Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Jos tarvitsemaansa sairaalahoitoa ei saa Suomesta, sen voi käydä hakemassa myös valitsemastaan toisesta EU-maasta. Suomen laskuun, tietenkin.

Itse asiassa minulle oli uusi ja merkittävä tieto, kuinka paljon äidin henkinen tila ja turvallisuuden kokemus vaikuttaa synnytyksen etenemiseen. Tällöinhän henkilökunnan yksi keskeinen tehtävä on luoda äidille myös psykologisesti hyvä tilanne synnyttää. Jos v//uileva kätilö voi toiminnallaan saada aikaan jopa hätäsektion tarpeen, niin eikö siitä pitäisi saada joku sanktio toisen hengen asettamisesta vaaraan?

Ihanaa että tästä on alettu puhua. Ikävä oli tuo jutussa haastateltu ylilääkäri tms. joka heti uhriutui ja alkoi syyttämään naisia pelottelusta. Ne pelothan nimenomaan vähenevät, kun tietää että tulee kohdelluksi kunnioituksella ja empatialla. Parempi olisi siis käydä toimeen asian korjaamiseksi sen sijaan että kurjistetaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Tämä. Itse olen synnytysiässä enkä todellakaan tee yhtään lasta jos en saa sektiota. Suostuisiko miehetkään siihen, että lisääntymispuuhissa heidän sukuelimensä repeäsivät? Tuskinpa. 

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Tämä. Itse olen synnytysiässä enkä todellakaan tee yhtään lasta jos en saa sektiota. Suostuisiko miehetkään siihen, että lisääntymispuuhissa heidän sukuelimensä repeäsivät? Tuskinpa. 

Synnytyksestä voi selvitä myös ilman repeämiä, mutta sektiossa tulee aina isot kudosvauriot. Ikävä kyllä ei ole vielä keksitty parempia vaihtoehtoja kuin nämä kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa minulle oli uusi ja merkittävä tieto, kuinka paljon äidin henkinen tila ja turvallisuuden kokemus vaikuttaa synnytyksen etenemiseen. Tällöinhän henkilökunnan yksi keskeinen tehtävä on luoda äidille myös psykologisesti hyvä tilanne synnyttää. Jos v//uileva kätilö voi toiminnallaan saada aikaan jopa hätäsektion tarpeen, niin eikö siitä pitäisi saada joku sanktio toisen hengen asettamisesta vaaraan?

Ihanaa että tästä on alettu puhua. Ikävä oli tuo jutussa haastateltu ylilääkäri tms. joka heti uhriutui ja alkoi syyttämään naisia pelottelusta. Ne pelothan nimenomaan vähenevät, kun tietää että tulee kohdelluksi kunnioituksella ja empatialla. Parempi olisi siis käydä toimeen asian korjaamiseksi sen sijaan että kurjistetaan vaan.

Omalla kohdalla sen psykologisen puolen merkityksen huomasi vahvasti.

Meni eka kuten piti. Lapsivedet meni kotona ja sairaalaan mentiin kun kotona ei pärjätty.

Sairaalassa tylytettiin välittömästi, kuin olisin ollut joku häirikkö. Nälvittiin ja tiuskittiin. Lopulta olin niin väsynyt ja ahdistunut, että oikeasti harkitsin kotiinlähtöä.

Ei ollut todellakaan turvallinen oli, en todellakaan luottanut siihen, että henkilökunta osaa hommansa.

Avautuminen pysähtyi ja odotettiin tunteja, että mitä tapahtuu. Kätilö kävi välillä tiuskimassa vähän lisää.

Ensinmäinen empaattinen ihminen sairaalassa oli synnytyslääkäri, joka selitti minulle, että nyt on lähdettävä leikkaukseen.

En ymmärrä miksi jotkin hysteerikot vauhkoaa sektiosta. Alatiesynnytys on vauvalle ja itselle parempi ja toipuminen on nopeampaa. Ihmiset ovat omituisia ja biologiastaan vieraantuneita. Toki sektiolle on paikkansa kun on henget vaarassa, mutta kyllä minun mielestä elestä hysteerikot voi olla lisääntymättä ihan vapaasti. Tai maksaa itse yksityiselle sen turhan toimenpiteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Aborttioikeus on jo kaukana takana päin, kun synnyttämään lähdetään, ja silloin kehittynyt vauva on aivan yhtä tärkeä kuin äitikin, ja monen synnyttäjän mielestä oikeastaan tärkeämpikin. Äiti ei siis siinä vaiheessa enää tule "ensin". Ja kyllä se vauva ulos siinä vaiheessa tulee luonnollisesti ilman mamman tahtoakin.

Itse olen ollut kolmessa leikkauksessa ja yhdessä synnytyksessä. Henkilökunnan käytöksessä on huomattavaa eroa.

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.

Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.

Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Mutta tässä tapauksessahan se, joka kuolee on viaton lapsi, joka on syytön siihen, että äiti on hullu. Jos lapsi voidaan pelastaa niin miksi niin ei tehtäisi? Millainen äiti ei ajattele lapsensa parasta?

  en kyseenalaistunut yhtään kun tultiin hakemaan sektioon, oli nk kiireellinen sektio. En edes muistanut kysyä miksi, sitä mentiin paareilla kiireen vilkkaa. En edes ehtinyt jännittää. Hienosti meni.

Itseäni ei haittaa arvet tai kudosvauriot. Vieraan ihmisen yhtäkkinen tunkeutuminen sukuelimiini lupaa kysymättä, käskyttäminen, komentaminen, toimenpiteet lupaa kysymättä/ vailla mitään sanallista selitystä/ perustelua, ts. kokonaisvaltainen kunnioituksen ja käytöstapojen puute sen sijaan haittaavat ja loukkaavat fyysistä koskemattomuuttani.

Siksi sektio.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi jotkin hysteerikot vauhkoaa sektiosta. Alatiesynnytys on vauvalle ja itselle parempi ja toipuminen on nopeampaa. Ihmiset ovat omituisia ja biologiastaan vieraantuneita. Toki sektiolle on paikkansa kun on henget vaarassa, mutta kyllä minun mielestä elestä hysteerikot voi olla lisääntymättä ihan vapaasti. Tai maksaa itse yksityiselle sen turhan toimenpiteen.

Minä' olenkin päättänyt olla lisääntymättä ellen saa valita synnytystapaani. Miksi minua sitten jatkuvasti painostetaan lasten tekoon, jopa ihan valtiovallan tasolta?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kaksipippuinen juttu. Jos vauvalla on hätä, on ymmärrettävää ettei äidin kanssa voida käydä syvällistä keskustelua siitä tehdäänkö hätäsektio vai ei MUTTA sitten toisalta ovat nämä törkeät

kätilöt ja vi""set lääkärit joille synnyttäjä on kuin joku poikiva lehmä.

Poikiva lehmä = synnyttävä nisäkäs

synnyttävä ihminen= poikiva nisäkäs

Kaikki lajit lisääntyvät ja kaikki nisäkkäät työntävät jälkeläisensä ulos. Tuosta näkökulmasta ihminen ei eroa mitenkään poikivasta lehmästä.

En ole synnyttänyt, niin minun on helppo suhtautua skeptisesti näihin synnyttäjien avautumisiin, mutta on niitä kuitenkin tullut niin paljon kuultua, että en voi oikeastaan enää olla uskomatta. Mutta miten ja miksi tuo on mahdollista? Miksi juuri synnytyksessä "potilasta" kohdellaan huonosti?

En väitä, etteikö varmasti joka ammattiryhmästä löytyisi niitä, jotka osaavat olla töykeitä ja varmasti välillä synnyttäjä jää huomiotta tai kätilöllä on huono päivä...

Mutta toisaalta kun mietitään kuinka herkkä tilanne synnytys naiselle on, niin kuinkahan moni näistä valituksista on liioiteltuja. Asioista on ehkä kerrottu, mutta synnyttäjältä asia on mennyt ohi tai jäänyt ymmärtämättä. Tai sitten on vaikka suunniteltu omaa synnytystä turhan paljon ja tarkkaan ja kun se ei menekään niin kuin itse toivoisi petytään. Ja puretaan kiukku muihin ja etsitään se syyllinen vaikka tikun kanssa. 

Minun puolestani kiitos kaikille kätilöille ja lääkäreille hienosta työstä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Aborttioikeus on jo kaukana takana päin, kun synnyttämään lähdetään, ja silloin kehittynyt vauva on aivan yhtä tärkeä kuin äitikin, ja monen synnyttäjän mielestä oikeastaan tärkeämpikin. Äiti ei siis siinä vaiheessa enää tule "ensin". Ja kyllä se vauva ulos siinä vaiheessa tulee luonnollisesti ilman mamman tahtoakin.

Aivan. Kyllä se ulos saadaan - sektiolla. Kaikki eivät osallistu alapääsynnytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Tämä. Itse olen synnytysiässä enkä todellakaan tee yhtään lasta jos en saa sektiota. Suostuisiko miehetkään siihen, että lisääntymispuuhissa heidän sukuelimensä repeäsivät? Tuskinpa. 

Synnytyksestä voi selvitä myös ilman repeämiä, mutta sektiossa tulee aina isot kudosvauriot. Ikävä kyllä ei ole vielä keksitty parempia vaihtoehtoja kuin nämä kaksi.

Kuinka todennäköisesti synnytyksestä selviää ilman repeämiä? En todellakaan aio ottaa riskiä. Mieluummin valitsen hallitun leikkauksen ja arven vatsaani kuin hallitsemattoman repeämän sukuelimiini ja mahdollisesti vuosien vaikeudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kaksipippuinen juttu. Jos vauvalla on hätä, on ymmärrettävää ettei äidin kanssa voida käydä syvällistä keskustelua siitä tehdäänkö hätäsektio vai ei MUTTA sitten toisalta ovat nämä törkeät

kätilöt ja vi""set lääkärit joille synnyttäjä on kuin joku poikiva lehmä.

kai se täytyy väliliha leikata jos tuntuu siltä että vauva ei pääse tulemaan, kyllä se kursitaan kokoon. Ammatti ihmiset tietävät mitä tekevät. Itse olin hyvissä käsissä naistenklinikalla vuosia sitten. Tehtiin nk kiireellinen sektio. En alkanut kyseenalaistamaan että onko pakko. Halusin itseasiassa sektion mutta nk mukavuus sektioita ei tehdä. Se on kallista lystiä yhteiskunnalle. 

Luuletko, että näissä karuissa kokemuksissa on kyse jostain sinulle kerrotusta tarpeellisesta välilihan leikkaamisesta? Tai jostain supistuksista, jotka tuntuvat kivuliailta, mutta sitä kipua ei haluta kestää ja sitten itketään jossain lehdissä, kun ne muutaman tunnin supistukset joutui kestämään ilman kipulääkitystä? 

Kuvitteleeko joku nyt ihan oikeasti, että puhumme tällaisista pikku jutuista, kun puhumme synnytysväkivallasta ja henkisestä nöyryyttämisestä?