Lue keskustelun säännöt.
Miehellä oli suhde, miten tästä selviää?
10.05.2019 |
Lyhykäisyydessään kysymys otsikossa. Mitä teit? Lähinnä kaipaan vinkkejä siihen miten saan itseni ylös ja motivoitua. Miestä en aio tässä vaiheessa jättää.
Kiitos etukäteen kaikille vastauksille ja hatunnostot saman kokeneille selviytyjille.
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni oli toinen suhde seitsemän vuotta. Nainen halusi ilmoittaa asiasta minulle asiasta itse, sillä vaati miestäni tekemään valinnan.
Koska tunsin naisen pintapuolisesti ensimmäinen reaktio oli huvittuneisuus ja sitten loukkaantuminen, että olisi mies voinut edes minua paremman valita. Olisi, mistä olla kateellinen. Nainen oli tavallinen sihteerikkö, älyllisesti keskitasoa ja vähän junttimaiset käytöstavat. Ei edes minua kauniimpi ulkoisesti. Mieheeni vetosi nimenomaan naisen kiltteys, tasainen luonne ja palvonta.
Mietin viikon, omissa oloissani, mitä teen: lähdenkö vai jatkanko. Sitten ilmoitin, että jään ja listasin mihin asioihin suhteessa panostetaan ja mitä taloudellista kivaa haluan elämääni niin kuin esim. isomman asunnon. Kaikki toteutuivat ja mies oli hyvin nöyrää poikaa pitkän aikaa.
Tottakai rakkaus miestä kohtaan muuttui. Sydän oli vakuumissa pitkän aikaa,, mutta anteeksi olen antanut. Mieheni haki itseään, pelkäsi antautua vakavaan suhteeseen kanssani ja koetti kiemurrella parisuhteen haasteista irti pelleilemällä naismaailmassa makuukammareiden sankaria.
En koskaan suuttunut toisella naiselle. Ei se hänen syytään ollut, millainen mies on. Ja muutenkin ajattelin, miten vakavan virheen mies teki minun suhteeni tuhoamalla välillämme sen tärkeimmän eli luottamuksen. Koska mies muuten on mukava tyyppi jäin sitten elämään sen muuten mukavan tyypin kanssa, mutta osan minusta hän menetti lopullisesti.
Muista siis, että se mitä miehesi tekee on hänen elämäänsä ja hänen vastuullaan. Olet viaton osapuoli, turvallisuutesi järkkynyt, mutta usko tai älä ottaessasi haasteen vastaan tulet oppimaan todella paljon asioita itsestäsi ja ihmisistä. Se oppi on ehkä tärkeintä ihmisen elämässä kuin lillua helpointa elämäntietä eteenpäin. Kaikesta suuttujia ja valittajia riittää, mutta sinusta tulee tämän prosessin jälkeen viisas nainen. Voimia!
Sihteerikkö, älyllisesti keskitasoa? Et suuttunut, mutta katsot häntä alaspäin? Mitähän tuumisit jos olisi pettänyt minun kanssani...olen väitöskirjaa tekevä duunari...(en tosin olisi varatun kanssa).
No mutta sä ootkin tasokkaampi!!! Lue oma tekstisi uudestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!
Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.
On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.
Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!
Mistä tiedät, että mies ei ole pettänyt sinua? Eipä näistä asioista enää huudella, kun perusta on hajotettu.
Nimi. Been there, done that ja minä olen se alunperin petetty vaimo
Olen lueskellut tätä ketjua ja alkanut ihmetellä, kuinka jotkut vaimot antavat anteeksi pettäneellr puolisolleen, mutta jatkavat toisen naisen vihaamista senkin jälkeen. Eihän se toinen nainen ole tälle petetylle vaimolle uskollisuutta alttarilla luvannut. Itse en ole pettänyt ja "en usko" tulleeni petetyksi avioliiton aikana. Vaikka nyt mieheni varmasti tanssii kanssa enkeleiden 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!
Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.
On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.
Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!Mistä tiedät, että mies ei ole pettänyt sinua? Eipä näistä asioista enää huudella, kun perusta on hajotettu.
Nimi. Been there, done that ja minä olen se alunperin petetty vaimo
Mä oon 20 vuotta harrastanut miesvaltaista lajia. Oon ollut tosi paljon treeni-, kisa- ym. matkoilla miesten kanssa (koskaan en oo muuten kuormasta syönyt). Ja kyllä miehissä on eroja ja joistakin tietää että kynnys että päätyisi pettämään ois korkea . Nää on siis tosi timmejä urheilijamiehiä joille tarjontaa on. Ei miehet ole mitään elukoita joita muna ohjaa. Siis kaikki. Ehkä puolet on. Ja mitä ap:n miehestä sen yhden viestin perusteella jonka kirjoitti sanoisin, niin ei oo ihme että päätyi pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten mustavalkoista ja sinisilmäistä ajattelua. Olen ollut petetty ja olen ollut toinen nainen.
Sama. Koska olen itsekin rakastunut ulkopuoliseen, ymmärrän hyvin pettäjän tunteita ja tilannetta. Ehkä siksi se olikin aika helppoa antaa puolisolle anteeksi.
Elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Sitä voi yrittää sellaiseksi tehdä, jos hallinnan menettämisen tunne ahdistaa, mutta eihän se kuitenkaan onnistu. Pinnallisen mustavalkoiset kommentit kaikuvat tässäkin keskustelussa aika onttoina.
Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä, kaksi vanhaa varista, voisiko sanoa vahingoista viisastuneina ja jopa monta kokemusta rikkaampina. Siksi rikkaampina, että ymmärrys elämää kohtaan on lisääntynyt, eikä toisten tuomitseminen kuulu meidän kummankaan tapoihin. Elämä on mitä on ja kulkee välillä hyvinkin ihmeellisiä latujaan.
Ja se rakkauskin ihmisten välillä voi olla ihmeen sitkeää tekoa, välillä nousee ihan onnenkyynel silmään kun on niin kiitollinen siitä kaikki vaiheet rinnalla pysyneestä kaverista :)
ot, mut oispa mielenkiintoista tietää miten ikä vaikuttaa lopputulokseen jos kumppani jää kiinni (siis muutenkin kuin elämänkokemuksen kautta). Jos on perhettä niin sen rikkominen on varmaan osalla hidastava tekijä. Kuinka moni iäkkäämpi tiedostaa, että mitä vanhemmaksi tulet, sen hankalampaa on löytää joku uusi, ja häneen ja hänen erilaisiin tapoihin yms tottua. Joten valitaan se vanha ettei tarvi jäädä yksin kun on jo totuttu elämään jonkun kanssa, ja niellään pettymys vaikka kuinka tukalaa se olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!
Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.
On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.
Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!Mistä tiedät, että mies ei ole pettänyt sinua? Eipä näistä asioista enää huudella, kun perusta on hajotettu.
Nimi. Been there, done that ja minä olen se alunperin petetty vaimo
No, en tietenkään ole joka sekunti puolisoni vieressä, mutta olen silti varma asiasta. Olemme siitä hiljakkoin vielä keskustelleetkin, mieheni kysyi miten nyt kävisi jos hän pettäisi. Sitten sanoi että ei sitä ole koskaan tehnyt, eikä haluakaan. Että suurin houkutus oli heti sen jälkeen kun oma petokseni tuli ilmi. Ei olisi mitään syytä hänellä valehdella, koska pystymme rehellisesti kaikki asiat puhumaan. Kuten sanoin, puhuminen on meidän ylivoimainen valttimme.
Jos vielä hiuksia halkoo, voisin myös sanoa että mieheni on maailman huonoin valehtelija. Hän ei kykene siihen, vaan kiemurtelee niin kauan että saa asiansa sanottua. Minä pystyin pitää pokkaa, mies ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ihmettelen, että minkälaiset ihmiset täällä kirjoittelee!!! Onko ihan oikeasti suuri osa Suomen naisista tällaisia? Järkyttävää tekstiä! Katkeroituneiden, mutta itse niin erehtymättömien miesvihaajien tekstiä koko ketju. Joku jos kehottaa edes pohtimaan että antaisi anteeksi, jos oikeasti vielä on rakkautta niin alapeukutuksia sataa. Jättämiskehotuksille ja miesten vihaamisen ja epäluottamuksen lietsomisille taas yläpeukkuja iso määrä.
Alan oikeasti uskoa, että täällä on joukko ikisinkkunaisia, joiden ainoat kokemukset on umpikännisten ukkomiesten erehdyksenä oleminen. Kuten joku tuossa aiemmin arvelikin.
Kehottaisin ap:tä unohtamaan tämän ketjun. Kannattaisi nyt etsiä juttuseuraksi naisia, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Naisia jotka on olleet suhteissa, joissa on hyväksytty että ollaan molemmat erehtyväisiä ihmisiä ja arvostetaan perhettä ja anteeksiantamisen taitoa kaikkien perheenjäsenten kesken. Naisia, jotka ei oo niin paljon kokeneet torjuntaa miehiltä että on muuttuneet miesvihaajiksi. Sellaiset naiset osaisivat myös kertoa järkevän mielipiteen koska on aihetta antaa uusi tilaisuus ja koska ei.
Kiitos, mutta olen pitkässä parisuhteessa. Olen se joka voisi antaa anteeksi miehelle rakastumisen mutta ei pelkkää panosuhdetta. Ja olen myös silleen omituinen että kasvanut olemaan solidaarinen myös naisiakin kohtaan.
Sitäkö on solidaarisuus, että lietsotaan toisissa vihaa ja anteeksiantamattomuutta! Sellainen asennoituminenko on hyväksi ja toivottava olotila toisille!
Niin, onhan niitä sellaisiakin parisuhteita joissa mies ei edes uskalla puhua muuten kuin toistellen vaimon mielipiteitä. Sitäkin varovasti. Kaikenlainen erehtyminen johtaakin välittömästi sikapossun ulosheittämiseen vai mikä se tämän ketjun slogani olikaan.
Anteeksianto puolin ja toisin... pelkkä vitsihän se vain on kaikille täydellisille ja erehtymättömille.
Mun mielestä silloin jos puhutaan anteeksiannosta, se pitää ulottaa kaikkiin ihmisiin jotka tekee virheitä. Ja silloin sitä toista naistakaan ei haukuta.
Haukutaan kuule ihan mielin määrin, jos se pariskunnan selviämistä helpottaa. Kaikki keinot käytetään, mitkä siinä tilanteessa vähänkin auttaa.
Toiselle naiselle ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi, loppujen lopuksikaan, jos ei siltä tunnu. Sillä anteeksiannolla ei kukaan mitään tee - eikä ole tainnut toinen nainen kyllä anteeksi pyytääkään, aiheuttipa sitten minkälaista kipua tahansa petetylle.
Pettänyt puoliso sentään yleensä pyytää vilpittömästi anteeksi ja siltikin siinä on monelle ihan tarpeeksi tekemistä, että anteeksantoon pystyy.
Voisit lopettaa tuon typerän jeesustelun.
Noin juuri. Sutturan anteksipyyntöä saa yleensä turhaan odottaa. Silloin ei tule anteeksiantoakaan. Perusasioita.
Ohhoh. Nyt huomaa että meni tunteisiin. Ilmeisesti on ottanut koville jatkaa parisuhdetta pettäneen miehen kanssa. Taitaapa nyt katkeria olla jotkut aivan muut kuin sian jättämistä suosittelevat. Mutta jos auttaa ja helpottaa, jatka toki eri mieltä olevien nimittelyä ja ulkoista pois paha.
Minä puolestani alan vahvasti epäillä, että tuo aiempi arvio sun ukkomiehen virheenä olemisesta piti paikkansa, kun niin kaikki sympatiasi tässä keskustelussa on sen perheenrikkojan puolella. Se selittää hurskaan jeesustelusi siitä, kuinka loukatun vaimon pitäisi antaa anteeksi perheenrikkojalle, vaikkei tämä sitä edes pyydä. Huh huh! Täytyy sanoa, että noin paksuun potaskaan harvoin missään törmää.
Ap:lle taas tsemppiä, älä välitä!
Tuollaiset edellisen kirjoittajan kommentit vaan selittävät sitäkin, miksi miehet valitsevat vaimonsa noissa kuvioissa. Arvostus pitää ansaita. Ehkäpä ne, joiden ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää vampata perheenisä, eivät keskimäärin ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Fiksut naiset tuntevat arvonsa eivätkä tyydy kerjäämään toisten pöydiltä tippuvia onnen murusia.
Ei pidä antaa anteeksi vaan olla syyttämättä. Ei tarvitse ajatella häntä lainkaan. Ainoa syyllinen on varattu pettäjä.
Ainoa syyllinen? Huom! Tangoon tarvitaan kaksi. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten mustavalkoista ja sinisilmäistä ajattelua. Olen ollut petetty ja olen ollut toinen nainen.
Sama. Koska olen itsekin rakastunut ulkopuoliseen, ymmärrän hyvin pettäjän tunteita ja tilannetta. Ehkä siksi se olikin aika helppoa antaa puolisolle anteeksi.
Elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Sitä voi yrittää sellaiseksi tehdä, jos hallinnan menettämisen tunne ahdistaa, mutta eihän se kuitenkaan onnistu. Pinnallisen mustavalkoiset kommentit kaikuvat tässäkin keskustelussa aika onttoina.
Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä, kaksi vanhaa varista, voisiko sanoa vahingoista viisastuneina ja jopa monta kokemusta rikkaampina. Siksi rikkaampina, että ymmärrys elämää kohtaan on lisääntynyt, eikä toisten tuomitseminen kuulu meidän kummankaan tapoihin. Elämä on mitä on ja kulkee välillä hyvinkin ihmeellisiä latujaan.
Ja se rakkauskin ihmisten välillä voi olla ihmeen sitkeää tekoa, välillä nousee ihan onnenkyynel silmään kun on niin kiitollinen siitä kaikki vaiheet rinnalla pysyneestä kaverista :)
ot, mut oispa mielenkiintoista tietää miten ikä vaikuttaa lopputulokseen jos kumppani jää kiinni (siis muutenkin kuin elämänkokemuksen kautta). Jos on perhettä niin sen rikkominen on varmaan osalla hidastava tekijä. Kuinka moni iäkkäämpi tiedostaa, että mitä vanhemmaksi tulet, sen hankalampaa on löytää joku uusi, ja häneen ja hänen erilaisiin tapoihin yms tottua. Joten valitaan se vanha ettei tarvi jäädä yksin kun on jo totuttu elämään jonkun kanssa, ja niellään pettymys vaikka kuinka tukalaa se olis.
Mä oikeasti ihmettelen että onko yksinoleminen joillekin noin paha mörkö että sitä pitää noin kovasti väitellä? Mä luulen että ne jotka lähtee ei lähtiessään odota löytävänsä jotain parempaa. Monille se kynnys uuteen suhteeseen on varmaan aika korkea jopa sen jälkeen kun on tullut petetyksi. Jotkut ihmiset pärjää yksin ja mikä tärkeintä osaa olla onnellisia myös yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!
Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.
On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.
Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!Mistä tiedät, että mies ei ole pettänyt sinua? Eipä näistä asioista enää huudella, kun perusta on hajotettu.
Nimi. Been there, done that ja minä olen se alunperin petetty vaimo
No, en tietenkään ole joka sekunti puolisoni vieressä, mutta olen silti varma asiasta. Olemme siitä hiljakkoin vielä keskustelleetkin, mieheni kysyi miten nyt kävisi jos hän pettäisi. Sitten sanoi että ei sitä ole koskaan tehnyt, eikä haluakaan. Että suurin houkutus oli heti sen jälkeen kun oma petokseni tuli ilmi. Ei olisi mitään syytä hänellä valehdella, koska pystymme rehellisesti kaikki asiat puhumaan. Kuten sanoin, puhuminen on meidän ylivoimainen valttimme.
Jos vielä hiuksia halkoo, voisin myös sanoa että mieheni on maailman huonoin valehtelija. Hän ei kykene siihen, vaan kiemurtelee niin kauan että saa asiansa sanottua. Minä pystyin pitää pokkaa, mies ei pysty.
Tähän on pakko kommentoida koska itsellä oli juuri tuollainen tilanne. Meillä oli hyvin selvät sävelet pettämisen suhteen, se oli asia, jonka mies omana periaatteenaan toi usein esille. Hän myös paheksui äänekkäästi ihmisiä, jotka pettivät ja toisteli ettei ikimaailmassa voisi tehdä sellaista mulle eikä ylipäätään kellekään, jonka kanssa on mennyt kimppaan. Hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt, mitä järkeä on pettämisessä ja miten kukaan pettänyt ilkeää katsoa itseään peilistä jne.
No, hän on tosi hyvän näköinen 190cm äijä ja olen kyllä alusta asti tajunnut, että muutkin naiset on hänestä kiinnostuneita. Olen joskus asiaa kysynytkin, että mitä mies tuosta tuumaa ja mies on vakuutellut, ettei tarvitse muita kuin mut, eikä ole yhtään kiinnostunut muista. Häntä saa katsoa mutta kukaan muu kuin mä ei saa koskea.
Oli kuitenkin vähän epävarma olo ja vaikka oletinkin olevani hieman vainoharhainen niin kuitenkin aina toisinaan miehen pidempien reissujen jälkeen suoraan kysyin, etteihän mitään mua loukkaavia tilanteita ollut tullut vastaan. Eikä ollut tullut, todellakaan, höpö höpö, mites mä sellaista edes kyselin. Hän on luotettava kaveri, että naisetkin sen tajuaa eikä edes yritä. Kunnon mies saa kuulemma olla rauhassa, ne on eri sarjan äijät joille naiset itseään kauppaa. Enkö muka luota ja todellako voisin kuvitella hänestä sellaista? Hän olisi maailman viimeinen mies joka pettäisi ja mun pitäisi sen sijaan, että tuhlasin voimiani turhaan epäilemiseen, onnitella itseäni, kun olen löytänyt niin luotettavan ja uskollisen miehen.
Hänkin on huono valehteleija, hän punastuu helposti. Aloin ihmetellä, että miksi hän oudosti aina vähän punehtui kun tuosta aiheesta puhuttiin. Vaikka hän oli todella vakuuttava ja sai joka kerta mut häpeämään vainoharhaisuuttani, jokin pieni epävarmuus asui mun sisimmässäni. Tajuan sen varsinkin näin jälkikäteen.
Kunnes. Kävi yllättäen ilmi, että hän todellakin on pettänyt. Paljon. Useita kertoja, useiden ihmisten kanssa. Koko aika pitkän yhteiselomme ajan.
Se oli elämäni suurin laaki ja järkytys ja ehdottomasti myös elämäni suurin yllätys.
Siksi väitän, että kukaan ei voi olla varma. Yksikään puoliso ei voi sitä täysin varmuudella sanoa. Nyt kun olen keskustellut näistä asioista paljon eri ihmisten kanssa, olen tajunnut, että jos jokin on tyypillistä pettämistapauksille, niin se, että ne tulevat puolisolle AINA SUURINA YLLÄTYKSINÄ. Voi olla ettei kertakaikkiaan mikään merkki viittaa, ei ole outoja poissaoloja, hämärää puhelinkäyttäytymistä tms. ja yhdessä ollessa mies keskittyy täysin puolisoon. Ja joka käänteessä korostaa uskollisuuden periaatettaan.
Uskon kyllä, että uskollisiakin miehiä on, tottakai, samoin uskollisia ja pettäviä naisia. Mutta väitän, että puolisolla ei ole ainuttakaan keinoa tietää, kumpaa kastia se oma puoliso on. Jos hän haluaa pettää ja valehdella, se onnistuu kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille puolisolle anteeksiantaville ja toisen naisen vihaajille tiedoksi sellainen seikka, että yleensä mies saa sen toisen naisen sänkyyn haukkumalla teitä. Te olette kylmiä pihtareita, jotka eivät ymmärrä miestä, olette vuosikaupalla kohdelleet miestä pelkkänä lompakkona, olette vihamielisiä, kiristätte miehen jatkamaan avioliittoa lapsilla tai itsemurhalla, niin, on hyvin mahdollista, että olette narsisteja. Te ette koskaan ole aidosti rakastaneet miestä, olette halunneet vain kotileikin ja prinsessapäivän. Ette ole kiinnostuneita miehen todellisesta persoonasta lainkaan. Sen vuoksi mies siis nyt sortuu, kun vihdoin tapaa Oikean Naisen, joka kykenee antamaan sitä lämpöä ja ymmärrystä, mitä mies on kaikki nämä vuodet yksinäisenä (muita sutturoita ei tietenkään ole eikä ole ollut!) kaivannut kyynel silmässä yksin öisin.
Ja näitä valheita mies ei nyt yhtään kadu jäätyään kiinni. Ei, hän halveksii sitä sutturaa, jonka valehti sänkyynsä. Etenkin verrattuna omaan pikku vaimokultaan, joka ei ole ollenkaan niin helppo ja halveksittava kuin tämä suttura.
Meh.
Vierailija kirjoitti:
Näille puolisolle anteeksiantaville ja toisen naisen vihaajille tiedoksi sellainen seikka, että yleensä mies saa sen toisen naisen sänkyyn haukkumalla teitä. Te olette kylmiä pihtareita, jotka eivät ymmärrä miestä, olette vuosikaupalla kohdelleet miestä pelkkänä lompakkona, olette vihamielisiä, kiristätte miehen jatkamaan avioliittoa lapsilla tai itsemurhalla, niin, on hyvin mahdollista, että olette narsisteja. Te ette koskaan ole aidosti rakastaneet miestä, olette halunneet vain kotileikin ja prinsessapäivän. Ette ole kiinnostuneita miehen todellisesta persoonasta lainkaan. Sen vuoksi mies siis nyt sortuu, kun vihdoin tapaa Oikean Naisen, joka kykenee antamaan sitä lämpöä ja ymmärrystä, mitä mies on kaikki nämä vuodet yksinäisenä (muita sutturoita ei tietenkään ole eikä ole ollut!) kaivannut kyynel silmässä yksin öisin.
Ja näitä valheita mies ei nyt yhtään kadu jäätyään kiinni. Ei, hän halveksii sitä sutturaa, jonka valehti sänkyynsä. Etenkin verrattuna omaan pikku vaimokultaan, joka ei ole ollenkaan niin helppo ja halveksittava kuin tämä suttura.
Meh.
Juuri noin. Mun pettäjä-exäni oli puhunut musta paljon pahaa toiselle naiselle. Kun otin häneen yhteyttä (halusin vahvistuksen siitä että mies tosiaan oli ollut uskoton) hän yllättyi siitä etten ollut sellainen hirviö millaiseksi mut oli kuvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten mustavalkoista ja sinisilmäistä ajattelua. Olen ollut petetty ja olen ollut toinen nainen.
Sama. Koska olen itsekin rakastunut ulkopuoliseen, ymmärrän hyvin pettäjän tunteita ja tilannetta. Ehkä siksi se olikin aika helppoa antaa puolisolle anteeksi.
Elämä ei tosiaan ole mustavalkoista. Sitä voi yrittää sellaiseksi tehdä, jos hallinnan menettämisen tunne ahdistaa, mutta eihän se kuitenkaan onnistu. Pinnallisen mustavalkoiset kommentit kaikuvat tässäkin keskustelussa aika onttoina.
Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä, kaksi vanhaa varista, voisiko sanoa vahingoista viisastuneina ja jopa monta kokemusta rikkaampina. Siksi rikkaampina, että ymmärrys elämää kohtaan on lisääntynyt, eikä toisten tuomitseminen kuulu meidän kummankaan tapoihin. Elämä on mitä on ja kulkee välillä hyvinkin ihmeellisiä latujaan.
Ja se rakkauskin ihmisten välillä voi olla ihmeen sitkeää tekoa, välillä nousee ihan onnenkyynel silmään kun on niin kiitollinen siitä kaikki vaiheet rinnalla pysyneestä kaverista :)
ot, mut oispa mielenkiintoista tietää miten ikä vaikuttaa lopputulokseen jos kumppani jää kiinni (siis muutenkin kuin elämänkokemuksen kautta). Jos on perhettä niin sen rikkominen on varmaan osalla hidastava tekijä. Kuinka moni iäkkäämpi tiedostaa, että mitä vanhemmaksi tulet, sen hankalampaa on löytää joku uusi, ja häneen ja hänen erilaisiin tapoihin yms tottua. Joten valitaan se vanha ettei tarvi jäädä yksin kun on jo totuttu elämään jonkun kanssa, ja niellään pettymys vaikka kuinka tukalaa se olis.
Mä oikeasti ihmettelen että onko yksinoleminen joillekin noin paha mörkö että sitä pitää noin kovasti väitellä? Mä luulen että ne jotka lähtee ei lähtiessään odota löytävänsä jotain parempaa. Monille se kynnys uuteen suhteeseen on varmaan aika korkea jopa sen jälkeen kun on tullut petetyksi. Jotkut ihmiset pärjää yksin ja mikä tärkeintä osaa olla onnellisia myös yksin.
Toi korkeampi kynnys pätee ainakin omalla kohdalla. Mut kun vertaa itseään eri vuosikymmenillä, nuorempana oli helpompi toipua ja uskoa uuteen ihmiseen. Vanhempana se oma kokemus nostaa kynnystä paljon enemmän. Jos ei sitten johdu siitä, että ei ole tullut petetyksi vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille puolisolle anteeksiantaville ja toisen naisen vihaajille tiedoksi sellainen seikka, että yleensä mies saa sen toisen naisen sänkyyn haukkumalla teitä. Te olette kylmiä pihtareita, jotka eivät ymmärrä miestä, olette vuosikaupalla kohdelleet miestä pelkkänä lompakkona, olette vihamielisiä, kiristätte miehen jatkamaan avioliittoa lapsilla tai itsemurhalla, niin, on hyvin mahdollista, että olette narsisteja. Te ette koskaan ole aidosti rakastaneet miestä, olette halunneet vain kotileikin ja prinsessapäivän. Ette ole kiinnostuneita miehen todellisesta persoonasta lainkaan. Sen vuoksi mies siis nyt sortuu, kun vihdoin tapaa Oikean Naisen, joka kykenee antamaan sitä lämpöä ja ymmärrystä, mitä mies on kaikki nämä vuodet yksinäisenä (muita sutturoita ei tietenkään ole eikä ole ollut!) kaivannut kyynel silmässä yksin öisin.
Ja näitä valheita mies ei nyt yhtään kadu jäätyään kiinni. Ei, hän halveksii sitä sutturaa, jonka valehti sänkyynsä. Etenkin verrattuna omaan pikku vaimokultaan, joka ei ole ollenkaan niin helppo ja halveksittava kuin tämä suttura.
Meh.
Juuri noin. Mun pettäjä-exäni oli puhunut musta paljon pahaa toiselle naiselle. Kun otin häneen yhteyttä (halusin vahvistuksen siitä että mies tosiaan oli ollut uskoton) hän yllättyi siitä etten ollut sellainen hirviö millaiseksi mut oli kuvattu.
Nuorena ja tyhmänä ihastuin varattuun vanhempaan, ja juuri tuon hänkin teki. Vaimo oli huonopalkkainen hirviö, joka kohteli ukkoaan ala-arvoisesti ja nimitteli alatyylisillä lempinimillä. Mies kertoi kuinka toivoisi että minä olisin vaimonsa tilalla jne runoilua. Mies yritti vielä kuukausikaupalla maalailla haavekuvia yhteisestä tulevaisuudesta sen jälkeen kun olin tajunnut kupletin juonen. Tässä vaiheessa heidän perhelukunsakin oli jo kasvanut, ja mies mulle myöntänyt että ihan harkitusti. Lapsensaannin kertoi viiveellä, koska ei katsonut että se on mun asiani. Niimpä. Silti kehtasi vielä myöhemmin yrittää lässyttää sontaa meidän yhdessäolosta pariskuntana. Koskaan en voi korvata sitä surua, jonka vaimolleen sinisilmäisyyttäni aiheutin kun uskoin jutut kuinka liitto oli jo käytännössä taputeltu. Se aiheuttaa vielä vuosienkin jälkeen syyllisyyttä. Nykyisin varattujen miesten kyseenalaiset lähestymiset aiheuttavat hyvin nopean poistumisreaktion, ja vähäinenkin ihastuminen henkilöön, jonka siviilisääty paljastuu varatuksi, jonkinasteista itseinhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni on aikoinaan parikymppisenä yrittänyt muutama varattu mies. Nyt vanhempanakin on ollut yksi tapaus, jossa varattu ilmaisi kiinnostusta. Hän kyllä erosikin jotain vuosi eteenpäin ja löysi heti uuden. Minä olen kokenut loukkaavana varattujen lähentymiset aina. Minusta se on ollut mun halventamista naisena. Henk.koht. en ymmärrä, miksi joku lähtee kakkosnaiseksi. Ainakaan jos alusta asti tietää, että mies on varattu.
Itse ainakin parikymppisenä tajusin, että useampikin vanha ukko oli heikkona muhun tai johonkin mun kaveriin. Mutta sehän johtui vaan siitä, että oltiin nuoria, ei siitä että oltais oltu jotain ihmeellisiä. Tuskin kovin moni oikeasti olisi ainakaan vaimoaan jättänyt, johonkin seikkailuihin vaan lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni on aikoinaan parikymppisenä yrittänyt muutama varattu mies. Nyt vanhempanakin on ollut yksi tapaus, jossa varattu ilmaisi kiinnostusta. Hän kyllä erosikin jotain vuosi eteenpäin ja löysi heti uuden. Minä olen kokenut loukkaavana varattujen lähentymiset aina. Minusta se on ollut mun halventamista naisena. Henk.koht. en ymmärrä, miksi joku lähtee kakkosnaiseksi. Ainakaan jos alusta asti tietää, että mies on varattu.
Itse ainakin parikymppisenä tajusin, että useampikin vanha ukko oli heikkona muhun tai johonkin mun kaveriin. Mutta sehän johtui vaan siitä, että oltiin nuoria, ei siitä että oltais oltu jotain ihmeellisiä. Tuskin kovin moni oikeasti olisi ainakaan vaimoaan jättänyt, johonkin seikkailuihin vaan lähtenyt.
Mulla on ollut sama asenne..Varsinkin nuorena pyöri paljon ympärillä sivusuhdetta hakevia ukkomiehiä. Ihmettelin kyllä myös että missä on heidän vaimojensa itsekunnioitus. Jos vaimo seuraa passiivis-agressiivisesti sua mulkoillen miten oma mies virittelee flirttiä, niin tuskin nää oli niitä vaimoja joille uskottomuus ( sitten kun mies kovan yrityksen jälkeen vihdoin jonkun kanssa onnistui) tuli yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni on aikoinaan parikymppisenä yrittänyt muutama varattu mies. Nyt vanhempanakin on ollut yksi tapaus, jossa varattu ilmaisi kiinnostusta. Hän kyllä erosikin jotain vuosi eteenpäin ja löysi heti uuden. Minä olen kokenut loukkaavana varattujen lähentymiset aina. Minusta se on ollut mun halventamista naisena. Henk.koht. en ymmärrä, miksi joku lähtee kakkosnaiseksi. Ainakaan jos alusta asti tietää, että mies on varattu.
Itse ainakin parikymppisenä tajusin, että useampikin vanha ukko oli heikkona muhun tai johonkin mun kaveriin. Mutta sehän johtui vaan siitä, että oltiin nuoria, ei siitä että oltais oltu jotain ihmeellisiä. Tuskin kovin moni oikeasti olisi ainakaan vaimoaan jättänyt, johonkin seikkailuihin vaan lähtenyt.
Mulla on ollut sama asenne..Varsinkin nuorena pyöri paljon ympärillä sivusuhdetta hakevia ukkomiehiä. Ihmettelin kyllä myös että missä on heidän vaimojensa itsekunnioitus. Jos vaimo seuraa passiivis-agressiivisesti sua mulkoillen miten oma mies virittelee flirttiä, niin tuskin nää oli niitä vaimoja joille uskottomuus ( sitten kun mies kovan yrityksen jälkeen vihdoin jonkun kanssa onnistui) tuli yllätyksenä.
Niin mullakin, kun lähestymiset on olleet ilmiselviä. Tosin en nyt sanois että ympärilläni ois pyörinyt sivusuhteita hakevia paitsi ehkä baareissa, jossa pelinhenki on selvä. Tuo kusetuksessaan onnistunut teki sen pikkuhiljaa tutustumalla, aluksi oltiin ihan neutraaleissa ja ystävällisissä väleissä, sitten keskustelu syventyi jne. Vaivihkaa syöttäen kertoi murheistaan ja huonoista kotioloistaan. Ikäeroa n. 5v, eli ei hirveän paljon vanhempi, mutta oma ikäni huomioiden aivan riittävästi noissa peleissä. Nykyisin on helppo ihmetellä itsekin miksi uskoi satuja, mutta nykyisin sitä on myös jo niin paljon kyynisempi, valitettavasti. /366
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!
Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.
On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.
Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!Mistä tiedät, että mies ei ole pettänyt sinua? Eipä näistä asioista enää huudella, kun perusta on hajotettu.
Nimi. Been there, done that ja minä olen se alunperin petetty vaimo
No, en tietenkään ole joka sekunti puolisoni vieressä, mutta olen silti varma asiasta. Olemme siitä hiljakkoin vielä keskustelleetkin, mieheni kysyi miten nyt kävisi jos hän pettäisi. Sitten sanoi että ei sitä ole koskaan tehnyt, eikä haluakaan. Että suurin houkutus oli heti sen jälkeen kun oma petokseni tuli ilmi. Ei olisi mitään syytä hänellä valehdella, koska pystymme rehellisesti kaikki asiat puhumaan. Kuten sanoin, puhuminen on meidän ylivoimainen valttimme.
Jos vielä hiuksia halkoo, voisin myös sanoa että mieheni on maailman huonoin valehtelija. Hän ei kykene siihen, vaan kiemurtelee niin kauan että saa asiansa sanottua. Minä pystyin pitää pokkaa, mies ei pysty.Tähän on pakko kommentoida koska itsellä oli juuri tuollainen tilanne. Meillä oli hyvin selvät sävelet pettämisen suhteen, se oli asia, jonka mies omana periaatteenaan toi usein esille. Hän myös paheksui äänekkäästi ihmisiä, jotka pettivät ja toisteli ettei ikimaailmassa voisi tehdä sellaista mulle eikä ylipäätään kellekään, jonka kanssa on mennyt kimppaan. Hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt, mitä järkeä on pettämisessä ja miten kukaan pettänyt ilkeää katsoa itseään peilistä jne.
No, hän on tosi hyvän näköinen 190cm äijä ja olen kyllä alusta asti tajunnut, että muutkin naiset on hänestä kiinnostuneita. Olen joskus asiaa kysynytkin, että mitä mies tuosta tuumaa ja mies on vakuutellut, ettei tarvitse muita kuin mut, eikä ole yhtään kiinnostunut muista. Häntä saa katsoa mutta kukaan muu kuin mä ei saa koskea.
Oli kuitenkin vähän epävarma olo ja vaikka oletinkin olevani hieman vainoharhainen niin kuitenkin aina toisinaan miehen pidempien reissujen jälkeen suoraan kysyin, etteihän mitään mua loukkaavia tilanteita ollut tullut vastaan. Eikä ollut tullut, todellakaan, höpö höpö, mites mä sellaista edes kyselin. Hän on luotettava kaveri, että naisetkin sen tajuaa eikä edes yritä. Kunnon mies saa kuulemma olla rauhassa, ne on eri sarjan äijät joille naiset itseään kauppaa. Enkö muka luota ja todellako voisin kuvitella hänestä sellaista? Hän olisi maailman viimeinen mies joka pettäisi ja mun pitäisi sen sijaan, että tuhlasin voimiani turhaan epäilemiseen, onnitella itseäni, kun olen löytänyt niin luotettavan ja uskollisen miehen.
Hänkin on huono valehteleija, hän punastuu helposti. Aloin ihmetellä, että miksi hän oudosti aina vähän punehtui kun tuosta aiheesta puhuttiin. Vaikka hän oli todella vakuuttava ja sai joka kerta mut häpeämään vainoharhaisuuttani, jokin pieni epävarmuus asui mun sisimmässäni. Tajuan sen varsinkin näin jälkikäteen.
Kunnes. Kävi yllättäen ilmi, että hän todellakin on pettänyt. Paljon. Useita kertoja, useiden ihmisten kanssa. Koko aika pitkän yhteiselomme ajan.
Se oli elämäni suurin laaki ja järkytys ja ehdottomasti myös elämäni suurin yllätys.
Siksi väitän, että kukaan ei voi olla varma. Yksikään puoliso ei voi sitä täysin varmuudella sanoa. Nyt kun olen keskustellut näistä asioista paljon eri ihmisten kanssa, olen tajunnut, että jos jokin on tyypillistä pettämistapauksille, niin se, että ne tulevat puolisolle AINA SUURINA YLLÄTYKSINÄ. Voi olla ettei kertakaikkiaan mikään merkki viittaa, ei ole outoja poissaoloja, hämärää puhelinkäyttäytymistä tms. ja yhdessä ollessa mies keskittyy täysin puolisoon. Ja joka käänteessä korostaa uskollisuuden periaatettaan.
Uskon kyllä, että uskollisiakin miehiä on, tottakai, samoin uskollisia ja pettäviä naisia. Mutta väitän, että puolisolla ei ole ainuttakaan keinoa tietää, kumpaa kastia se oma puoliso on. Jos hän haluaa pettää ja valehdella, se onnistuu kyllä.
Juu, tiedän tämän kyllä. Ei mun mies noin teekään että koko ajan korostaisi sitä ettei koskaan pettäisi tms. Vaan kuten kerroin, me olemme möyhineet suhteemme pohjia myöten auki. Ei ollut mitään tarvetta peitellä tai vähätellä yhtään mitään. Kaikki oli pöydällä.
Sen saman linjan olemme pitäneet, koska olemme todenneet sen meille toimivaksi.
Sinä sanoit että syvällä sisimmässäsi epäilit kuitenkin. Minun ei tarvitse epäillä. Kuten sanoin, miehellä olisi ollut jopa tiedossa etukäteen että saisi oman hairahduksensa anteeksi. Ei halua lähteä sotkemaan enää mitään kun siitä yhdestä isosta takusta selvittiin.
Meillä on rauhallinen onni kummallakin, ei tarvitse kytätä ja epäillä. Olemme toisemme valinneet uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!
Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.
On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.
Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!Mistä tiedät, että mies ei ole pettänyt sinua? Eipä näistä asioista enää huudella, kun perusta on hajotettu.
Nimi. Been there, done that ja minä olen se alunperin petetty vaimo
No, en tietenkään ole joka sekunti puolisoni vieressä, mutta olen silti varma asiasta. Olemme siitä hiljakkoin vielä keskustelleetkin, mieheni kysyi miten nyt kävisi jos hän pettäisi. Sitten sanoi että ei sitä ole koskaan tehnyt, eikä haluakaan. Että suurin houkutus oli heti sen jälkeen kun oma petokseni tuli ilmi. Ei olisi mitään syytä hänellä valehdella, koska pystymme rehellisesti kaikki asiat puhumaan. Kuten sanoin, puhuminen on meidän ylivoimainen valttimme.
Jos vielä hiuksia halkoo, voisin myös sanoa että mieheni on maailman huonoin valehtelija. Hän ei kykene siihen, vaan kiemurtelee niin kauan että saa asiansa sanottua. Minä pystyin pitää pokkaa, mies ei pysty.Tähän on pakko kommentoida koska itsellä oli juuri tuollainen tilanne. Meillä oli hyvin selvät sävelet pettämisen suhteen, se oli asia, jonka mies omana periaatteenaan toi usein esille. Hän myös paheksui äänekkäästi ihmisiä, jotka pettivät ja toisteli ettei ikimaailmassa voisi tehdä sellaista mulle eikä ylipäätään kellekään, jonka kanssa on mennyt kimppaan. Hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt, mitä järkeä on pettämisessä ja miten kukaan pettänyt ilkeää katsoa itseään peilistä jne.
No, hän on tosi hyvän näköinen 190cm äijä ja olen kyllä alusta asti tajunnut, että muutkin naiset on hänestä kiinnostuneita. Olen joskus asiaa kysynytkin, että mitä mies tuosta tuumaa ja mies on vakuutellut, ettei tarvitse muita kuin mut, eikä ole yhtään kiinnostunut muista. Häntä saa katsoa mutta kukaan muu kuin mä ei saa koskea.
Oli kuitenkin vähän epävarma olo ja vaikka oletinkin olevani hieman vainoharhainen niin kuitenkin aina toisinaan miehen pidempien reissujen jälkeen suoraan kysyin, etteihän mitään mua loukkaavia tilanteita ollut tullut vastaan. Eikä ollut tullut, todellakaan, höpö höpö, mites mä sellaista edes kyselin. Hän on luotettava kaveri, että naisetkin sen tajuaa eikä edes yritä. Kunnon mies saa kuulemma olla rauhassa, ne on eri sarjan äijät joille naiset itseään kauppaa. Enkö muka luota ja todellako voisin kuvitella hänestä sellaista? Hän olisi maailman viimeinen mies joka pettäisi ja mun pitäisi sen sijaan, että tuhlasin voimiani turhaan epäilemiseen, onnitella itseäni, kun olen löytänyt niin luotettavan ja uskollisen miehen.
Hänkin on huono valehteleija, hän punastuu helposti. Aloin ihmetellä, että miksi hän oudosti aina vähän punehtui kun tuosta aiheesta puhuttiin. Vaikka hän oli todella vakuuttava ja sai joka kerta mut häpeämään vainoharhaisuuttani, jokin pieni epävarmuus asui mun sisimmässäni. Tajuan sen varsinkin näin jälkikäteen.
Kunnes. Kävi yllättäen ilmi, että hän todellakin on pettänyt. Paljon. Useita kertoja, useiden ihmisten kanssa. Koko aika pitkän yhteiselomme ajan.
Se oli elämäni suurin laaki ja järkytys ja ehdottomasti myös elämäni suurin yllätys.
Siksi väitän, että kukaan ei voi olla varma. Yksikään puoliso ei voi sitä täysin varmuudella sanoa. Nyt kun olen keskustellut näistä asioista paljon eri ihmisten kanssa, olen tajunnut, että jos jokin on tyypillistä pettämistapauksille, niin se, että ne tulevat puolisolle AINA SUURINA YLLÄTYKSINÄ. Voi olla ettei kertakaikkiaan mikään merkki viittaa, ei ole outoja poissaoloja, hämärää puhelinkäyttäytymistä tms. ja yhdessä ollessa mies keskittyy täysin puolisoon. Ja joka käänteessä korostaa uskollisuuden periaatettaan.
Uskon kyllä, että uskollisiakin miehiä on, tottakai, samoin uskollisia ja pettäviä naisia. Mutta väitän, että puolisolla ei ole ainuttakaan keinoa tietää, kumpaa kastia se oma puoliso on. Jos hän haluaa pettää ja valehdella, se onnistuu kyllä.
Juu, tiedän tämän kyllä. Ei mun mies noin teekään että koko ajan korostaisi sitä ettei koskaan pettäisi tms. Vaan kuten kerroin, me olemme möyhineet suhteemme pohjia myöten auki. Ei ollut mitään tarvetta peitellä tai vähätellä yhtään mitään. Kaikki oli pöydällä.
Sen saman linjan olemme pitäneet, koska olemme todenneet sen meille toimivaksi.
Sinä sanoit että syvällä sisimmässäsi epäilit kuitenkin. Minun ei tarvitse epäillä. Kuten sanoin, miehellä olisi ollut jopa tiedossa etukäteen että saisi oman hairahduksensa anteeksi. Ei halua lähteä sotkemaan enää mitään kun siitä yhdestä isosta takusta selvittiin.
Meillä on rauhallinen onni kummallakin, ei tarvitse kytätä ja epäillä. Olemme toisemme valinneet uudelleen.
Mistä "isosta takusta" te selvisitte?
sivusta
Eipä noissa toisten naisten syyttämisissä niin suurta yllätystä ole, on jopa äärimmäisiä tapauksia joissa nainen on kostanut miehensä raiskaamalle naiselle. Ei siinä silti mitään kauhean loogista ole, saati rakentavaa. Ihmiset ei aina ole rationaalisia, mutta pidemmän päälle kannattaisi miettiä, mikä on totuus.
Kaikki on aina mahdollista. Kuitenkin lähtökohdan tasapainoisessa suhteessa on hyvä olla se, ettei epäile puolisoa uskottomuudesta ennen kuin syytä on. Olen tietoinen siitä että kaikkea voi elämässä sattua, mutta silti en ala ennakoivasti haukkumaan toisia naisia. Jos joskus tulen petetyksi, toivon myös etteivät tunteeni sumenna järkeäni tässä asiassa. Tunnen kyllä petettyjä naisia joille ei ole niin käynyt.