Lue keskustelun säännöt.
Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun järkeeni ei käy se, että palkallaan elävät vanhemmat valitsevat lastensa harrastukset sen mukaan mistä lapset ovat kiinnostuneita JA sen mukaan mihin perheellä on varaa.
Sen sijaan sosiaalituilla elävien perheiden lasten pitäisi saada valita harrastukset vapaasti, kustannuksista välittämättä.
Muistattehan tämän perheenäidin, joka valitti miten asumisen jälkeen jää käteen vain 2700 euroa (kaikki tukia) ja mihinkään ei ole varaa. Ja kuinka ollakaan 2 lasta harrasti ratsastusta.
Kaikkein suurimmat haukut saa kuitenkin se tukien varassa oleva perhe, jonka lapsi ei harrasta mitään. Ei se, kuka harrastaa ratsastusta sossun piikkiin.
Aivan totta. Eräs lastensuojelun avustuksella ratsastusta harrastavan lapsen äiti kauhisteli kun lapsellani ei ole harrastuksia. Olisin saanut tuolloin avustusta lapsen harrastuksiin. Lapseni ei halunnut ratsastaa. Harrastuksena hänellä 20€ kk maksava harrastus johon en avustuksia tarvinnut.
Oli kuulemma kääntänyt asian niin että olin kateellinen kun hänellä on "varaa" ja meillä ei. Öööh, no kyllä me tiedetään miten asiat oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun järkeeni ei käy se, että palkallaan elävät vanhemmat valitsevat lastensa harrastukset sen mukaan mistä lapset ovat kiinnostuneita JA sen mukaan mihin perheellä on varaa.
Sen sijaan sosiaalituilla elävien perheiden lasten pitäisi saada valita harrastukset vapaasti, kustannuksista välittämättä.
Muistattehan tämän perheenäidin, joka valitti miten asumisen jälkeen jää käteen vain 2700 euroa (kaikki tukia) ja mihinkään ei ole varaa. Ja kuinka ollakaan 2 lasta harrasti ratsastusta.
Kaikkein suurimmat haukut saa kuitenkin se tukien varassa oleva perhe, jonka lapsi ei harrasta mitään. Ei se, kuka harrastaa ratsastusta sossun piikkiin.
Niinpä, onhan se kamalaa kun ei harrasta. Heti 3-vuotiaasta lähtien pitää kunnon vanhemman harrastus hankkia. Kyllä ne kunnon vanhemmat raahaa lapsiaan jo päiväkoti-ikäisenä harrastuksiin. Vielä kunnollisempi jos lastensuojelun piikkiin vaikka ratsastetaan.
Vihje lapsiperheelle:
Itse olen melko köyhästä maalaisperheestä. Huvitukset olivat hiihtäminen (kouluun astikin 5 km), pyöräily, uiminen, leikkiminen (itse tein nuket ja heidän vaatteensa) ja ennen kaikkea lukeminen. Luin koko pienen koulukirjaston kirjat vissiin kaikki läpi :D.
Tämän taustan pohjalta sitten kouluttautumaan hyvin (kiitos opintolainajärjestelmän) ja sain hyvän työpaikan ym. Ainokaisen tyttäremme veimme yhtenä kesänä Californiaan ja kävimme parin päivän uskomattoman seikkaulumatkan Orlandon Disneyworldiin. Syksyllä alkoi sitten tyttären toinen luokka ja opettaja oli kysynyt kesän parasta muistoa. Tyttäreni kertoi vastanneensa: "Kun pääsin Antti-sedän kanssa onkimaan". Olin tyypertynyt hämmästyksestä. Halvin huvi olikin se ihanin huvi!
Kyllä lapsi tarvitsee harrastuksia. Mutta niiden hinta pitää olla suhteessa perheen rahatilanteeseen.
Ja maisteriksi väitellään....joopa joo, kun valehtelee, pitäisi se edes tehdä kunnolla. Se on sitä itä.trollia, keksii juttuja köyhyydestä tarkoituksena lietsoa yhteiskuntaan vihaa ja vastakkainasettelua.
Köyhyyskeskustelut on kaikki samanlaisia. Vedotaan tunteisiin, valehdellaan. Kun pyydetään laskelmaa että mihin ne rahat menevät, saa vastaukseksi pelkkää haistattelua. Sama juttu, kun kysytään että miksi ihmeessä ei saa esim asumistukea, vastaukseksi saa vain valheita, tai ettei ole edes haettu tms.
Vierailija kirjoitti:
Minun järkeeni ei käy se, että palkallaan elävät vanhemmat valitsevat lastensa harrastukset sen mukaan mistä lapset ovat kiinnostuneita JA sen mukaan mihin perheellä on varaa.
Sen sijaan sosiaalituilla elävien perheiden lasten pitäisi saada valita harrastukset vapaasti, kustannuksista välittämättä.
Muistattehan tämän perheenäidin, joka valitti miten asumisen jälkeen jää käteen vain 2700 euroa (kaikki tukia) ja mihinkään ei ole varaa. Ja kuinka ollakaan 2 lasta harrasti ratsastusta.
Ihan samaa mieltä, lapsilla on hyvä olla harrastus, johon tuetaan, ei pakoteta. Myös vähävaraisilla. Ratsastuksen tai muiden kalliiden harrastusten kustantamisen ymmärrän ehkä vammaisille tai traumatisoituneille lapsille. Ei kai kukaan nyt sinänsä ole kateellinen lasten harrastuksista esim. oma tyttöni ei ole ikinä halunnut ratsastaa joten ei ole tarvinnut tuskailla sen kalleuden suhteen, mutta ei ole järkeä että kunnan piikkiin vähävaraiset tai lastensuojelun asiakkaat saisivat etuoikeuden juuri niihin kalleimmpiin harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää muka köyhät, jotka valittaa ettei ole rahaa. Oikeat köyhät ei valita eikä rikkaat.
Mua ärsyttää taas ihmiset jotka luulee automaattisesti että pienituloisena valittaa olevansa köyhä. Esim. itse olen ihmeellisesti kuullut muilta että olisin valitellut olevani köyhä, vaikka en ole valitellut kenellekään. Ehkä ihmiset ottaa sen niin, että jos joku joskus tokaisee että tili on tyhjä ja nyt ei ole varaa siihen tai tuohon se on sama kun valittaisi että on köyhä ja ei pääse ulkomaille. No, jokainen ottakoon asiat miten ottaa.
No mutta tuohan on oiva kiusaus keino väittää että joku "itkisi" köyhyyttään ja tarvitsee apua, vaikka ei ole näin koskaan väittänyt. 🤑
Jaa-a.
Opiskeluaikana ja vähän sen jälkeenkin olin todella köyhä.
Ei ollut varaa kuin kaikkein halvimpaan mahdolliseen asuntoon, asuin mm. alle 20m2 yksiössä muuttotappiokunnassa, jossa ei ollut omaa suihkua. Vuokra vain 150€/kk, jotta sain edes vähän rahaa kasaan todella pienistä palkoista huolimatta.
Ruoka oli halvinta laatua. Muistan edelleenkin ne ainekset, joista ruokaa laitettiin: makaronia, herne-maissi-paprika -seosta, ja mitä tahansa, mitä kaapista löytyi. Usein söin myös puuroa. Välillä varastinkin ruokaa.
Kaverini eli kesän ajan dyykkaamalla sekä pelkillä itse leivotuilla sämpylöillä, joihin sekoitti hitusen proteiinijauhetta. Keräsi myös luonnosta kasveja. Asui ilmaiseksi opiskelija-asunnon keittiössä, kun ei ollut sillä hetkellä omaa asuntoa. Koko kesän budjetti oli kuulemma alle 100€ + löydetyt panttipullot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi tarvitsee harrastuksia. Mutta niiden hinta pitää olla suhteessa perheen rahatilanteeseen.
Ja maisteriksi väitellään....joopa joo, kun valehtelee, pitäisi se edes tehdä kunnolla. Se on sitä itä.trollia, keksii juttuja köyhyydestä tarkoituksena lietsoa yhteiskuntaan vihaa ja vastakkainasettelua.
Köyhyyskeskustelut on kaikki samanlaisia. Vedotaan tunteisiin, valehdellaan. Kun pyydetään laskelmaa että mihin ne rahat menevät, saa vastaukseksi pelkkää haistattelua. Sama juttu, kun kysytään että miksi ihmeessä ei saa esim asumistukea, vastaukseksi saa vain valheita, tai ettei ole edes haettu tms.
En mä ainakaan vetoaisi tunteisiin, jos multa tuut kysymään. Meidän rahat on joskus loppu koska ei eletä kun tiibettiläiset munkit ja harrastuksia ei ole koska lapsi ei halua harrastusta. En ainakaan minä väitä että ei olisi varaa kustantaa sellainen jos ja kun sellaisen haluaa.
Satunnainen matkailija kirjoitti:
Vihje lapsiperheelle:
Itse olen melko köyhästä maalaisperheestä. Huvitukset olivat hiihtäminen (kouluun astikin 5 km), pyöräily, uiminen, leikkiminen (itse tein nuket ja heidän vaatteensa) ja ennen kaikkea lukeminen. Luin koko pienen koulukirjaston kirjat vissiin kaikki läpi :D.
Tämän taustan pohjalta sitten kouluttautumaan hyvin (kiitos opintolainajärjestelmän) ja sain hyvän työpaikan ym. Ainokaisen tyttäremme veimme yhtenä kesänä Californiaan ja kävimme parin päivän uskomattoman seikkaulumatkan Orlandon Disneyworldiin. Syksyllä alkoi sitten tyttären toinen luokka ja opettaja oli kysynyt kesän parasta muistoa. Tyttäreni kertoi vastanneensa: "Kun pääsin Antti-sedän kanssa onkimaan". Olin tyypertynyt hämmästyksestä. Halvin huvi olikin se ihanin huvi!
Kysyppä uudestaan kun hemmoteltu peniskasi on 14v vegaani hipsteri blokkari laukkukeräilijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilipäivä 522e käteen. Ostan nettipaketin, tupakat, kahvit ja kuivamuonat kuukaudeksi. Pakastimeen lihaa, kanaa ja jääkaappiin evästä. Loppu rahoilla pistän elämän risaiseksi, olutta ja illalla muutamat kapakassa. Yleensä jääkin vielä muutamia kymppejä loppu kuukaudeksi.
Lapselle on hyvä laittaa rajat. Opettaa karkkipäivä. Opettaa säästämään.
Jos ei opeta, käy niin ettei lapsi osaa käyttää rahaa isompana ja silloin niitä rahankäyttöön liittyviä ongelmia alkaa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Tähän ja vastaaviin kysymyksiin emme ole vielä saaneet järkevää vastausta noilta asianomaisilta. Vastaus lienee: "Mitä se sulle kuuluu!?" tai "No v**tu elämiseen". Monet myös tarvitsevat esimerkiksi tupakkaa niin voimakkaasti, että se menee lapsen tarpeiden edelle.
En mä ainakaan vastaisi sulle noin vaan listaisin kauniisti tulot ja menot, jotta näet mihin ne menee. Tule kysymään vaan. Voimme toki olla eri mieltä rahojen käyttökohteista ja niiden järkevyydestä. En minä sille mitään voi jos sinä luulet että lapsellani ei ole harrastusta koska emme ole valmiita sellaista kustantamaan. Se on puhtaasti sinun olettamus asiasta. T. Ei niin hyvätuloinen, jonka lapsella ei ole harrastusta, koska ei halua. P.s et kai sinä automaattisesti oleta että jos lapsella ei ole harrastusta, se on sen takia koska rahat on menneet tupakkiin?
Oletan, että todellinen köyhyys on sitä, kun vältellään lääkärissä tai hammaslääkärissä käyntiä. Aina pitää laskea viikon ruuat ja laskea riittääkö raha varmasti niihin. Köyhällä ei ole autoa, koska siihen ei ole yksinkertaisesti varaa. Oikeasti köyhällä on myös harvoin puhelinta mikä maksaa enemmän kuin 100e. Uusia vaatteita voi ehkä ostaa kerran joka kolma kuukausi ja ainoastaan vaatteita mitkä maksavat max 20e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?
Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon
Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan. Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?
Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on hyvä laittaa rajat. Opettaa karkkipäivä. Opettaa säästämään.
Jos ei opeta, käy niin ettei lapsi osaa käyttää rahaa isompana ja silloin niitä rahankäyttöön liittyviä ongelmia alkaa tulla.
Ei ne opeta, kun eivät osaa itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi tarvitsee harrastuksia. Mutta niiden hinta pitää olla suhteessa perheen rahatilanteeseen.
Ja maisteriksi väitellään....joopa joo, kun valehtelee, pitäisi se edes tehdä kunnolla. Se on sitä itä.trollia, keksii juttuja köyhyydestä tarkoituksena lietsoa yhteiskuntaan vihaa ja vastakkainasettelua.
Köyhyyskeskustelut on kaikki samanlaisia. Vedotaan tunteisiin, valehdellaan. Kun pyydetään laskelmaa että mihin ne rahat menevät, saa vastaukseksi pelkkää haistattelua. Sama juttu, kun kysytään että miksi ihmeessä ei saa esim asumistukea, vastaukseksi saa vain valheita, tai ettei ole edes haettu tms.
Tarvitsee ja tarvitsee harrastuksia.... Entä jos lapsi ei halua harrastaa? Minusta ei ole oikein pakottaakaan. Lapsi on kokeillut paria lajia, toista lajia harrasti hieman pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?
Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon
Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan. Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?
Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.
Jos palkka on niin pieni, ettei saa kutsua itseään veronmaksajaksi, miksi niin pienestä palkasta pitää sitten maksaa veroja?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi tarvitsee harrastuksia. Mutta niiden hinta pitää olla suhteessa perheen rahatilanteeseen.
Ja maisteriksi väitellään....joopa joo, kun valehtelee, pitäisi se edes tehdä kunnolla. Se on sitä itä.trollia, keksii juttuja köyhyydestä tarkoituksena lietsoa yhteiskuntaan vihaa ja vastakkainasettelua.
Köyhyyskeskustelut on kaikki samanlaisia. Vedotaan tunteisiin, valehdellaan. Kun pyydetään laskelmaa että mihin ne rahat menevät, saa vastaukseksi pelkkää haistattelua. Sama juttu, kun kysytään että miksi ihmeessä ei saa esim asumistukea, vastaukseksi saa vain valheita, tai ettei ole edes haettu tms.
Tarvitsee ja tarvitsee harrastuksia.... Entä jos lapsi ei halua harrastaa? Minusta ei ole oikein pakottaakaan. Lapsi on kokeillut paria lajia, toista lajia harrasti hieman pidempään.
Sitten tutkimuksiin, onko kyseessä masennus vai mikä, ei ole normaalia ettei lasta/nuorta kiinnosta mikään. Harrastukset kehittävät lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi tarvitsee harrastuksia. Mutta niiden hinta pitää olla suhteessa perheen rahatilanteeseen.
Ja maisteriksi väitellään....joopa joo, kun valehtelee, pitäisi se edes tehdä kunnolla. Se on sitä itä.trollia, keksii juttuja köyhyydestä tarkoituksena lietsoa yhteiskuntaan vihaa ja vastakkainasettelua.
Köyhyyskeskustelut on kaikki samanlaisia. Vedotaan tunteisiin, valehdellaan. Kun pyydetään laskelmaa että mihin ne rahat menevät, saa vastaukseksi pelkkää haistattelua. Sama juttu, kun kysytään että miksi ihmeessä ei saa esim asumistukea, vastaukseksi saa vain valheita, tai ettei ole edes haettu tms.
Tarvitsee ja tarvitsee harrastuksia.... Entä jos lapsi ei halua harrastaa? Minusta ei ole oikein pakottaakaan. Lapsi on kokeillut paria lajia, toista lajia harrasti hieman pidempään.
Sitten tutkimuksiin, onko kyseessä masennus vai mikä, ei ole normaalia ettei lasta/nuorta kiinnosta mikään. Harrastukset kehittävät lasta.
Ohis...harrastus voi olla myös sellainen, mitä tekee yksin eikä tarvitse ulkopuolista ohjausta. Piirtäminen, maalaaminen, lukeminen, kirjoittaminen, lenkkeily jne.
Se mikä on muuttunut 1970-luvulta 2000-luvulle tultaessa näkyy näissä Timo-Erkki Heinon dokumenteissa. Varsinkin tuossa Työt, tulot ja optiot nimisessä. 14x palkkaerot ovat revenneet 200-2400x kertaisiksi.