Miehellä oli suhde, miten tästä selviää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille puolisolle anteeksiantaville ja toisen naisen vihaajille tiedoksi sellainen seikka, että yleensä mies saa sen toisen naisen sänkyyn haukkumalla teitä. Te olette kylmiä pihtareita, jotka eivät ymmärrä miestä, olette vuosikaupalla kohdelleet miestä pelkkänä lompakkona, olette vihamielisiä, kiristätte miehen jatkamaan avioliittoa lapsilla tai itsemurhalla, niin, on hyvin mahdollista, että olette narsisteja. Te ette koskaan ole aidosti rakastaneet miestä, olette halunneet vain kotileikin ja prinsessapäivän. Ette ole kiinnostuneita miehen todellisesta persoonasta lainkaan. Sen vuoksi mies siis nyt sortuu, kun vihdoin tapaa Oikean Naisen, joka kykenee antamaan sitä lämpöä ja ymmärrystä, mitä mies on kaikki nämä vuodet yksinäisenä (muita sutturoita ei tietenkään ole eikä ole ollut!) kaivannut kyynel silmässä yksin öisin.

Ja näitä valheita mies ei nyt yhtään kadu jäätyään kiinni. Ei, hän halveksii sitä sutturaa, jonka valehti sänkyynsä. Etenkin verrattuna omaan pikku vaimokultaan, joka ei ole ollenkaan niin helppo ja halveksittava kuin tämä suttura.

Meh. 

Juuri noin. Mun pettäjä-exäni oli puhunut musta paljon pahaa toiselle naiselle. Kun otin häneen yhteyttä (halusin vahvistuksen siitä että mies tosiaan oli ollut uskoton) hän yllättyi siitä etten ollut sellainen hirviö millaiseksi mut oli kuvattu.

Nuorena ja tyhmänä ihastuin varattuun vanhempaan, ja juuri tuon hänkin teki. Vaimo oli huonopalkkainen hirviö, joka kohteli ukkoaan ala-arvoisesti ja nimitteli alatyylisillä lempinimillä. Mies kertoi kuinka toivoisi että minä olisin vaimonsa tilalla jne runoilua. Mies yritti vielä kuukausikaupalla maalailla haavekuvia yhteisestä tulevaisuudesta sen jälkeen kun olin tajunnut kupletin juonen. Tässä vaiheessa heidän perhelukunsakin oli jo kasvanut, ja mies mulle myöntänyt että ihan harkitusti. Lapsensaannin kertoi viiveellä, koska ei katsonut että se on mun asiani. Niimpä. Silti kehtasi vielä myöhemmin yrittää lässyttää sontaa meidän yhdessäolosta pariskuntana. Koskaan en voi korvata sitä surua, jonka vaimolleen sinisilmäisyyttäni aiheutin kun uskoin jutut kuinka liitto oli jo käytännössä taputeltu. Se aiheuttaa vielä vuosienkin jälkeen syyllisyyttä. Nykyisin varattujen miesten kyseenalaiset lähestymiset aiheuttavat hyvin nopean poistumisreaktion, ja vähäinenkin ihastuminen henkilöön, jonka siviilisääty paljastuu varatuksi, jonkinasteista itseinhoa.

Juuri noin. Vaikka mies paljastuttuaan myöntäisi vaimolleen, että valehteli toiselle naiselle kuten apn tapauksessa, herää todella kysymys, miten se tekee siitä pätkääkään hyväksyttävämpää asiasta. Loppujen lopuksi kyse on vaan valheiden verkosta, jota näennäisesti puretaan vain niiltä osin ja siinä tilanteessa kuin se on tarkoituksenmukaista. Mikään ei takaa, että mies ei valehtelisi valehteluistaan, niiden mittakaavasta tai tilanteesta missä niitä luisuteltiin, tai kääntäisi taas myöhemmin kelkkaansa ja myöntäisi valehdelleensa valehteluistaan tai niiden myöntämisistä. Nää tyypit on niin nähty, selkäranka kuin kastemadolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!

Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.

On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.

Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!

Mistä tiedät, että mies ei ole pettänyt sinua? Eipä näistä asioista enää huudella, kun perusta on hajotettu.

Nimi. Been there, done that ja minä olen se alunperin petetty vaimo

No, en tietenkään ole joka sekunti puolisoni vieressä, mutta olen silti varma asiasta. Olemme siitä hiljakkoin vielä keskustelleetkin, mieheni kysyi miten nyt kävisi jos hän pettäisi. Sitten sanoi että ei sitä ole koskaan tehnyt, eikä haluakaan. Että suurin houkutus oli heti sen jälkeen kun oma petokseni tuli ilmi. Ei olisi mitään syytä hänellä valehdella, koska pystymme rehellisesti kaikki asiat puhumaan. Kuten sanoin, puhuminen on meidän ylivoimainen valttimme.

Jos vielä hiuksia halkoo, voisin myös sanoa että mieheni on maailman huonoin valehtelija. Hän ei kykene siihen, vaan kiemurtelee niin kauan että saa asiansa sanottua. Minä pystyin pitää pokkaa, mies ei pysty.

Tähän on pakko kommentoida koska itsellä oli juuri tuollainen tilanne. Meillä oli hyvin selvät sävelet pettämisen suhteen, se oli asia, jonka mies omana periaatteenaan toi usein esille. Hän myös paheksui äänekkäästi ihmisiä, jotka pettivät ja toisteli ettei ikimaailmassa voisi tehdä sellaista mulle eikä ylipäätään kellekään, jonka kanssa on mennyt kimppaan. Hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt, mitä järkeä on pettämisessä ja miten kukaan pettänyt ilkeää katsoa itseään peilistä jne.

No, hän on tosi hyvän näköinen 190cm äijä ja olen kyllä alusta asti tajunnut, että muutkin naiset on hänestä kiinnostuneita. Olen joskus asiaa kysynytkin, että mitä mies tuosta tuumaa ja mies on vakuutellut, ettei tarvitse muita kuin mut, eikä ole yhtään kiinnostunut muista. Häntä saa katsoa mutta kukaan muu kuin mä ei saa koskea.

Oli kuitenkin vähän epävarma olo ja vaikka oletinkin olevani hieman vainoharhainen niin kuitenkin aina toisinaan miehen pidempien reissujen jälkeen suoraan kysyin, etteihän mitään mua loukkaavia tilanteita ollut tullut vastaan. Eikä ollut tullut, todellakaan, höpö höpö, mites mä sellaista edes kyselin. Hän on luotettava kaveri, että naisetkin sen tajuaa eikä edes yritä. Kunnon mies saa kuulemma olla rauhassa, ne on eri sarjan äijät joille naiset itseään kauppaa. Enkö muka luota ja todellako voisin kuvitella hänestä sellaista? Hän olisi maailman viimeinen mies joka pettäisi ja mun pitäisi sen sijaan, että tuhlasin voimiani turhaan epäilemiseen, onnitella itseäni, kun olen löytänyt niin luotettavan ja uskollisen miehen.

Hänkin on huono valehteleija, hän punastuu helposti. Aloin ihmetellä, että miksi hän oudosti aina vähän punehtui kun tuosta aiheesta puhuttiin. Vaikka hän oli todella vakuuttava ja sai joka kerta mut häpeämään vainoharhaisuuttani, jokin pieni epävarmuus asui mun sisimmässäni. Tajuan sen varsinkin näin jälkikäteen.

Kunnes. Kävi yllättäen ilmi, että hän todellakin on pettänyt. Paljon. Useita kertoja, useiden ihmisten kanssa. Koko aika pitkän yhteiselomme ajan.

Se oli elämäni suurin laaki ja järkytys ja ehdottomasti myös elämäni suurin yllätys.

Siksi väitän, että kukaan ei voi olla varma. Yksikään puoliso ei voi sitä täysin varmuudella sanoa. Nyt kun olen keskustellut näistä asioista paljon eri ihmisten kanssa, olen tajunnut, että jos jokin on tyypillistä pettämistapauksille, niin se, että ne tulevat puolisolle AINA SUURINA YLLÄTYKSINÄ. Voi olla ettei kertakaikkiaan mikään merkki viittaa, ei ole outoja poissaoloja, hämärää puhelinkäyttäytymistä tms. ja yhdessä ollessa mies keskittyy täysin puolisoon. Ja joka käänteessä korostaa uskollisuuden periaatettaan.

Uskon kyllä, että uskollisiakin miehiä on, tottakai, samoin uskollisia ja pettäviä naisia. Mutta väitän, että puolisolla ei ole ainuttakaan keinoa tietää, kumpaa kastia se oma puoliso on. Jos hän haluaa pettää ja valehdella, se onnistuu kyllä.

Olen vanhemmiten tullut siihen tulokseen että ihmiset jotka aivan ylettömän suuriäänisesti paheksuvat jotain tiettyä ihmisryhmää (voi olla pettäjät, tai joku muu ns yleisen moraalikäsityksen mukaisesti väärää tekevät, tai sitten vaikka epäterveellisesti elävät tai esim ns huonot vanhemmat) useammin kuin harvoin itse asiassa syyllistyvät itse juuri samaan tai vastaavantasoiseen toimintaan. Kai se logiikka on siinä, että yritetään hiljentää omaa kolkuttavaa omaatuntoa, luullaan että puhumalla valkoista musta muuttuu sellaiseksi, tai sitten oikeasti luulevat olevansa muille esittämiensä vaatimusten yläpuolella.

Siis kuinka paljon teidän pettäjämiehet viettävät aikaa omissa menoissaan???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on aikoinaan parikymppisenä yrittänyt muutama varattu mies. Nyt vanhempanakin on ollut yksi tapaus, jossa varattu ilmaisi kiinnostusta. Hän kyllä erosikin jotain vuosi eteenpäin ja löysi heti uuden. Minä olen kokenut loukkaavana varattujen lähentymiset aina. Minusta se on ollut mun halventamista naisena. Henk.koht. en ymmärrä, miksi joku lähtee kakkosnaiseksi. Ainakaan jos alusta asti tietää, että mies on varattu.

Itse ainakin parikymppisenä tajusin, että useampikin vanha ukko oli heikkona muhun tai johonkin mun kaveriin. Mutta sehän johtui vaan siitä, että oltiin nuoria, ei siitä että oltais oltu jotain ihmeellisiä. Tuskin kovin moni oikeasti olisi ainakaan vaimoaan jättänyt, johonkin seikkailuihin vaan lähtenyt.

Mulla on ollut sama asenne..Varsinkin nuorena pyöri paljon ympärillä sivusuhdetta hakevia ukkomiehiä. Ihmettelin kyllä myös että missä on heidän vaimojensa itsekunnioitus. Jos vaimo seuraa passiivis-agressiivisesti sua mulkoillen miten oma mies virittelee flirttiä, niin tuskin nää oli niitä vaimoja joille uskottomuus ( sitten kun mies kovan yrityksen jälkeen vihdoin jonkun kanssa onnistui) tuli yllätyksenä.

Mä taas en sekuntiakaan miettinyt niitä vaimoja tai jotain niiden itsekunnioitusta. Sitähän ei ulkopuolinen ikinä tiedä toisten motiiveista tai ajatuksista tai mahdollisista ongelmista. Onhan se mahdollista, että miehen sivusuhteet on vaimolle ok. Kun olin lapsi mun vanhempien tuttavapiirissä oli pariskunta, jossa vaimo nimenomaan toivoi että mies hakee seksin muualta ja hän saa olla rauhassa. Tarkemmin en tiedä, ehkä sairautta tms. En ole oikea henkilö tuomitsemaan heidän ratkaisujaan, koska en tiedä kaikkea.

Ajattelin vain itseäni, että kuinka halpana tuo ukko mua oikein pitää kun hänellä on vaimo ja virittelee jotain mun suhteen. Luuleeko mua joksikin helpoksi makeiksi ja kyläpyöräksi. Minä halusin oman miehen enkä mitään toisen ihmisen miestä.

En mä ole koskaan ajatellut, etteikö uskollisiakin miehiä ole olemassa vaikka jotkut varatut sekoileekin ympäriinsä. Ja jotkut voi erehtyä kerran ja oppia siitä. Ihmiset on erilaisia, miehetkin.

Aika erikoista tässä ketjussa on se, että täällä on varmaan kymmeniä viestejä, joissa painotetaan, että kerran pettänyt pettää aina.

Silti ainoa, jota moititaan uhkakuvien maalailusta on se, joka varoittelee omien kohtaamiensa tapausten pohjalta, että uutta miestä ei ehkä löydykään. Ja yksinäisyys voi olla musertavaa.

Miksi kukaan ei hauku uhkakuvien maalailusta niitä, jotka kivenkovaan manaa, että kerran pettänyt kyllä pettää aina. Siis ap:han on jo päättänyt antaa miehelleen uuden tilaisuuden ja pyytää tuohon tilanteeseen tukea. Eikö siinä tilanteessa nimenomaan ole väärin hokea ap:lle, että kuitenkin se pettää uudelleen. Kun fakta kuitenkin on, että jotkut ottaa opikseen eikä petä uudelleen koska haluaa pelastaa avioliittonsa. Ap:n mies voi aivan hyvin olla yksi heistä. Toivon sitä sydämeni pohjasta!

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista tässä ketjussa on se, että täällä on varmaan kymmeniä viestejä, joissa painotetaan, että kerran pettänyt pettää aina.

Silti ainoa, jota moititaan uhkakuvien maalailusta on se, joka varoittelee omien kohtaamiensa tapausten pohjalta, että uutta miestä ei ehkä löydykään. Ja yksinäisyys voi olla musertavaa.

Miksi kukaan ei hauku uhkakuvien maalailusta niitä, jotka kivenkovaan manaa, että kerran pettänyt kyllä pettää aina. Siis ap:han on jo päättänyt antaa miehelleen uuden tilaisuuden ja pyytää tuohon tilanteeseen tukea. Eikö siinä tilanteessa nimenomaan ole väärin hokea ap:lle, että kuitenkin se pettää uudelleen. Kun fakta kuitenkin on, että jotkut ottaa opikseen eikä petä uudelleen koska haluaa pelastaa avioliittonsa. Ap:n mies voi aivan hyvin olla yksi heistä. Toivon sitä sydämeni pohjasta!

Viisas kirjoitus. Sitä olen tässä itsekin ihmetellyt. Varsinkin, kun eihän se tietenkään automaattisesti noin mene. Erilaisia ihmisiä ja tapauksia on loputtomiin. Kukaan ei voi varmuudella ennustaa mitään, varsinkaan sivullisena toisten elämään liittyen.

Luulen, että monella noista negatiivisista kommentoijista on itsellään todella kipeitä kokemuksia pettämisestä ja hylätyksi tulemisesta ja sen takia ajatus, että jollain toisella sama tilanne kääntyisikin onnelliseen suuntaan, on vaan liian tuskallinen. Siksi haluaa toivoa toisellekin epäonnistumista. Raakaa ja raadollista, mutta ehkä jotenkin tuossa valossa ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista tässä ketjussa on se, että täällä on varmaan kymmeniä viestejä, joissa painotetaan, että kerran pettänyt pettää aina.

Silti ainoa, jota moititaan uhkakuvien maalailusta on se, joka varoittelee omien kohtaamiensa tapausten pohjalta, että uutta miestä ei ehkä löydykään. Ja yksinäisyys voi olla musertavaa.

Miksi kukaan ei hauku uhkakuvien maalailusta niitä, jotka kivenkovaan manaa, että kerran pettänyt kyllä pettää aina. Siis ap:han on jo päättänyt antaa miehelleen uuden tilaisuuden ja pyytää tuohon tilanteeseen tukea. Eikö siinä tilanteessa nimenomaan ole väärin hokea ap:lle, että kuitenkin se pettää uudelleen. Kun fakta kuitenkin on, että jotkut ottaa opikseen eikä petä uudelleen koska haluaa pelastaa avioliittonsa. Ap:n mies voi aivan hyvin olla yksi heistä. Toivon sitä sydämeni pohjasta!

Viisas kirjoitus. Sitä olen tässä itsekin ihmetellyt. Varsinkin, kun eihän se tietenkään automaattisesti noin mene. Erilaisia ihmisiä ja tapauksia on loputtomiin. Kukaan ei voi varmuudella ennustaa mitään, varsinkaan sivullisena toisten elämään liittyen.

Luulen, että monella noista negatiivisista kommentoijista on itsellään todella kipeitä kokemuksia pettämisestä ja hylätyksi tulemisesta ja sen takia ajatus, että jollain toisella sama tilanne kääntyisikin onnelliseen suuntaan, on vaan liian tuskallinen. Siksi haluaa toivoa toisellekin epäonnistumista. Raakaa ja raadollista, mutta ehkä jotenkin tuossa valossa ymmärrettävää.

Noi hiekottajat on kakkosnaisia, jotka yrittää synnyttää sellaista ilmapiiriä, että pettämisen jälkeen vaimon kannattaa aina ottaa ero, jolloin heidän itsensä mahdollisuudet saada niitä varattuja miehiä omakseen paranee. Miehet kun ei juuri koskaan eroa kakkosnaisen takia, ellei vaimo sitä tee. Siksi kakkosnaiset joutuu laittamaan kaiken toivonsa vaimoihin. So simple.

Ap:n kaltainen vanha ja hyvällä itsetunnolla varustettu nainen tuskin kuitenkaan menee tuohon lankaan, vaan tekee ihan itse juuri sellaiset ratkaisut, mitkä parhaaksi näkee. Kaikkea hyvää heille!

Kyllä nainen kestää miehen sivusuhteet aina,jos miehellä paksu lompakko ja tulee luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista tässä ketjussa on se, että täällä on varmaan kymmeniä viestejä, joissa painotetaan, että kerran pettänyt pettää aina.

Silti ainoa, jota moititaan uhkakuvien maalailusta on se, joka varoittelee omien kohtaamiensa tapausten pohjalta, että uutta miestä ei ehkä löydykään. Ja yksinäisyys voi olla musertavaa.

Miksi kukaan ei hauku uhkakuvien maalailusta niitä, jotka kivenkovaan manaa, että kerran pettänyt kyllä pettää aina. Siis ap:han on jo päättänyt antaa miehelleen uuden tilaisuuden ja pyytää tuohon tilanteeseen tukea. Eikö siinä tilanteessa nimenomaan ole väärin hokea ap:lle, että kuitenkin se pettää uudelleen. Kun fakta kuitenkin on, että jotkut ottaa opikseen eikä petä uudelleen koska haluaa pelastaa avioliittonsa. Ap:n mies voi aivan hyvin olla yksi heistä. Toivon sitä sydämeni pohjasta!

Viisas kirjoitus. Sitä olen tässä itsekin ihmetellyt. Varsinkin, kun eihän se tietenkään automaattisesti noin mene. Erilaisia ihmisiä ja tapauksia on loputtomiin. Kukaan ei voi varmuudella ennustaa mitään, varsinkaan sivullisena toisten elämään liittyen.

Luulen, että monella noista negatiivisista kommentoijista on itsellään todella kipeitä kokemuksia pettämisestä ja hylätyksi tulemisesta ja sen takia ajatus, että jollain toisella sama tilanne kääntyisikin onnelliseen suuntaan, on vaan liian tuskallinen. Siksi haluaa toivoa toisellekin epäonnistumista. Raakaa ja raadollista, mutta ehkä jotenkin tuossa valossa ymmärrettävää.

Noi hiekottajat on kakkosnaisia, jotka yrittää synnyttää sellaista ilmapiiriä, että pettämisen jälkeen vaimon kannattaa aina ottaa ero, jolloin heidän itsensä mahdollisuudet saada niitä varattuja miehiä omakseen paranee. Miehet kun ei juuri koskaan eroa kakkosnaisen takia, ellei vaimo sitä tee. Siksi kakkosnaiset joutuu laittamaan kaiken toivonsa vaimoihin. So simple.

Ap:n kaltainen vanha ja hyvällä itsetunnolla varustettu nainen tuskin kuitenkaan menee tuohon lankaan, vaan tekee ihan itse juuri sellaiset ratkaisut, mitkä parhaaksi näkee. Kaikkea hyvää heille!

Höh, nakkisormet.... piti tietysti olla että "ap:n kaltainen vahva ja hyvällä itsetunnolla varustettu nainen...." ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista tässä ketjussa on se, että täällä on varmaan kymmeniä viestejä, joissa painotetaan, että kerran pettänyt pettää aina.

Silti ainoa, jota moititaan uhkakuvien maalailusta on se, joka varoittelee omien kohtaamiensa tapausten pohjalta, että uutta miestä ei ehkä löydykään. Ja yksinäisyys voi olla musertavaa.

Miksi kukaan ei hauku uhkakuvien maalailusta niitä, jotka kivenkovaan manaa, että kerran pettänyt kyllä pettää aina. Siis ap:han on jo päättänyt antaa miehelleen uuden tilaisuuden ja pyytää tuohon tilanteeseen tukea. Eikö siinä tilanteessa nimenomaan ole väärin hokea ap:lle, että kuitenkin se pettää uudelleen. Kun fakta kuitenkin on, että jotkut ottaa opikseen eikä petä uudelleen koska haluaa pelastaa avioliittonsa. Ap:n mies voi aivan hyvin olla yksi heistä. Toivon sitä sydämeni pohjasta!

Viisas kirjoitus. Sitä olen tässä itsekin ihmetellyt. Varsinkin, kun eihän se tietenkään automaattisesti noin mene. Erilaisia ihmisiä ja tapauksia on loputtomiin. Kukaan ei voi varmuudella ennustaa mitään, varsinkaan sivullisena toisten elämään liittyen.

Luulen, että monella noista negatiivisista kommentoijista on itsellään todella kipeitä kokemuksia pettämisestä ja hylätyksi tulemisesta ja sen takia ajatus, että jollain toisella sama tilanne kääntyisikin onnelliseen suuntaan, on vaan liian tuskallinen. Siksi haluaa toivoa toisellekin epäonnistumista. Raakaa ja raadollista, mutta ehkä jotenkin tuossa valossa ymmärrettävää.

Aika moni nega kommentti taisi perustua apn miehen vähän erikoiseen kirjoitukseen. Eipä siinä mitään, jokainen päättää itse suhteistaan, ja niihin jäämisestä tai lähtemisestä. Saatavilla olevan tiedon perusteella ei ehkä ole selvää, että pitäisi erota, mutta ei kyllä sekään, että kannattaisi jäädä. Yksiselitteisten neuvojen antaminen on ehkä arpapeliä, mutta niitähän täällä nimenomaan kysyttiin.

Sattui myös itselleni, enkä voittajana siitä suosta noussut. Sanoit, että et suo sille naiselle sitä tyydytystä, että tietäisi sinun olevan rikki. Ajattelin samoin ja maksan siitä vielä lähes 30 vuoden jälkeen. En näyttänyt kellekään miten rikki olin. Enkä jättänyt miestä sille naiselle, enhän halunnut hävitä.

Nyt olen vanhempi ja viisaampi tämän asian suhteen. Voin nähdä sen miten minun olisi pitänyt toimia, olen jälkiviisas siis. Toivoisin, että olisin ollut edes vähän, edes pienen hitusen viisas silloin. Jäin suhteeseen, josta ikinä ei tullut sellaista, kuin se aiemmin oli ollut. Sanot, että teillä oli hyvä suhde. Niin minäkin olin ajatellut meillä olleen. Sitä ei tullut enää ikinä takaisin.

"Meitä" ei enää ollut, olimme vain minä ja hän. Käsittelin asiaa pääni sisällä; tunsin vihaa ja katkeruutta - ikinä en lopettanut niitä tunteita tuntemasta.

Pilasin ihan omin käsin oman elämäni. Toivon, että luet vastaukset, joita ihmiset ovat lähettäneet ja mietit asioita.

Voimia sulle, lähetän mielessäni sulle halauksen.

Tutkimuksen mukaan ainoa mitä ihmiset ovat katuneet kuolinvuoteellaan/vanhana on se että jäi huonoon suhteeseen eikä rakastanut itseään tarpeeksi. Silloin on myöhäistä surkutella. Ei ihmistä ole luotu yksiavioiseksi. Rakastutaan,ihastutaan...se kuuluu elämään ja sen kanssa on opittava vaan elään tai otetettava ero,ei kukaan voi toista omistaa.

toi toisen naisen jättäminen ei nyt välttämättä ole ihan varma juttu...

mä olin toinen nainen 4 vuotta, ja jäätiin n vuoden välein kiinni joko mun ex puolisolle tai mieheni ex avokille. Aina luulivat että nyt on ohi, vaikka ei koskaan lopetettu suhdetta. Meillä oli tyhmä missio sinnitellä lastemme takia vanhoissa suhteissa muuatma vuosi.  Neljän vuoden jälkeen sitten puhallettiin peli poikki, jätettiin exät , kerättiin lapset ja jatkettiin yhdessä. Kaikki lapset kuosissa, mun ex löysi hyvin nopeasti uuden ja on jo uusissa naimisssa. Miehen avokki oli sitten surullisempi tapaus... Jälskiviisaana sanon että olisi kannattanut erota heti . Mutta tosiaan mihet ja me naisetkin osataan olla kieroja. Ja joo en ole ylpeä kuviostamme, mutat joskus vaan elämä heittää asiat päälaelleen. Tsemppiä ja jos rakastat oikeasti miestäsi niin selvitä että suhde on ohi ja sen jälkeen unohda . ÄLÄ KAIVELE!!! 

Vierailija kirjoitti:

Sattui myös itselleni, enkä voittajana siitä suosta noussut. Sanoit, että et suo sille naiselle sitä tyydytystä, että tietäisi sinun olevan rikki. Ajattelin samoin ja maksan siitä vielä lähes 30 vuoden jälkeen. En näyttänyt kellekään miten rikki olin. Enkä jättänyt miestä sille naiselle, enhän halunnut hävitä.

Nyt olen vanhempi ja viisaampi tämän asian suhteen. Voin nähdä sen miten minun olisi pitänyt toimia, olen jälkiviisas siis. Toivoisin, että olisin ollut edes vähän, edes pienen hitusen viisas silloin. Jäin suhteeseen, josta ikinä ei tullut sellaista, kuin se aiemmin oli ollut. Sanot, että teillä oli hyvä suhde. Niin minäkin olin ajatellut meillä olleen. Sitä ei tullut enää ikinä takaisin.

"Meitä" ei enää ollut, olimme vain minä ja hän. Käsittelin asiaa pääni sisällä; tunsin vihaa ja katkeruutta - ikinä en lopettanut niitä tunteita tuntemasta.

Pilasin ihan omin käsin oman elämäni. Toivon, että luet vastaukset, joita ihmiset ovat lähettäneet ja mietit asioita.

Voimia sulle, lähetän mielessäni sulle halauksen.

Niinpä, eihän voittaminen tai moraalinen ylevyys ole tärkeää, vaan se, että on onnellinen. Jos ne toiset naiset ovat sellaisia sutturoita kuin väitätte, niin ei ne jää kovin kauaksi miettimään miehiänne, vaikka olisivat kotvan kiukkuisiakin. Koska tilanne on alunperinkin ollut epäselvä, siirtyvät varmasti useimmissa tapauksissa eteenpäin huomattavasti nopeammin kuin vaimo. Moraalinen voitto kutistuu helposti aika ohueksi, ja ainoa joka siitä enää välittää on vaimo itse. Ja mies on se, joka korjasi koko potin. Jos ei halua erota niin fine, mutta päätös pitää tehdä oikeista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on aikoinaan parikymppisenä yrittänyt muutama varattu mies. Nyt vanhempanakin on ollut yksi tapaus, jossa varattu ilmaisi kiinnostusta. Hän kyllä erosikin jotain vuosi eteenpäin ja löysi heti uuden. Minä olen kokenut loukkaavana varattujen lähentymiset aina. Minusta se on ollut mun halventamista naisena. Henk.koht. en ymmärrä, miksi joku lähtee kakkosnaiseksi. Ainakaan jos alusta asti tietää, että mies on varattu.

Itse ainakin parikymppisenä tajusin, että useampikin vanha ukko oli heikkona muhun tai johonkin mun kaveriin. Mutta sehän johtui vaan siitä, että oltiin nuoria, ei siitä että oltais oltu jotain ihmeellisiä. Tuskin kovin moni oikeasti olisi ainakaan vaimoaan jättänyt, johonkin seikkailuihin vaan lähtenyt.

Mulla on ollut sama asenne..Varsinkin nuorena pyöri paljon ympärillä sivusuhdetta hakevia ukkomiehiä. Ihmettelin kyllä myös että missä on heidän vaimojensa itsekunnioitus. Jos vaimo seuraa passiivis-agressiivisesti sua mulkoillen miten oma mies virittelee flirttiä, niin tuskin nää oli niitä vaimoja joille uskottomuus ( sitten kun mies kovan yrityksen jälkeen vihdoin jonkun kanssa onnistui) tuli yllätyksenä.

Mä taas en sekuntiakaan miettinyt niitä vaimoja tai jotain niiden itsekunnioitusta. Sitähän ei ulkopuolinen ikinä tiedä toisten motiiveista tai ajatuksista tai mahdollisista ongelmista. Onhan se mahdollista, että miehen sivusuhteet on vaimolle ok. Kun olin lapsi mun vanhempien tuttavapiirissä oli pariskunta, jossa vaimo nimenomaan toivoi että mies hakee seksin muualta ja hän saa olla rauhassa. Tarkemmin en tiedä, ehkä sairautta tms. En ole oikea henkilö tuomitsemaan heidän ratkaisujaan, koska en tiedä kaikkea.

Ajattelin vain itseäni, että kuinka halpana tuo ukko mua oikein pitää kun hänellä on vaimo ja virittelee jotain mun suhteen. Luuleeko mua joksikin helpoksi makeiksi ja kyläpyöräksi. Minä halusin oman miehen enkä mitään toisen ihmisen miestä.

En mä ole koskaan ajatellut, etteikö uskollisiakin miehiä ole olemassa vaikka jotkut varatut sekoileekin ympäriinsä. Ja jotkut voi erehtyä kerran ja oppia siitä. Ihmiset on erilaisia, miehetkin.

No jos mies on tuollainen, niin mitä merkitystä sillä on, mitä se susta luulee? Mä ainakin tiedän itse mitä olen ja arvostusta haluan vain sellaisilta joita itse arvostan. Ja tuollainen mies ei kuulu niihin joita arvostaisin.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista tässä ketjussa on se, että täällä on varmaan kymmeniä viestejä, joissa painotetaan, että kerran pettänyt pettää aina.

Silti ainoa, jota moititaan uhkakuvien maalailusta on se, joka varoittelee omien kohtaamiensa tapausten pohjalta, että uutta miestä ei ehkä löydykään. Ja yksinäisyys voi olla musertavaa.

Miksi kukaan ei hauku uhkakuvien maalailusta niitä, jotka kivenkovaan manaa, että kerran pettänyt kyllä pettää aina. Siis ap:han on jo päättänyt antaa miehelleen uuden tilaisuuden ja pyytää tuohon tilanteeseen tukea. Eikö siinä tilanteessa nimenomaan ole väärin hokea ap:lle, että kuitenkin se pettää uudelleen. Kun fakta kuitenkin on, että jotkut ottaa opikseen eikä petä uudelleen koska haluaa pelastaa avioliittonsa. Ap:n mies voi aivan hyvin olla yksi heistä. Toivon sitä sydämeni pohjasta!

No mitä mieltä olet niistä kommenteista joissa sanotaan ettei parisuhteen puuttuminen välttämättä ole mikään mörkö? Miksi sitä pitäisi pelätä?

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksen mukaan ainoa mitä ihmiset ovat katuneet kuolinvuoteellaan/vanhana on se että jäi huonoon suhteeseen eikä rakastanut itseään tarpeeksi. Silloin on myöhäistä surkutella. Ei ihmistä ole luotu yksiavioiseksi. Rakastutaan,ihastutaan...se kuuluu elämään ja sen kanssa on opittava vaan elään tai otetettava ero,ei kukaan voi toista omistaa.

Ja minkä tutkimuksen mukaan? Useimmiten ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan sitä, että ovat tehneet liikaa töitä ja laiminlyöneet perhettään ja erityisesti lapsiaan ajallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!

Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.

On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.

Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!

Mistä tiedät, että mies ei ole pettänyt sinua? Eipä näistä asioista enää huudella, kun perusta on hajotettu.

Nimi. Been there, done that ja minä olen se alunperin petetty vaimo

No, en tietenkään ole joka sekunti puolisoni vieressä, mutta olen silti varma asiasta. Olemme siitä hiljakkoin vielä keskustelleetkin, mieheni kysyi miten nyt kävisi jos hän pettäisi. Sitten sanoi että ei sitä ole koskaan tehnyt, eikä haluakaan. Että suurin houkutus oli heti sen jälkeen kun oma petokseni tuli ilmi. Ei olisi mitään syytä hänellä valehdella, koska pystymme rehellisesti kaikki asiat puhumaan. Kuten sanoin, puhuminen on meidän ylivoimainen valttimme.

Jos vielä hiuksia halkoo, voisin myös sanoa että mieheni on maailman huonoin valehtelija. Hän ei kykene siihen, vaan kiemurtelee niin kauan että saa asiansa sanottua. Minä pystyin pitää pokkaa, mies ei pysty.

Tähän on pakko kommentoida koska itsellä oli juuri tuollainen tilanne. Meillä oli hyvin selvät sävelet pettämisen suhteen, se oli asia, jonka mies omana periaatteenaan toi usein esille. Hän myös paheksui äänekkäästi ihmisiä, jotka pettivät ja toisteli ettei ikimaailmassa voisi tehdä sellaista mulle eikä ylipäätään kellekään, jonka kanssa on mennyt kimppaan. Hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt, mitä järkeä on pettämisessä ja miten kukaan pettänyt ilkeää katsoa itseään peilistä jne.

No, hän on tosi hyvän näköinen 190cm äijä ja olen kyllä alusta asti tajunnut, että muutkin naiset on hänestä kiinnostuneita. Olen joskus asiaa kysynytkin, että mitä mies tuosta tuumaa ja mies on vakuutellut, ettei tarvitse muita kuin mut, eikä ole yhtään kiinnostunut muista. Häntä saa katsoa mutta kukaan muu kuin mä ei saa koskea.

Oli kuitenkin vähän epävarma olo ja vaikka oletinkin olevani hieman vainoharhainen niin kuitenkin aina toisinaan miehen pidempien reissujen jälkeen suoraan kysyin, etteihän mitään mua loukkaavia tilanteita ollut tullut vastaan. Eikä ollut tullut, todellakaan, höpö höpö, mites mä sellaista edes kyselin. Hän on luotettava kaveri, että naisetkin sen tajuaa eikä edes yritä. Kunnon mies saa kuulemma olla rauhassa, ne on eri sarjan äijät joille naiset itseään kauppaa. Enkö muka luota ja todellako voisin kuvitella hänestä sellaista? Hän olisi maailman viimeinen mies joka pettäisi ja mun pitäisi sen sijaan, että tuhlasin voimiani turhaan epäilemiseen, onnitella itseäni, kun olen löytänyt niin luotettavan ja uskollisen miehen.

Hänkin on huono valehteleija, hän punastuu helposti. Aloin ihmetellä, että miksi hän oudosti aina vähän punehtui kun tuosta aiheesta puhuttiin. Vaikka hän oli todella vakuuttava ja sai joka kerta mut häpeämään vainoharhaisuuttani, jokin pieni epävarmuus asui mun sisimmässäni. Tajuan sen varsinkin näin jälkikäteen.

Kunnes. Kävi yllättäen ilmi, että hän todellakin on pettänyt. Paljon. Useita kertoja, useiden ihmisten kanssa. Koko aika pitkän yhteiselomme ajan.

Se oli elämäni suurin laaki ja järkytys ja ehdottomasti myös elämäni suurin yllätys.

Siksi väitän, että kukaan ei voi olla varma. Yksikään puoliso ei voi sitä täysin varmuudella sanoa. Nyt kun olen keskustellut näistä asioista paljon eri ihmisten kanssa, olen tajunnut, että jos jokin on tyypillistä pettämistapauksille, niin se, että ne tulevat puolisolle AINA SUURINA YLLÄTYKSINÄ. Voi olla ettei kertakaikkiaan mikään merkki viittaa, ei ole outoja poissaoloja, hämärää puhelinkäyttäytymistä tms. ja yhdessä ollessa mies keskittyy täysin puolisoon. Ja joka käänteessä korostaa uskollisuuden periaatettaan.

Uskon kyllä, että uskollisiakin miehiä on, tottakai, samoin uskollisia ja pettäviä naisia. Mutta väitän, että puolisolla ei ole ainuttakaan keinoa tietää, kumpaa kastia se oma puoliso on. Jos hän haluaa pettää ja valehdella, se onnistuu kyllä.

Juu, tiedän tämän kyllä. Ei mun mies noin teekään että koko ajan korostaisi sitä ettei koskaan pettäisi tms. Vaan kuten kerroin, me olemme möyhineet suhteemme pohjia myöten auki. Ei ollut mitään tarvetta peitellä tai vähätellä yhtään mitään. Kaikki oli pöydällä.

Sen saman linjan olemme pitäneet, koska olemme todenneet sen meille toimivaksi.

Sinä sanoit että syvällä sisimmässäsi epäilit kuitenkin. Minun ei tarvitse epäillä. Kuten sanoin, miehellä olisi ollut jopa tiedossa etukäteen että saisi oman hairahduksensa anteeksi. Ei halua lähteä sotkemaan enää mitään kun siitä yhdestä isosta takusta selvittiin.

Meillä on rauhallinen onni kummallakin, ei tarvitse kytätä ja epäillä. Olemme toisemme valinneet uudelleen.

Mistä "isosta takusta" te selvisitte?

sivusta

Sinulle joka kyselit mistä isosta takusta olemme selvinneet, olen kirjoittanut tässä ketjussa aiemmin. Olen nainen, pitkässä parisuhteessa, olen pettänyt miestäni valitettavasti. Lopetin suhteen enkä milloinkaan ole toistanut virhettäni, enkä sitä tee.

Olen yrittänyt tsempata ap:tä, etteivät kaikki petä uudelleen. Jos salailu pystytään jättämään ja kaikki puhumaan auki. Ja halu oman liiton pelastamiseen tietenkin.

Tällaisesta voi myös oppia, ja se voi vahvistaa parisuhdetta, ei todellakaan heti, vaan myöhemmin. Kun asia alkaa olla läpikäytynä. Anteeksianto on tärkeää, mutta eihän se unohdu koskaan.

Ei ole tarvetta lähteä tuollaiseen vispilänkauppaan enää koskaan mukaan.

En minäkään jättäisi omaa miestä jos joskus pettäisi tai olisi sala suhde..kaikki mitä en tiedä niin ei voi mua satuttaa..tottakai se sattuis paljon jos näin tapahtuis mutta en erois..meillä on hyvä suhde,enkä usko että mieskää minua jättäis..ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen..se olisi vaan hetken huumaa...

Mä en halua jakaa arki elämää kenenkään muun kanssa kun juuri oman mieheni..

Yritä vaan päästä yli siitä..sitähän rakkaus on,niin myötä kuin vastamäessä..

Onko tullut esille, että ap voi olla esim. ulkoisesti niin epäviehättävä, että hän ei tule koskaan saamaan uutta puolisoa, vaan hänen on tyydyttävä tähän yhteen, jolle hän on kelvannut.

Se voi olla syynä ap:n haluun jäädä tähän suhteeseen. Jos on vaikkapa pahasti rupsahtanut tai ylipainoinen lyllerö, niin voi olla pelottavaa jättäytyä sinkuksi.