Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Liikakansoittuminen ei todellakaan ole suomalaisten syy! 

Nyt jo pian viisikymppisenä ja parikymppisten lasten äitinä katson asiaa taaksepäin. Pikkulapsivaihe oli itselleni kaikista helpoin. Raskainta oli kuitenkin lasten ollessa teini-ikäisiä. Työelämä alkoi reilu kymmenen vuotta sitten olla aivan älyttömän vaativaa ja työpäivät venyivät välillä 12-13 tuntiin. Tänä samana aikana yksi lapsista sairastui vakavasti ja sekä omat että appivanhemmat alkoivat tarvita enemmän apua (vaikka eivät edes olleet erityisen iäkkäitä ).

Noina vuosina tuntui, että en kertakaikkiaan selviä. Yritin ottaa tilannetta työpaikalla puheeksi, mutta sitä ei lainkaan ymmärretty.

Luulen, että tilanne on vaikuttanut myös omiin lapsiini enkä yhtään ihmettele, jos lasten hankkimista mietitään todella tarkasti, varsinkin kun lukee juttuja siitä, miten lasten pitää jatkossa hoitaa iäkkäät vanhempansa.

Olimmme siinä mielessä hyvässä asemassa, että emme varsinaisesti joutuneet hoitamaan, sillä lastemme isovanhemmat kuolivat ja saivat lopulta palvelukotipaikkoja. Silti alan voida fyysisesti pahoin kun mietin noita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo pian viisikymppisenä ja parikymppisten lasten äitinä katson asiaa taaksepäin. Pikkulapsivaihe oli itselleni kaikista helpoin. Raskainta oli kuitenkin lasten ollessa teini-ikäisiä. Työelämä alkoi reilu kymmenen vuotta sitten olla aivan älyttömän vaativaa ja työpäivät venyivät välillä 12-13 tuntiin. Tänä samana aikana yksi lapsista sairastui vakavasti ja sekä omat että appivanhemmat alkoivat tarvita enemmän apua (vaikka eivät edes olleet erityisen iäkkäitä ).

Noina vuosina tuntui, että en kertakaikkiaan selviä. Yritin ottaa tilannetta työpaikalla puheeksi, mutta sitä ei lainkaan ymmärretty.

Luulen, että tilanne on vaikuttanut myös omiin lapsiini enkä yhtään ihmettele, jos lasten hankkimista mietitään todella tarkasti, varsinkin kun lukee juttuja siitä, miten lasten pitää jatkossa hoitaa iäkkäät vanhempansa.

Olimmme siinä mielessä hyvässä asemassa, että emme varsinaisesti joutuneet hoitamaan, sillä

Nuokin voi olla syynä.

Mutta moni ei vain yksinkertaisesti halua, koska ei kiinnosta. Maailmassa on paljon muuta nähtävää.

Myöskään jos ihmisiä ei kiinnosta pelata tennistä tai keräillä postimerkkejä, ihmiset eivät harrasta niitä. Yksinkertaista. Asioiden vierittäminen politiikan/talouden syyksi on yksinkertaistamista ja yksipuolista joka ei kerro koko kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.

 

Jep, 90-luvun laman jälkeen ei olla tehty hyviä ratkaisuja varhaiskasvatuksen ja perhepolitiikan saralla. Lisäksi toinen megalama iski juuri parahiksi murtamaan laman aikana kasvaneiden, siihen mennessä parikymppisten tulevaisuudennäkymät.

Meillä oli lapset vielä syvän laman aikaan pieniä 90 luvulla! Mitään paniikkia toimeentulosta ei kuitenkaan ollut, koska satunnaisia töitä tarjottiin hyvin meille molemmille. Voisi kuvitella tiukkaa elämää, mutta, jos päätetään pärjätä ilman yhteiskunnan apua, niin ei se lopulta niin suuria vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.

 

Jep, 90-luvun laman jälkeen ei olla tehty hyviä ratkaisuja varhaiskasvatuksen ja perhepolitiikan saralla. Lisäksi toinen megalama iski juuri parahiksi murtamaan laman aikana kasvaneiden, siihen mennessä parikymppisten tulevaisuudennäkymät.

Meillä oli lapset vielä syvän laman aikaan pieniä 90 luvulla! Mitään paniikkia toimeentulosta ei kuitenkaan ollut, koska satunnaisia töitä tarjottiin hyvin meille molemmille. Voisi kuvitella tiukkaa elämää, mutta, jos päätetään pärjätä ilman yhteiskunnan apua, niin ei se lopulta niin suuria vaadi.

Neuvosi on vastuuton. Ei eletä enää markka-aikaa. Ei ne työpaikat ihan vain sormia napsauttamalla nykyään tule, kun niitä ei vain ole. Kaupan kassan paikastakin kilpailee monta sataa hakijaa, yliopiston käyneitä. Jos on rahallinen ja työpaikan osalta isot epävarmuudet, ei lapsi sitä tilannetta paranna. Siinä pelataan uhkapeliä lapsen hyvinvoinnilla. Jälkikäteen huomattu, että laman lapset kärsivät monista ongelmista. Vastuu on aikuisilla hoitaa asiansa kuntoon ennen lapsien hankkimista. Lapsi ansaitsee sen.

Maailma on ihan hullu, pilattu ja kolmas maailmansota uhkaa. Kuka haluaa tehdä lapsia, mieti sitä.

Monille nuorille lapsettoman elämän viehätys piilee sen tarjoamassa vapaudessa. Ilman vanhemmuuden valtavia vastuita heillä on suurempi itsemääräämisoikeus ajansa, energiansa ja resurssinsa suhteen. Tämä tarkoittaa kykyä toteuttaa intohimojaan, matkustaa spontaanisti, omistautua harrastuksiin tai yksinkertaisesti nauttia vähemmän aikataulutetusta ja joustavammasta elämästä. Halu ylläpitää tiettyä elämäntapaa olipa se sitten seikkailunhaluista, hiljaista pohdiskelua tai intensiivistä keskittymistä henkilökohtaisiin projekteihin on voimakas motivaattori, ja joillekin vanhemmuus ei yksinkertaisesti sovi yhteen näiden pyrkimysten kanssa.

Nykypäivän nuoret aikuiset kohtaavat usein erittäin kilpailtuja työmarkkinoita ja vahvan kulttuurisen painotuksen henkilökohtaiseen kasvuun ja ammatilliseen menestykseen. Monille menestyksekkään uran rakentaminen ja täyden potentiaalinsa saavuttaminen on ensisijainen elämän tavoite. Vanhemmuuden vaatimukset, erityisesti naisille, voivat usein estää uran etenemistä tai vaatia merkittäviä kompromisseja. Lapsettomuuden valitseminen antaa yksilöille mahdollisuuden uppoutua täysin ammatillisiin tavoitteisiinsa, opiskella korkeakoulutuksessa, ottaa riskejä ja omistaa keskeytymätöntä aikaa taitojensa kehittämiseen ja vaikutuksen tekemiseen valitsemillaan aloilla. Heidän identiteettinsä on usein syvästi sidoksissa heidän työhönsä ja henkilökohtaisiin saavutuksiinsa perinteisten perheroolien sijaan.

Lapsen kasvattamisen kustannukset ovat nousseet pilviin ja niistä on tullut monille nuorille aikuisille este. Nousevista asumiskustannuksista ja opintolainoista lastenhoidon, koulutuksen ja päivittäisten välttämättömyystarvikkeiden jatkuvasti nouseviin hintoihin, vanhemmuuden taloudellinen taakka tuntuu monille ylitsepääsemättömältä. Nuoret ovat hyvin tietoisia siitä, että lasten kasvattaminen vaatii nykyään usein kaksoistuloja, merkittäviä uhrauksia eikä vieläkään tarjoa takeita taloudellisesta vakaudesta. Lapsettoman elämän valitseminen antaa heille mahdollisuuden säilyttää taloudellinen riippumattomuus, säästää eläkkeelle, matkustaa tai sijoittaa omaan tulevaisuuteensa ilman huollettavien aiheuttamaa lisätaakkaa.

Yhä useammat nuoret ovat syvästi huolissaan maailman tilasta ja tulevaisuudesta, jonka heidän lapsensa perisivät. Ilmastonmuutos, poliittinen epävakaus, taloudellinen eriarvoisuus ja maailmanlaajuiset pandemiat lisäävät laajalle levinnyttä ahdistusta uuden elämän tuomisesta epävarmaan ja mahdollisesti haastavaan tulevaisuuteen. Jotkut ilmaisevat huolensa liikakansoituksesta ja sen ympäristövaikutuksista ja näkevät lapsettomana pysymisen keinona pienentää hiilijalanjälkeään. Tämä eettinen ulottuvuus, joka juontaa juurensa haluun suojella planeettaa tai suojata potentiaalisia jälkeläisiä vaikeuksilta, on merkittävä tekijä ympäristötietoiselle sukupolvelle.

Perinteinen narratiivi, jonka mukaan jokaisen on saatava lapsia, on hitaasti mutta varmasti murenemassa. Yhteiskunta on tulossa hyväksyvämmäksi monimuotoisia elämänvalintoja kohtaan, ja "perheen" käsite laajenee ydinmallin ulkopuolelle. Internet ja sosiaalinen media ovat yhdistäneet lapsettomia yksilöitä maailmanlaajuisesti, edistäen yhteisöjä, joissa heidän valintojaan vahvistetaan ja juhlitaan, mikä vähentää eristäytyneisyyden tai poikkeavuuden tunteita. Nykyään nuorilla on enemmän roolimalleja, jotka ovat avoimesti lapsettomia, mikä osoittaa, että täysipainoista ja onnellista elämää voi olla ilman vanhemmuutta. Tämä vähentynyt yhteiskunnallinen paine ja lapsettomien elämäntapojen näkyvyyden lisääntyminen tekevät siitä käyttökelpoisemman ja vähemmän leimautuneen vaihtoehdon kuin koskaan ennen.