Lue keskustelun säännöt.
Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?
Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon
Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan. Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi köyhät on lihavia?
Eihän niil oo rahaa ees jätskiin?
Toppakengät.
Kun olisi kunnon kenkiä joita kierrätetään kun käyvät pieniksi, voi ne desinfioida välillä.
Vastaus: oikea köyhyys on vilua ja nälkää, kurjuutta voi olla varakkaillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?
Ihan kuule omista pienistä palkoista maksetaan kalliit harrastukset (ei jääkiekkoa). Jos sinun lapsesi haluaisi harrastaa ratsastusta tai jääkiekkoa niin totta hitossa hän harrastaisi. Ja teillä olisi siihen ihan hyvin varaa ellette tosiaan ole totaalisen surkeita rahan käytössä. Teillä nyt sattumalta lapsi/lapset haluavat harrastaa jotain muuta joka on halvempaa mutta älä lässytä että muka varakkaillakaan ei olisi varaa, kukaan ei usko sekuntiakaan. Kaverini 3 poikaa harrastaa kaikki jääkiekkoa ja vanhemmat ovat ihan duunareita. Kyse on priorisoinnista.
Minä en ymmärrä sitä 5 euroista. Eikö lapsella ole lainkaan omia rahoja? Tiliä, jonne säästetään osa lahjarahoista ja viikkorahoista?
Ja onko opetettu että kaikki kulutetaan heti? Tuo on se lopputulos sitten. Myös kun lapsi on aikuinen. Vai onko äkillinen sairaus tai työttömyys tyhjentänyt myös lapsen tilin?
Lapselle opetetaan, että saaduista rahoista säästetään 10%. Ei ole merkitystä saako 9 karkkia vai 10, saako jouluna 9 lahjaa vai 10. Mutta vuosien mittaan opitulla tavalla säästää on paljonkin merkitystä.
Ennen nämä jutut opetettiin koulussa, otettiin säästötavoite, säästettiin, ja sitten käytettiin se raha, mutta ei kaikkia rahoja. Kun sen rahan oli ennalta säästänyt, ei mennyt niin helposti hetkessä turhuuksiin.
Nykyään ostellaan velaksi mitä huvittaa, ja sitten ihmetellään kun ilman säästöjä pienikin takapakki taloudessa kaataa korttitalon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää muka köyhät, jotka valittaa ettei ole rahaa. Oikeat köyhät ei valita eikä rikkaat.
Mua ärsyttää taas ihmiset jotka luulee automaattisesti että pienituloisena valittaa olevansa köyhä. Esim. itse olen ihmeellisesti kuullut muilta että olisin valitellut olevani köyhä, vaikka en ole valitellut kenellekään. Ehkä ihmiset ottaa sen niin, että jos joku joskus tokaisee että tili on tyhjä ja nyt ei ole varaa siihen tai tuohon se on sama kun valittaisi että on köyhä ja ei pääse ulkomaille. No, jokainen ottakoon asiat miten ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen systeemi pitäisi olla, että harrastavat lapset voisivat jatkaa harrastustaan, kun vanhemmat joutuvat työttömiksi. On ihan eri asia olla alun perin harrastanatta, kuin joutua lopettamaan intohimoinen harrastus. Sellaisesta kasvaa katkeria aikuisia.
Joillekin harrastus ei ole tärkeä, toisille taas on.
Itse painiskelen pyöräongelmien kanssa. Teinilä varastettiin hyvä uusi(käytettynä ostettu) pyörä. Omani on niin romu, että sillä ei uskalla pitkälle ajella. On helppo kertoa pyöräretkistä, kun on pyörät millä retkeillä. En pysty heti ostamaan uutta pyörää lapselle, vanhan tilalle. Käytetystä hyvästä pyörästä ei saa vakuutuksestakaan mitään. Sama puhelimen kanssa. Kallis puhelin menee kotivakuutukseen ja köyhän halpa rikkoutuessaan menee vain omaan piikkiin.
Moni keskituloisens elää vaatimattomasti ja kuvittelee, että se on köyhälle sama. On ihan eri asia olla haluamatta jotain, kun siihen on varaa. Esim.harrastus.
Nyt on pyörävarkaan sesonki.
Poliiseila ei oo aikaa eikä mielenkiintoa tutkia varkauksia.
Laita pipa syvälle päähän ja laita vahinko kiertämään.
Pölli jostain pihalta hyvä peruspyörä lapsellesi.
Ole oman elämäsi sankari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Tuolla oli kyllä maininta, että pitäisi joskus voida matkustaakin.
Mä ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mä ajattelen asian vaan niin, että jos sillä siivoojalla (joka saattaa myös olla yh) ei jäisi kuukaudessa käteen juurikaan sen enempää kuin yhteiskunnan tuilla elävälläkään, niin mikä saisi sen siivoojan nousemaan joka aamu sängystä ylös ja lähtemään töihin? Pitää olla melkoinen kutsumus siivoamista kohtaan, jos pelkkä työn ilo ja sosiaaliset kontaktit riittävät. Sitäpaitsi siivoustyössä ei aina ole edes sosiaalisia kontakteja, koska virastojen ja muiden laitosten/yritysten siivous tehdään varsin usein sulkemisajan jälkeen. Lisäksi siivoustyö on nykyisin lähes poikkeuksetta ulkoistettu ja näissä yrityksissä työterveyshuolto on hyvin usein vain lakisääteinen minimi eli työhöntulotarkastukset sekä työperäisten sairauksien hoitaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkoja pitäisi saada lisää, jotta ihmiset työllistyisivät. Kuitenkin niin, ettei olisi kannustinloukkuja. Työnteosta pitää saada enemmän kuin vain työnilo. Ongelmaahan ei ole silloin, jos on hyvä palkka tai edes keskisuuri palkka. Ongelma on niillä ihmisillä, joilla on pieni palkka. Jos työttömien, työkyvyttömien, sairaiden jne elintaso nousee samalle tasolle kuin pienipalkkaisten työssäkäyvien ihmisten palkka, on yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä näihin työtehtäviin ja lisäksi se harmittaa nimenomaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä eikä suinkaan niitä, joilla on hyvä palkka.
Pitäisiköhän siivoustyöstä saada vähän enemmän kuin toimeentulotuen verran? Olisiko palkassa vikaa?
Hyvä kysymys. Kuka sen palkankorotuksen maksaa? No siivouspalvelun saama asiakas. Koulun siivoojan kohdalla kunta, jossa koulu sijaitsee eli kunnan veronmaksajat. Yrityksen, jonka palveluksessa siivooja on, pitää taas tuottaa voittoa omistajilleen/sijoittajilleen ja sen vuoksi palkankorotusta ei voi laittaa yrityksen maksettavaksi. Korotus ei kuitenkaan voi olla kovin paljoa, koska silloin kunta lakkaisi ostamasta siivouspalvelun ko yritykseltä. Haetaan siis Virosta yms siivoojia, jotka suostuvat tekemään pienemmälläkin palkalla.
En ole perehtynyt siihen, miten paljon julkisen sektorin eri osa-aluiden ulkoistaminen/yksityistäminen todellisuudessa on tuonut taloudellista hyötyä veronmaksajille. Ehkä on, ehkä ei. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että tuo on ollut hyvä ratkaisu. Kunnat voivat edelleenkin päättää, paljonko suostuvat maksamaan siivouspalveluista, mutta eivät enää sitä, paljonko siivoustyön tekijöille maksetaan.
Joten ratkaisuna on pitää köyhät köyhinä. Syrjäytyminen etenkin lasten, mielenterveysongelmat, elämänhallinnan kadottaminen maksaa muuten veronmaksajillemme miljoonia. Köyhyys aiheuttaa kaikkea edellämainittua. Olisiko kuitenkin halvempi ratkaista asia?
Tiesitkö muuten, että Suomi on saanut huomautuksia Euroopan neuvostolta liian matalista perusturvan tasoista. SSuomi on ainoa pohjoismaa jota on asiasta huomautettu ja jonka täytyy säännöllisesti raportoida
https://yle.fi/uutiset/3-7797709
https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/12/2018-11-22-soste-lausun…
Jep, jep, nämähän on näitä nollatutkimuksia missä ei huomioitu asumistukea :). Eli aivan höpöä
Ei lasten harrastamattomuus johdu aina siitä että ei ole rahaa, tai ei haluta laittaa rahaa siihen. Kaikki lapset ei edes halua harrastaa. Lapset kun on kovin erilaisia. Ihmettelen kyllä tuota harrastus pakkomiellettä tyyliin paskat vanhemmat kun ei maksa harrastusta. Meidänkin lasten päiväkodissa ihmeteltiin ja vähän vihjailtiin että lapsilla voisi olla harrastukset. Haloo lapset 3 ja 5 v. ja tämä on tosi, ei vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun järkeeni ei käy se, että palkallaan elävät vanhemmat valitsevat lastensa harrastukset sen mukaan mistä lapset ovat kiinnostuneita JA sen mukaan mihin perheellä on varaa.
Sen sijaan sosiaalituilla elävien perheiden lasten pitäisi saada valita harrastukset vapaasti, kustannuksista välittämättä.
Muistattehan tämän perheenäidin, joka valitti miten asumisen jälkeen jää käteen vain 2700 euroa (kaikki tukia) ja mihinkään ei ole varaa. Ja kuinka ollakaan 2 lasta harrasti ratsastusta.
euron jäde? kirjoitti:
Miksi köyhät on lihavia?
Eihän niil oo rahaa ees jätskiin?
voisiko joku vastata
millä se köyhä lihoo?
syö margariinia suoraan purkista , kun on ensin sotkenut siihen sokeria
ap oletteko hieman pyöreitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toppakengät.
Kun olisi kunnon kenkiä joita kierrätetään kun käyvät pieniksi, voi ne desinfioida välillä.
Vastaus: oikea köyhyys on vilua ja nälkää, kurjuutta voi olla varakkaillakin.
Suomessa ei kirppareille viedä paljon mitään enää koska kaikki ovat pakotettuja käyttämään kaikki tavarat loppuun asti jolloin köyhälle ei jää edes käytettyjä vaatteita ja jalkineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen systeemi pitäisi olla, että harrastavat lapset voisivat jatkaa harrastustaan, kun vanhemmat joutuvat työttömiksi. On ihan eri asia olla alun perin harrastanatta, kuin joutua lopettamaan intohimoinen harrastus. Sellaisesta kasvaa katkeria aikuisia.
Joillekin harrastus ei ole tärkeä, toisille taas on.
Itse painiskelen pyöräongelmien kanssa. Teinilä varastettiin hyvä uusi(käytettynä ostettu) pyörä. Omani on niin romu, että sillä ei uskalla pitkälle ajella. On helppo kertoa pyöräretkistä, kun on pyörät millä retkeillä. En pysty heti ostamaan uutta pyörää lapselle, vanhan tilalle. Käytetystä hyvästä pyörästä ei saa vakuutuksestakaan mitään. Sama puhelimen kanssa. Kallis puhelin menee kotivakuutukseen ja köyhän halpa rikkoutuessaan menee vain omaan piikkiin.
Moni keskituloisens elää vaatimattomasti ja kuvittelee, että se on köyhälle sama. On ihan eri asia olla haluamatta jotain, kun siihen on varaa. Esim.harrastus.Nyt on pyörävarkaan sesonki.
Poliiseila ei oo aikaa eikä mielenkiintoa tutkia varkauksia.
Laita pipa syvälle päähän ja laita vahinko kiertämään.
Pölli jostain pihalta hyvä peruspyörä lapsellesi.
Ole oman elämäsi sankari
RANGAISTUSTA EI TUKE; KOSKA tässä esimerkki
Jos vaadit rangaistusta tai edes jotain korvausta esim. rikotusta lukosta, ja jos tekijä saadaan kiinni, joudut lähes 100 % todennäköisyydellä oikeuteen todistamaan. Tämä tuli todettua itse aikanaan, kun pyörä oli taloyhtiön pyörävarastosta lähtenyt talven aikana jonkun narkkarin matkaan. Pyörä löytyi ja tekijä saatiin kiinni, mutta koska oli tyhmänä nuorena tyttönä poliisin ympäripuhumiseen mennyt ja vaatinut rangaistusta (fiksummat tätä eivät ilmeisesti tee, kun tietävät, mitä seuraa, mutta hätääntynyt tyttö oli helppo puhua ympäri, kun haluttiin joku pakottaa todistajaksi oikeuteen - kiitos vain kyseiselle poliisisedälle), sain seuraavaksi ihan henkilökohtaisesti ovelle tuotuna haasteen oikeuteen todistamaan. Mukana kaikki pakolliset ukaasti siitä, minkä rangaistuksen saan, jos en paikalle tule.
Siinä sa aika moneen paikkaan soittaa ja selittää, että a) minulla ei ole aavistustakaan, kuka pyöräni on varastanut, b) minä en edes tiedä, koska se on varastettu, c) en pysty mitään oikeasti merkityksellistä tietoa asiasta antamaan ja d) en todellakaan halua kyseiselle narkkarille, jolla mitä ilmeisimmin on jotain kautta avain taloyhtiömme yleisiin tiloihin (ei murtojälkiä kellarissa), naamaani ja nimeäni näyttää, etten elä loppuikääni pelossa. Lopulta yksi syyttäjän edustaja sääli minua sen verran, että myöntyi siihen, että mikäli vedän korvaus- ja rangaistusvaatimukseni pois, hän voi nyt "tällä kertaa merkitä tänne, ettei minun kuulemiseni oikeudessa ole välttämätöntä".
Sinänsä ymmärrän, että haluavat ja tarvitsevat jotain ja jonkun, minkä avulla näitä tyyppejä tuomita edes johonkin rangaitukseen, mutta jotain on pielessä kyllä tuossa oikeusjärjestelmässä, jos rangaistukseen ei riitä, että ovat löytäneet ne varastetut tavarat kyseisen tyypin hallusta, vaan pitää yrittää pakottaa todistajaksi ihminen, joka ei oikeasti pysty antamaan mitään lisätieto asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten harrastamattomuus johdu aina siitä että ei ole rahaa, tai ei haluta laittaa rahaa siihen. Kaikki lapset ei edes halua harrastaa. Lapset kun on kovin erilaisia. Ihmettelen kyllä tuota harrastus pakkomiellettä tyyliin paskat vanhemmat kun ei maksa harrastusta. Meidänkin lasten päiväkodissa ihmeteltiin ja vähän vihjailtiin että lapsilla voisi olla harrastukset. Haloo lapset 3 ja 5 v. ja tämä on tosi, ei vitsi.
Juuri näin! Mutta täällä joku varakas väitti ettei heilläkään ole varaa maksaa kallista harrastusta, ainoastaan kirurgilla on varaa niin ei todellakaan pidä paikkaansa, aivan p*skapuhetta! Jos heidän lapsensa haluaisi harrastaa niin hän harrastaisi. Tämä oli se pointti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen systeemi pitäisi olla, että harrastavat lapset voisivat jatkaa harrastustaan, kun vanhemmat joutuvat työttömiksi. On ihan eri asia olla alun perin harrastanatta, kuin joutua lopettamaan intohimoinen harrastus. Sellaisesta kasvaa katkeria aikuisia.
Joillekin harrastus ei ole tärkeä, toisille taas on.
Itse painiskelen pyöräongelmien kanssa. Teinilä varastettiin hyvä uusi(käytettynä ostettu) pyörä. Omani on niin romu, että sillä ei uskalla pitkälle ajella. On helppo kertoa pyöräretkistä, kun on pyörät millä retkeillä. En pysty heti ostamaan uutta pyörää lapselle, vanhan tilalle. Käytetystä hyvästä pyörästä ei saa vakuutuksestakaan mitään. Sama puhelimen kanssa. Kallis puhelin menee kotivakuutukseen ja köyhän halpa rikkoutuessaan menee vain omaan piikkiin.
Moni keskituloisens elää vaatimattomasti ja kuvittelee, että se on köyhälle sama. On ihan eri asia olla haluamatta jotain, kun siihen on varaa. Esim.harrastus.Nyt on pyörävarkaan sesonki.
Poliiseila ei oo aikaa eikä mielenkiintoa tutkia varkauksia.
Laita pipa syvälle päähän ja laita vahinko kiertämään.
Pölli jostain pihalta hyvä peruspyörä lapsellesi.
Ole oman elämäsi sankariRANGAISTUSTA EI TUKE; KOSKA tässä esimerkki
Jos vaadit rangaistusta tai edes jotain korvausta esim. rikotusta lukosta, ja jos tekijä saadaan kiinni, joudut lähes 100 % todennäköisyydellä oikeuteen todistamaan. Tämä tuli todettua itse aikanaan, kun pyörä oli taloyhtiön pyörävarastosta lähtenyt talven aikana jonkun narkkarin matkaan. Pyörä löytyi ja tekijä saatiin kiinni, mutta koska oli tyhmänä nuorena tyttönä poliisin ympäripuhumiseen mennyt ja vaatinut rangaistusta (fiksummat tätä eivät ilmeisesti tee, kun tietävät, mitä seuraa, mutta hätääntynyt tyttö oli helppo puhua ympäri, kun haluttiin joku pakottaa todistajaksi oikeuteen - kiitos vain kyseiselle poliisisedälle), sain seuraavaksi ihan henkilökohtaisesti ovelle tuotuna haasteen oikeuteen todistamaan. Mukana kaikki pakolliset ukaasti siitä, minkä rangaistuksen saan, jos en paikalle tule.
Siinä sa aika moneen paikkaan soittaa ja selittää, että a) minulla ei ole aavistustakaan, kuka pyöräni on varastanut, b) minä en edes tiedä, koska se on varastettu, c) en pysty mitään oikeasti merkityksellistä tietoa asiasta antamaan ja d) en todellakaan halua kyseiselle narkkarille, jolla mitä ilmeisimmin on jotain kautta avain taloyhtiömme yleisiin tiloihin (ei murtojälkiä kellarissa), naamaani ja nimeäni näyttää, etten elä loppuikääni pelossa. Lopulta yksi syyttäjän edustaja sääli minua sen verran, että myöntyi siihen, että mikäli vedän korvaus- ja rangaistusvaatimukseni pois, hän voi nyt "tällä kertaa merkitä tänne, ettei minun kuulemiseni oikeudessa ole välttämätöntä".
Sinänsä ymmärrän, että haluavat ja tarvitsevat jotain ja jonkun, minkä avulla näitä tyyppejä tuomita edes johonkin rangaitukseen, mutta jotain on pielessä kyllä tuossa oikeusjärjestelmässä, jos rangaistukseen ei riitä, että ovat löytäneet ne varastetut tavarat kyseisen tyypin hallusta, vaan pitää yrittää pakottaa todistajaksi ihminen, joka ei oikeasti pysty antamaan mitään lisätieto asiaan.
Eli rangaistusta ei tule?
No mun kohdalla esim se ettei ole varaa lääkkeisiin. Ostan kerran kuukaudessa jotain että selviän edes jotenkin. Tänään oli pakko käydä apteekissa kuukausien tauon jälkeen ja lasku oli 55€! 3 päivän ruokarahat meidän perheessä.
Tai lääkäriin - gynellä pitäisi käydä ja silmälasitkin on jo 3v vanhat ja näkö muuttunut huomattavasti.
Teinin 1. lukiovuoteen on mennyt jo 2000€, se on meidän muista käyttörahoista pois. Esim vaatteista, kampaamokäynneistä (niitäkin 1x vuodessa/hlö) jne.
Teinin salikortista emme tingi, se on kuitenkin hänen terveytensä kannalta tärkeää. Pakollinen autoni on kohta maksettu, onneksi. Sitten myyn sen, ostan halvemman ja välirahalla sitten maksetaan seuraavan talven kuluja + lukiomaksuja.
Ja me ollaan ihan keskituloisia, ei edes niitä köyhimpiä! Tai mies on, minulla sairauden takia 1/2 eläke eikä muuta tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toppakengät.
Kun olisi kunnon kenkiä joita kierrätetään kun käyvät pieniksi, voi ne desinfioida välillä.
Vastaus: oikea köyhyys on vilua ja nälkää, kurjuutta voi olla varakkaillakin.
Suomessa ei kirppareille viedä paljon mitään enää koska kaikki ovat pakotettuja käyttämään kaikki tavarat loppuun asti jolloin köyhälle ei jää edes käytettyjä vaatteita ja jalkineita.
Rikkaat myy nettikirppiksillä laatujalkineitaan puoleen hintaan
Esim täysin käyttämättömät UGGit nyt 150Eur ..uutena 290
kukaan ei myy enää mitään halvalla:(
Vierailija kirjoitti:
Minun järkeeni ei käy se, että palkallaan elävät vanhemmat valitsevat lastensa harrastukset sen mukaan mistä lapset ovat kiinnostuneita JA sen mukaan mihin perheellä on varaa.
Sen sijaan sosiaalituilla elävien perheiden lasten pitäisi saada valita harrastukset vapaasti, kustannuksista välittämättä.
Muistattehan tämän perheenäidin, joka valitti miten asumisen jälkeen jää käteen vain 2700 euroa (kaikki tukia) ja mihinkään ei ole varaa. Ja kuinka ollakaan 2 lasta harrasti ratsastusta.
Kaikkein suurimmat haukut saa kuitenkin se tukien varassa oleva perhe, jonka lapsi ei harrasta mitään. Ei se, kuka harrastaa ratsastusta sossun piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, kun on täysin riippuvainen toisista. Mulla oli kaikki hyvin, toinen maisterintutkinto väitöstä vaille valmis, kun sairastuin. Sairaus ja kipu kestivät pitkään, piti opetella kävelemään ja kirjoittamaan uudelleen. Ei tarvinne sanoa, että opinnot hieman venähtivät, ja työnhaku on astetta haastavampaa. Koska minkäänlaista rahallista tukea en saa mistään (en kuulu Suomen tai minkään muunkaan valtion sosiaaliturvan piiriin), iski ns. jälkitautina aivan täysin lamaannuttava ahdistushäiriö ja masennus. Apua en saa, koska julkisen terveydenhuollon puolella on vuosien jonot ja yksityinen maksaa maltaita. Tilillä on ollut pari vuotta kirjaimellisesti nolla euroa (jos ei lasketa sitä n. -30 000€ opintolainaa). Mies on maksanut kaikki elämisen kustannukset viimeiset pari vuotta ja sen myötä ihan ymmärrettävästi katkeroitunut. Elämä on kuin joku Leevi and the Leavingsin biisi. Tästä suosta on hirveän vaikeaa rämpiä ylös.
Köyhyys on sitä, kun ei itse pysty päättämään yhtään mistään.
Maisterintutkintoon ei väitellä. Tarkista faktat ennenkuin alat sepittää satuja...
Aika jännä, että joku saa (tarkoitushakuisesti? ) laskettua noin. Itse käytännössä olen huomannut toisin.
Ja aika iso haarukka on 800€-2600€ välillä. Miten se voi pysyä koko matkalla kannattamattomana? Jos en tienaisi netto 1400 niin saisin tuista vähemmän käyttööni. Se on fakta.