Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
En vaan jaksa enää olla raskaana, synnyttää ja jäädä vuodeksi kotiin valvomaan. Ei ole sellainen olo, että olisi voimia ja intoa lisääntyä. Yritän selviytyä työstäni ja yhden lapsen hoitamisesta.
Yhteen jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa enää olla raskaana, synnyttää ja jäädä vuodeksi kotiin valvomaan. Ei ole sellainen olo, että olisi voimia ja intoa lisääntyä. Yritän selviytyä työstäni ja yhden lapsen hoitamisesta.
Yhteen jää.
Lisätään tähän vielä päiväkotirumba ja synnyttyskomplikaatiot niin en vaan osta...
Itselläni suurin syy miehenä että lapsimäärä jäänee johonkin nollan ja yhden väliin on siihen liittyvien elämän pilarien epävarmuus. Ensimmäinen pitkä suhde kariutui kun jätettiin, toinen kun petettin ja kolmas osoittautui sairaudentuntoa potemattomaksi vakavasti persoonallisuushäriöiseksi naiseksi. Työelämässä olen pärjännyt hyvin mutta kovalla hinnalla ja stressissä ja jatkuvalla epävarmuudella.
Nämä yhdessä sai vuodet vierimään niin että jos tässä iässä yhden lapsen saisi, olisin hyvin onnellinen mutta siitä 2-3 lapsesta josta vielä parikymppisenä haaveilin ei tässä iässä enää kyllä ehkä kannata realistisesti haaveilla.
Että eiköhän se monella muullakin ole epävarmuus.
Heikko ostovoima, pätkätyöt, työstressi ja vaatimukset työelämässä liian kovat, ei saa lainaa pätkätyöläisenä ja matalapalkka-alan työläisenä vaikka painaisi 10-12h päivässä.
Olet pankin silmissä aina kuonaa ja heikkoa numeroa.
Ei omaa maata, rahaa, ei lisääntymistä. Ahkeruudellakaan et saa kuin vammoja kroppaasi ja katkeroidut.
Yksi lapsi ja yhteen lapseen jää.
Syyt:
- Isovanhemmat kaukana ja hekin siinä kunnossa, että me huolehdimme heistä
- Päiväkotirumba ihan hirveä, olin todella onnellinen kun se aika oli ohi
- Sairastan perussairauksia ja lapsen päiväkodista kantamat flunssat pahentavat hoitotasapainoa
- Raskauden aikainen 8 kk oksentelu ja painonlasku
- Seuraavakin lapsi syntyisi sektiolla, koska alatiesynnytys ei onnistu. Sektiosta toipuminen kestää kauan, en jaksa sitä enää.
- Yhden kanssa elämä on helppoa, rahat riittävät hyvin ja perheemme tuntuu täydellisen kokoiselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En miehenä tahdo lasta naisen kanssa, koska monet monet miehet kertovat kumppaninsa muuttuneen totaalisesti lapsen synnyttyä, ei kiitos. Lisäksi miesten oikeudet omaan lapseensa on naurettavat. Mitä jos tuo nainen päättääkin muuttaa lapsen kanssa pois? En voi tehdä asialle yhtään mitään, ja tämä on muka tasa-arvoinen maa?
Jos hankit lapsen vain jonkun naisen kanssa, joka sitten muuttaa lapsen kanssa pois, niin voisit sille hyvinkin jotain jos olisit mennyt kyseisen naisen kanssa naimisiin ja tunnustanut lapsen ja olisit yhtä lailla lapsen vanhempi ja läheinen kuin äitinsä. Siinä tapauksessa et voi sille mitään jos tuo joku nainen muuttaa pois lapsensa kanssa, jonka ainoa huoltaja on, kun et ollut naikkosen kanssa naimisissa tai mahdollisesti tunnustanut lasta/lapsia.
Lapsen hoito on nykymaailmassa sellaista, ettei se enää ole monellekaan yhtään houkuttelevaa elämää. 1950-luvun naiset söivät rauhoittavia ja heille tehtiin lobotomioita, etteivät olisi niin masentuneita, ja nykyään on usein yksi tai kaksi aikuista betonikuutioissa yrittämässä selvitä. Joskus muinpin elettiin heimoissa, ja kun lapsia oli, ne kuuluivat heimon elämään ja elämä jatkui sellaisena kuin se elämä nyt olikin. Ajatelkaapa jotain muinaisheimon äitiä, joka olisi yksinään mennyt vauvan kanssa pariksi vuodeksi jonnekin kallionkoloon sillä aikaa kun muu heino elää sitä pikeaamaikuiselämää yhdessä (vrt nykyinentyöelämä ja vapaa aika), ja käynyt vaan välillä näyttämässä naamaansa lapsi kainalossa. Tai keskellä päivää joku löhtisi nukutyamaan vauvaa, kulkien yksinään vauvaa kantaen jonkun lenkin metiköissä sillä aikaa kun heimo on tulisijoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirankopin kokoiset asunnot, joista silti maksat itsesi kipeäksi. Epävarma työtilanne. Luotettavan puolison löytämisen vaikeus. Elämässä on muutakin sisältöä. Siinäpä ne syyt.
Omalta kohdalta äitini lapsiviha. Hän ei halunnut lapsia ja muisti sen kertoa monta kertaa. Ainoa ihminen jonka olen kuullut loukkaantuvan kun toinen ihminen on saanut enemmän kuin yhden lapsen. Ei mulla ole mitään lapsivihaa tms mutta kun on kuunnellut tuota koko ikänsä niin en tehnyt sitten lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko mä nuori vai en? 25 v.
Itse ajattelen niin, että ensin pitää olla säännölliset tulot ja työpaikka. Mulla ei ole kumpaakaan.
Omat vanhemmat oli yrittäjiä kun me lapset synnyttiin, ja sellaista elämää en haluaisi. Mä olen ollut 3 kuukauden ikäisestä alkaen jo mukana tavallaan työelämässä. Kun ei yrittäjällä ole varaa pitää pitkiä lomia, tai näin mulle äiti on perustellut. Hän on muutenkin ollut sellainen raataja. Tällä hetkellä on 2 yritystä, eri paikkakunnilla, ja hitto että se on pihi! Hän käy itse siivoamassa tilat, ettei tarvii palkata ketään siihen hommaan. Aina kun on jokin päivä, että pitäisi työntekijälle maksaa extralisiä, se tekee ne päivät itse.
Mä en voi edes mennä sille töihin, koska se ei maksaisi kunnon palkkaa. Viimeksi 13-18-vuotiaana ollut kesätöissä ja voin sanoo rehellisesti, että se maksoi ehkä 4 tunnilta päivässä ja sen lisäksi mun piti tehdä vaikka mitä ylimääräistä, mitä se ei laskenut työksi. Siis vaikka just siivota tai inventoida tai käydä ostoksilla tai tiskata tai vastata puhelimeen. Mä en kerta kaikkiaan pysty, enkä halua, enkä ymmärrä ketään, joka vapaaehtoisesti tekee ilmaista työtä vanhemmilleen. Ihan sama mitä kerrotaan. Saat sitten tämän yrityksen, kunhan mä jään eläkkeelle. Joopa joo, sitten joskus 20 vuoden päästä, kun sulla on toinen jalka haudassa ja firma konkurssissa.
Mut siis periaatteessa mun mielipide on, että pitää olla kunnon vakituinen palkkatyö, jossa säännölliset tulot, että voi hankkia lapsia. Ja mielellään myös puoliso, siis ihan pysyvä kumppani, ei mikään polyamorinen säätö, eikä tyyliin 7 lapsen uusperhehomma.
Vierailija kirjoitti:
Olenko mä nuori vai en? 25 v.
Itse ajattelen niin, että ensin pitää olla säännölliset tulot ja työpaikka. Mulla ei ole kumpaakaan.
Omat vanhemmat oli yrittäjiä kun me lapset synnyttiin, ja sellaista elämää en haluaisi. Mä olen ollut 3 kuukauden ikäisestä alkaen jo mukana tavallaan työelämässä. Kun ei yrittäjällä ole varaa pitää pitkiä lomia, tai näin mulle äiti on perustellut. Hän on muutenkin ollut sellainen raataja. Tällä hetkellä on 2 yritystä, eri paikkakunnilla, ja hitto että se on pihi! Hän käy itse siivoamassa tilat, ettei tarvii palkata ketään siihen hommaan. Aina kun on jokin päivä, että pitäisi työntekijälle maksaa extralisiä, se tekee ne päivät itse.
Mä en voi edes mennä sille töihin, koska se ei maksaisi kunnon palkkaa. Viimeksi 13-18-vuotiaana ollut kesätöissä ja voin sanoo rehellisesti, että se maksoi ehkä 4 tunnilta päivässä ja sen lisäksi mun piti tehdä vaikka mitä ylimääräi
Kuvasit juuri aika monen pienyrittäjäperheen arkea. Ei se ole ihme kun ei yrittäjyys nappaa kun on tuollainen malli saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ei haluta saada lapsia.
Pärjää hyvin ilman.
Älykkyystason nousu maailmassa.
Hormonaalinen ehkäisy voi olla yksi syy.
Ite en nuorena aikuisena mieltänyt itseäni äitityypiksi. Vaikka pari suhdetta jossain vaiheessa oli, ei ollut lapset mielessä. Sisarusten lapsista kyllä tykkäsin. Eka lapsi syntyi ollessani yli 30 ja sittemmin huomasin että lapset olikin tärkein juttu elämässä.
Eli nuorena ajattelee järjellä ja siksi toiveet on vähäiset. Omista lapsista saattaa innostua vasta kun niitä alkaa tulla eikä sitä voi tietää etukäteen välttämättä. Ja näin siksi koska sitten tulee hormonit mukaan, joitten ansiosta jaksat valvoa elämäsi rakkaimman olennon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nykynuoret ymmärrä, että ihmisiä on aivan liikaa ja tästä johtuvat kaikki nykymaailman ongelmat.
Muutamaa sotahullua valtionpäämiestä lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
E-pilleri tuli myyntiin Suomessa vuonna 1962. Minä olin tuolloin 18-vuotias, pyysin e-pillerireseptin gynekologilta ja sain sen. En ollut naimisissa, vaan solmin avioliiton vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Ei ollut mitään estettä sille, etteikö naimaton nainen olisi saanut e-pillereitä. Mistä tällainen väärenkäsitys on syntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin perhe.
Minä en kyllä keksi yhtään asiaa joka olisi perhettä tärkeämpi.
Lapsi on moraalisesti ja eettisesti hyväksyttävää hankkia vasta sitten kun voi ensin saada syntymättömältä lapselta oman tietoisen suostumuksen syntyä tähän maailmaan jossa joutuu kärsimään pahimmassa tapauksessa vuosisadan. Eli ei koskaan.
Katsellut vierestä lapsiperhearkea niin se ei ole minua varten. Rahat ja ajan voi käyttää johonkin parempaan. Ja olin itse niin hankala lapsi että jos vähänkään sellaisia piirteitä olisi niin lastenkotiin. Eli parempi että ei edes yritä kun ei vaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin perhe.
Minä en kyllä keksi yhtään asiaa joka olisi perhettä tärkeämpi.
Ihmisillä on erilaiset elämäntavat. Sinun arvomaailmasi ei ole ainoa maailmassa.
Meillä lapsiluku jää yhteen seuraavista (alunperin olin vannoutunut vela, mutta 35-vuotiaana haave yksilapsisesta perheestä heräsi):
-raskaus, synnytys ja vauva-aika sitoo naista liikaa
-vauvavuoden rankkuus, eikä tää 1,5-vuotiaan kanssakaan mitään auvoa varsinaisesti aina ole vaikka jo paljon mukavampaa kun vaikkapa viime kesänä
-tukiverkkojen puute. 3 isovanhempaa on mutta yllätti kuinka vähän heitä lopulta kiinnostaa osallistua. Välimatkaa toki jonkin verran (max 2h/suunta) mutta moottoritie kulkee vierestä
-jos tulisi lisää lapsia, tarvittais enemmän tilas eikä budjetti riitä uuden kodin ostoon (tässä asuttu vajaa vuosi)
-oman ajan saaminen helpompaa yhden lapsen kanssa
-tulevaisuudessa matkustelu ym helpompaa ja halvempaa yhden kanssa
-oma mielenterveys ei kestäisi isompaa lapsimäärää