Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Silleensiis kirjoitti:
Itsekkyys on lisääntynyt. Minä ja minä ja minä ja mitä minä haluan jne.
Minusta tällaisissa vastauksissa paistaa katkeruus. Harmitellaan sitä, että aikanaan tuli itse pyöräytettyä lapsia, koska niin muka kuuluu tehdä. Sitten kadehditaan niitä, jotka eivät kulje massan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elintasoa ei riitä lapseen asti, eikä mistään ilmesty erakoituneelle millään tasolla uskottavaa kumppania. Vaikeaa muutenkin kuvitella että näin varttimiljonäärinä plus velaton omistusasunto mutta vain 1400e/kk nettotuloilla + netto-osingot @4% edes kelpaisi kellekkään varteen otettavalle.
Lisäksi inva. Seksistä tuskin edes tulisi mitään ilman runsaasti opettelua. 45v viaton.
Tuskin edes uskallan avioliittoon kun laki on ennalta arvaamaton, viekö kullankaivaja puolet omaisuudestani ja siten neljäsosan tuloista tosta vaan? Periaatteessa on nuo avioehdot mutta aktivistituomarit kumoavat ne vaikkei kumppanilla ole osaa tai arpaa niiden kasvattamisessa.
Papparainen145 kirjoitti:
Olen 70v isoisä ja lapsettomat tuttavani ovat erilaisia verrattuna vanhemmuuden kokeneisiin.
Lapsettomat ovat tavallaan enemmälti vailla syvempää käsitystä elämästä, sen iloista, vastuista ja suruista. Lapsettomat ovat enemmän egoisteja, jalat irti maasta esim. matkustamishömpän muodin vaikutuksen alaisena.
Maailmanlopun ennustajia on ollut maailman sivu ja heidän sanomaansa levittään tänäänkin. Suomessa on vasta nyt päästy lämpöihin, jotka vallitsivat täällä 1000v sitten. Tietenkään em. asiaa ei muisteta mediassa kertoa, mittaushistorian aikana (200v), salaliitto jne..... Älkää uskoko kaikkea peropagandaa. Lukekaa historiaa.
Ok, boomer.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He haluavat olla ja mennä ihan oman mielen mukaan minkään rajoittamatta mieltymyksiä.
Lapsi asettaa toimillesi rajotteita ja siitä tulee todella iso lisämenoerä, joka on poissa kaikesta hauskanpidosta ja joillakin menevästä elämäntavasta.
Tästä sinänsä kokemusta , että lähisuvussa on 3 18-22 sukulaistyttöä joiden touhuja on pystynyt hiukan seuraamaan ja heillä on tuo huvitukset ja viihde alkoholi ottanut vallan ja jatkuvasti pitää mennä johonkin bilettämään.
Itse aikoinaan toivoin, että sais edes yhden, jonka lapsi sitten tässä vahempana olisi siinä tullut isovanhemmille, mutta ei minulle sitä suotu. Lapsettomana yksin on kohtaloni lopulta poistua täältä.
Parikymppisenä pitääkin bilettää, jos siitä tykkää. Se on suunnilleen ainoa vaihe elämässä, jossa saa elää täysin itselleen. Siinä vaiheessa, kun asuu vanhempien kanssa kotona tai opinnot on alkuvaiheessa, lapsia ei kannata tehdä. Lapsi kainalossa on vaikea muuttaa ulkomaille tai edes kotimaassa opintojen ja töiden perässä.
Ulkomaille muutto ei ole kaikkien haaveena ja kotimaassa on kyllä helppo muuttaa. Suomessa ollaan jossain syystä kovin paikkauskollisia verrattuna moneen muuhun maahan.
Aika moni yliopisto-opiskelija kuitenkin haluaa ulkomaille vaihtoon. Suomessa on helppo muuttaa, muta mitä luulet sen elämän olevan vieraalla paikkakunnalla yksin pienen lapsen kanssa, kun tukiverkko on satojen kilometrien päässä? Ei sitä uutta saa luotua ihan sormia napsauttamalla.
Vanhempien suhde, lopulta avioero(onneksi).
Isän kiusanteko äitiä kohtaan kun ei elatusta maksanut kun väitti että menee äidille rahat, ei lapsille...se oli niin hirveän epäreilua ja kun ei sossut/valtion avut tavoittaneet kun äiti teki hoitajan töitä ja ei riittävän köyhiä oltu että muilta apua....paitsi äidin eläkkeellä olleet vanhemmat auttoi aina kun voivat.
Me yritettiin isälle sanoa että ei se niin oo kun tarvittiin kenkiä, vaatteita, harrastuksiinkin rahaa ja kun lukioonkin silloin vielä kirjat ja kurssit...äitin vanhemmat mahdollisti sitten kun isä teki niin vaikeasti asiat kiusaamisellaan ja luulotteluillaan.
Väkivaltaa kokeneen äidin jääminen yksinhuoltajaksi ja pienipalkkainen kovaa työ veivät äidin ennenaikaiseen sairastumiseen ja varhaiseläkkeelle joutumiseen.
Nyt meistä neljästä 30-40-vuotiaista lapsista kahdella on lapsia 2 ja kaksi olemme puolisoineen päättäneet ettei tarvetta ole.
Olemme korkeakoulutettuja ja jokaisella hyvät työt ja riittävä palkkataso haluamaamme elintasoon ja eloon.
Hoidetaan nuo ihanat isovanhemmat ja suuresti kunnioittamamme äiti, sekä sisarusten lapset hyvin. Siinä on tavoitetta kyllin. Isäämme emme ole tavanneet yli 25 vuoteen. Ihan oma valinta. Vaikka kuulemma sekin on isän mielestä äitin vieroitusta ja syytä.
Jokainen aikuinen ymmärtää, että jos tahtoisimme tavata, sen kyllä osaisimme järjestää.
Mitä kylvää, sitä niittää. Vanhemmatkin.
Perheemme kokemukset eivät yllätykseksekseni mitenkään harvinaisia. Olen monenkin ikäluokkani elämäntarinoita kuullessani kuullut saman: oli niin kovat kokemukset oman vanhemman aiheuttamista väkivallasta ja vaikeuksista perheelle, ettei tahdo kokea mitään vastaavaa ja altistaa viattomia kärsimään millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään sukuelimestäni enkä halua, että se repeää korviin asti. Lapset sinänsä olisi kiva, joten ehkä harkitsen adoptiota sitten joskus.
t. nuori nainen
Voi mitä harhakuvitelmia! Minä synnytin sektiolla joten alapää ei ole muuttunut mihinkään. Kyllä ne yleensä hyvin palautuvat. Tosin ikä sitä muokkaa jokatapauksessa, myös sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Silleensiis kirjoitti:
Itsekkyys on lisääntynyt. Minä ja minä ja minä ja mitä minä haluan jne.
Minusta tällaisissa vastauksissa paistaa katkeruus. Harmitellaan sitä, että aikanaan tuli itse pyöräytettyä lapsia, koska niin muka kuuluu tehdä. Sitten kadehditaan niitä, jotka eivät kulje massan mukana.
No ei paista katkeruus vaan ihan järki puhe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten hypergamia.
En viitsi 8,5 -miehenä tyytyä 4-6 naisiin, mutta ylemmän tasoiset eivät tinderissä liketä
M37
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien suhde, lopulta avioero(onneksi).
Isän kiusanteko äitiä kohtaan kun ei elatusta maksanut kun väitti että menee äidille rahat, ei lapsille...se oli niin hirveän epäreilua ja kun ei sossut/valtion avut tavoittaneet kun äiti teki hoitajan töitä ja ei riittävän köyhiä oltu että muilta apua....paitsi äidin eläkkeellä olleet vanhemmat auttoi aina kun voivat.
Me yritettiin isälle sanoa että ei se niin oo kun tarvittiin kenkiä, vaatteita, harrastuksiinkin rahaa ja kun lukioonkin silloin vielä kirjat ja kurssit...äitin vanhemmat mahdollisti sitten kun isä teki niin vaikeasti asiat kiusaamisellaan ja luulotteluillaan.
Väkivaltaa kokeneen äidin jääminen yksinhuoltajaksi ja pienipalkkainen kovaa työ veivät äidin ennenaikaiseen sairastumiseen ja varhaiseläkkeelle joutumiseen.
Nyt meistä neljästä 30-40-vuotiaista lapsista kahdella on lapsia 2 ja kaksi olemme puolisoineen päättäneet ettei tarvetta ole.
Olemme korkeakoulutettuja ja jokaisella hyvät työt ja riittävä palkkataso haluamaamme elintasoon ja eloon.
Hoidetaan nuo ihanat isovanhemmat ja suuresti kunnioittamamme äiti, sekä sisarusten lapset hyvin. Siinä on tavoitetta kyllin. Isäämme emme ole tavanneet yli 25 vuoteen. Ihan oma valinta. Vaikka kuulemma sekin on isän mielestä äitin vieroitusta ja syytä.
Jokainen aikuinen ymmärtää, että jos tahtoisimme tavata, sen kyllä osaisimme järjestää.
Mitä kylvää, sitä niittää. Vanhemmatkin.
Perheemme kokemukset eivät yllätykseksekseni mitenkään harvinaisia. Olen monenkin ikäluokkani elämäntarinoita kuullessani kuullut saman: oli niin kovat kokemukset oman vanhemman aiheuttamista väkivallasta ja vaikeuksista perheelle, ettei tahdo kokea mitään vastaavaa ja altistaa viattomia kärsimään millään tavalla.
Summasummarum...
Turvaton ja epävakaa isä
Yksinhuoltaja äidin pienet tulot ja perheen köyhyys
Yhteiskunnan hampaattomuus perheen auttamiseksi ja tukemiseksi.
Opiskelu ei ole Suomessakaan ilmaista.
Perustarve turvallisuus, ennaltaehkäisy perheväkivallan uhrien auttamiseksi.
Väkivallan tekijän tunnistaminen ja tarvittavat toimenpiteet, että uhreista tulee selviytyjiä ja tekijälle häpeänosa ja välitön rangaistus jos/kun jatkaa toisen elämän tuhoamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmat. Jännä ettei tästä puhuta enempää ja avoimemmin sillä tämä on se suurin yksittäinen syy monen muun syyn taustalla. Jos ei ole mitään mahdollisuutta päästä terapiaan hoitamaan omaa jaksamistaan, ei ihminen jaksa ottaa vastuuta mistään ylimääräisestä.
Terapiatakuun pitäisi koskea kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He haluavat olla ja mennä ihan oman mielen mukaan minkään rajoittamatta mieltymyksiä.
Lapsi asettaa toimillesi rajotteita ja siitä tulee todella iso lisämenoerä, joka on poissa kaikesta hauskanpidosta ja joillakin menevästä elämäntavasta.
Tästä sinänsä kokemusta , että lähisuvussa on 3 18-22 sukulaistyttöä joiden touhuja on pystynyt hiukan seuraamaan ja heillä on tuo huvitukset ja viihde alkoholi ottanut vallan ja jatkuvasti pitää mennä johonkin bilettämään.
Itse aikoinaan toivoin, että sais edes yhden, jonka lapsi sitten tässä vahempana olisi siinä tullut isovanhemmille, mutta ei minulle sitä suotu. Lapsettomana yksin on kohtaloni lopulta poistua täältä.
Parikymppisenä pitääkin bilettää, jos siitä tykkää. Se on suunnilleen ainoa vaihe elämässä, jossa saa elää täysin itselleen. Siinä vaiheessa, kun asuu vanhempien kanssa kotona tai opinnot on alkuvaiheessa, lapsia ei kannata tehdä. Lapsi kainalossa on vaikea muuttaa ulkomaille tai edes kotimaassa opintojen ja töiden perässä.
Ulkomaille muutto ei ole kaikkien haaveena ja kotimaassa on kyllä helppo muuttaa. Suomessa ollaan jossain syystä kovin paikkauskollisia verrattuna moneen muuhun maahan.
Aika moni yliopisto-opiskelija kuitenkin haluaa ulkomaille vaihtoon. Suomessa on helppo muuttaa, muta mitä luulet sen elämän olevan vieraalla paikkakunnalla yksin pienen lapsen kanssa, kun tukiverkko on satojen kilometrien päässä? Ei sitä uutta saa luotua ihan sormia napsauttamalla.
Miten se lasten haluaminen estää vaihto-opiskelun ulkomailla? Olin ulkomailla vaihdossa 22-vuotiaana. Lapsia sain sitten joitakin vuosia myöhemmin. Harva perhettä vielä niin nuorena perustaa kuin mitä vaihto-opiskelijat yleensä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole varaa ja elämä on pelkkää selviytymistaistelua ilman lapsiakin. Tällainen yhteiskunta on meille haluttu rakentaa, jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silleensiis kirjoitti:
Itsekkyys on lisääntynyt. Minä ja minä ja minä ja mitä minä haluan jne.
Minusta tällaisissa vastauksissa paistaa katkeruus. Harmitellaan sitä, että aikanaan tuli itse pyöräytettyä lapsia, koska niin muka kuuluu tehdä. Sitten kadehditaan niitä, jotka eivät kulje massan mukana.
No ei paista katkeruus vaan ihan järki puhe!
Ei ole järkipuhetta nähnytkään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikastaminen naapureilla ja näiden palvonta.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus lapseen on jotain niin suurta ja ainutlaatuista, että sen toivoisi kaikkien kokevan. Ei mikään materia tai oma ura voi korvata sitä tunnetta minkä rakkaus omaan lapseen elämään tuo. Sitä, miksi naisten biologinen kello on hiljentynyt, en osaa arvioida. Ehkä se hiljennetään ulkopuolelta tulevien vaatimusten alle.
Voi oksennus taas tätäkin vuodatusta. Kun nimenomaan yksi syy lapsettomuudelle on se, että oma lapsuus oli niin väkivallan ja kaiken packan täyttämää, ettei vahingossakaan haluta samaa kenellekään toiselle.
Useimmilla vanhemmilla lienee siis täysin sosiopaattinen tapa osoittaa "rakkauttaan" 🤮
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä itseään vaivaamaan lastenhoidolla ja kaikella säätämisellä, mitä lapsiin liittyy.
Sitten myöhemmin saattaa tosin sitä päätöstä harmitella, varsinkin kun ikää tulee ja se perhe ja lastenlapset olisivatkin kivoja, mutta olipahan vapaa nuoruus ja keski-ikä. Se vaan menee äkkiä ohi.
No nopeammin se vanhuus menee, jos nyt sinne asti edes elää. Ja miksi luulet, että introvertti lapsivihaaja alkaisi vanhana kaivata kakaroita ympärilleen, kun ei ole niitä aiemminkaan sietänyt? XD
Silleensiis kirjoitti:
Itsekkyys on lisääntynyt. Minä ja minä ja minä ja mitä minä haluan jne.
Okei siis ennen oltiin ihanan epäitsekkäitä ja tehtiin pirtti puolilleen kakaroita vaikka niitä inhottiin eikä olisi haluttu ensimmäistäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He haluavat olla ja mennä ihan oman mielen mukaan minkään rajoittamatta mieltymyksiä.
Lapsi asettaa toimillesi rajotteita ja siitä tulee todella iso lisämenoerä, joka on poissa kaikesta hauskanpidosta ja joillakin menevästä elämäntavasta.
Tästä sinänsä kokemusta , että lähisuvussa on 3 18-22 sukulaistyttöä joiden touhuja on pystynyt hiukan seuraamaan ja heillä on tuo huvitukset ja viihde alkoholi ottanut vallan ja jatkuvasti pitää mennä johonkin bilettämään.
Itse aikoinaan toivoin, että sais edes yhden, jonka lapsi sitten tässä vahempana olisi siinä tullut isovanhemmille, mutta ei minulle sitä suotu. Lapsettomana yksin on kohtaloni lopulta poistua täältä.
Parikymppisenä pitääkin bilettää, jos siitä tykkää. Se on suunnilleen ainoa vaihe elämässä, jossa saa elää täysin itselleen. Siinä vaiheessa, kun asuu vanhempien kanssa kotona tai opinnot on alkuvaiheessa, lapsia ei kannata tehdä. Lapsi kainalossa on vaikea muuttaa ulkomaille tai edes kotimaassa opintojen ja töiden perässä.
Ulkomaille muutto ei ole kaikkien haaveena ja kotimaassa on kyllä helppo muuttaa. Suomessa ollaan jossain syystä kovin paikkauskollisia verrattuna moneen muuhun maahan.
Aika moni yliopisto-opiskelija kuitenkin haluaa ulkomaille vaihtoon. Suomessa on helppo muuttaa, muta mitä luulet sen elämän olevan vieraalla paikkakunnalla yksin pienen lapsen kanssa, kun tukiverkko on satojen kilometrien päässä? Ei sitä uutta saa luotua ihan sormia napsauttamalla.
Miten se lasten haluaminen estää vaihto-opiskelun ulkomailla? Olin ulkomailla vaihdossa 22-vuotiaana. Lapsia sain sitten joitakin vuosia myöhemmin. Harva perhettä vielä niin nuorena perustaa kuin mitä vaihto-opiskelijat yleensä on.
Tuossa aiemmassa kommentissa paheksuttiin kovasti 18-22-vuotiaita naisia, kun he mieluummin bilettävät mitä tekevät lapsia. Ei minun mielestäkään tuossa äissä kannata lapsia tehdä, jos haluaa tehdä elämässä muutakin. Ihan jokainen tarvitsee muutaman vuoden ajanjakson, jossa voi ajatella vain itseään. Tuon sitten vanhemmiten tajuaa vaikka nuorena olisi eri mieltä.
Näissä keskusteluissa aina unohtuu ettei meidän vanhempienkaan ikäluokka halunnut paljon lapsia. Siksi tämä on nyt niin iso ongelma, eikä mikään uusi kehityskäänne. Tätä on nyt jatkunut aika monta kymmentä vuotta. Lisääntymisikäiset ovat vaan aina tikunnokassa.
Tämä on aivan totta. Toisaalta, elämä on täynnä riskejä. Vaikka olisi pysyvä työpaikka yms. voi kuka tahansa vaikka sairastua vakavasti tai tulla muuta odottamatonta.