Miehellä oli suhde, miten tästä selviää?

Miehelläni oli toinen suhde seitsemän vuotta. Nainen halusi ilmoittaa asiasta minulle asiasta  itse, sillä vaati miestäni tekemään valinnan.

Koska tunsin naisen pintapuolisesti ensimmäinen reaktio oli huvittuneisuus ja sitten loukkaantuminen, että olisi mies voinut edes minua paremman valita. Olisi, mistä olla kateellinen. Nainen oli tavallinen sihteerikkö, älyllisesti keskitasoa ja vähän junttimaiset käytöstavat. Ei edes minua kauniimpi ulkoisesti. Mieheeni vetosi nimenomaan naisen kiltteys, tasainen luonne ja palvonta. 

Mietin viikon, omissa oloissani, mitä teen: lähdenkö vai jatkanko. Sitten ilmoitin, että jään ja listasin mihin asioihin suhteessa panostetaan ja  mitä taloudellista kivaa haluan elämääni niin kuin esim. isomman asunnon. Kaikki toteutuivat ja mies oli hyvin nöyrää poikaa pitkän aikaa.

Tottakai rakkaus  miestä kohtaan muuttui. Sydän oli vakuumissa pitkän aikaa,, mutta anteeksi olen antanut. Mieheni haki itseään, pelkäsi antautua vakavaan suhteeseen kanssani ja koetti kiemurrella parisuhteen haasteista irti pelleilemällä naismaailmassa makuukammareiden sankaria.

En koskaan suuttunut toisella naiselle. Ei se hänen syytään ollut, millainen mies on. Ja muutenkin ajattelin, miten vakavan virheen mies teki minun suhteeni tuhoamalla välillämme sen tärkeimmän eli luottamuksen. Koska mies muuten on mukava tyyppi jäin sitten elämään sen muuten mukavan tyypin kanssa, mutta osan minusta hän menetti lopullisesti.

Muista siis, että se mitä miehesi tekee on hänen elämäänsä ja hänen vastuullaan. Olet viaton osapuoli, turvallisuutesi järkkynyt, mutta usko tai älä ottaessasi haasteen vastaan tulet oppimaan todella paljon asioita itsestäsi ja ihmisistä. Se oppi on ehkä tärkeintä ihmisen elämässä kuin lillua helpointa elämäntietä eteenpäin. Kaikesta suuttujia ja valittajia riittää, mutta sinusta tulee tämän prosessin jälkeen viisas nainen. Voimia!

Kokemuksesta sanoisin että jätä se heti. Turhaa tuhlata aikaa ja voimia tuollaiseen, suhteeseen jääminen on vain pitkittämistä. Itse yritin 6 vuotta "korjata" asiaa, sitten totesin että pettäminen rikkoo suhteesta jotain niin perustavanlaatuista, etten enää ikinä saa sitä rakkautta ja kunnioitusta miestä kohtaan takaisin, kuin mitä meillä oli ennen pettämistä. On todella vaikeaa rakastaa puhtaasti sellaista, joka pettää niin pahasti. 

"Miestä en aio jättää". Siinä se ratkaisu jo tuli. Onnea valitsemallesi tielle. Ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli toinen suhde seitsemän vuotta. Nainen halusi ilmoittaa asiasta minulle asiasta  itse, sillä vaati miestäni tekemään valinnan.

Koska tunsin naisen pintapuolisesti ensimmäinen reaktio oli huvittuneisuus ja sitten loukkaantuminen, että olisi mies voinut edes minua paremman valita. Olisi, mistä olla kateellinen. Nainen oli tavallinen sihteerikkö, älyllisesti keskitasoa ja vähän junttimaiset käytöstavat. Ei edes minua kauniimpi ulkoisesti. Mieheeni vetosi nimenomaan naisen kiltteys, tasainen luonne ja palvonta. 

Mietin viikon, omissa oloissani, mitä teen: lähdenkö vai jatkanko. Sitten ilmoitin, että jään ja listasin mihin asioihin suhteessa panostetaan ja  mitä taloudellista kivaa haluan elämääni niin kuin esim. isomman asunnon. Kaikki toteutuivat ja mies oli hyvin nöyrää poikaa pitkän aikaa.

Tottakai rakkaus  miestä kohtaan muuttui. Sydän oli vakuumissa pitkän aikaa,, mutta anteeksi olen antanut. Mieheni haki itseään, pelkäsi antautua vakavaan suhteeseen kanssani ja koetti kiemurrella parisuhteen haasteista irti pelleilemällä naismaailmassa makuukammareiden sankaria.

En koskaan suuttunut toisella naiselle. Ei se hänen syytään ollut, millainen mies on. Ja muutenkin ajattelin, miten vakavan virheen mies teki minun suhteeni tuhoamalla välillämme sen tärkeimmän eli luottamuksen. Koska mies muuten on mukava tyyppi jäin sitten elämään sen muuten mukavan tyypin kanssa, mutta osan minusta hän menetti lopullisesti.

Miksi ihmeessä ihmiset jäävät tuollaiseen pattitilanteeseen, siis hirveän kuuloista elämää. Sinä rankaiseva supermarttyyri, mies 'nöyrää poikaa', kuulostaa helvetin esikartanolta. Miksi ihmiset tuhlaavat ainoan elämänsä näin? En ikimaailmassa haluaisi olla kummankaan roolissa. Tilanteessanne teidän pitäisi lähteä omiin suuntiinne, johan tuossa happi loppuu!

22, esität vahvaa mutta oikeasti et taida uskoa saavasi muuta miestä kuin tuon sääliön ja yksin et osaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli toinen suhde seitsemän vuotta. Nainen halusi ilmoittaa asiasta minulle asiasta  itse, sillä vaati miestäni tekemään valinnan.

Koska tunsin naisen pintapuolisesti ensimmäinen reaktio oli huvittuneisuus ja sitten loukkaantuminen, että olisi mies voinut edes minua paremman valita. Olisi, mistä olla kateellinen. Nainen oli tavallinen sihteerikkö, älyllisesti keskitasoa ja vähän junttimaiset käytöstavat. Ei edes minua kauniimpi ulkoisesti. Mieheeni vetosi nimenomaan naisen kiltteys, tasainen luonne ja palvonta. 

Mietin viikon, omissa oloissani, mitä teen: lähdenkö vai jatkanko. Sitten ilmoitin, että jään ja listasin mihin asioihin suhteessa panostetaan ja  mitä taloudellista kivaa haluan elämääni niin kuin esim. isomman asunnon. Kaikki toteutuivat ja mies oli hyvin nöyrää poikaa pitkän aikaa.

Tottakai rakkaus  miestä kohtaan muuttui. Sydän oli vakuumissa pitkän aikaa,, mutta anteeksi olen antanut. Mieheni haki itseään, pelkäsi antautua vakavaan suhteeseen kanssani ja koetti kiemurrella parisuhteen haasteista irti pelleilemällä naismaailmassa makuukammareiden sankaria.

En koskaan suuttunut toisella naiselle. Ei se hänen syytään ollut, millainen mies on. Ja muutenkin ajattelin, miten vakavan virheen mies teki minun suhteeni tuhoamalla välillämme sen tärkeimmän eli luottamuksen. Koska mies muuten on mukava tyyppi jäin sitten elämään sen muuten mukavan tyypin kanssa, mutta osan minusta hän menetti lopullisesti.

Muista siis, että se mitä miehesi tekee on hänen elämäänsä ja hänen vastuullaan. Olet viaton osapuoli, turvallisuutesi järkkynyt, mutta usko tai älä ottaessasi haasteen vastaan tulet oppimaan todella paljon asioita itsestäsi ja ihmisistä. Se oppi on ehkä tärkeintä ihmisen elämässä kuin lillua helpointa elämäntietä eteenpäin. Kaikesta suuttujia ja valittajia riittää, mutta sinusta tulee tämän prosessin jälkeen viisas nainen. Voimia!

Kiitos kun vastasit <3 Ja kiitos muillekin. Paljon olen saanut ajateltavaa. 

- AP

Vierailija kirjoitti:

22, esität vahvaa mutta oikeasti et taida uskoa saavasi muuta miestä kuin tuon sääliön ja yksin et osaa olla.

Vastaan nyt 22 puolesta, koska paljon samoja ajatuksia. Asia ei ole niin mustavalkoinen. On punnittava lapset, pitkä historia, arvioitava tulevaisuuden mahdollisuudet miehen kanssa ja ennenkaikkea arvioitava, mikä oikeasti on mennyt rikki. Jotenkin hassu ajatus, että kaiken vuosien hyvän ja arvokkaan heittäisi hukkaan siksi, että mies oli hetken maailman suurin mulkku. En myöskään ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että laittaisin nyt koko oman ja lasten elämän uudelleen. Ihan yhtä rikki olisin varmasti siellä omassa asunnossanikin ja ihan yhtälailla tarvitsisin sielläkin vinkkejä siihen, miten MINÄ selviän. 

Voi toki olla, ettei tästä tule mitään ja ero on joka tapauksessa edessä. Mutta en aio rikkoa lasteni perhettä ainoastaan siksi, että minusta tuntuu pahalta. Siksi haluan katsoa nämä kortit loppuun asti. En tosin millään marttyyriasenteella, enkä halua suhdetta joka perustuu sille, että mies lopun elämäänsä tätä minulle hyvittää. 

- AP

No, sinä et tiedä vielä kuinka pahalta tuntuukaan. Sinusta tulee joko tuollainen katkeroitunut kovis 22, joka elää omissa harhoissaan tai jos et luo suojakuorta niin henkisesti romahteleva ja vuoroin aggressiivinen. Aggressio on aika normaali tunne näissä tapauksissa ja se paha olo hulmahtaa päälle pienestäkin jutusta pitkään.

Minkä ikäiset lapset teillä ap on?

Vierailija kirjoitti:

No, sinä et tiedä vielä kuinka pahalta tuntuukaan. Sinusta tulee joko tuollainen katkeroitunut kovis 22, joka elää omissa harhoissaan tai jos et luo suojakuorta niin henkisesti romahteleva ja vuoroin aggressiivinen. Aggressio on aika normaali tunne näissä tapauksissa ja se paha olo hulmahtaa päälle pienestäkin jutusta pitkään.

Joo voin kuvitella.. Mutta mitä sen jälkeen? 

- AP

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli toinen suhde seitsemän vuotta. Nainen halusi ilmoittaa asiasta minulle asiasta  itse, sillä vaati miestäni tekemään valinnan.

Koska tunsin naisen pintapuolisesti ensimmäinen reaktio oli huvittuneisuus ja sitten loukkaantuminen, että olisi mies voinut edes minua paremman valita. Olisi, mistä olla kateellinen. Nainen oli tavallinen sihteerikkö, älyllisesti keskitasoa ja vähän junttimaiset käytöstavat. Ei edes minua kauniimpi ulkoisesti. Mieheeni vetosi nimenomaan naisen kiltteys, tasainen luonne ja palvonta. 

Mietin viikon, omissa oloissani, mitä teen: lähdenkö vai jatkanko. Sitten ilmoitin, että jään ja listasin mihin asioihin suhteessa panostetaan ja  mitä taloudellista kivaa haluan elämääni niin kuin esim. isomman asunnon. Kaikki toteutuivat ja mies oli hyvin nöyrää poikaa pitkän aikaa.

Tottakai rakkaus  miestä kohtaan muuttui. Sydän oli vakuumissa pitkän aikaa,, mutta anteeksi olen antanut. Mieheni haki itseään, pelkäsi antautua vakavaan suhteeseen kanssani ja koetti kiemurrella parisuhteen haasteista irti pelleilemällä naismaailmassa makuukammareiden sankaria.

En koskaan suuttunut toisella naiselle. Ei se hänen syytään ollut, millainen mies on. Ja muutenkin ajattelin, miten vakavan virheen mies teki minun suhteeni tuhoamalla välillämme sen tärkeimmän eli luottamuksen. Koska mies muuten on mukava tyyppi jäin sitten elämään sen muuten mukavan tyypin kanssa, mutta osan minusta hän menetti lopullisesti.

Muista siis, että se mitä miehesi tekee on hänen elämäänsä ja hänen vastuullaan. Olet viaton osapuoli, turvallisuutesi järkkynyt, mutta usko tai älä ottaessasi haasteen vastaan tulet oppimaan todella paljon asioita itsestäsi ja ihmisistä. Se oppi on ehkä tärkeintä ihmisen elämässä kuin lillua helpointa elämäntietä eteenpäin. Kaikesta suuttujia ja valittajia riittää, mutta sinusta tulee tämän prosessin jälkeen viisas nainen. Voimia!

Riiniskö se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset teillä ap on?

Kouluikäiset. 

- AP

Mies, jolla on sivusuhde, huom. suhde eikä mikään hetkellinen hairahdus, ei todellakaan rakasta sitä puolisoaan kotona. Ainoa oikea ratkaisu on erota. Ei tollasta korjata koskaan eikä ole mitään järkeä käyttää elämästään vuosia tuollaisen asian korjaamiseen, koska sitä ei korjata.

Tämänkin ketjun ap:lla on mukana kirjoituksessaan pelkät koston- ja vihantunteet sitä toista naista kohtaan. ”En anna hänelle sitä nautintoa” (kuule, sitä naista tuskin kiinnostaa yhtään mitä teet) ja ”lähden palmun alle ja jätän lapset miehelle” (no jätä, mutta suosittelen edelleenkin että teet valintasi johonkin muuhun pohjautuen kuin kostoon). Kannattaa hyväksyä mitä pikimmin, että sun ja miehesi suhde on ohi.

Minä olen nainen ja meillä tilanne oli toisinpäin. Älä kuuntele näitä jotka vakuuttelevat ettei tule onnistumaan. Kyllä voi onnistua. Kauan siinä meilläkin meni, mutta oikeasti kaikki on nyt hyvin. Mies ei kostanut, ja minä lopetin suhteen välittömästi. Enkä ole koskaan pettänyt uudestaan, enkä tule sitä koskaan tekemään!

Tästä on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta joten aika pitkä kokemus on siitä että onnistuu.

On siinä omat kipuilut, ja kuten joku sanoi, välillä tulee takapakkia kun joku asia yhtäkkiä muistuttaa, ja saatat hetkellisesti taas velloa syvällä. Mutta siitä selviää, jos pelisäännöt on selvät ja toinen ei enää lähde epärehellisyyden tielle.

Tsemppiä sinulle, toivon teille parasta!

Kymmenen vuoden jälkeen voin sanoa, että olemme selvinneet miehen sivusuhteesta. Miehellä oli useamman vuoden ajan suhde, jonka naisystävä paljasti. Mies jätti tämän naisen.

Kävimme muutaman kerran yksilöterapiassa, itse sain sieltä uutta näkökulmaa asioihin. Puhuimme alkuun paljon, viimeiseen kahdeksaan vuoteen näitä ei ole enää lainkaan tarvinnut nostaa esille.

Eka vuosi oli molemmille hankala. Itse asetin aina tavoitteen 3kk päähän ja arvioin tilanteen siinä kohtaa uudelleen. Oli liian vaikea ajatella, että liitto kestää.

Aloin ajatella, että olen itse vastuussa onnellisuudestani. Tein juttuja joista itse tulen iloiseksi. En yrittänyt muuttaa miestäni, enkä syytellyt häntä, tietysti oli selvää, mikäli pettäminen jatkuisi, meidän suhteemme olisi ohi.

Olen antanut anteeksi, en ole katkera, tokikaan koskaan en unohda. Olen elämänkokemukseltani nyt viisaampi. Olemme onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

22, esität vahvaa mutta oikeasti et taida uskoa saavasi muuta miestä kuin tuon sääliön ja yksin et osaa olla.

Vastaan nyt 22 puolesta, koska paljon samoja ajatuksia. Asia ei ole niin mustavalkoinen. On punnittava lapset, pitkä historia, arvioitava tulevaisuuden mahdollisuudet miehen kanssa ja ennenkaikkea arvioitava, mikä oikeasti on mennyt rikki. Jotenkin hassu ajatus, että kaiken vuosien hyvän ja arvokkaan heittäisi hukkaan siksi, että mies oli hetken maailman suurin mulkku.

- AP

Huomautan, että 22:n miehellä oli suhde 7 vuotta. Mitään hetkellistä mulkkuutta siis ei todellakaan. Rakenna nyt sitten liittoa 7 vuoden petollisuuden jälkeen, huh huh!

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuoden jälkeen voin sanoa, että olemme selvinneet miehen sivusuhteesta. Miehellä oli useamman vuoden ajan suhde, jonka naisystävä paljasti. Mies jätti tämän naisen.

Kävimme muutaman kerran yksilöterapiassa, itse sain sieltä uutta näkökulmaa asioihin. Puhuimme alkuun paljon, viimeiseen kahdeksaan vuoteen näitä ei ole enää lainkaan tarvinnut nostaa esille.

Eka vuosi oli molemmille hankala. Itse asetin aina tavoitteen 3kk päähän ja arvioin tilanteen siinä kohtaa uudelleen. Oli liian vaikea ajatella, että liitto kestää.

Aloin ajatella, että olen itse vastuussa onnellisuudestani. Tein juttuja joista itse tulen iloiseksi. En yrittänyt muuttaa miestäni, enkä syytellyt häntä, tietysti oli selvää, mikäli pettäminen jatkuisi, meidän suhteemme olisi ohi.

Olen antanut anteeksi, en ole katkera, tokikaan koskaan en unohda. Olen elämänkokemukseltani nyt viisaampi. Olemme onnellisia.

Mies jätti naisen, koska jäi kiinni. En olisi hirveän tyytyväinen moiseen 'muutokseen' eli pakon edessä ryhdistäytymiseen. Monta vuotta selän takana vehkeily, sadat ellei tuhannet valheet... juu ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

22, esität vahvaa mutta oikeasti et taida uskoa saavasi muuta miestä kuin tuon sääliön ja yksin et osaa olla.

Vastaan nyt 22 puolesta, koska paljon samoja ajatuksia. Asia ei ole niin mustavalkoinen. On punnittava lapset, pitkä historia, arvioitava tulevaisuuden mahdollisuudet miehen kanssa ja ennenkaikkea arvioitava, mikä oikeasti on mennyt rikki. Jotenkin hassu ajatus, että kaiken vuosien hyvän ja arvokkaan heittäisi hukkaan siksi, että mies oli hetken maailman suurin mulkku. En myöskään ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että laittaisin nyt koko oman ja lasten elämän uudelleen. Ihan yhtä rikki olisin varmasti siellä omassa asunnossanikin ja ihan yhtälailla tarvitsisin sielläkin vinkkejä siihen, miten MINÄ selviän. 

Voi toki olla, ettei tästä tule mitään ja ero on joka tapauksessa edessä. Mutta en aio rikkoa lasteni perhettä ainoastaan siksi, että minusta tuntuu pahalta. Siksi haluan katsoa nämä kortit loppuun asti. En tosin millään marttyyriasenteella, enkä halua suhdetta joka perustuu sille, että mies lopun elämäänsä tätä minulle hyvittää. 

- AP

Alku yksin asunnossa on varmasti jopa pahempi kuin jäädessä, mutta sitä mukaa kun kasvaa miehestä irti, helpottaa. Suhteeseen jäädessä se kipu jatkuu ja vain muuttaa muotoaan.

Itse olen ollut lapsen roolissa tuota kuviota eläneessä perheessä ja siksikin mielipiteeni on mikä on. Yhä olen sitä mieltä että äitini olisi kannattanut käyttää voimansa mieluummin lähtemiseen kuin jäämiseen. Noihin kysymyksiin hän joutui palaamaan vielä leskeksi tultuaan...katsomaan elämää tasksepäin ja miettimään mitä se yhteinen elämä oli. Ja kannattiko. Hänen omalta kannaltaan. Koska meiltä lapsistaan oli jo aiemmin kuullut, että meidän mielestä ei.

Miksi miehellä oli suhde? Siihenhän on syy ja se syy yleensä vaikuttaa teidän suhteen jatkuvuuteen, sen lisäksi miten itse pystyt käsittelemään asian.

Meille oli ero tulossa ja miehellä oli 3 juttua, missä oli seksiä, tuona aikana. Hän myös kohtasi yhden, jossa oli "sitä jotain". Kun sitten selvitettiin välejä, niin päädyttiin kuitenkin yhteen uudelleen. Mies on tuon kokemuksen jälkeen sanonut monta kertaa, että olen paras ja hän ei halua mua menettää enää ikinä, eli tavallaan olen kiitollinen nuille sutturoille, koska se aika näytti miehelle mitä hän voi menettää ihan oikeasti. On muuten ollut tuon jälkeen ihan toinen mies ja tehnyt valintoja niin, että ajattelee muitakin kuin vain itseään.

Eli ei kannata juuttua johonkin pettämiseen, vaan mieti kokonaisuutta. Onko teillä toimiva seksielämä? Onko suhde muuten hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa jätät miehen?

Ellei suhteemme parane entistä paremmaksi (ja kyllä, se oli todella hyvä). Syitä en avaa enempää, koska en suo kolmannelle osapuolelle sitä nautintoa, että tietäisi minun olevan rikki.

- kaksi edellistä AP

Miksi ihmeessä kolmas osapuoli siitä nauttisi? Aika vainoharhainen skenaario tai sitten defenssi (et kestä totuutta miehestäsi)

Kolmas osapuoli purki katkeruutensa minuun kun mies jätti hänet. Kolmas osapuoli oli minusta koko ajan tietoinen. Ei, en vihaa häntä vaan säälin häntä. En kuitenkaan halua jakaa elämästäni mitään enempää hänen kanssaan ja mikäli hän minut näistä tunnistaisi, en halua hänen tietävän sitä, miten paljon hän mieheni kanssa pääsi minua satuttamaan. Koska vaikka mieheni on se joka oli minun tunteista vastuussa, en pidä naisen käytöstä tai tekoa mitenkään inhimillisenä tai ymmärrettävänä. Mutta karma hoitakoon hänet. 

- AP