Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Tämä. Itse olen synnytysiässä enkä todellakaan tee yhtään lasta jos en saa sektiota. Suostuisiko miehetkään siihen, että lisääntymispuuhissa heidän sukuelimensä repeäsivät? Tuskinpa. 

Synnytyksestä voi selvitä myös ilman repeämiä, mutta sektiossa tulee aina isot kudosvauriot. Ikävä kyllä ei ole vielä keksitty parempia vaihtoehtoja kuin nämä kaksi.

Kuinka todennäköisesti synnytyksestä selviää ilman repeämiä? En todellakaan aio ottaa riskiä. Mieluummin valitsen hallitun leikkauksen ja arven vatsaani kuin hallitsemattoman repeämän sukuelimiini ja mahdollisesti vuosien vaikeudet. 

  syö terveellisesti ei höttöä ettei vauvasta tule liian painava

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa arvet tai kudosvauriot. Vieraan ihmisen yhtäkkinen tunkeutuminen sukuelimiini lupaa kysymättä, käskyttäminen, komentaminen, toimenpiteet lupaa kysymättä/ vailla mitään sanallista selitystä/ perustelua, ts. kokonaisvaltainen kunnioituksen ja käytöstapojen puute sen sijaan haittaavat ja loukkaavat fyysistä koskemattomuuttani.

Siksi sektio.

Miten se sektio automaattisesti estäisi huonoa kohtelua sairaalassa? Mikä tahansa toimenpide saadaan muuttumaan maanpäälliseksi helvetiksi, jos lääkäriksi sattuu osaamaton ja töykeä ihmisvihaaja. Onhan täällä av:lläkin ollut ketju jo sadismia lähentelevistä kolonoskopia-tutkimuksista.

Kysymyksessä on varmaan jossain määrin resurssipula (liian vähän kätilöitä, joten ne vähät ovat stressaantuneita) mutta ennen kaikkea asenneongelma. Ei vaan haluta ottaa huomioon sitä, että synnytys on psykofyysinen kokemus äidille ja se tunne-ja psykologiapuoli on todella isossa osassa synnytyksen sujumisessa. Tämähän olisi henkilökunnankin etu, että olonsa turvalliseksi kokevan äidin synnytys etenee hyvin kuin että olonsa turvattomaksi ja ahdistuneeksi kokevan äidin avautuminen pysähtyy ja joudutaan odottelemaan, käynnistelemään ja jopa leikkaamaan. Tällöinhän se lapsikin on suuremmassa vaarassa.

Heti lisäkoulutusta henkilökunnalle tässä asiassa.

Me vaadimme.

T. Nainen joka harkitsee lasten tekemistä. Mutta voi myös jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin maltan odottaa, kun kätilöt pääsevät ääneen ja kertomaan kokemuksiaan synnyttäjistä! Ovat varmasti nähneet ja kuulleet kaikenlaista.

Hetkinen, eiväthän nämä aina lempeät, korkean ammattietiikan omaavat huippuosaajat lähtisi tuolla tavalla vaitiolovelvollisuutta rikkomaan?

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, niin minun on helppo suhtautua skeptisesti näihin synnyttäjien avautumisiin, mutta on niitä kuitenkin tullut niin paljon kuultua, että en voi oikeastaan enää olla uskomatta. Mutta miten ja miksi tuo on mahdollista? Miksi juuri synnytyksessä "potilasta" kohdellaan huonosti?

Tai sitten vika on näiden synnyttäjien asenteissa. On totuttu kontrolloimaan kaikkea ja työssä biologia vie voiton. Toki sitten moni vielä on hirmuinen nimensä takia herkemmässä tilassa eikä ymmärrä, että tietyt toimenpiteet nyt kuuluu siihen, että oma ja lapsen terveys ja henki turvataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, niin minun on helppo suhtautua skeptisesti näihin synnyttäjien avautumisiin, mutta on niitä kuitenkin tullut niin paljon kuultua, että en voi oikeastaan enää olla uskomatta. Mutta miten ja miksi tuo on mahdollista? Miksi juuri synnytyksessä "potilasta" kohdellaan huonosti?

Tai sitten vika on näiden synnyttäjien asenteissa. On totuttu kontrolloimaan kaikkea ja työssä biologia vie voiton. Toki sitten moni vielä on hirmuinen nimensä takia herkemmässä tilassa eikä ymmärrä, että tietyt toimenpiteet nyt kuuluu siihen, että oma ja lapsen terveys ja henki turvataan.

Hirmuinen nimensä= hormoniensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.

Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.

Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.

Millaiselle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että synnytys ei aina etene juuri niin kuin siinä omassa suunnitelmassa oli ajateltu? Kyllä minä olin varautunut henkisesti siihen, että erinäisiä toimenpiteitä voidaan joutua tekemään. Mitä mielestäsi on turhan kivun aiheuttaminen? Synnytys on kivuliasta ja itse ainakin sain siihen lievitystä, mutta sekään ei kipua vienyt kokonaan pois. Sisarelleni taas annettiin epiduraalipuudutus liian varhaisessa vaiheessa ja synnytys pysähtyi täysin. Vuorokautta myöhemmin joutui sitten hätäsektioon. Siitä toipuminen vei kauan. Väärään aikaan väärä toimenpide voi aiheuttaa vakaavaa haittaa ja hoitohenkilökunnan on kokoajan arvioitava hoidon hyötyä vs haittaa ja riskejä. Potilaalla ei tähän tieto ja ammattitaito riitä. Tietysti tiuskiminen ja ilkeily on epäasiallista, mutta minkälainen ihmisrotu Ben ottaa ne henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja jää niitä märehtimään. Jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi kannattaa heti antaa se palaute sairaalalle tai potilasasiamuehelle, eikä vuosien päästä tutkittava netissä. Itselle ainakaan n tarjottiin mahdollisuus ennen sairaalasta poistumista keskustella synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa synnytyksen tapahtumista. Valvirahan tätä touhua viimekädessä valvoo. Olisikin mielenkiintoista kuulla, keskittyykkö nämä huonot synnytyskokemukset tiettyihin paikkoihin.

Kannattaa? Miksi sinun kannattaa tulla selittelemään yhtään mitään tähän ketjuun? Eikö sinun kannattaisi käyttää aikaasi johonkin järkevämpään, sinulla kun ei ole edes tarvetta vertaiskokemuksille? Jos me muut jostain syystä haluamme vaikka sitten vuosia tapauksen jälkeen puida asiaa, niin eikö se ole oikeutemme, vaikkemme jotain oikeusjuttua alulle halunneet silloin aikanaan laittaa? Tarviiko kaiken aina olla niin kannattavaa?

Kätilö oli jo puuduttanut välilihan piikillä, jonka tunki minuun mitään sanomatta. Sitten hän puuskahti vihaisena, että "jos sä et nyt kohta saa vauvaa ulos, pitää leikata". Olin ensisynnyttäjä, olin saanut epiduraalin ja en tuntenut mitään. Siis en yhtään mitään. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten ponnistetaan "alaspäin" kuten kätilö käski. Ja hän nimenomaan käski, ei jutellut, ei ohjannut, ei kannustanut.

Itselleni tulee joskus kateuden kyyneleet silmiin, kun kuuntelee ja lukee miten synnyttäjiä on kehuttu että "hyvin meni" ja että "olit hyvä synnyttäjä". Tiedän että se kuulostaa tyhmältä, mutta en voi sille mitään. Ensimmäinen kätilö oli hymytön ja tyly, kahdella muulla kerralla oli niin kiire että keskityttiin vain syntyvään lapseen.

Kolmannella kerralla oli niin kiire ja synnäri niin täynnä, että olin salissa vauvan kanssa 10minuuttia, kunnes meidät kärrättiin osastolle. Mies ei tietenkään päässyt mukaan, koska oli keskiyö. Sinä yönä oli kyllä yksinäinen olo.

Olisipa mielenkiintoista kuulla miten näiden huonostikohdeltujen synnyttäjien miehet ovat sivullisia tarkkailijoina kokeneet sen synnyttäjien kohtelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Tämä. Itse olen synnytysiässä enkä todellakaan tee yhtään lasta jos en saa sektiota. Suostuisiko miehetkään siihen, että lisääntymispuuhissa heidän sukuelimensä repeäsivät? Tuskinpa. 

Synnytyksestä voi selvitä myös ilman repeämiä, mutta sektiossa tulee aina isot kudosvauriot. Ikävä kyllä ei ole vielä keksitty parempia vaihtoehtoja kuin nämä kaksi.

Kuinka todennäköisesti synnytyksestä selviää ilman repeämiä? En todellakaan aio ottaa riskiä. Mieluummin valitsen hallitun leikkauksen ja arven vatsaani kuin hallitsemattoman repeämän sukuelimiini ja mahdollisesti vuosien vaikeudet. 

  syö terveellisesti ei höttöä ettei vauvasta tule liian painava

Eipä mene noin mustavalkoisesti. Geeniperimä määrittää paljon. Sekä omassani että miehen suvussa vauvat ovat syntyneet kookkaina.

Itse kärsin pahoinvoinnista ja oksentelusta koko raskaudeb. En voinut syödä isoja määriä, oksensin heti pois.

Ainoa raskausajan "himo" oli syödä omenoita. Karkkia tms. en voinut syödä ollenkaan, pelkkä haju laukaisi oksennuksen. Painonnousua oli n. 14kg, joista reilu kilo oli poistunut lapsiveden mennessä, punnitsin huvikseen ennen sairaalaan lähtöä.

Ja tästä huolimatta vauvani oli reilu 4kg syntyessään.

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee hyvin sektioon. Suunnittelematon ja sattumanvarainen = kaaos.

Kyllä vanha kansa tiesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, niin minun on helppo suhtautua skeptisesti näihin synnyttäjien avautumisiin, mutta on niitä kuitenkin tullut niin paljon kuultua, että en voi oikeastaan enää olla uskomatta. Mutta miten ja miksi tuo on mahdollista? Miksi juuri synnytyksessä "potilasta" kohdellaan huonosti?

Tai sitten vika on näiden synnyttäjien asenteissa. On totuttu kontrolloimaan kaikkea ja työssä biologia vie voiton. Toki sitten moni vielä on hirmuinen nimensä takia herkemmässä tilassa eikä ymmärrä, että tietyt toimenpiteet nyt kuuluu siihen, että oma ja lapsen terveys ja henki turvataan.

Sinulla ei taida olla edes käsitystä mistä puhutaan. Vai on synnytysväkivaltaa ja nöyryytystä kokeneet ainoastaan asennevikaisia kontrollifriikkejä, jotka eivät taida kestää edes pientä kipua, eivätkä ymmärrä, että synnytyksessä tehdään toimenpiteitä.

 

Synnytin TYKSissä 2015. Ainut toiveeni oli, että ei käytettäisi epiduraalia, ellei tilanne olisi ihan mahdoton.

Kaikki meni sairaalan puolesta hyvin. Henkilökunta oli asiansa tuntevaa ja osa jopa ystävällisiä. Minulta kysyttiin, haluanko epiduraalin,kun oli viimeinen hetki se antaa. En koennut tarvitsevani, ilokaasu ja muut puudutusaineet riittivät.

Kyllähän se synnytys oli haastavaa, mutta ei mitenkään niin kamalaa, kuin etukäteen kaikki pelottelivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.

Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.

Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.

Millaiselle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että synnytys ei aina etene juuri niin kuin siinä omassa suunnitelmassa oli ajateltu? Kyllä minä olin varautunut henkisesti siihen, että erinäisiä toimenpiteitä voidaan joutua tekemään. Mitä mielestäsi on turhan kivun aiheuttaminen? Synnytys on kivuliasta ja itse ainakin sain siihen lievitystä, mutta sekään ei kipua vienyt kokonaan pois. Sisarelleni taas annettiin epiduraalipuudutus liian varhaisessa vaiheessa ja synnytys pysähtyi täysin. Vuorokautta myöhemmin joutui sitten hätäsektioon. Siitä toipuminen vei kauan. Väärään aikaan väärä toimenpide voi aiheuttaa vakaavaa haittaa ja hoitohenkilökunnan on kokoajan arvioitava hoidon hyötyä vs haittaa ja riskejä. Potilaalla ei tähän tieto ja ammattitaito riitä. Tietysti tiuskiminen ja ilkeily on epäasiallista, mutta minkälainen ihmisrotu Ben ottaa ne henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja jää niitä märehtimään. Jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi kannattaa heti antaa se palaute sairaalalle tai potilasasiamuehelle, eikä vuosien päästä tutkittava netissä. Itselle ainakaan n tarjottiin mahdollisuus ennen sairaalasta poistumista keskustella synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa synnytyksen tapahtumista. Valvirahan tätä touhua viimekädessä valvoo. Olisikin mielenkiintoista kuulla, keskittyykkö nämä huonot synnytyskokemukset tiettyihin paikkoihin.

Kannattaa? Miksi sinun kannattaa tulla selittelemään yhtään mitään tähän ketjuun? Eikö sinun kannattaisi käyttää aikaasi johonkin järkevämpään, sinulla kun ei ole edes tarvetta vertaiskokemuksille? Jos me muut jostain syystä haluamme vaikka sitten vuosia tapauksen jälkeen puida asiaa, niin eikö se ole oikeutemme, vaikkemme jotain oikeusjuttua alulle halunneet silloin aikanaan laittaa? Tarviiko kaiken aina olla niin kannattavaa?

Mitä sinä hyödyt asian vatvomisesta täällä? Miksi et keskustellut asiasta ja antanut palautetta heti laitoksella? Ei se olisi vaatinut mitään oikeudenkäyntiä. Näin olisit saanut asian käsiteltyä mielessäsi ja olisit pystynyt siirtymään elämässä eteenpäin. Tai sinut olisi voitu ohjata eteenpäin saamaan hoitoa mt-ongelmiisi.

Kuinkahan moni tässä keskustelussa on synnyttänyt aivan viime aikoina? Ja kuinka moni perustaa kokemuksensa vuoteen miekka ja kivi.

Minä olen synnyttänyt neljästi vuosina 2010-2018, ja muutos juuri tämän koskemattomuusasian suhteen on ollut huima. Synnytyksistä osa on käynnistettyjä, joten kaikenlaisista toimenpiteistä on kokemusta. Vielä vuonna -10 kätilö tuli huoneeseen ja sanoi, että nyt pitäisi ottaa käyriä ja sitä ennen katsoa kohdunsuun tilanne. Viime vuosina on kysytty aina että voisinko ja saisinko...

Viimeisessä synnytyksessäni vuonna -18 jouduin pariin otteeseen oikein rukoilemaan sisätutkimuksia, kun kätilöt vetosivat ohjeistukseen, jonka mukaan toosaa ei saa turhaan roplata. Varsinkin eräs sinänsä mukava opiskelija (nyt varmasti jo valmistunut) joutui hakemaan ohjaajaltaan luvan ylimääräiseen sisätutkimukseen, kun minä ilmoitin että nyt pitää päästä saliin, tai muuten lapsi syntyy käytävälle.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa mielenkiintoista kuulla miten näiden huonostikohdeltujen synnyttäjien miehet ovat sivullisia tarkkailijoina kokeneet sen synnyttäjien kohtelun.

Olentuo jolle kätilö v*ttuili ja ilkeili heti alusta lähtien.

Riiteli myös mieheni kanssa, kun mies piti puoliani.

Kun vauva oli leikattu ulos, niin sen kummempia selittelemättä iskettiin osastolla huolissaan odottavan miehen syliin. Minun voinnistani tai koko leikkauksen sujumisesta ei kerrottu miehelle yhtään mitään.

Kertoi jälkikäteen, että oli pelottavaa odotella kun kukaan ei vaivautunut kertomaan yhtään mitään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, niin minun on helppo suhtautua skeptisesti näihin synnyttäjien avautumisiin, mutta on niitä kuitenkin tullut niin paljon kuultua, että en voi oikeastaan enää olla uskomatta. Mutta miten ja miksi tuo on mahdollista? Miksi juuri synnytyksessä "potilasta" kohdellaan huonosti?

Tai sitten vika on näiden synnyttäjien asenteissa. On totuttu kontrolloimaan kaikkea ja työssä biologia vie voiton. Toki sitten moni vielä on hirmuinen nimensä takia herkemmässä tilassa eikä ymmärrä, että tietyt toimenpiteet nyt kuuluu siihen, että oma ja lapsen terveys ja henki turvataan.

Sinulla ei taida olla edes käsitystä mistä puhutaan. Vai on synnytysväkivaltaa ja nöyryytystä kokeneet ainoastaan asennevikaisia kontrollifriikkejä, jotka eivät taida kestää edes pientä kipua, eivätkä ymmärrä, että synnytyksessä tehdään toimenpiteitä.

 

No sieltähän te kuullostatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ei ole oikeutta, niin kauan kuin lapsi on äidin sisällä, se on lain mukaan sikiö eikä henkilö. Toki olen samaa mieltä siitä, että olisi hirvittävää raskaana olevalta tietoisesti valita tilanne, jossa lapsi kuolee tai vammautuu, mutta puhuin siitä mitkä ovat lain mukaan potilaan oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa mielenkiintoista kuulla miten näiden huonostikohdeltujen synnyttäjien miehet ovat sivullisia tarkkailijoina kokeneet sen synnyttäjien kohtelun.

Olentuo jolle kätilö v*ttuili ja ilkeili heti alusta lähtien.

Riiteli myös mieheni kanssa, kun mies piti puoliani.

Kun vauva oli leikattu ulos, niin sen kummempia selittelemättä iskettiin osastolla huolissaan odottavan miehen syliin. Minun voinnistani tai koko leikkauksen sujumisesta ei kerrottu miehelle yhtään mitään.

Kertoi jälkikäteen, että oli pelottavaa odotella kun kukaan ei vaivautunut kertomaan yhtään mitään mistään.

Ja mies itse ei voinut keltään hoitohenkilökunnalta kysyä kuin normaali ihminen olisi tehnyt?