Lue keskustelun säännöt.
Miehellä oli suhde, miten tästä selviää?
10.05.2019 |
Lyhykäisyydessään kysymys otsikossa. Mitä teit? Lähinnä kaipaan vinkkejä siihen miten saan itseni ylös ja motivoitua. Miestä en aio tässä vaiheessa jättää.
Kiitos etukäteen kaikille vastauksille ja hatunnostot saman kokeneille selviytyjille.
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Oletko oikeasti noin lapsellisen ajatusmaailman omaava ihminen, vai oletko yksinkertaisesti vain jonkun ukkomiehen kännivirhe joka siellä nyt odottaa jonkinlaista arvonpalautusta? Tiedätkö, että sinun pitää ihan itse kantaa tekojesi seuraukset eikä yrittää ruikuttaa toisilta jotain sellaista, jota et missään mielessä edes ansaitse.
Ilmeisesti sitten se lapsellinen, kun en vielä ole oppinut vihaamaan ja nimittelemään muita ihmisiä tuolla tavoin. Olen pahoillani puolestasi, jos tunnet noin voimakasta tarvetta haukkua "sutturoita ".
Juu, ymmärrän että olet lapsellinen, ei sun sinänsä tarvitse sitä erikseen korostaa.
Kuitenkin itse nimittelit siaksi sitä ukkomiestä, jonka olisit halunnut omaksesi, mutta joka harmiksesi valitsi vaimonsa? Miksi sinulla tuohon nimittelyyn on niin "voimakas tarve"? Eikö sinun pitäisi noinkin hurskaana ihmisenä toivottaa sekä sille miehelle että hänen rakastamalleen naiselle lämpimästi onnea ja toivoa sydämestäsi, että he saavat liittonsa kuntoon? Niin minä ainakin teen ap:lle, jolla on selvästi miehensä kanssa käsissään kaikki onnistumisen ainekset. Ja se on minusta ihan luonnollista reagointia.
Sinusta kuitenkin tulee sellainen tunne, kuin oikein toivoisit heille epäonnea. Miksi ihmeessä? Et kai vaan itse ole jostain katkera?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menipä keskustelu vihamieliseksi...
Tähän ketjuun löysi tiensä tuo yksi toisia naisia seuraavana saatanasta pitävä paasaaja, tunnistan hänen kirjoitustyylinsä muista vastaavista ketjuista ja on pilannut provoilullaan monta hyvää keskustelua aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Oletko oikeasti noin lapsellisen ajatusmaailman omaava ihminen, vai oletko yksinkertaisesti vain jonkun ukkomiehen kännivirhe joka siellä nyt odottaa jonkinlaista arvonpalautusta? Tiedätkö, että sinun pitää ihan itse kantaa tekojesi seuraukset eikä yrittää ruikuttaa toisilta jotain sellaista, jota et missään mielessä edes ansaitse.
Ilmeisesti sitten se lapsellinen, kun en vielä ole oppinut vihaamaan ja nimittelemään muita ihmisiä tuolla tavoin. Olen pahoillani puolestasi, jos tunnet noin voimakasta tarvetta haukkua "sutturoita ".
Juu, ymmärrän että olet lapsellinen, ei sun sinänsä tarvitse sitä erikseen korostaa.
Kuitenkin itse nimittelit siaksi sitä ukkomiestä, jonka olisit halunnut omaksesi, mutta joka harmiksesi valitsi vaimonsa? Miksi sinulla tuohon nimittelyyn on niin "voimakas tarve"? Eikö sinun pitäisi noinkin hurskaana ihmisenä toivottaa sekä sille miehelle että hänen rakastamalleen naiselle lämpimästi onnea ja toivoa sydämestäsi, että he saavat liittonsa kuntoon? Niin minä ainakin teen ap:lle, jolla on selvästi miehensä kanssa käsissään kaikki onnistumisen ainekset. Ja se on minusta ihan luonnollista reagointia.
Sinusta kuitenkin tulee sellainen tunne, kuin oikein toivoisit heille epäonnea. Miksi ihmeessä? Et kai vaan itse ole jostain katkera?
Tässä on useampi kirjoittaja kuin kaksi. Ilmeisesti provoilija löysi riidan siemenen ja ryhtyi lietsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.Kerroitko miehellesi, että hän on 350 kertaa parempi ihastuksesi oli paljon rumempikin ja vielä vähemmän koulutettukin 😁
No heh, vaikka nyt miten yrität kastella minulta tuollaista kommenttia, ei onnistu.
Kerroin että olimme ihastuneet, ja jokainen tietää että silloin on toisessa nähnyt paljon hyvää. En sitä kieltänyt missään vaiheessa. Kerroin että mies oli kohtelias ja mukava, ja myös hyvännäköinen. Miksi olisin tuossa kohdassa enää valehdellut? Se pahin oli jo tapahtunut, tuskin se olisi lievittänyt tilannetta jos olisin uskotellut että ihan ruma oli. Ei mieheni olisi sellaista uskonutkaan.
Enemmän kunnioitusta herättää siinä vaiheessa se että myöntää reilusti mikä oli tilanne. Sillähän suhdetta lähdetään aidosti uudelleen rakentamaan.
Ap:lle vielä: älä tee tunnekuohussa mitään päätöksiä, myöhemminkään. Ajatuksesi tulevat hyppelemään vielä monta kertaa ja tulet läpikäymään syviä alakulon tunteita, arvottomuutta, surua, vihaa, katkeruutta. Mutta myös syvältä tulevaa rakkautta kumppaniasi kohtaan. Sitä me-henkeä, jolloin ajattelet että tätä ei kannata heittää hukkaan! Ja jos teille hyvin käy, niinkuin on täysin mahdollista, rakastutte toisiinne uudelleen! Se on mitä mahtavin, voittamaton tunne! Nämä kerron omasta kokemuksesta, mitä miehessäni näin.
Edelleen, toivon sinulle pitkää jaksamista ja uskoa. Tulet sitä tarvitsemaan.
Se nainen joka petti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.Kerroitko miehellesi, että hän on 350 kertaa parempi ihastuksesi oli paljon rumempikin ja vielä vähemmän koulutettukin 😁
No heh, vaikka nyt miten yrität kastella minulta tuollaista kommenttia, ei onnistu.
Kerroin että olimme ihastuneet, ja jokainen tietää että silloin on toisessa nähnyt paljon hyvää. En sitä kieltänyt missään vaiheessa. Kerroin että mies oli kohtelias ja mukava, ja myös hyvännäköinen. Miksi olisin tuossa kohdassa enää valehdellut? Se pahin oli jo tapahtunut, tuskin se olisi lievittänyt tilannetta jos olisin uskotellut että ihan ruma oli. Ei mieheni olisi sellaista uskonutkaan.
Enemmän kunnioitusta herättää siinä vaiheessa se että myöntää reilusti mikä oli tilanne. Sillähän suhdetta lähdetään aidosti uudelleen rakentamaan.
Ap:lle vielä: älä tee tunnekuohussa mitään päätöksiä, myöhemminkään. Ajatuksesi tulevat hyppelemään vielä monta kertaa ja tulet läpikäymään syviä alakulon tunteita, arvottomuutta, surua, vihaa, katkeruutta. Mutta myös syvältä tulevaa rakkautta kumppaniasi kohtaan. Sitä me-henkeä, jolloin ajattelet että tätä ei kannata heittää hukkaan! Ja jos teille hyvin käy, niinkuin on täysin mahdollista, rakastutte toisiinne uudelleen! Se on mitä mahtavin, voittamaton tunne! Nämä kerron omasta kokemuksesta, mitä miehessäni näin.
Edelleen, toivon sinulle pitkää jaksamista ja uskoa. Tulet sitä tarvitsemaan.
Se nainen joka petti.
*Kalastella* ei kastella 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on vastuussa omasta pettämisestään ja parisuhteestaan. Sinkku vain itsestään. Ensireaktio on usein syyttää sitä perheen ulkopuolista, mutta hän ei ole rikkonut mitään. Hän on vain elänyt kappaleen omaa elämäänsä. Ilman sen varatun halua ja valintaa mitään pettämistä ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menipä keskustelu vihamieliseksi...
Tähän ketjuun löysi tiensä tuo yksi toisia naisia seuraavana saatanasta pitävä paasaaja, tunnistan hänen kirjoitustyylinsä muista vastaavista ketjuista ja on pilannut provoilullaan monta hyvää keskustelua aiemminkin.
Niinpä niin. Kun sulta loppuvat argumentit, niin sitten toiset keskustelijat ovatkin provoilijoita. Kas kun ei eri mieltä oleva ole sulle saman tien trolli :)
Minä osallistun keskusteluun aina silloin, kun minulla on asiaa. Kynnys kommentoida ylittyy helposti silloin, kun jollakin menee aivan överiksi kaksinaamaisen hurskastelevan skeidan syöttäminen. Jos sinuun sattui, niin sori siitä.
En ole täällä argumentoinut mitään, enkä ota osaa tähän keskusteluun tämän enempää koska ei kiinnosta vaivautua väittelemään aggressiivisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.Kerroitko miehellesi, että hän on 350 kertaa parempi ihastuksesi oli paljon rumempikin ja vielä vähemmän koulutettukin 😁
No heh, vaikka nyt miten yrität kastella minulta tuollaista kommenttia, ei onnistu.
Kerroin että olimme ihastuneet, ja jokainen tietää että silloin on toisessa nähnyt paljon hyvää. En sitä kieltänyt missään vaiheessa. Kerroin että mies oli kohtelias ja mukava, ja myös hyvännäköinen. Miksi olisin tuossa kohdassa enää valehdellut? Se pahin oli jo tapahtunut, tuskin se olisi lievittänyt tilannetta jos olisin uskotellut että ihan ruma oli. Ei mieheni olisi sellaista uskonutkaan.
Enemmän kunnioitusta herättää siinä vaiheessa se että myöntää reilusti mikä oli tilanne. Sillähän suhdetta lähdetään aidosti uudelleen rakentamaan.
Ap:lle vielä: älä tee tunnekuohussa mitään päätöksiä, myöhemminkään. Ajatuksesi tulevat hyppelemään vielä monta kertaa ja tulet läpikäymään syviä alakulon tunteita, arvottomuutta, surua, vihaa, katkeruutta. Mutta myös syvältä tulevaa rakkautta kumppaniasi kohtaan. Sitä me-henkeä, jolloin ajattelet että tätä ei kannata heittää hukkaan! Ja jos teille hyvin käy, niinkuin on täysin mahdollista, rakastutte toisiinne uudelleen! Se on mitä mahtavin, voittamaton tunne! Nämä kerron omasta kokemuksesta, mitä miehessäni näin.
Edelleen, toivon sinulle pitkää jaksamista ja uskoa. Tulet sitä tarvitsemaan.
Se nainen joka petti.
Hieno tarina, kiitos siitä!
Meilläkin on taustallamme pieni rike miehen puolelta, ei varsinainen uskottomuuskaan, mutta kuitenkin asia joka havahdutti meidät huomaamaan parisuhteemme tilan. Se sai meidät keskustelemaan perusteellisesti kaikesta ja käymään läpi asioita pitkässä yhteiselämässämme.
Ja se todella lähensi. Sen jälkeen olemme olleet jo pitkään ihan uudella tasolla, kuin vastarakastuneet. Siksi täytyy olla kiitollinen tuosta meidät havahduttaneesta asiasta, vaikka se aikoinaan kipeää tekikin. Uskon, että selviämme nyt yhdessä mistä vaan.
Tsemppiä ap:lle, teilläkin on kaikki mahdollisuudet selvitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Ohhoh. Nyt huomaa että meni tunteisiin. Ilmeisesti on ottanut koville jatkaa parisuhdetta pettäneen miehen kanssa. Taitaapa nyt katkeria olla jotkut aivan muut kuin sian jättämistä suosittelevat. Mutta jos auttaa ja helpottaa, jatka toki eri mieltä olevien nimittelyä ja ulkoista pois paha.
Minä puolestani alan vahvasti epäillä, että tuo aiempi arvio sun ukkomiehen virheenä olemisesta piti paikkansa, kun niin kaikki sympatiasi tässä keskustelussa on sen perheenrikkojan puolella. Se selittää hurskaan jeesustelusi siitä, kuinka loukatun vaimon pitäisi antaa anteeksi perheenrikkojalle, vaikkei tämä sitä edes pyydä. Huh huh! Täytyy sanoa, että noin paksuun potaskaan harvoin missään törmää.
Ap:lle taas tsemppiä, älä välitä!
Tuollaiset edellisen kirjoittajan kommentit vaan selittävät sitäkin, miksi miehet valitsevat vaimonsa noissa kuvioissa. Arvostus pitää ansaita. Ehkäpä ne, joiden ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää vampata perheenisä, eivät keskimäärin ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Fiksut naiset tuntevat arvonsa eivätkä tyydy kerjäämään toisten pöydiltä tippuvia onnen murusia.
Ei pidä antaa anteeksi vaan olla syyttämättä. Ei tarvitse ajatella häntä lainkaan. Ainoa syyllinen on varattu pettäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.Kerroitko miehellesi, että hän on 350 kertaa parempi ihastuksesi oli paljon rumempikin ja vielä vähemmän koulutettukin 😁
No heh, vaikka nyt miten yrität kastella minulta tuollaista kommenttia, ei onnistu.
Kerroin että olimme ihastuneet, ja jokainen tietää että silloin on toisessa nähnyt paljon hyvää. En sitä kieltänyt missään vaiheessa. Kerroin että mies oli kohtelias ja mukava, ja myös hyvännäköinen. Miksi olisin tuossa kohdassa enää valehdellut? Se pahin oli jo tapahtunut, tuskin se olisi lievittänyt tilannetta jos olisin uskotellut että ihan ruma oli. Ei mieheni olisi sellaista uskonutkaan.
Enemmän kunnioitusta herättää siinä vaiheessa se että myöntää reilusti mikä oli tilanne. Sillähän suhdetta lähdetään aidosti uudelleen rakentamaan.
Ap:lle vielä: älä tee tunnekuohussa mitään päätöksiä, myöhemminkään. Ajatuksesi tulevat hyppelemään vielä monta kertaa ja tulet läpikäymään syviä alakulon tunteita, arvottomuutta, surua, vihaa, katkeruutta. Mutta myös syvältä tulevaa rakkautta kumppaniasi kohtaan. Sitä me-henkeä, jolloin ajattelet että tätä ei kannata heittää hukkaan! Ja jos teille hyvin käy, niinkuin on täysin mahdollista, rakastutte toisiinne uudelleen! Se on mitä mahtavin, voittamaton tunne! Nämä kerron omasta kokemuksesta, mitä miehessäni näin.
Edelleen, toivon sinulle pitkää jaksamista ja uskoa. Tulet sitä tarvitsemaan.
Se nainen joka petti.
Oletko siis se aiemmin kirjoittanut nainen, joka välillä haikailee rakastajattarensa perään kun on miehensä kanssa sängyssä? Se, jonka mies välillä yliyrittää, mutta joka silti arpoo että tuleeko tästä mitään enää? Jos olet, niin hieman ristiriidassa on tämä viimeinen teksti sen kommentin kanssa.
Voi miten mustavalkoista ja sinisilmäistä ajattelua. Olen ollut petetty ja olen ollut toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.Kerroitko miehellesi, että hän on 350 kertaa parempi ihastuksesi oli paljon rumempikin ja vielä vähemmän koulutettukin 😁
No heh, vaikka nyt miten yrität kastella minulta tuollaista kommenttia, ei onnistu.
Kerroin että olimme ihastuneet, ja jokainen tietää että silloin on toisessa nähnyt paljon hyvää. En sitä kieltänyt missään vaiheessa. Kerroin että mies oli kohtelias ja mukava, ja myös hyvännäköinen. Miksi olisin tuossa kohdassa enää valehdellut? Se pahin oli jo tapahtunut, tuskin se olisi lievittänyt tilannetta jos olisin uskotellut että ihan ruma oli. Ei mieheni olisi sellaista uskonutkaan.
Enemmän kunnioitusta herättää siinä vaiheessa se että myöntää reilusti mikä oli tilanne. Sillähän suhdetta lähdetään aidosti uudelleen rakentamaan.
Ap:lle vielä: älä tee tunnekuohussa mitään päätöksiä, myöhemminkään. Ajatuksesi tulevat hyppelemään vielä monta kertaa ja tulet läpikäymään syviä alakulon tunteita, arvottomuutta, surua, vihaa, katkeruutta. Mutta myös syvältä tulevaa rakkautta kumppaniasi kohtaan. Sitä me-henkeä, jolloin ajattelet että tätä ei kannata heittää hukkaan! Ja jos teille hyvin käy, niinkuin on täysin mahdollista, rakastutte toisiinne uudelleen! Se on mitä mahtavin, voittamaton tunne! Nämä kerron omasta kokemuksesta, mitä miehessäni näin.
Edelleen, toivon sinulle pitkää jaksamista ja uskoa. Tulet sitä tarvitsemaan.
Se nainen joka petti.Oletko siis se aiemmin kirjoittanut nainen, joka välillä haikailee rakastajattarensa perään kun on miehensä kanssa sängyssä? Se, jonka mies välillä yliyrittää, mutta joka silti arpoo että tuleeko tästä mitään enää? Jos olet, niin hieman ristiriidassa on tämä viimeinen teksti sen kommentin kanssa.
Ei ole, se olen minä. En kyllä minäkään näe mitenkään huonona sitä toista miestä tai naista. Ei hänellä minun tilanteessani ollut mitään osaa meidän parisuhteessamme. Minä halusin ne hetket hänen kanssaan. Minä valitsin tavata häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.Kerroitko miehellesi, että hän on 350 kertaa parempi ihastuksesi oli paljon rumempikin ja vielä vähemmän koulutettukin 😁
No heh, vaikka nyt miten yrität kastella minulta tuollaista kommenttia, ei onnistu.
Kerroin että olimme ihastuneet, ja jokainen tietää että silloin on toisessa nähnyt paljon hyvää. En sitä kieltänyt missään vaiheessa. Kerroin että mies oli kohtelias ja mukava, ja myös hyvännäköinen. Miksi olisin tuossa kohdassa enää valehdellut? Se pahin oli jo tapahtunut, tuskin se olisi lievittänyt tilannetta jos olisin uskotellut että ihan ruma oli. Ei mieheni olisi sellaista uskonutkaan.
Enemmän kunnioitusta herättää siinä vaiheessa se että myöntää reilusti mikä oli tilanne. Sillähän suhdetta lähdetään aidosti uudelleen rakentamaan.
Ap:lle vielä: älä tee tunnekuohussa mitään päätöksiä, myöhemminkään. Ajatuksesi tulevat hyppelemään vielä monta kertaa ja tulet läpikäymään syviä alakulon tunteita, arvottomuutta, surua, vihaa, katkeruutta. Mutta myös syvältä tulevaa rakkautta kumppaniasi kohtaan. Sitä me-henkeä, jolloin ajattelet että tätä ei kannata heittää hukkaan! Ja jos teille hyvin käy, niinkuin on täysin mahdollista, rakastutte toisiinne uudelleen! Se on mitä mahtavin, voittamaton tunne! Nämä kerron omasta kokemuksesta, mitä miehessäni näin.
Edelleen, toivon sinulle pitkää jaksamista ja uskoa. Tulet sitä tarvitsemaan.
Se nainen joka petti.Oletko siis se aiemmin kirjoittanut nainen, joka välillä haikailee rakastajattarensa perään kun on miehensä kanssa sängyssä? Se, jonka mies välillä yliyrittää, mutta joka silti arpoo että tuleeko tästä mitään enää? Jos olet, niin hieman ristiriidassa on tämä viimeinen teksti sen kommentin kanssa.
En todellakaan ole sama ihminen. Minä katkaisin suhteen heti, ja siinä pysyin, enkä ole koskaan haikaillut mitään!
Mulla oli kaikki keskittyminen siinä että teen kaikkeni liittoni eteen ja yritän palauttaa luottamusta.
Meille oli hyvin nopeasti selvää että emme halua kuitenkaan erota, ja tästä lähdetään uudelleen rakentamaan suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi miten mustavalkoista ja sinisilmäistä ajattelua. Olen ollut petetty ja olen ollut toinen nainen.
Sama. Koska olen itsekin rakastunut ulkopuoliseen, ymmärrän hyvin pettäjän tunteita ja tilannetta. Ehkä siksi se olikin aika helppoa antaa puolisolle anteeksi.
Elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Sitä voi yrittää sellaiseksi tehdä, jos hallinnan menettämisen tunne ahdistaa, mutta eihän se kuitenkaan onnistu. Pinnallisen mustavalkoiset kommentit kaikuvat tässäkin keskustelussa aika onttoina.
Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä, kaksi vanhaa varista, voisiko sanoa vahingoista viisastuneina ja jopa monta kokemusta rikkaampina. Siksi rikkaampina, että ymmärrys elämää kohtaan on lisääntynyt, eikä toisten tuomitseminen kuulu meidän kummankaan tapoihin. Elämä on mitä on ja kulkee välillä hyvinkin ihmeellisiä latujaan.
Ja se rakkauskin ihmisten välillä voi olla ihmeen sitkeää tekoa, välillä nousee ihan onnenkyynel silmään kun on niin kiitollinen siitä kaikki vaiheet rinnalla pysyneestä kaverista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Ohhoh. Nyt huomaa että meni tunteisiin. Ilmeisesti on ottanut koville jatkaa parisuhdetta pettäneen miehen kanssa. Taitaapa nyt katkeria olla jotkut aivan muut kuin sian jättämistä suosittelevat. Mutta jos auttaa ja helpottaa, jatka toki eri mieltä olevien nimittelyä ja ulkoista pois paha.
Minä puolestani alan vahvasti epäillä, että tuo aiempi arvio sun ukkomiehen virheenä olemisesta piti paikkansa, kun niin kaikki sympatiasi tässä keskustelussa on sen perheenrikkojan puolella. Se selittää hurskaan jeesustelusi siitä, kuinka loukatun vaimon pitäisi antaa anteeksi perheenrikkojalle, vaikkei tämä sitä edes pyydä. Huh huh! Täytyy sanoa, että noin paksuun potaskaan harvoin missään törmää.
Ap:lle taas tsemppiä, älä välitä!
Tuollaiset edellisen kirjoittajan kommentit vaan selittävät sitäkin, miksi miehet valitsevat vaimonsa noissa kuvioissa. Arvostus pitää ansaita. Ehkäpä ne, joiden ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää vampata perheenisä, eivät keskimäärin ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Fiksut naiset tuntevat arvonsa eivätkä tyydy kerjäämään toisten pöydiltä tippuvia onnen murusia.
Toistele mitä toistelet, mutta pahiten toiminut henkilö tuossa kuviossa on se pettäjä. Se on fakta jokaiselle, joka sitä tilannetta ulkoapäin katsoo. Eikä se muutu muuksi siksi, että sun tuskaasi helpottaa se, että vihaat jotain muuta kuin sitä ihmistä joka on sua pettänyt. Toki onhan se kivuliasta myöntää, että juuri se sinulle rakkain ihminen on satuttanut sinua eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Ohhoh. Nyt huomaa että meni tunteisiin. Ilmeisesti on ottanut koville jatkaa parisuhdetta pettäneen miehen kanssa. Taitaapa nyt katkeria olla jotkut aivan muut kuin sian jättämistä suosittelevat. Mutta jos auttaa ja helpottaa, jatka toki eri mieltä olevien nimittelyä ja ulkoista pois paha.
Minä puolestani alan vahvasti epäillä, että tuo aiempi arvio sun ukkomiehen virheenä olemisesta piti paikkansa, kun niin kaikki sympatiasi tässä keskustelussa on sen perheenrikkojan puolella. Se selittää hurskaan jeesustelusi siitä, kuinka loukatun vaimon pitäisi antaa anteeksi perheenrikkojalle, vaikkei tämä sitä edes pyydä. Huh huh! Täytyy sanoa, että noin paksuun potaskaan harvoin missään törmää.
Ap:lle taas tsemppiä, älä välitä!
Tuollaiset edellisen kirjoittajan kommentit vaan selittävät sitäkin, miksi miehet valitsevat vaimonsa noissa kuvioissa. Arvostus pitää ansaita. Ehkäpä ne, joiden ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää vampata perheenisä, eivät keskimäärin ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Fiksut naiset tuntevat arvonsa eivätkä tyydy kerjäämään toisten pöydiltä tippuvia onnen murusia.
Fiksut naiset välttää nuo miehet kokonaan...eivät osta roskaruokaa eivätkä kerjää sitä. Ei nainen joka kunnioittaa itseään halua olla jakoke*pin vaimo eikä rakastajatar. Molemmst on roskavä* keä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa jätät miehen?
Ellei suhteemme parane entistä paremmaksi (ja kyllä, se oli todella hyvä). Syitä en avaa enempää, koska en suo kolmannelle osapuolelle sitä nautintoa, että tietäisi minun olevan rikki.
- kaksi edellistä AP
No olipa tosi hyvä suhde kun miehellä ei ollut kuin vain "sivusuhde". Meillä menee toisinaan suhteellisen paskasti, mutta ainakaan tietääksenikään kumpikaan ei ole housuja laskenut kolmansille tai neljänsille osapuolille.
Ihan turhaan mietit yhtään sitä kolmatta osapuolta ja sen fiiliksiä. Sitä naista ei kiinnosta piiruakaan mitä ajattelet ja onko sillä mitään väliä? Sinuna ehkä pakkaisin lapset autoon, miehen samaten ja veisin koko sakin sinne siksi aikaa kun varaisin lentoja afrikkaan.
Minun ensimmäinen oikea rakkaus petti jatkuvasti minua, en uskonut kun kaverit varoitteli. Lopulta suhde päättyi miehen liika juomiseen ja senjälkeen kuulin kaikilta totuuksia törkeistä pettämisistä. Jätti syvät arvet ja sen jälkeen ollut kaksi vakavampaa suhdetta ja molemmat päättynyt siihen kun en osaa enää luottaa/rakastaa. En tiedä osaanko enää koskaan. Näissä suhteissa joissa en ole osannut rakastaa, on miehet ollut "unelma miehiä". Mutta kun en uskalla luottaa enää, olen itse pilannut suhteen ennenkuin toinen kerkeää pettämään. Vaikka todellisuudessa kumpikaan ei olisi minua varmasti pettänyt. Mutta pelko ja ahdistus jäänyt tästä ensimmäisestä suhteesta että on saanut minut kylmäksi.
Neuvot ja apu miten tästä voi parantua olisi tarpeen. Vaikka aikaa tästä ensimmäisen suhteen päättymisestä on 7vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa jätät miehen?
Ellei suhteemme parane entistä paremmaksi (ja kyllä, se oli todella hyvä). Syitä en avaa enempää, koska en suo kolmannelle osapuolelle sitä nautintoa, että tietäisi minun olevan rikki.
- kaksi edellistä AP
No olipa tosi hyvä suhde kun miehellä ei ollut kuin vain "sivusuhde". Meillä menee toisinaan suhteellisen paskasti, mutta ainakaan tietääksenikään kumpikaan ei ole housuja laskenut kolmansille tai neljänsille osapuolille.
Ihan turhaan mietit yhtään sitä kolmatta osapuolta ja sen fiiliksiä. Sitä naista ei kiinnosta piiruakaan mitä ajattelet ja onko sillä mitään väliä? Sinuna ehkä pakkaisin lapset autoon, miehen samaten ja veisin koko sakin sinne siksi aikaa kun varaisin lentoja afrikkaan.
Painon kannattaa olla sanalla "tietääksesikään". Pettämiset tulee yleensä ilmi ihan sattumalta ja ovat lähes poikkeuksetta suuria yllätyksiä toiselle puolisolle.
Ylivoimaisesti suurinta osaa pettämisistä ei puoliso saa koskaan tietää. Monen täälläkin meuhkaavan ja ap:lta puolison jättämistä vaativan omakin puoliso on pettänyt. Hän ei vaan tiedä sitä.
Menipä keskustelu vihamieliseksi...