Hohhoijakkaa. Taas Väestöliiton mukaan se, että naiset ei nää perheitä arjessaan vähentää lisääntymistä
Mitenköhän kauan tuota jaksetaan toitottaa, että lapsien haluamattomuus olisi aina jokin väärinymmärrys? Miten vakavasti voi ottaa tutkimuslaitoksen, joka ei mieti ulkoisten tekijöiden vaikutusta yhteiskunnassa niinkin merkittävään asiaan kuin lisääntymiseen?
Kommentit (225)
Päinvastoin. Jos nuori näkee lapsiperhe-elämää, hän ei enää halua lapsia. Jos ei näe, haluaa.
Minusta se, että näen äitejä työpaikoilla, lisää halua lisääntyä. Se luo uskoa siihen, että vaikka saa lapsen, muukin elämä säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei haluta myöntää faktoja eikä puhua asioista oikeilla nimillä.
Tänä päivänä naiset ovat jo niin fiksuja ja oman arvonsa tuntevia että eivät halua alistua enää äideiksi. Ovat siis äänestäneet jaloillaan ja se on todella hienoa.
Ja tämän takia ovat vähemmän tyytyväisiä kuin ennen.
Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä
Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.
Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Jos nuori näkee lapsiperhe-elämää, hän ei enää halua lapsia. Jos ei näe, haluaa.
Jos nuori näkee av-mamman siiderin lipitystä lapsuuden kodissaan, hän ei halua lapsia.
Kyllä mä ainakin itse koen lähinnä kauhua kun näen lapsiperheitä... vaikka itse kolmen lapsen äiti olenkin, eikä enää tarvetta täyttää maapalloa lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä
Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.
Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Paitsi käytännössä.
Miten edellisen sukupolven stressi vaikuttaa epigeneettisesti, tai varhaislapsuuden lamakokemukset? Miten paljon miehet väistelevät lapsenhankintaa ja puhuvat prismaperheistä?
Väestöliitto vaikuttaa joltain katukuvaa tarkkailevalta tyypiltä, joka on keksinyt jonkun oman selityksen mikä ei perustu mihinkään muuhun kuin johdateltuun, yhteen haastatteluun jota on tulkittu väärin.
Kysykää 30+ vuotiailta älkääkä miltään lapsiteineiltä, miksi ne ei halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miten edellisen sukupolven stressi vaikuttaa epigeneettisesti, tai varhaislapsuuden lamakokemukset? Miten paljon miehet väistelevät lapsenhankintaa ja puhuvat prismaperheistä?
Väestöliitto vaikuttaa joltain katukuvaa tarkkailevalta tyypiltä, joka on keksinyt jonkun oman selityksen mikä ei perustu mihinkään muuhun kuin johdateltuun, yhteen haastatteluun jota on tulkittu väärin.
Kysykää 30+ vuotiailta älkääkä miltään lapsiteineiltä, miksi ne ei halua lapsia.
Tässä maassa selvitään sodista, mutta lama saa meidät stressaantumaan niin paljon, että kuolemme sukupuuttoon. Uskoo ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä
Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.
Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Paitsi käytännössä.
Mitä tarkoitat?
Liitto unohti synnytysväkivallan ja suomalaisen kyttäysbyrokratian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä
Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.
Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Paitsi käytännössä.
Mitä tarkoitat?
Lapsettomat ovat lähes aina lapsellisia.
Miehen näkökulmasta perheellistyminen ei tarjoa mitään muuta kuin maksajan roolin. Joten ei ihmekään ettei huvita alkaa työmuurahaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Liitto unohti synnytysväkivallan ja suomalaisen kyttäysbyrokratian.
Niitä on ollut jo kauan.
Sehän se vasta vähentääkin lisääntymishaluja kun näkee mitä se perhearki enimmäkseen on :D Stressiä, kiirettä ja huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten edellisen sukupolven stressi vaikuttaa epigeneettisesti, tai varhaislapsuuden lamakokemukset? Miten paljon miehet väistelevät lapsenhankintaa ja puhuvat prismaperheistä?
Väestöliitto vaikuttaa joltain katukuvaa tarkkailevalta tyypiltä, joka on keksinyt jonkun oman selityksen mikä ei perustu mihinkään muuhun kuin johdateltuun, yhteen haastatteluun jota on tulkittu väärin.
Kysykää 30+ vuotiailta älkääkä miltään lapsiteineiltä, miksi ne ei halua lapsia.
Tässä maassa selvitään sodista, mutta lama saa meidät stressaantumaan niin paljon, että kuolemme sukupuuttoon. Uskoo ken tahtoo.
Ei ole mitään tarvetta "uskoa", kaikki tietää että pitkäaikainen, hetkeksikään hellittämätön näköalattomuus, tilanne jolle ei ole parantumista (sodassa tapahtuu RADIKAALI toivontakaisinsaaminen, joka kaikissa maissa on manifestoitunut syntyvyyden räjähtämisenä) aiheuttaa ihmisissä jopa älykkyysosamäärän laskua. Ei sellaisessa tilanteessa innostuta mistään perheistä, kunhan otetaan nautinnot nopeasti jostain mistä saadaan.
Kun ei haluta myöntää faktoja eikä puhua asioista oikeilla nimillä.
Tänä päivänä naiset ovat jo niin fiksuja ja oman arvonsa tuntevia että eivät halua alistua enää äideiksi. Ovat siis äänestäneet jaloillaan ja se on todella hienoa.