullessa esiin esti kunnon ihastumisen.
Meni taas pari vuotta ja törmäsimme taas, mies oli varattu ja minä vapaa. Ihastuin häneen taas, mutta se jäi siihen tietenkin, koska mies oli varattu. Tätä ihastumispyörää jatkui sitten vuosikausia, olimme toisiimme ihastuneita, mutta jompi kumpi oli varattu.
Nyt mies tuli taas vastaan, mutta hän ei nähnyt minua, ja kyllä, olen ihastunut vieläkin. Aikaa on mennyt ensimmäisestä ihastumisesta tuon saman vuosi määrän, eli 29 vuotta. Mutta en tee mitään, vaan keskityn omaan parisuhteeseeni täysillä. Sitä paitsi tiedän, että olen ihastunut siihen mielikuvaan miehestä ja ihastumisen tunne on ihana. Ehkä joskus törmäämme toisiimme kun olemme molemmat vapaana, ehkä emme törmää. Elämä on.
Olen aikuinen, sinkku. Ihastuin lähes kuukausi sitten yhteen mieheen (kirjoitinkin täällä aiheesta "Olenko ihastunut") mutta sain varmistettua, että hän on naimisissa... muuten olisin varmasti pyytänyt treffeille! Minulle kävisi pelkkä romanssikin, tosin en tiedä kokemuksesta miten sellainen voisi toimia. Joka tapauksessa, kunnioitan hänen liittoaan sen verran, etten voi yrittää sekaantua. Silti toivon, että joskus vielä edes näkisin hänet; haaveilu on sekin jotain!
Ap, se ettei mies katso silmiin, kuulostaa oudolta... paitsi jos hän aluksi katsoi, ja totesi sen liian intiimiksi (varattu?) Katsooko hän muita ihmisiä silmiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan kertoa omalle miehellesi ihastumisesta? Se saattaisi osaltaan lieventää tilanteesta sitä salaperäisyyttä ja jännittävyyttä, jotka ovat omiaan ruokkimaan tunnetta.
En oikein. Ei hän ymmärtäisi :(
Älä kerro, kun mitään ei varsinaisesti ole tapahtunut. Pelkkä ihastuskin voi olla miehellesi kamala asia. Voi olla jopa avioliiton loppu.
Samaa mieltä, ehdottomasti. Suhteen voi vaikka lopettaa; jos toista haluaa myös loukata ja nöyryyttää, voi kertoa ihastumisesta. Normaalissa, tervehenkisessä suhteessa EI KOSKAAN kerrota toiseen ihastumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan kertoa omalle miehellesi ihastumisesta? Se saattaisi osaltaan lieventää tilanteesta sitä salaperäisyyttä ja jännittävyyttä, jotka ovat omiaan ruokkimaan tunnetta.
En oikein. Ei hän ymmärtäisi :(
Älä kerro, kun mitään ei varsinaisesti ole tapahtunut. Pelkkä ihastuskin voi olla miehellesi kamala asia. Voi olla jopa avioliiton loppu.
Samaa mieltä, ehdottomasti. Suhteen voi vaikka lopettaa; jos toista haluaa myös loukata ja nöyryyttää, voi kertoa ihastumisesta. Normaalissa, tervehenkisessä suhteessa EI KOSKAAN kerrota toiseen ihastumisesta.
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Mä kerroin, koska mies vaatimalla vaati ja kaiveli ja painosti. Kun kerroin, alkoi helvetti, jonka takia sitten erottiin... mut joo, älä kerro.
On kokemusta... ihastuin ja tunne oli molemminpuolinen. Sitten kun tuli aika päättää kumpaan päin kallistun, päätin kertoa miehelle kaiken ja jäädä vanhaan suhteeseen... oli kivikkoinen tie saada luottamus takaisin...
Tapauksesta on jo yli kymmenen vuotta, ja edelleenkin kaipaan välillä tuota toista miestä. Kausittain tuntuu että pää räjähtää kun mietin vaan. Välillä ei käy mielessäkään pitkiin aikoihin. Olen paska ihminen, myönnän sen, ja tunnen huonoa omaatuntoa näistä tuntemuksista :'( silti, ehkä joskus en tiedä... mietin että olis pitänyt valita toisin.
4v salasuhteessa. Jäin kiinni. Avioero vireillä. En halunnut tätä. :(
Lopeta hyvän sään aikaan ja juttele miehesi kanssa.
On kokemusta.
Ihastuksesta ei pidä puhua kenellekään. Kaikista viimeiseksi ihastuksen kohteelle. Mieli tietenkin tekee, mutta ei kannata.
Muutaman vuoden kuluessa ihastus hiipuu ja haalistuu vähitellen.
Minulla ihastus kesti 29 vuotta. Mutta nyt olen kuivilla, en enää haaveile ja haihattele.