Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa arvet tai kudosvauriot. Vieraan ihmisen yhtäkkinen tunkeutuminen sukuelimiini lupaa kysymättä, käskyttäminen, komentaminen, toimenpiteet lupaa kysymättä/ vailla mitään sanallista selitystä/ perustelua, ts. kokonaisvaltainen kunnioituksen ja käytöstapojen puute sen sijaan haittaavat ja loukkaavat fyysistä koskemattomuuttani.

Siksi sektio.

Kolme lasta synnyttäneenä voin kertoa, että ainoa vieras ihminen, joka tunkeutuu minnekään ilman lupaa on vauva. Ja siitäkin tulee pian tuttu.

Tein synnytyksiin etukäteen tarkan ja realistisen toivelistan, jota kunnioitettiin ja jopa kiiteltiin.

Vai että vielä oikein huudetaan ja potkitaan! Penikat! Enpä tullut koskaan ajatelleeksi tuollaista. Keskitin voimani synnytykseen. Selväähän se oli että kipeää käy.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy huonoihin synnytyskokemuksiin on se, että synnytykseen ladataan aivan liikaa odotuksia. Kuvitellaan, että se olisi "eheyttävä kokemus" jossa synnyttävä äiti synnytyslaulua laulaen ja altaassa loikoillen voi saavuttaa henkisen täyttymyksen. Sitten petytään raskaasti kun asiat eivät mene etukäteen laaditun suunnitelman mukaan.

Oikeasti synnytys on melko väkivaltainen tapahtuma itsessään ja "luonnollinen" äiti- ja lapsikuolleisuus on suurta. Nykylääketieteen keinoin kuolleisuus on saatu Suomessa minimoitua ja itse pidän sitä hyvänä asiana. 

Kampanja on minusta liian provosoiva ja termin "synnytysväkivalta" lanseeraaminen osoittaa huonoa makua. Terveydenhoidossa, kuten muissakin palveluammateissa on toki syytä kiinnittää huomiota ystävälliseen ja huomaavaiseen käytökseen, mutta huono palvelu ei ole väkivaltaa. Myöskään potentiaalisesti äidin ja/tai lapsen hengen pelastavat operaatiot eivät ole väkivaltaa.

Kovat on mielipiteet vaikka et selvästikään ole tutustunut kampanjan pointteihin.

Valtaosa naisista tiedostaa että synnytys on kivulias kokemus eikä tässäkään kampanjassa vaadita kivutonta synnytystä. Tässä toivotaan inhimillistä kohtelua. Itse muistan synnytyksestäni ikävänä asiana ainoastaan ensimmäisen kätilön todella v****maiset kommentit ja kovalla kädellä tehdyn sisätutkimuksen tyylillä haarat auki ja sekunnissa sormet venyttämässä paikkoja, huusin kivusta ja häpeästä (!).

En muista lainkaan tuskallisena 35h avautumisvaihetta tai 2,5h ponnistusta tai 2 asteen repeämiä saati niiden ompelua. Miksikö? Koska kätilöt ja lääkärit olivat koko ajan ystävällisiä ja koin oloni kivuista huolimatta turvalliseksi. Minulle kerrottiin mitä tapahtuu ja miksi.

Huono palvelu ei ole väkivaltaa. Se että synnyttäjää kohdellaan kuin karjaa ja ihan oikeasti käytetään henkistä ja myös fyysistä väkivaltaa on ensisijaisesti rakenteissa oleva vika ja seuraavaksi joidenkin yksilöiden ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kaikkien marisijoiden myös muistaa, että Suomessa synnytys maksaa muutaman kympin. Yksityisesti perussynnytyksen (ilman komplikaatioita) hinta on useita tuhansia euroja. 

Jos maksaa kymppitonnin palvelusta sata euroa ja lopputuloksena on terve äiti ja lapsi, niin minusta osoittaa aika törkeää kiittämättömyyttä lähteä pikkuasioista julkisesti mäkättämään. Hoitovirheistä taas valitetaan ihan sitä varten luodun menettelyn kautta.

Ei ole ihan pikkuasioita ne tarinat mitä olen kuullut. :D

Pikkuasia menettää pidätyskyky tai traumatisoitua ala-arvoisen kohtelun vuoksi?

Hoitovirheistä kuuluu valittaa ja niistä voi saada korvauksia. Netissä mäkättäminen ei ole ratkaisu.

Huonoista kokemuksista liikkuu paljon juttuja. Se ei kuitenkaan kuvasta suomalaisen terveydenhoidon todellisuutta. Jokaista huonoa kokemusta kohti on kymmeniä hyviä ja ihan tavallisia synnytyskokemuksia, mutta niistä ei pidetä samalla tavalla melua. Samoin huonoista kokemuksista kertovat jutut aikaa myöten värittyvät ja niihin tulee kalajuttujen tavoin liiottelevia piirteitä.

Synnytykseen liittyy aina riski. Se riski on huomattavasti paljon suurempi, jos apuna ei ole modernia lääketiedettä. Potilaan asianmukaista kohtelua saa vaatia, mutta tämä kamppis on mielestäni valinnut väärän tyylilajin rinnastamalla suomalaisen, koko maailman mittakaavassa erittäin laadukkaan hoidon väkivaltaan.

Kyllä se minullekin välillä tuntui miltei seksuaaliselta väkivallalta kun kaikenkarvaista kandia ja kätilöopiskelijaa kävi alapäätä ronkkimassa. Henkilökunta ei tunnu oikein ymmärtävän niiden tilanteiden tunnepuolta.

Esim. lupa siihen saako joku harjoittelija tunkea kätensä sun emättimeen pitäisi kysyä silloin kun ko. harjoittelija ei ole itse läsnä. Tai erikseen jo jossain esitietolomakkeessa. Siinä tilanteessa kun tuntee painostusta ja on vaikeampi kieltäytyä kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kaikkien marisijoiden myös muistaa, että Suomessa synnytys maksaa muutaman kympin. Yksityisesti perussynnytyksen (ilman komplikaatioita) hinta on useita tuhansia euroja. 

Jos maksaa kymppitonnin palvelusta sata euroa ja lopputuloksena on terve äiti ja lapsi, niin minusta osoittaa aika törkeää kiittämättömyyttä lähteä pikkuasioista julkisesti mäkättämään. Hoitovirheistä taas valitetaan ihan sitä varten luodun menettelyn kautta.

Ei ole ihan pikkuasioita ne tarinat mitä olen kuullut. :D

Pikkuasia menettää pidätyskyky tai traumatisoitua ala-arvoisen kohtelun vuoksi?

Hoitovirheistä kuuluu valittaa ja niistä voi saada korvauksia. Netissä mäkättäminen ei ole ratkaisu.

Huonoista kokemuksista liikkuu paljon juttuja. Se ei kuitenkaan kuvasta suomalaisen terveydenhoidon todellisuutta. Jokaista huonoa kokemusta kohti on kymmeniä hyviä ja ihan tavallisia synnytyskokemuksia, mutta niistä ei pidetä samalla tavalla melua. Samoin huonoista kokemuksista kertovat jutut aikaa myöten värittyvät ja niihin tulee kalajuttujen tavoin liiottelevia piirteitä.

Synnytykseen liittyy aina riski. Se riski on huomattavasti paljon suurempi, jos apuna ei ole modernia lääketiedettä. Potilaan asianmukaista kohtelua saa vaatia, mutta tämä kamppis on mielestäni valinnut väärän tyylilajin rinnastamalla suomalaisen, koko maailman mittakaavassa erittäin laadukkaan hoidon väkivaltaan.

Niin. Hys hys vaan.

Ja miksi kummassa syntyvyys onkaan pohjamudissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

En väitä, etteikö varmasti joka ammattiryhmästä löytyisi niitä, jotka osaavat olla töykeitä ja varmasti välillä synnyttäjä jää huomiotta tai kätilöllä on huono päivä...

Mutta toisaalta kun mietitään kuinka herkkä tilanne synnytys naiselle on, niin kuinkahan moni näistä valituksista on liioiteltuja. Asioista on ehkä kerrottu, mutta synnyttäjältä asia on mennyt ohi tai jäänyt ymmärtämättä. Tai sitten on vaikka suunniteltu omaa synnytystä turhan paljon ja tarkkaan ja kun se ei menekään niin kuin itse toivoisi petytään. Ja puretaan kiukku muihin ja etsitään se syyllinen vaikka tikun kanssa. 

Minun puolestani kiitos kaikille kätilöille ja lääkäreille hienosta työstä!

No, jos sinun mielestäsikin niitä törkeitä ja töykeitä hoitajia ja lääkäreitä varmasti löytyy, niin silloinhan heidän uhreijaankin pitäisi olla olemassa, vai mitä? ja nyt sitten kun nämä uhrit tulevat esiin ja kertovat kokemuksensa, niin annat ymmärtää, että he ymmärsivät väärin, joten ne oikeat uhrit ovat jossain muualla, eivätkä he vissiin kertoisi koskaan kokemuksistaan ääneen kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.

Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.

Kyllä tuo synnytyksen karuus ja mahdollisesti lopuiän kestävät tervyesongelmat (kuten minulla) on yksi syy miksi lastenhankintaan ei kovin heppoisin perustein kannata lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Tuskinpa kukaan sektiota kivuttomaksi luulee, kyse on varmaan siitä että suunniteltu sektio on alatiesynnytykseen verrattuna suht. hallittu tapahtuma, ja eliminoi esim. sulkijalihaksen repeämän, hätäsektion, pihtien ja imukupin, kivunlievityksen saamattomuuden ja aika suureksi osaksi lapsen vammautumisen mahdollisuuden.

Tuskin maltan odottaa, kun kätilöt pääsevät ääneen ja kertomaan kokemuksiaan synnyttäjistä! Ovat varmasti nähneet ja kuulleet kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa arvet tai kudosvauriot. Vieraan ihmisen yhtäkkinen tunkeutuminen sukuelimiini lupaa kysymättä, käskyttäminen, komentaminen, toimenpiteet lupaa kysymättä/ vailla mitään sanallista selitystä/ perustelua, ts. kokonaisvaltainen kunnioituksen ja käytöstapojen puute sen sijaan haittaavat ja loukkaavat fyysistä koskemattomuuttani.

Siksi sektio.

Kolme lasta synnyttäneenä voin kertoa, että ainoa vieras ihminen, joka tunkeutuu minnekään ilman lupaa on vauva. Ja siitäkin tulee pian tuttu.

Tein synnytyksiin etukäteen tarkan ja realistisen toivelistan, jota kunnioitettiin ja jopa kiiteltiin.

Ok. Sinä olet sinä ja minä olen minä. Minulla on kaksi lasta ja olen eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.

Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.

Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.

Millaiselle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että synnytys ei aina etene juuri niin kuin siinä omassa suunnitelmassa oli ajateltu? Kyllä minä olin varautunut henkisesti siihen, että erinäisiä toimenpiteitä voidaan joutua tekemään. Mitä mielestäsi on turhan kivun aiheuttaminen? Synnytys on kivuliasta ja itse ainakin sain siihen lievitystä, mutta sekään ei kipua vienyt kokonaan pois. Sisarelleni taas annettiin epiduraalipuudutus liian varhaisessa vaiheessa ja synnytys pysähtyi täysin. Vuorokautta myöhemmin joutui sitten hätäsektioon. Siitä toipuminen vei kauan. Väärään aikaan väärä toimenpide voi aiheuttaa vakaavaa haittaa ja hoitohenkilökunnan on kokoajan arvioitava hoidon hyötyä vs haittaa ja riskejä. Potilaalla ei tähän tieto ja ammattitaito riitä. Tietysti tiuskiminen ja ilkeily on epäasiallista, mutta minkälainen ihmisrotu Ben ottaa ne henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja jää niitä märehtimään. Jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi kannattaa heti antaa se palaute sairaalalle tai potilasasiamuehelle, eikä vuosien päästä tutkittava netissä. Itselle ainakaan n tarjottiin mahdollisuus ennen sairaalasta poistumista keskustella synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa synnytyksen tapahtumista. Valvirahan tätä touhua viimekädessä valvoo. Olisikin mielenkiintoista kuulla, keskittyykkö nämä huonot synnytyskokemukset tiettyihin paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kaikkien marisijoiden myös muistaa, että Suomessa synnytys maksaa muutaman kympin. Yksityisesti perussynnytyksen (ilman komplikaatioita) hinta on useita tuhansia euroja. 

Jos maksaa kymppitonnin palvelusta sata euroa ja lopputuloksena on terve äiti ja lapsi, niin minusta osoittaa aika törkeää kiittämättömyyttä lähteä pikkuasioista julkisesti mäkättämään. Hoitovirheistä taas valitetaan ihan sitä varten luodun menettelyn kautta.

Ei ole ihan pikkuasioita ne tarinat mitä olen kuullut. :D

Pikkuasia menettää pidätyskyky tai traumatisoitua ala-arvoisen kohtelun vuoksi?

Hoitovirheistä kuuluu valittaa ja niistä voi saada korvauksia. Netissä mäkättäminen ei ole ratkaisu.

Huonoista kokemuksista liikkuu paljon juttuja. Se ei kuitenkaan kuvasta suomalaisen terveydenhoidon todellisuutta. Jokaista huonoa kokemusta kohti on kymmeniä hyviä ja ihan tavallisia synnytyskokemuksia, mutta niistä ei pidetä samalla tavalla melua. Samoin huonoista kokemuksista kertovat jutut aikaa myöten värittyvät ja niihin tulee kalajuttujen tavoin liiottelevia piirteitä.

Synnytykseen liittyy aina riski. Se riski on huomattavasti paljon suurempi, jos apuna ei ole modernia lääketiedettä. Potilaan asianmukaista kohtelua saa vaatia, mutta tämä kamppis on mielestäni valinnut väärän tyylilajin rinnastamalla suomalaisen, koko maailman mittakaavassa erittäin laadukkaan hoidon väkivaltaan.

Netissä mäkättäminen ja muiden kanssa asiasta keskusteleminen on aivan oivallinen ratkaisu. Hyssyttely ja piilottelu on aina johtanut siihen ettei virheitä ole tarvinnut korjata, koska ne on voitu kuitata yksittäistapauksiksi. kumpi on sinulle oikeasti tärkeämpää? Maine vai synnyttäjien asiallinen kohtelu? Mitä merkitystä jollain maineella on, jos se perustuu valheeseen ja todellisuudessa Suomessa on vuosittain satoja naisia, jotka kokevat painostamista, nöyryyttämistä ja synnytysväkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuskin maltan odottaa, kun kätilöt pääsevät ääneen ja kertomaan kokemuksiaan synnyttäjistä! Ovat varmasti nähneet ja kuulleet kaikenlaista.

Joo. Kehtaavat vaatia samaa perushyvää käytöstä kuin millä tahansa muullakin sairaalan osastolla, voitko kuvitella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

 Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.

Tuskinpa kukaan sektiota kivuttomaksi luulee, kyse on varmaan siitä että suunniteltu sektio on alatiesynnytykseen verrattuna suht. hallittu tapahtuma, ja eliminoi esim. sulkijalihaksen repeämän, hätäsektion, pihtien ja imukupin, kivunlievityksen saamattomuuden ja aika suureksi osaksi lapsen vammautumisen mahdollisuuden.

No onneksi näin hurjia ja kurjia synnytyksiä on sentään aika harvoin. Eikä näitä epäonnisia synnytyksiä voi koskaan ennustaa etukäteen ja luvata varmaa sektiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Tämä. Itse olen synnytysiässä enkä todellakaan tee yhtään lasta jos en saa sektiota. Suostuisiko miehetkään siihen, että lisääntymispuuhissa heidän sukuelimensä repeäsivät? Tuskinpa. 

Synnytyksestä voi selvitä myös ilman repeämiä, mutta sektiossa tulee aina isot kudosvauriot. Ikävä kyllä ei ole vielä keksitty parempia vaihtoehtoja kuin nämä kaksi.

Kuinka todennäköisesti synnytyksestä selviää ilman repeämiä? En todellakaan aio ottaa riskiä. Mieluummin valitsen hallitun leikkauksen ja arven vatsaani kuin hallitsemattoman repeämän sukuelimiini ja mahdollisesti vuosien vaikeudet. 

Sektiossa se ”hallittu” arpi tehdään siihen, missä lääkärin käsi sattuu olemaan, moneen kerrokseen vatsankudoksia. Synnytyksessä kudosvauriot ovat pinnallisempia ja tulevat siihen kohtaan, missä kudos on ohuin.

Siksi sektioarpi paranee keskimäärin paljon hitaammin.