Lue keskustelun säännöt.
Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Tuolla oli kyllä maininta, että pitäisi joskus voida matkustaakin.
Mä ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mä ajattelen asian vaan niin, että jos sillä siivoojalla (joka saattaa myös olla yh) ei jäisi kuukaudessa käteen juurikaan sen enempää kuin yhteiskunnan tuilla elävälläkään, niin mikä saisi sen siivoojan nousemaan joka aamu sängystä ylös ja lähtemään töihin? Pitää olla melkoinen kutsumus siivoamista kohtaan, jos pelkkä työn ilo ja sosiaaliset kontaktit riittävät. Sitäpaitsi siivoustyössä ei aina ole edes sosiaalisia kontakteja, koska virastojen ja muiden laitosten/yritysten siivous tehdään varsin usein sulkemisajan jälkeen. Lisäksi siivoustyö on nykyisin lähes poikkeuksetta ulkoistettu ja näissä yrityksissä työterveyshuolto on hyvin usein vain lakisääteinen minimi eli työhöntulotarkastukset sekä työperäisten sairauksien hoitaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkoja pitäisi saada lisää, jotta ihmiset työllistyisivät. Kuitenkin niin, ettei olisi kannustinloukkuja. Työnteosta pitää saada enemmän kuin vain työnilo. Ongelmaahan ei ole silloin, jos on hyvä palkka tai edes keskisuuri palkka. Ongelma on niillä ihmisillä, joilla on pieni palkka. Jos työttömien, työkyvyttömien, sairaiden jne elintaso nousee samalle tasolle kuin pienipalkkaisten työssäkäyvien ihmisten palkka, on yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä näihin työtehtäviin ja lisäksi se harmittaa nimenomaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä eikä suinkaan niitä, joilla on hyvä palkka.
Pitäisiköhän siivoustyöstä saada vähän enemmän kuin toimeentulotuen verran? Olisiko palkassa vikaa?
Hyvä kysymys. Kuka sen palkankorotuksen maksaa? No siivouspalvelun saama asiakas. Koulun siivoojan kohdalla kunta, jossa koulu sijaitsee eli kunnan veronmaksajat. Yrityksen, jonka palveluksessa siivooja on, pitää taas tuottaa voittoa omistajilleen/sijoittajilleen ja sen vuoksi palkankorotusta ei voi laittaa yrityksen maksettavaksi. Korotus ei kuitenkaan voi olla kovin paljoa, koska silloin kunta lakkaisi ostamasta siivouspalvelun ko yritykseltä. Haetaan siis Virosta yms siivoojia, jotka suostuvat tekemään pienemmälläkin palkalla.
En ole perehtynyt siihen, miten paljon julkisen sektorin eri osa-aluiden ulkoistaminen/yksityistäminen todellisuudessa on tuonut taloudellista hyötyä veronmaksajille. Ehkä on, ehkä ei. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että tuo on ollut hyvä ratkaisu. Kunnat voivat edelleenkin päättää, paljonko suostuvat maksamaan siivouspalveluista, mutta eivät enää sitä, paljonko siivoustyön tekijöille maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukien varassa elävien pitäisi viedä kaikki kuitit sossuun. Tällöin raha menisi oikeaan kohteeseen eikä tupakkaan ja viinaan. Sitten nähtäisiin myös ne köyhät, jotka tarvitsevat lisää apua esim. lapsiperheet ja pitkäaikaissairaat. Jos rahaa jäisi säästöön, siitä ei rankaistaisi, vaan sama perussumma tulisi silti tilille.
Voi luoja. Ja ilmasto kiittää. Kylläpä varmasti on ihan ihmisoikeus tehdä lomamatkoja ja kuluttaa ja kuluttaa. Voi näitä köyhiä lapsia, jotka eivät pääse edes lentokoneella lentelemään!
Ärsyttää muka köyhät, jotka valittaa ettei ole rahaa. Oikeat köyhät ei valita eikä rikkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Mihin ihmeeseen sitten törsäätte rahanne? On kyllä aivan priorisoinnista kiinni, teille joku muu on tärkeämpää kuin lasten harrastukset. Meillä tulot 3000€ bruttona ja lapset harrastavat! Harrastuksiin menee 300€/kk, joillain menee enemmänkin. Varakkaina teillä olisi varaa lapsen jääkiekkoharrastukseen tai ratsastukseen. Jätät jotain kertomatta tai olette raha-asioissa täystumpeloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Tähän ja vastaaviin kysymyksiin emme ole vielä saaneet järkevää vastausta noilta asianomaisilta. Vastaus lienee: "Mitä se sulle kuuluu!?" tai "No v**tu elämiseen". Monet myös tarvitsevat esimerkiksi tupakkaa niin voimakkaasti, että se menee lapsen tarpeiden edelle.
Tuli mieleen tuosta 5 eurosta lasten retkille. Olen aamivirkku ja käyn yleensä viikonloppuisin lauantaisin lenkillä. Olen alkanut kerätä löytämäni tyhjät pullot ja tölkit mukaani reitin varrelta. Siitä saisi muutaman lantin lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vertaa sinne 70-luvun niukkuuteen, suurin ero on toivon puute. Silloin elintaso oli kaikilla noussut melko tasaisesti sodasta alkaen, ja näkyvissä oli vain parempaa.
Nyt on paitsi köyhyys, myös toivottomuus. Lapsiin haluttaisiin satsata, että heillä edes olisi paremmin kuin itsellä, kun aiemmin oli selvää, että lapsilla on aikanaan paremmin, ellei tule ydinsotaa.
Nyt tulee ilmastonmuutos ja muovitsunami ja maa.hanmuuttajat ja digitalisaatio ja antibioottiseristanssi ja lapset ovat nyt ja aina leipäjonossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?
Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat henkilöt tällä palstalla huutavat että tehkää lapsia ja toisaalta huutavat älkää tehkö lapsia jos ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinelävien köyhyys on todellinen ongelma jos elää työttömänä peruspäivärahalla.
Sen sijaan yh-äiti jolla on pienet lapset saa varsin hyvin tuloja. Lapsilisä on korotettu, asumislisä samoin, päiväkoti on ilmainen (3 ilmaista ateriaa päivässä) jne. Tutkimuksetkin osoittavat, ettei yh:n kannata juuri lähteä töihin alle 3000 euron kuukausipalkalla, kun kotona saa saman.
Ja sitten jos tällä yh-äidillä on hyvätuloiset eläkeläiset vanhempina, ei ole huolen häivää. Järjestyvät niin vaatteet kuin matkustelukin.
Tätä on näkyvissä lähipiirissä, koko ajan on shoppailtu uusia tavaroita, mihin meillä ei keskituloisena palkansaajaperheenä ole varaa.
Aika monta kasta saa olla, ettei kannata 3000 lähteä töihin. Itselläni on yksi lapsi ja netto on 1400 ja kannattaa tienata se.
Luepa tästä: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/131869-palkka-2500-eukk-tyo-ei-kannata…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon 5€ asian. Itseltäni meni rahat finaaliin tavallaan yllättäen vakuutusmaksujen takia. Huomasin, ettei tilillä tai lompakossa ole rahaa. No minulla on luottokortti, jolla ruokaostokset hoitui, mutta sitä 5 euroa en olisi yht'äkkiä mistään saanut.
Olen myös nähnyt luottokortittoman ystäväni laskevan kaupassa ostaako maidon vai vihanneksia. Siinä se jemmassa oleva viitonen olisi otettu käyttöön.
Osaan käyttää rahaa ja varsinkin pitkällä tähtäimellä budjetoida. (Nyt ostin ensimmäisen joululahjan jemmaan, kun oli hyvä tarjous). Mutta joskus tulee tilanteita, että varajemmat on käytetty ja 5 euroa silloin nopeasti on liikaa. Tai monelle lapselle usein 5 euroa huvitteluu , vie liian paljon ruokarahoista. Maalla ei ole pulloja mitä kerätä.
Vierailija kirjoitti:
Kun vertaa sinne 70-luvun niukkuuteen, suurin ero on toivon puute. Silloin elintaso oli kaikilla noussut melko tasaisesti sodasta alkaen, ja näkyvissä oli vain parempaa.
Nyt on paitsi köyhyys, myös toivottomuus. Lapsiin haluttaisiin satsata, että heillä edes olisi paremmin kuin itsellä, kun aiemmin oli selvää, että lapsilla on aikanaan paremmin, ellei tule ydinsotaa.
Nyt tulee ilmastonmuutos ja muovitsunami ja maa.hanmuuttajat ja digitalisaatio ja antibioottiseristanssi ja lapset ovat nyt ja aina leipäjonossa.
Toivottomuus tosiaan on. Ja ne joilla sitä ei ole, ei ole tarpeeksi tiedostaneet. Ne on usein niitä samoja jotka hihhuloi innoissaan kun on niin ihanaa kun on lämmintä ja mitään ilmastonmuutosta ole. Se raha ja materia ei kuitenkaan kaikelta suojaa ja jossain kohtaa ollaan samassa veneessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Tuolla oli kyllä maininta, että pitäisi joskus voida matkustaakin.
Mä ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mä ajattelen asian vaan niin, että jos sillä siivoojalla (joka saattaa myös olla yh) ei jäisi kuukaudessa käteen juurikaan sen enempää kuin yhteiskunnan tuilla elävälläkään, niin mikä saisi sen siivoojan nousemaan joka aamu sängystä ylös ja lähtemään töihin? Pitää olla melkoinen kutsumus siivoamista kohtaan, jos pelkkä työn ilo ja sosiaaliset kontaktit riittävät. Sitäpaitsi siivoustyössä ei aina ole edes sosiaalisia kontakteja, koska virastojen ja muiden laitosten/yritysten siivous tehdään varsin usein sulkemisajan jälkeen. Lisäksi siivoustyö on nykyisin lähes poikkeuksetta ulkoistettu ja näissä yrityksissä työterveyshuolto on hyvin usein vain lakisääteinen minimi eli työhöntulotarkastukset sekä työperäisten sairauksien hoitaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkoja pitäisi saada lisää, jotta ihmiset työllistyisivät. Kuitenkin niin, ettei olisi kannustinloukkuja. Työnteosta pitää saada enemmän kuin vain työnilo. Ongelmaahan ei ole silloin, jos on hyvä palkka tai edes keskisuuri palkka. Ongelma on niillä ihmisillä, joilla on pieni palkka. Jos työttömien, työkyvyttömien, sairaiden jne elintaso nousee samalle tasolle kuin pienipalkkaisten työssäkäyvien ihmisten palkka, on yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä näihin työtehtäviin ja lisäksi se harmittaa nimenomaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä eikä suinkaan niitä, joilla on hyvä palkka.
Pitäisiköhän siivoustyöstä saada vähän enemmän kuin toimeentulotuen verran? Olisiko palkassa vikaa?
Hyvä kysymys. Kuka sen palkankorotuksen maksaa? No siivouspalvelun saama asiakas. Koulun siivoojan kohdalla kunta, jossa koulu sijaitsee eli kunnan veronmaksajat. Yrityksen, jonka palveluksessa siivooja on, pitää taas tuottaa voittoa omistajilleen/sijoittajilleen ja sen vuoksi palkankorotusta ei voi laittaa yrityksen maksettavaksi. Korotus ei kuitenkaan voi olla kovin paljoa, koska silloin kunta lakkaisi ostamasta siivouspalvelun ko yritykseltä. Haetaan siis Virosta yms siivoojia, jotka suostuvat tekemään pienemmälläkin palkalla.
En ole perehtynyt siihen, miten paljon julkisen sektorin eri osa-aluiden ulkoistaminen/yksityistäminen todellisuudessa on tuonut taloudellista hyötyä veronmaksajille. Ehkä on, ehkä ei. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että tuo on ollut hyvä ratkaisu. Kunnat voivat edelleenkin päättää, paljonko suostuvat maksamaan siivouspalveluista, mutta eivät enää sitä, paljonko siivoustyön tekijöille maksetaan.
Joten ratkaisuna on pitää köyhät köyhinä. Syrjäytyminen etenkin lasten, mielenterveysongelmat, elämänhallinnan kadottaminen maksaa muuten veronmaksajillemme miljoonia. Köyhyys aiheuttaa kaikkea edellämainittua. Olisiko kuitenkin halvempi ratkaista asia?
Tiesitkö muuten, että Suomi on saanut huomautuksia Euroopan neuvostolta liian matalista perusturvan tasoista. SSuomi on ainoa pohjoismaa jota on asiasta huomautettu ja jonka täytyy säännöllisesti raportoida
https://yle.fi/uutiset/3-7797709
https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/12/2018-11-22-soste-lausun…
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Vaikka olen keskituloinen itsekin, ymmärrän että on eri asia valita halvempaa kuin joutua tekemään niin *aina*.
Kyllä mua itkettää. Ei vieläkään tänä vuonna tsänssejä etelänavan tutustumismatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?
Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.
Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.
Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.
miehesi pääsee HETI hammaslääkäripäivystykseen (kunnalliseen) .lasku tulee kotiin..eikä maksa maltaita.
Anna lapselle j'äätelöraha...ja steriloi itsesi HETI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?
Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Tuolla oli kyllä maininta, että pitäisi joskus voida matkustaakin.
Mä ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mä ajattelen asian vaan niin, että jos sillä siivoojalla (joka saattaa myös olla yh) ei jäisi kuukaudessa käteen juurikaan sen enempää kuin yhteiskunnan tuilla elävälläkään, niin mikä saisi sen siivoojan nousemaan joka aamu sängystä ylös ja lähtemään töihin? Pitää olla melkoinen kutsumus siivoamista kohtaan, jos pelkkä työn ilo ja sosiaaliset kontaktit riittävät. Sitäpaitsi siivoustyössä ei aina ole edes sosiaalisia kontakteja, koska virastojen ja muiden laitosten/yritysten siivous tehdään varsin usein sulkemisajan jälkeen. Lisäksi siivoustyö on nykyisin lähes poikkeuksetta ulkoistettu ja näissä yrityksissä työterveyshuolto on hyvin usein vain lakisääteinen minimi eli työhöntulotarkastukset sekä työperäisten sairauksien hoitaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkoja pitäisi saada lisää, jotta ihmiset työllistyisivät. Kuitenkin niin, ettei olisi kannustinloukkuja. Työnteosta pitää saada enemmän kuin vain työnilo. Ongelmaahan ei ole silloin, jos on hyvä palkka tai edes keskisuuri palkka. Ongelma on niillä ihmisillä, joilla on pieni palkka. Jos työttömien, työkyvyttömien, sairaiden jne elintaso nousee samalle tasolle kuin pienipalkkaisten työssäkäyvien ihmisten palkka, on yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä näihin työtehtäviin ja lisäksi se harmittaa nimenomaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä eikä suinkaan niitä, joilla on hyvä palkka.
Pitäisiköhän siivoustyöstä saada vähän enemmän kuin toimeentulotuen verran? Olisiko palkassa vikaa?
Hyvä kysymys. Kuka sen palkankorotuksen maksaa? No siivouspalvelun saama asiakas. Koulun siivoojan kohdalla kunta, jossa koulu sijaitsee eli kunnan veronmaksajat. Yrityksen, jonka palveluksessa siivooja on, pitää taas tuottaa voittoa omistajilleen/sijoittajilleen ja sen vuoksi palkankorotusta ei voi laittaa yrityksen maksettavaksi. Korotus ei kuitenkaan voi olla kovin paljoa, koska silloin kunta lakkaisi ostamasta siivouspalvelun ko yritykseltä. Haetaan siis Virosta yms siivoojia, jotka suostuvat tekemään pienemmälläkin palkalla.
En ole perehtynyt siihen, miten paljon julkisen sektorin eri osa-aluiden ulkoistaminen/yksityistäminen todellisuudessa on tuonut taloudellista hyötyä veronmaksajille. Ehkä on, ehkä ei. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että tuo on ollut hyvä ratkaisu. Kunnat voivat edelleenkin päättää, paljonko suostuvat maksamaan siivouspalveluista, mutta eivät enää sitä, paljonko siivoustyön tekijöille maksetaan.
Joten ratkaisuna on pitää köyhät köyhinä. Syrjäytyminen etenkin lasten, mielenterveysongelmat, elämänhallinnan kadottaminen maksaa muuten veronmaksajillemme miljoonia. Köyhyys aiheuttaa kaikkea edellämainittua. Olisiko kuitenkin halvempi ratkaista asia?
Tiesitkö muuten, että Suomi on saanut huomautuksia Euroopan neuvostolta liian matalista perusturvan tasoista. SSuomi on ainoa pohjoismaa jota on asiasta huomautettu ja jonka täytyy säännöllisesti raportoida
https://yle.fi/uutiset/3-7797709
https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/12/2018-11-22-soste-lausun…
Ei mulla ole mitään ratkaisua enkä ole edes esittänyt mitään ratkaisuja. Olen esittänyt vain kysymyksiä, miten siivooja tai muu pienituloinen saadaan motivoitua töihin, jos saman elintason saa ilman työntekoakin. Oma motivaationi työntekoon perustuu hyvään palkkaan, koska tässä maassa ei koskaan tule olemaan niin hyvä sosiaaliturva, että mun olisi mitään järkeä lopettaa työntekoa. Mutta osaan ajatella myös pienipalkkaisten kannalta.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?