Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen systeemi pitäisi olla, että harrastavat lapset voisivat jatkaa harrastustaan, kun vanhemmat joutuvat työttömiksi. On ihan eri asia olla alun perin harrastanatta, kuin joutua lopettamaan intohimoinen harrastus. Sellaisesta kasvaa katkeria aikuisia.
Joillekin harrastus ei ole tärkeä, toisille taas on.
Itse painiskelen pyöräongelmien kanssa. Teinilä varastettiin hyvä uusi(käytettynä ostettu) pyörä. Omani on niin romu, että sillä ei uskalla pitkälle ajella. On helppo kertoa pyöräretkistä, kun on pyörät millä retkeillä. En pysty heti ostamaan uutta pyörää lapselle, vanhan tilalle. Käytetystä hyvästä pyörästä ei saa vakuutuksestakaan mitään. Sama puhelimen kanssa. Kallis puhelin menee kotivakuutukseen ja köyhän halpa rikkoutuessaan menee vain omaan piikkiin.
Moni keskituloisens elää vaatimattomasti ja kuvittelee, että se on köyhälle sama. On ihan eri asia olla haluamatta jotain, kun siihen on varaa. Esim.harrastus.
Hyvä pointti! Meillä tyttö on harrastanut intohimoisesti voimistelua vuosikaudet. Jos pitäisi lopettaa rahan takia niin olisi kriisi hänelle. Olisi pakko jotenkin ne rahat saada ehkä isovanhemmat tulisivat apuun. Kk-maksu on jo pelkästään 130€ ja siihen päälle leirit, kisat, puvut, edustusvaatteet jne. Toki vielä leipomista talkoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhiä riittää kirjoitti:
Romanikerjäläiset ovat köyhiä.
Kummasti vaan voi matkata puolen Euroopan halki Suomeen kerjäämään? On se kumma!
Mutta hehän kuuluvat Eurooppalaiseen mafiaan, kyllä sieltä korkeammasta portaasta heitä rahoitetaan. Lisäksi myyvät huumeita. Ja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Vierailija kirjoitti:
Leffat ja lomamatkat eivät ole välttämättömiä.
Mutta kyllä lapsille pitäisi järjestää ilmaisia harrastuksia. Esim. jalkapalloa tai muuta, missä ei tarvita kalliita varusteita. Pelipaikaksi kelpaisi hiekkakenttä. Kouluilla olisi ilmaisia harrastustiloja ympäri vuoden, jos kunta/kaupunki ei perisi niistä törkyvuokria.
Onneksi uimarannat ovat ilmaisia.
On pikkuisen eri asia pelata kilpatasolla ja höntsäjoukkueessa. Se varaton kilpatason pelaaja pyörittää yksinään jalkapalojoukkuetta. Se ei ole kenellekään mielekästä. Käytännössä olen nähnyt, että harrastuksen pakosti lopettava joko siirtyy valmentamaan nuorempia tai notkumaan ostareille ja etsii jännitystä kännäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffat ja lomamatkat eivät ole välttämättömiä.
Mutta kyllä lapsille pitäisi järjestää ilmaisia harrastuksia. Esim. jalkapalloa tai muuta, missä ei tarvita kalliita varusteita. Pelipaikaksi kelpaisi hiekkakenttä. Kouluilla olisi ilmaisia harrastustiloja ympäri vuoden, jos kunta/kaupunki ei perisi niistä törkyvuokria.
Onneksi uimarannat ovat ilmaisia.
On pikkuisen eri asia pelata kilpatasolla ja höntsäjoukkueessa. Se varaton kilpatason pelaaja pyörittää yksinään jalkapalojoukkuetta. Se ei ole kenellekään mielekästä. Käytännössä olen nähnyt, että harrastuksen pakosti lopettava joko siirtyy valmentamaan nuorempia tai notkumaan ostareille ja etsii jännitystä kännäämisestä.
Se varaton kilpatasolta tippunut siis dominoi höntsäjoukkuetta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me jotka ollaan tässä eriarvoisuusasteikon siinä päässä, että on varaa ostaa kännykät, vitosen retkiraha ei tunnu missään ja vähintään kerran vuodessa "otetaan pieni irtiotto" arjesta lomamatkan muodossa, ehkä jopa kaksikin kertaa; ollaan aina suuna päänä kertomassa kuinka sitä 70-luvulla asuttiin ahtaasti, ei reissattu ja suksetkin ostettiin kirpparilta. Eikä kukaan kärsinyt.
Ei niin, minäkin elin sen ajan. Silloin tuloerot ja eriarvoisuus ei ollut näin leveää, kaikilla pihan lapsilla oli samankaltainen tilanne; ehkä pari "tosi rikasta" perhettä asui siinä lähetyvillä. Ei käyty elokuvissa, ei kukaan käynyt. Ei ollut tapana. Moni muukin asia oli eri tavalla. Lapsiakin sai kurittaa fyysisellä väkivalalla ihan lailissesti koko 1970 luvun.
Maailma muuttuu, tarpeet muuttuvat ja normaali elintaso on noussut. Se mikä on tavallista ja arkea nyt, on ihan eri kuin kultaisella 1970 luvulla milloin kaikki tänne kirjoittavat ovat olleet onnillisimmillaan mutta silti tarjoavat lapselleen kaiken mikä tänään on tavallista. Vaikka voisivat ankeuttaa heidän elämänsä samalle tasolle kuin köyhien perheiden lapsien; ei kännyköitä, matkoja, uusia vaatteita tai harrastuksia.
Vaan reipasta majanrakennusta, seurakunnan kerhoja ja pyöräretkiä lähirannalle.
On helppo huutaa kukkulan laelta, että jos ei ole rahkeita tulle tänne niin sitten ei tulla. Kyllä siellä alkhaallakin pärjää....
Olen syntynyt -82. Lapsuus ja nuoruus tuolloin oli melko samanlaista varallisuudesta riippumatta. Kasvoin maalla, ihanassa maalaisidyllissä hevosineen ja laitumineen ja mummoloineen.
Oli tavallinen keskiluokkainen elintaso, mutta koskaan ei matkustettu ulkomaille. Kai ne halusi lyhentää lainaa pois tai matkustaminen ei kiinnostanut.
Parhaan ystäväni perhe oli vähävarainen, ja silloin kun yhteisöllisyys oli ihan eri luokkaa, hän sai vähän kaikkea sitä kautta koska oli ystävänäni. Harrastuksen, menemiset ja syömiset, vaatettakin meiltä eikä siitä tehty numeroa.
Nyt kun olen pienen koululaisen totaali yh ja työtön (pitkä sairaus), niin täytyy sanoa, että kaikkein vaikeinta on mulle tämä kun joudutaan elämään kaupungissa, ihan kuin vankilassa olisi tällaisessa kerrostalokopperossa. Kun siihen yhdistää sen ettei varaa matkustaa, mutta ei myöskään ole sitä pihaa jossa leikkiä eikä voi rakennella oma majaa tai kirmata suoraan ovesta varpaat paljaana nurmikolle, puhumattakaan mistään eläimistä ja aidosta luonnosta, niin kyllä ahdistaa lapsen kannalta mistä jää paitsi. Aina pitää vartavasten lähteä kulkemaan jonnekin että löytää edes palasen vihreää.
Lapset vertailee ja nykyään olisi tärkeää tietenkin välillä jossain käydä. Kotimaan matkailu on älyttömän kallista ja kun asutaan pohjoisessa on etäisyydet liian pitkät.
Nykyään eriarvoisuus näkyy ihan eri tavalla, tätä aikaa on turha verrata muutama vuosikymmen taaksepäin.
Olen saanut vähän säästöön ihan todella pienistä tuloista sillä tavoin, että ollut itse pause-tilassa jo ties kuinka kauan. Mutta en uskalla vähiä säästöjä tuhlata nyt matkustamiseen, on muutenkin perusturvallisuus niin hataralla pohjalla. Täytyy jatkaa siis säästämistä että jossain vaiheessa siitä liikenisi pienen matkan verran. Olisi edes se piha niin olisin jopa tyytyväinen.
Yksinelävien köyhyys on todellinen ongelma jos elää työttömänä peruspäivärahalla.
Sen sijaan yh-äiti jolla on pienet lapset saa varsin hyvin tuloja. Lapsilisä on korotettu, asumislisä samoin, päiväkoti on ilmainen (3 ilmaista ateriaa päivässä) jne. Tutkimuksetkin osoittavat, ettei yh:n kannata juuri lähteä töihin alle 3000 euron kuukausipalkalla, kun kotona saa saman.
Ja sitten jos tällä yh-äidillä on hyvätuloiset eläkeläiset vanhempina, ei ole huolen häivää. Järjestyvät niin vaatteet kuin matkustelukin.
Tätä on näkyvissä lähipiirissä, koko ajan on shoppailtu uusia tavaroita, mihin meillä ei keskituloisena palkansaajaperheenä ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Höpö höpö. Olen pienituloinen yh ja maksan lapsen jääkiekkon. Se on vuokran jälkeen suurin meno. Mutta se on tärkeysjärjestyksessä asumisen ja ruuan jälkeen seuraava. Kaikesta muusta tingitään. Jos ei muuta, niiin lapsi saa mahtavat verkostot luotua, jotka luultavasti ovat aikuisena hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Yksinelävien köyhyys on todellinen ongelma jos elää työttömänä peruspäivärahalla.
Sen sijaan yh-äiti jolla on pienet lapset saa varsin hyvin tuloja. Lapsilisä on korotettu, asumislisä samoin, päiväkoti on ilmainen (3 ilmaista ateriaa päivässä) jne. Tutkimuksetkin osoittavat, ettei yh:n kannata juuri lähteä töihin alle 3000 euron kuukausipalkalla, kun kotona saa saman.
Ja sitten jos tällä yh-äidillä on hyvätuloiset eläkeläiset vanhempina, ei ole huolen häivää. Järjestyvät niin vaatteet kuin matkustelukin.
Tätä on näkyvissä lähipiirissä, koko ajan on shoppailtu uusia tavaroita, mihin meillä ei keskituloisena palkansaajaperheenä ole varaa.
Aika monta kasta saa olla, ettei kannata 3000 lähteä töihin. Itselläni on yksi lapsi ja netto on 1400 ja kannattaa tienata se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinelävien köyhyys on todellinen ongelma jos elää työttömänä peruspäivärahalla.
Sen sijaan yh-äiti jolla on pienet lapset saa varsin hyvin tuloja. Lapsilisä on korotettu, asumislisä samoin, päiväkoti on ilmainen (3 ilmaista ateriaa päivässä) jne. Tutkimuksetkin osoittavat, ettei yh:n kannata juuri lähteä töihin alle 3000 euron kuukausipalkalla, kun kotona saa saman.
Ja sitten jos tällä yh-äidillä on hyvätuloiset eläkeläiset vanhempina, ei ole huolen häivää. Järjestyvät niin vaatteet kuin matkustelukin.
Tätä on näkyvissä lähipiirissä, koko ajan on shoppailtu uusia tavaroita, mihin meillä ei keskituloisena palkansaajaperheenä ole varaa.
Aika monta kasta saa olla, ettei kannata 3000 lähteä töihin. Itselläni on yksi lapsi ja netto on 1400 ja kannattaa tienata se.
Pakko lisätä, että saan yh 50€ korotuksen ja 150€ elatustukea. Mutta maksoin päivähoidosta ja nuo "ylimääräiset" tuet lasketaan tuloiksi ja siksi ei muita tukia tule. Vaikka tukia nuokin. Ne saisin isolla palkalla myös. Mutta en saa niitä ylimääräisenä muiden tukien lisäksi. Ne lasketaan e sun pohjalle, ennen kuin muut tuet katsotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me jotka ollaan tässä eriarvoisuusasteikon siinä päässä, että on varaa ostaa kännykät, vitosen retkiraha ei tunnu missään ja vähintään kerran vuodessa "otetaan pieni irtiotto" arjesta lomamatkan muodossa, ehkä jopa kaksikin kertaa; ollaan aina suuna päänä kertomassa kuinka sitä 70-luvulla asuttiin ahtaasti, ei reissattu ja suksetkin ostettiin kirpparilta. Eikä kukaan kärsinyt.
Ei niin, minäkin elin sen ajan. Silloin tuloerot ja eriarvoisuus ei ollut näin leveää, kaikilla pihan lapsilla oli samankaltainen tilanne; ehkä pari "tosi rikasta" perhettä asui siinä lähetyvillä. Ei käyty elokuvissa, ei kukaan käynyt. Ei ollut tapana. Moni muukin asia oli eri tavalla. Lapsiakin sai kurittaa fyysisellä väkivalalla ihan lailissesti koko 1970 luvun.
Maailma muuttuu, tarpeet muuttuvat ja normaali elintaso on noussut. Se mikä on tavallista ja arkea nyt, on ihan eri kuin kultaisella 1970 luvulla milloin kaikki tänne kirjoittavat ovat olleet onnillisimmillaan mutta silti tarjoavat lapselleen kaiken mikä tänään on tavallista. Vaikka voisivat ankeuttaa heidän elämänsä samalle tasolle kuin köyhien perheiden lapsien; ei kännyköitä, matkoja, uusia vaatteita tai harrastuksia.
Vaan reipasta majanrakennusta, seurakunnan kerhoja ja pyöräretkiä lähirannalle.
On helppo huutaa kukkulan laelta, että jos ei ole rahkeita tulle tänne niin sitten ei tulla. Kyllä siellä alkhaallakin pärjää....
Olen syntynyt -82. Lapsuus ja nuoruus tuolloin oli melko samanlaista varallisuudesta riippumatta. Kasvoin maalla, ihanassa maalaisidyllissä hevosineen ja laitumineen ja mummoloineen.
Oli tavallinen keskiluokkainen elintaso, mutta koskaan ei matkustettu ulkomaille. Kai ne halusi lyhentää lainaa pois tai matkustaminen ei kiinnostanut.
Parhaan ystäväni perhe oli vähävarainen, ja silloin kun yhteisöllisyys oli ihan eri luokkaa, hän sai vähän kaikkea sitä kautta koska oli ystävänäni. Harrastuksen, menemiset ja syömiset, vaatettakin meiltä eikä siitä tehty numeroa.
Nyt kun olen pienen koululaisen totaali yh ja työtön (pitkä sairaus), niin täytyy sanoa, että kaikkein vaikeinta on mulle tämä kun joudutaan elämään kaupungissa, ihan kuin vankilassa olisi tällaisessa kerrostalokopperossa. Kun siihen yhdistää sen ettei varaa matkustaa, mutta ei myöskään ole sitä pihaa jossa leikkiä eikä voi rakennella oma majaa tai kirmata suoraan ovesta varpaat paljaana nurmikolle, puhumattakaan mistään eläimistä ja aidosta luonnosta, niin kyllä ahdistaa lapsen kannalta mistä jää paitsi. Aina pitää vartavasten lähteä kulkemaan jonnekin että löytää edes palasen vihreää.
Lapset vertailee ja nykyään olisi tärkeää tietenkin välillä jossain käydä. Kotimaan matkailu on älyttömän kallista ja kun asutaan pohjoisessa on etäisyydet liian pitkät.
Nykyään eriarvoisuus näkyy ihan eri tavalla, tätä aikaa on turha verrata muutama vuosikymmen taaksepäin.
Olen saanut vähän säästöön ihan todella pienistä tuloista sillä tavoin, että ollut itse pause-tilassa jo ties kuinka kauan. Mutta en uskalla vähiä säästöjä tuhlata nyt matkustamiseen, on muutenkin perusturvallisuus niin hataralla pohjalla. Täytyy jatkaa siis säästämistä että jossain vaiheessa siitä liikenisi pienen matkan verran. Olisi edes se piha niin olisin jopa tyytyväinen.
Voi voi kun me varakkaatkin asumme kaupungeissa lapsinemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Tuolla oli kyllä maininta, että pitäisi joskus voida matkustaakin.
Mä ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mä ajattelen asian vaan niin, että jos sillä siivoojalla (joka saattaa myös olla yh) ei jäisi kuukaudessa käteen juurikaan sen enempää kuin yhteiskunnan tuilla elävälläkään, niin mikä saisi sen siivoojan nousemaan joka aamu sängystä ylös ja lähtemään töihin? Pitää olla melkoinen kutsumus siivoamista kohtaan, jos pelkkä työn ilo ja sosiaaliset kontaktit riittävät. Sitäpaitsi siivoustyössä ei aina ole edes sosiaalisia kontakteja, koska virastojen ja muiden laitosten/yritysten siivous tehdään varsin usein sulkemisajan jälkeen. Lisäksi siivoustyö on nykyisin lähes poikkeuksetta ulkoistettu ja näissä yrityksissä työterveyshuolto on hyvin usein vain lakisääteinen minimi eli työhöntulotarkastukset sekä työperäisten sairauksien hoitaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkoja pitäisi saada lisää, jotta ihmiset työllistyisivät. Kuitenkin niin, ettei olisi kannustinloukkuja. Työnteosta pitää saada enemmän kuin vain työnilo. Ongelmaahan ei ole silloin, jos on hyvä palkka tai edes keskisuuri palkka. Ongelma on niillä ihmisillä, joilla on pieni palkka. Jos työttömien, työkyvyttömien, sairaiden jne elintaso nousee samalle tasolle kuin pienipalkkaisten työssäkäyvien ihmisten palkka, on yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä näihin työtehtäviin ja lisäksi se harmittaa nimenomaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä eikä suinkaan niitä, joilla on hyvä palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinelävien köyhyys on todellinen ongelma jos elää työttömänä peruspäivärahalla.
Sen sijaan yh-äiti jolla on pienet lapset saa varsin hyvin tuloja. Lapsilisä on korotettu, asumislisä samoin, päiväkoti on ilmainen (3 ilmaista ateriaa päivässä) jne. Tutkimuksetkin osoittavat, ettei yh:n kannata juuri lähteä töihin alle 3000 euron kuukausipalkalla, kun kotona saa saman.
Ja sitten jos tällä yh-äidillä on hyvätuloiset eläkeläiset vanhempina, ei ole huolen häivää. Järjestyvät niin vaatteet kuin matkustelukin.
Tätä on näkyvissä lähipiirissä, koko ajan on shoppailtu uusia tavaroita, mihin meillä ei keskituloisena palkansaajaperheenä ole varaa.
Aika monta kasta saa olla, ettei kannata 3000 lähteä töihin. Itselläni on yksi lapsi ja netto on 1400 ja kannattaa tienata se.
Pakko lisätä, että saan yh 50€ korotuksen ja 150€ elatustukea. Mutta maksoin päivähoidosta ja nuo "ylimääräiset" tuet lasketaan tuloiksi ja siksi ei muita tukia tule. Vaikka tukia nuokin. Ne saisin isolla palkalla myös. Mutta en saa niitä ylimääräisenä muiden tukien lisäksi. Ne lasketaan e sun pohjalle, ennen kuin muut tuet katsotaan.
Saisin siis tuon 200€ millä palkalla hyvänsä. Mutta jos olisin toimeentulotuella, niin nuo kuuluu siihen summaan. En saisi niitä siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Tuolla oli kyllä maininta, että pitäisi joskus voida matkustaakin.
Mä ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mä ajattelen asian vaan niin, että jos sillä siivoojalla (joka saattaa myös olla yh) ei jäisi kuukaudessa käteen juurikaan sen enempää kuin yhteiskunnan tuilla elävälläkään, niin mikä saisi sen siivoojan nousemaan joka aamu sängystä ylös ja lähtemään töihin? Pitää olla melkoinen kutsumus siivoamista kohtaan, jos pelkkä työn ilo ja sosiaaliset kontaktit riittävät. Sitäpaitsi siivoustyössä ei aina ole edes sosiaalisia kontakteja, koska virastojen ja muiden laitosten/yritysten siivous tehdään varsin usein sulkemisajan jälkeen. Lisäksi siivoustyö on nykyisin lähes poikkeuksetta ulkoistettu ja näissä yrityksissä työterveyshuolto on hyvin usein vain lakisääteinen minimi eli työhöntulotarkastukset sekä työperäisten sairauksien hoitaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkoja pitäisi saada lisää, jotta ihmiset työllistyisivät. Kuitenkin niin, ettei olisi kannustinloukkuja. Työnteosta pitää saada enemmän kuin vain työnilo. Ongelmaahan ei ole silloin, jos on hyvä palkka tai edes keskisuuri palkka. Ongelma on niillä ihmisillä, joilla on pieni palkka. Jos työttömien, työkyvyttömien, sairaiden jne elintaso nousee samalle tasolle kuin pienipalkkaisten työssäkäyvien ihmisten palkka, on yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä näihin työtehtäviin ja lisäksi se harmittaa nimenomaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä eikä suinkaan niitä, joilla on hyvä palkka.
Pitäisiköhän siivoustyöstä saada vähän enemmän kuin toimeentulotuen verran? Olisiko palkassa vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Täällä huomaa, että monilla ei ole ymmärrystä siihen, mitä asiat maksaa.
Meille miehen työn takia auto on välttämätön, vaikka siihen uppoaa paljon rahaa. Ennen auton on voinut itse korjata, mutta nykyaikaisiin autoihin ei enää osaaminen aina riitä. Meillä on siis 15v vanha auto.Minä olen hoitovapaalla ja kuulutaan köyhimpään tuloluokkaan Suomessa. Sen olen huomannut, että mitä pidempään on köyhä, sitä suuremmaksi sen vaikutukset kasvaa. Nälkää ei olla nähty koskaan, mutta ruuan laatu on joskus huonoa. Yritän kuitenkin pitää lapsien ravitsemuksesta huolta ja tinkiä vain omasta. Tässäkin huomaa, että vaikutukset kertaantuu ajan myötä.
Toivottavasti saan pian jotain työtä. Meillä köyhyyskierteen aiheutti miehen vuoden työttömyys. Nyt kun on taas töissä, matalampi palkka ei kompensoi vielä riittävästi työttömyysjakson vaikutuksia. Tukia emme kuitenkaan saa.
Olisi kiva jos voisi vuokran sijaan maksaa edes omaa asuntoa, mutta tässä tilanteessa asunnon osto on utopiaa.
Täällä siinä mielessä "onnekkaita" että oma asunto ostettiin silloin kun vielä molemmilla oli työt. Nykyään maksamme omaa asuntoa 500€/kk (sisältäen korot) kun sillä rahalla ei saisi vuokra-asuntoa. Asialla on kuitenkin puolensa. Vuosiin mahtuu työttömyyttä, kotiäitivuosia, pätkätöitä, osa-aikaistamista, "orjatyövoimana olemista" näillä työllistämis hankkeilla jossa teet jonnin joutavaa vapaaehtoistyötä kunnille jotka täysin häikäilettömästi käyttävät hyväksi näitä ja pyörittävät toimintaa näillä. Ei synny työpaikkoja kun "pystytään kustannussyistä palkkaamaan vain palkkatuella". Joka vuosi uusi sisään ja edellinen ulos sama kuinka hyvin hoidat työsi. Itse tunsin olevani köyhä vasta siinä vaiheessa kun olosuhteiden pakosta (lapset, asuntovelka) on pakko unohtaa omat periaatteet ja pyörittää näille yhtiöille, yritykselle, kunnille toimintaa ilmaistyövoimana vaikka tällaista toimintaa halveksin yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Tässä pyörityksessä on tuntunut että helpommalla olisi päässyt kun ei olisi ollut asuntovelkaa. Ihan valtava stressi ollut tuosta vaikka pankki onkin ollut joustava. Silti se "väliaikainen" on kestänyt kohta jo 10 vuotta ja tilanne pahenee vuosi vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Taidetaan asua sitten jollain varakkaampien alueella kun tyttöni luokalla suunnilleen kaikki harrastavat, 3 poikaa jääkiekkoa, 3 tyttöä ratsastusta, kahdella soitto harrastus (toisella piano, toisella rummut), 4 tyttöä voimistelee, yksi poika pelaa tennistä, yksi lentopalloa, yksi parkouria. Aivan totaalivähemmistöllä ei ole maksullista harrastusta, en ole varma onko luokalla yhtään oppilasta jolla ei olisi kun ihan kaikkien harrastuksista tyttöni ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Tuolla oli kyllä maininta, että pitäisi joskus voida matkustaakin.
Mä ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mä ajattelen asian vaan niin, että jos sillä siivoojalla (joka saattaa myös olla yh) ei jäisi kuukaudessa käteen juurikaan sen enempää kuin yhteiskunnan tuilla elävälläkään, niin mikä saisi sen siivoojan nousemaan joka aamu sängystä ylös ja lähtemään töihin? Pitää olla melkoinen kutsumus siivoamista kohtaan, jos pelkkä työn ilo ja sosiaaliset kontaktit riittävät. Sitäpaitsi siivoustyössä ei aina ole edes sosiaalisia kontakteja, koska virastojen ja muiden laitosten/yritysten siivous tehdään varsin usein sulkemisajan jälkeen. Lisäksi siivoustyö on nykyisin lähes poikkeuksetta ulkoistettu ja näissä yrityksissä työterveyshuolto on hyvin usein vain lakisääteinen minimi eli työhöntulotarkastukset sekä työperäisten sairauksien hoitaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkoja pitäisi saada lisää, jotta ihmiset työllistyisivät. Kuitenkin niin, ettei olisi kannustinloukkuja. Työnteosta pitää saada enemmän kuin vain työnilo. Ongelmaahan ei ole silloin, jos on hyvä palkka tai edes keskisuuri palkka. Ongelma on niillä ihmisillä, joilla on pieni palkka. Jos työttömien, työkyvyttömien, sairaiden jne elintaso nousee samalle tasolle kuin pienipalkkaisten työssäkäyvien ihmisten palkka, on yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä näihin työtehtäviin ja lisäksi se harmittaa nimenomaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä eikä suinkaan niitä, joilla on hyvä palkka.
Pitäisiköhän siivoustyöstä saada vähän enemmän kuin toimeentulotuen verran? Olisiko palkassa vikaa?
Se voisi olla sitä, jos enemmistö porukasta alkaisi heittämään omatoimisesti keikkaa. Mä oon meinaa huomannut et hyvät yrittäjät on täyteen buukattuja ja he voivat itse määrittää oman hintansa. Kannattaa harkita asiaa, jos on tällä hetkellä alalla ja olet jo siellä ollessa pidetty työntekijä.
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan tarkoitan sitä, että jos yhteiskunta takaisi tuon "tasapainoisen elämän, jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä välillä herkutellen, ehjät vaatteet, joita voi joskus ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin" työttömille, sairaille jne, mikä olisi se syy, miksi siivoojat, kaupan kassat yms pienipalkkaiset haluaisivat vielä käydä töissä?