Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä oli suhde, miten tästä selviää?
10.05.2019 |
Lyhykäisyydessään kysymys otsikossa. Mitä teit? Lähinnä kaipaan vinkkejä siihen miten saan itseni ylös ja motivoitua. Miestä en aio tässä vaiheessa jättää.
Kiitos etukäteen kaikille vastauksille ja hatunnostot saman kokeneille selviytyjille.
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, ketju on mielenkiintoinen ja luen kyllä. Tuo sutturakeskustelu on todella viihdyttävä!
Olen tainnutkin jo kantani mainita, mutta siis en ole missään vaiheessa syyttänyt tätä sutturaa tilanteesta. Tästä syy on ihan mieheni. En pidä häntä vamppina joka on aivottoman miehen vietellyt vaan kyllä mieheni on ihan itse valintoja tehnyt ja on niistä vastuussa.
Syy miksi hän on minun silmissä yksinkertaisesti luuska, suttura ja vähempiarvoisempi kun minä on se, että hän on tietentahtoen alentanut itsensä asemaansa ja tietoisesti toiminnallaan ollut mukana aiheuttamassa minulle tuskaa. Hänelle on toki valehdeltu, mutta ei olennaisista asioista vaan ihan ällöttäviä kliseitä joita jokaiselle toiselle naiselle sepitetään. Täälläkin tullet ilmi. Hän on tiennyt minusta ja tiennyt etten tiedä hänestä. Hän on tosiaan silmissäni niin mitätön, etten tämän tiedon perusteella koe tarpeelliseksi tehdä hänestä mitään muuta päätelmää tai mielikuvaa.
Me olemme yhdessä ja uskon myös että pysymme. Rankkaa tietysti on.
-AP
Pidät sutturaa siis alempiarvoisena, vaikka hänelle on kliseisesti valehdeltu (mitä ne klisee sitten ovat olleetkaan), mutta se että oma miehesi on ollut näitä valheita sylkemässä samalla kun valehteli kuukausia sinulle ei alenna hänen arvoaan? Tämä sokea piste ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä.
Se miksi mieheni petti minua on minun ongelmani. Eiköhän tässä ole suuremmat asiat selvitettävänä ennenkuin alan säälimään sitä sutturaa miten mieheni on hänelle valehdellut. Kun on kuitenkin tietoinen ollut kokonaiskuviosta. Hän kantakoot vastuunsa itse että on uskonut tyhmiä ilmeisiä valheita, minä selvitän omani. Hänellä on tosin varaslähtö ollut kun on koko kuvion tiennyt. Minä olen vielä alkuvaiheissa.
Aiheesta sivuun, mutta on muuten 30 sivua keskustelua ilman ainuttakaan provohuutelijaa! Hyvä aavee!
-Ap
Jälleen tässä eilenkin kirjoittanut.
Ei sinun sitä sutturaa tarvitse sääliä, mutta mietipä nyt tosissasi tuota tilannetta. Sutturalle on kliseisesti valehdeltu, miten hän on niin ihana, ettei häntä voi vastustaa, miten teillä ei mene hyvin, miten sinä olet ikävä ihminen, miten olette jo erosta puhuneetkin ja teillä ei ole mitään yhteistä, olette jo ajautuneet aivan erilleen ja yhdessä ollaan vain lasten parhaaksi. Suttura on tyhmä, kun uskoo ilmeisiä valheita.
Mies jää kiinni, ei suinkaan itse kerro mitään. Sen jälkeen sinä saat kuulla, että kyseessä oli vain tyhmä suttura, joka ei koskaan hetkeäkään merkinnyt mitään, mies on jotenkin hukassa, ei ollenkaan ymmärrä, miten saattoi ikinä langeta noin typerään sutturaan, vaikka hänen vierellään on maailman ihanin nainen, ainut, jota hän on koskaan rakastanut, voi voi miten tässä pääsikin näin käymään. Nämä eivät ole tietenkään kliseitä, vaan tarinan lopullinen totuus, joka sutturankin olisi pitänyt ymmärtää, vaikka miehesi muuta valehtelikin.
Kuten sanottua, jos omani olisi yrittänyt mitään tuollaista kliseistä valhepaskaa kaataa niskaani vielä pettämisen päälle, olisi homma ollut taputeltu jo ennen käsien yhteen laittoa.
Heille, jotka kysyivät, miten voin sanoa, että aikanaan kaikki unohtuu ja paranee, sanon, että kun näin on, ellei jää tuskaansa vellomaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos antaa anteeksi myös unohtaa. Ellei unohda, ei ole antanut anteeksi.
Mutta siinä itseäni auttoi, että mies keskittyi ennen kaikkea siihen, miksi näin tapahtui, mikä meidän välisessä rakkaudessa on sellaista, mikä puuttuu, pohti sitäkin avoimesti, rakastaako kuten sanoo, jos pystyy tämän tekemään, jne.
Ei siihen, miten suttura suttura oli.
No niin. Tässä on fiksun ja kypsän naisen kertomus siitä, miten pettämisestä voi toipua. Voi rakastaa puolisoaan, jatkaa eteenpäin pariskuntana pettämisen jälkeenkin ja samalla säilyttää kyky arvioida eri ihmisten roolia täyspäisesti. Respect.
No kai sä nyt omasta kirjoituksestasi tykkäät 😉
Sulla on muuten tosi persoonallinen kirjoitustyyli. Ja ihan ok kirjoituskin, ei siin mitään.
Heh kiitos ja kiitos myös toiselle kehujalle, joka en kylläkään ollut minä itse. Peukutin kyllä ylöspäin kirjoitustaan:-) niin kuin sinunkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että yhdessä työpaikan pikkujoulussa haksahdin suutelemaan erästä työkaveria, jonka tiedän, mutta johon en ole koskaan ollut ihastunut. Jotenkin se tilanne kehittyi tuollaiseksi ja tuntui hetken ihan luontevalta suudella. Alkoholilla ei ollut kovin suurta osuutta, en käytä sitä paljoa.
Ja ihan oikeasti asia alkoi jälkeenpäin inhottaa mua tosi paljon ja se tyyppi myös. En sen jälkeen olisi halunnut edes nähdä häntä koskaan, ei ole erityisesti mun mieltymysten mukainen. Hän on vapaa (eronnut) ja mä naimisissa.
Niin että kyllä pettämiseen voi ajautua sellaisenkin ihmisen kanssa, joka ei ole se maailman ihanin. En mä tuollekaan mitään sellaista sanonut, suutelin vaan kun tilaisuus tuli eteen ja kotona elämä oli arkista.
Mä en valehdellut mun miehelle yhtään, kun sanoin että se "suttura" pelkästään ällöttää mua, eikä ollut mulle minkään arvoinen. Ei oikeesti ollut. Eli et säkään voi tietää kaikkea jokaisen tilanteesta.
No tässäkään tapauksessa ei ole mitenkään asiallista sutturoida miestä, vaikka sattuukin pettäjää ällöttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että yhdessä työpaikan pikkujoulussa haksahdin suutelemaan erästä työkaveria, jonka tiedän, mutta johon en ole koskaan ollut ihastunut. Jotenkin se tilanne kehittyi tuollaiseksi ja tuntui hetken ihan luontevalta suudella. Alkoholilla ei ollut kovin suurta osuutta, en käytä sitä paljoa.
Ja ihan oikeasti asia alkoi jälkeenpäin inhottaa mua tosi paljon ja se tyyppi myös. En sen jälkeen olisi halunnut edes nähdä häntä koskaan, ei ole erityisesti mun mieltymysten mukainen. Hän on vapaa (eronnut) ja mä naimisissa.
Niin että kyllä pettämiseen voi ajautua sellaisenkin ihmisen kanssa, joka ei ole se maailman ihanin. En mä tuollekaan mitään sellaista sanonut, suutelin vaan kun tilaisuus tuli eteen ja kotona elämä oli arkista.
Mä en valehdellut mun miehelle yhtään, kun sanoin että se "suttura" pelkästään ällöttää mua, eikä ollut mulle minkään arvoinen. Ei oikeesti ollut. Eli et säkään voi tietää kaikkea jokaisen tilanteesta.
No tässäkään tapauksessa ei ole mitenkään asiallista sutturoida miestä, vaikka sattuukin pettäjää ällöttämään.
Jopa ihan päinvastoin. Itsellä on mitä paskaisimmat motiivit, kotona on arkista, teen näin, koska voin ja tilaisuus sattui tähän näin ja nytten hups, sehän on ihan ällötys, joka tämän tilaisuuden mulle tarjosi. Mun mieskin on samaa mieltä.
Juuri näinhän se menee logiikka sutturoiden kanssa, mitäs olivat siinä, antoivat mulle tilaisuuden eteen. Ällötykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Minun tapauksessa tämä suttura on pyytänyt anteeksi. Sitä en tiedä katuiko tekojaan aidosti tai oliko anteeksipyyntö aito, mutta anteeksipyyntö sieltä joka tapauksessa tuli. Tiedän, että jossakin vaiheessa minun täytyy antaa anteeksi pettäjälle ja sutturalle, ihan itseni vuoksi. Sutturan kanssa en ole missään tekemisissä, olemme viestitelleet vain yhden päivän aikana, jolloin itse olin häneen yhteydessä ja halusin kysyä muutamaa asiaa häneltä. Hän oli odottanut jo minun yhteydenottoa. Haluan sen vuoksi antaa anteeksi molemmille, koska jos en siihen pystyisi, minusta tuntuu että katkeroituisin. Haluan saada käsitelyä tämän asian pois ja lopuksi antaa anteeksi, jonka jälkeen pystyn jatkamaan elämääni ehkä vahvempana ja tasapainoisempana.. En tiedä milloin olen siihen valmis, mutta toivon, että hyvää vauhtia olen sitä kohti menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennionni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Minun tapauksessa tämä suttura on pyytänyt anteeksi. Sitä en tiedä katuiko tekojaan aidosti tai oliko anteeksipyyntö aito, mutta anteeksipyyntö sieltä joka tapauksessa tuli. Tiedän, että jossakin vaiheessa minun täytyy antaa anteeksi pettäjälle ja sutturalle, ihan itseni vuoksi. Sutturan kanssa en ole missään tekemisissä, olemme viestitelleet vain yhden päivän aikana, jolloin itse olin häneen yhteydessä ja halusin kysyä muutamaa asiaa häneltä. Hän oli odottanut jo minun yhteydenottoa. Haluan sen vuoksi antaa anteeksi molemmille, koska jos en siihen pystyisi, minusta tuntuu että katkeroituisin. Haluan saada käsitelyä tämän asian pois ja lopuksi antaa anteeksi, jonka jälkeen pystyn jatkamaan elämääni ehkä vahvempana ja tasapainoisempana.. En tiedä milloin olen siihen valmis, mutta toivon, että hyvää vauhtia olen sitä kohti menossa.
Tukehtuisin oksennukseen jos suttura alkais multa pyytelee anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennionni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Minun tapauksessa tämä suttura on pyytänyt anteeksi. Sitä en tiedä katuiko tekojaan aidosti tai oliko anteeksipyyntö aito, mutta anteeksipyyntö sieltä joka tapauksessa tuli. Tiedän, että jossakin vaiheessa minun täytyy antaa anteeksi pettäjälle ja sutturalle, ihan itseni vuoksi. Sutturan kanssa en ole missään tekemisissä, olemme viestitelleet vain yhden päivän aikana, jolloin itse olin häneen yhteydessä ja halusin kysyä muutamaa asiaa häneltä. Hän oli odottanut jo minun yhteydenottoa. Haluan sen vuoksi antaa anteeksi molemmille, koska jos en siihen pystyisi, minusta tuntuu että katkeroituisin. Haluan saada käsitelyä tämän asian pois ja lopuksi antaa anteeksi, jonka jälkeen pystyn jatkamaan elämääni ehkä vahvempana ja tasapainoisempana.. En tiedä milloin olen siihen valmis, mutta toivon, että hyvää vauhtia olen sitä kohti menossa.
Tukehtuisin oksennukseen jos suttura alkais multa pyytelee anteeksi.
Oletko 15-vuotias? Kyllä on lapsellista tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennionni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Minun tapauksessa tämä suttura on pyytänyt anteeksi. Sitä en tiedä katuiko tekojaan aidosti tai oliko anteeksipyyntö aito, mutta anteeksipyyntö sieltä joka tapauksessa tuli. Tiedän, että jossakin vaiheessa minun täytyy antaa anteeksi pettäjälle ja sutturalle, ihan itseni vuoksi. Sutturan kanssa en ole missään tekemisissä, olemme viestitelleet vain yhden päivän aikana, jolloin itse olin häneen yhteydessä ja halusin kysyä muutamaa asiaa häneltä. Hän oli odottanut jo minun yhteydenottoa. Haluan sen vuoksi antaa anteeksi molemmille, koska jos en siihen pystyisi, minusta tuntuu että katkeroituisin. Haluan saada käsitelyä tämän asian pois ja lopuksi antaa anteeksi, jonka jälkeen pystyn jatkamaan elämääni ehkä vahvempana ja tasapainoisempana.. En tiedä milloin olen siihen valmis, mutta toivon, että hyvää vauhtia olen sitä kohti menossa.
Tukehtuisin oksennukseen jos suttura alkais multa pyytelee anteeksi.
Oletko 15-vuotias? Kyllä on lapsellista tekstiä.
Tuskin täällä 15-vuotiaat kirjoittelee. Joten edellinen älä välitä hiekkap*lluista.
Kakkosnaiset yrittää tehdä tässä ketjussa itsestään pyhimyksiä esiintymällä muka jaloina, anteeksi antavina ja sivusuhteen korkealle arvostavina "vaimoina". Vaan eipä onnistu. Koko maailman sivun perheenrikkojat on ollut alinta ja halveksituinta kastia, vosuja, luuskia, sutturoita, ho*roja ja mitä noita nimiä nyt onkaan. Säälittäviä jakojäännöksiä, joiden ainoa vaihtoehto on yrittää varastaa murusia toisten pöydän alta. Heitä on ollut aina, ja tulee olemaan ja heitä myös tullaan aina kohtelemaan siten, kuin he ansaitsevat. Lumppuina ja loisina. Ihan siis itse ansaitut kunnianimikkeet.
Puhut vähän mutta asiaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennionni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Minun tapauksessa tämä suttura on pyytänyt anteeksi. Sitä en tiedä katuiko tekojaan aidosti tai oliko anteeksipyyntö aito, mutta anteeksipyyntö sieltä joka tapauksessa tuli. Tiedän, että jossakin vaiheessa minun täytyy antaa anteeksi pettäjälle ja sutturalle, ihan itseni vuoksi. Sutturan kanssa en ole missään tekemisissä, olemme viestitelleet vain yhden päivän aikana, jolloin itse olin häneen yhteydessä ja halusin kysyä muutamaa asiaa häneltä. Hän oli odottanut jo minun yhteydenottoa. Haluan sen vuoksi antaa anteeksi molemmille, koska jos en siihen pystyisi, minusta tuntuu että katkeroituisin. Haluan saada käsitelyä tämän asian pois ja lopuksi antaa anteeksi, jonka jälkeen pystyn jatkamaan elämääni ehkä vahvempana ja tasapainoisempana.. En tiedä milloin olen siihen valmis, mutta toivon, että hyvää vauhtia olen sitä kohti menossa.
Tukehtuisin oksennukseen jos suttura alkais multa pyytelee anteeksi.
Oletko 15-vuotias? Kyllä on lapsellista tekstiä.
Tuskin täällä 15-vuotiaat kirjoittelee. Joten edellinen älä välitä hiekkap*lluista.
Kakkosnaiset yrittää tehdä tässä ketjussa itsestään pyhimyksiä esiintymällä muka jaloina, anteeksi antavina ja sivusuhteen korkealle arvostavina "vaimoina". Vaan eipä onnistu. Koko maailman sivun perheenrikkojat on ollut alinta ja halveksituinta kastia, vosuja, luuskia, sutturoita, ho*roja ja mitä noita nimiä nyt onkaan. Säälittäviä jakojäännöksiä, joiden ainoa vaihtoehto on yrittää varastaa murusia toisten pöydän alta. Heitä on ollut aina, ja tulee olemaan ja heitä myös tullaan aina kohtelemaan siten, kuin he ansaitsevat. Lumppuina ja loisina. Ihan siis itse ansaitut kunnianimikkeet.
Tarkotit varmaan "onnen murusia toisten pöydän alta"? Jankkaat melkein samaa viestiä toistona.
Ei kaikki eri mieltä olevat kirjoittajat muutu toisiksi naisiksi vaikka kuinka toivoisit. Pyhimyksetkin on ihan sun omassa päässäs. Harmittaahan se, mutta kun ei niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennionni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Minun tapauksessa tämä suttura on pyytänyt anteeksi. Sitä en tiedä katuiko tekojaan aidosti tai oliko anteeksipyyntö aito, mutta anteeksipyyntö sieltä joka tapauksessa tuli. Tiedän, että jossakin vaiheessa minun täytyy antaa anteeksi pettäjälle ja sutturalle, ihan itseni vuoksi. Sutturan kanssa en ole missään tekemisissä, olemme viestitelleet vain yhden päivän aikana, jolloin itse olin häneen yhteydessä ja halusin kysyä muutamaa asiaa häneltä. Hän oli odottanut jo minun yhteydenottoa. Haluan sen vuoksi antaa anteeksi molemmille, koska jos en siihen pystyisi, minusta tuntuu että katkeroituisin. Haluan saada käsitelyä tämän asian pois ja lopuksi antaa anteeksi, jonka jälkeen pystyn jatkamaan elämääni ehkä vahvempana ja tasapainoisempana.. En tiedä milloin olen siihen valmis, mutta toivon, että hyvää vauhtia olen sitä kohti menossa.
Tukehtuisin oksennukseen jos suttura alkais multa pyytelee anteeksi.
Oletko 15-vuotias? Kyllä on lapsellista tekstiä.
Tuskin täällä 15-vuotiaat kirjoittelee. Joten edellinen älä välitä hiekkap*lluista.
Kakkosnaiset yrittää tehdä tässä ketjussa itsestään pyhimyksiä esiintymällä muka jaloina, anteeksi antavina ja sivusuhteen korkealle arvostavina "vaimoina". Vaan eipä onnistu. Koko maailman sivun perheenrikkojat on ollut alinta ja halveksituinta kastia, vosuja, luuskia, sutturoita, ho*roja ja mitä noita nimiä nyt onkaan. Säälittäviä jakojäännöksiä, joiden ainoa vaihtoehto on yrittää varastaa murusia toisten pöydän alta. Heitä on ollut aina, ja tulee olemaan ja heitä myös tullaan aina kohtelemaan siten, kuin he ansaitsevat. Lumppuina ja loisina. Ihan siis itse ansaitut kunnianimikkeet.
Tarkotit varmaan "onnen murusia toisten pöydän alta"? Jankkaat melkein samaa viestiä toistona.
Ei kaikki eri mieltä olevat kirjoittajat muutu toisiksi naisiksi vaikka kuinka toivoisit. Pyhimyksetkin on ihan sun omassa päässäs. Harmittaahan se, mutta kun ei niin ei.
Turha yrittää, vanha vosu haisee tänne saakka :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on sairaita ihmisiä...siis kun joku täällä kertoo itselleen tapahtuneesta todella kipeästä asiasta ja on päässyt siitä yli, hän muuttuu h oroksi ja ties miksi.
Aloittajalle, jos vielä lukee sanoisin, että ette pääse tilanteesta yli, ellei miehesi opi olemaan rehellinen. Ensimmäinen askel siihen on, että hän myöntää tehneensä väärin myös sitä "sutturaa" kohtaan valehdellessaan. Että hän yleensä edes älyää, että valehteleminen on väärin!
Ihmettelen oikeasti, miten voi uskoa ihmisen puhuvan totta, jos hän sanoo, että ei kadu valeitaan. Mikä logiikka tässä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairaita ihmisiä...siis kun joku täällä kertoo itselleen tapahtuneesta todella kipeästä asiasta ja on päässyt siitä yli, hän muuttuu h oroksi ja ties miksi.
Aloittajalle, jos vielä lukee sanoisin, että ette pääse tilanteesta yli, ellei miehesi opi olemaan rehellinen. Ensimmäinen askel siihen on, että hän myöntää tehneensä väärin myös sitä "sutturaa" kohtaan valehdellessaan. Että hän yleensä edes älyää, että valehteleminen on väärin!
Ihmettelen oikeasti, miten voi uskoa ihmisen puhuvan totta, jos hän sanoo, että ei kadu valeitaan. Mikä logiikka tässä voi olla.
Me kärsitään sairaudestamme ja hävetään yleistä huonouttamme kun ei olla osattu suhtautua perheenisiä saalistaviin lorttoihin tuolla jaloudella ja luonteen ylevyydellä. Ihan itkettää oma henkinen rajallisuus.
Tai itkettäis, jos ei niin paljon naurattais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään sittenkin tällä kertaa ennen ho*ro häpesi, ennen kuin maa repesi, eli hän poistatti kovasti yläpeukutetun viestin. Onhan se monta kertaa tuolla lainauksissa, mutta kuitenkin vielä uudelleen:
Tuskin täällä 15-vuotiaat kirjoittelee. Joten edellinen älä välitä hiekkap*lluista.
Kakkosnaiset yrittää tehdä tässä ketjussa itsestään pyhimyksiä esiintymällä muka jaloina, anteeksi antavina ja sivusuhteen korkealle arvostavina "vaimoina". Vaan eipä onnistu. Koko maailman sivun perheenrikkojat on ollut alinta ja halveksituinta kastia, vosuja, luuskia, sutturoita, ho*roja ja mitä noita nimiä nyt onkaan. Säälittäviä jakojäännöksiä, joiden ainoa vaihtoehto on yrittää varastaa murusia toisten pöydän alta. Heitä on ollut aina, ja tulee olemaan ja heitä myös tullaan aina kohtelemaan siten, kuin he ansaitsevat. Lumppuina ja loisina. Ihan siis itse ansaitut kunnianimikkeet.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies on siis törkeästi valehdellut kakkosnaiselleen ja katkaissut suhteen kuin salama kirkkaalta taivaalta kiinnijäädessään.
Jos olisit mun mies, olisit jo tästä syystä ex. En voisi olla suhteessa noin törkeästi muita kohtelevan ihmisen kanssa.
Tämä erittäin vahvasti. Suht kylmä tyyppi jos voi tosta noin vain katkaista välit. Jos se joka jätetään oiskin ollut ap niin olis saattanut toi "paremman naisen" illuusio karista. Mies arvostaa teitä molempia ihan yhtä vähän.
On olemassa uskollisiakin miehiä, en jäisi roikkumaan sellaiseen suhteeseen, mihin mahtuu ulkopuolisia väliin. Jos eläisin lasteni ydinperheessä ja sivusuhde olisi paljastunut pikkulapsiaikana eikä suhteessa olisi ollut parisuhdeväkivaltaa, alkoholismia tms, saattaisin ehkä jotain yrittää, jos olisin löytänyt motivaatiota jatkamiseen.
Mieheni pettäminen psljastui silloin, kun odotin esikoistamme, kävi panemassa anopin luona jotain naapurimammaa. Anoppi oli asiasta tietoinen, itselleni selvisi kun anopin luona viimeisilläni raskaana noukin mieheni sängyn alla vieraan naisen stringit.
Ydinperheemme hajosi lapsen ollessa reilu 1-vuotias. Löysin toisen ja muutin lapsrn kanssa hänen luokseen. Lähemmäs 2 viotta olin siis yrittänyt vielä sinnitellä esikoiseni ydinperheessä, mutta kun suhteeseen astui exän ja anopin alkoholismi ja perheväkivalta, aloin katselemaan muita.
Ensimmäisen ydinperheen hajoamiseen asti olisin ehkä ollut valmis yrittää kovemmin ja antaa pettämisen anteeksi, väkivaltaa en kovin pitkäksi aikaa halunnut jäädä katselemaan - myös lapsuudenperheessäni oli perheväkivaltaa, alkoholismiin törmäsin vasta aikuisena perustamassani perheessä.
Mikään uusperhekuvio taas ei ole sen arvoinen, että jaksaisin pettämistä katsella, kynnys päättää epätyydyttävä parisuhde on laskenut matalaksi sen jälkeen, kun ensimmäinen ydinperhe hajosi. Eli nyt kun en saanut lasteni ydinperhettä pidettyä kärvistellenkään kasassa, niin enempää en kärvistele, vaan lähden jos mua kohdellaan huonosti.
Alue: Aihe vapaa
Ja tässä tyyppiesimerkki, miten vastataan kun ei oma argumentointitaito enää riitä 😁
-ohis (joka on aikaisemminkin kommentoinut tästä samasta)