Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?

Osalle ihmisistä kaikki tekeminen mikä ei maksa, on ankeaa.

Minustakin ulkona luonnossa liikkuminen on kaikkea muuta kun ankeaa. Siellä halveksitussa partiossa/seurakunnassa tehdään retkiä ja matkoja, ei toki viiden tähden hotelleihin.

Ja tavata kaveita, käydä uimassa, käydä grillaamassa kodalla. Uiminen oli ihan parasta.

Nykyään kai pitää olla Netflix ja matka Orlandon Disney-Worldiin, vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä ei oo varaa ruokaan ei edes kirpparivaatteisiin. En usko koska jos et oo töissä saat perustyökkärirahaa, asumistukea, stadissa Hursti jakaa ruokakasseja ja kai seurakunnastakin jotain saa. 

Aika usein ne köyhät kuitenkin ovat ylipainoisia. Veden juominen lie lihottanut, kun ei kerran ole varaa ruokaan.

Ei sitten tullut yhtään budjettia, josta näkisi miten ei ole kerta vuoteen lapsen luokkaretkeen laittaa 5 e. En kyllä odottanutkaan, yhdessäkään köyhyysvalituksessa ei koskaan ole mukana budjettia.

Olen kerran muinoin antanut johonkin ketjuun tarkan budjetin. Ei tuohon sen suurempaa matematiikkaa tarvitse kuin se että asumisen ja elämisen kulut ylittävät tuet. - Kiviä heiteltiin tyypillisesti lapsimäärästä, "Steriloi itsesi ja jälkiabortoi lapsesi" (sen verran lapsiperhe vihaa täynnä oleva palsta). --Toinen oli oman asunnon lyhennys mikä sai ihmisten vihan nousemaan. 500€ kk lyhennystä vanhasta talosta jonka arvo oli ostettaessa n. 100 000€. Kaikinpuolin hyvä talo ja taloudellisesti järkevä valinta sillä tuohon hintaan ei asuta vuokralla ja tulevaisuudessa voikin olla että asunto olisi velaton. Eihän se todellakaan paranna taloustilannetta jos muutamme vuokralle ja 700- 800€ menee vuokraan. Mutta köyhä ei saisi omistaa mitään.

- Auto, tämä oli palstan mukaan myös turha, ja pitäisi myydä talon kanssa pois ja muuttaa kaupunkiin jossa työ. (Eikä huomioida että kaupungissa sitä vasta kalliit vuokrat onkin) eikä ne bussiliputkaan ilmaisia ole.

- Ja viimeinen mihin takerruttiin oli se että kun emme hae/saa toimeentulotukea niin omaa typeryyttä eikä oikeasti voida olla köyhiä koska oikea köyhä myisi kaiken omaisuuden ja siirtyisi toimeentulotuen piiriin. En ala tänne sitä erittelemään miksi emme hae/saa. Aika moni on sen tuen ulkopuolella vaikka tulot ovat pienemmät kuin raja.

Tämä palsta ei ole mikään talousneuvojien kohtaamispalsta. Tästäkin ketjusta huomaa että hyvin moni sinun lisäksesi ei tosiaan voi ymmärtää sitä että jos budjetti paukkuu jo useamman kk monta sataa miinukselle, rahaa ei vain ole. Ei haluta ymmärtää että tuo 5€/vuoteen ei tosiaan ole ainoa kulu jota lapsiperheessä tulee. KAIKKI YLIMÄÄRÄINEN on karsittava. Kaikki.

Täällä joku heitti että Tokmannista saa croksit 2€:lla. Meillä on ensi viikolla lapsella koulussa maastojuoksukisat eikä lapsella ole lenkkareita. Täällä eilen mietittiin jääkö lapsi kokonaan pois koulusta ja pitää "sairaspäivän" vai saadaanko jostakin hankittua ne lenkkarit ennen tuota? Nämä on oikeita ongelmia joillekin.

Tai kun koulu järjestää laskettelu/kylpyläretken joka vuosi. Täällä puhutaan että kai köyhät ymmärtää etteivät voi harrastaa samoja harrastuksia kuin hyvätuloiset? Tottakai ymmärretään ja kotonahan tuo menisi, mutta kun koulussa kerrotaan retkestä ja jaetaan laput, käsketään käyttää kotona ja kysyä ketkä lähtee? Lapset puhuvat keskenään ketkä menee ja millä porukalla. Siinä on todella surkea homma jokaikinen vuosi tuoda se pettymys lapselle. Vajaa 10% oppilaista jää koululle hiihtämään. Tässä tuodaan se eriarvoisuus taas lasten elämään vaikka meillä ei olisi mitään tarvetta harrastaa laskettelua.

Kun ei ole rahaa, sitä leikataan kaikesta mistä voi. Ruokaan jää mitä jää ja loput haetaan leipäjonosta. Ei sähköstä, vedestä ja asumisesta enää säästä. Vakuutuksia ei ole mitään turhia (koti, auto) edes irtaimistoa ei ole vakuutettu lapsista puhumattakaan. Kaikki on ylhäällä ja monta vuotta sitten jo katsittu kaikki mistä karsia voi. Tuloja täytyisi saada lisää. Sen verran ollaan tässä tuloja ja menoja pyöritelty että olemme varmasti menot karsittu jo minimiin. Kokoaikainen oikea työ olisi ainoa ulospääsy tästä. Edes toiselle. Tällä hetkellä koko perheeseen tulee palkkatuloa nettona 1020€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä ei oo varaa ruokaan ei edes kirpparivaatteisiin. En usko koska jos et oo töissä saat perustyökkärirahaa, asumistukea, stadissa Hursti jakaa ruokakasseja ja kai seurakunnastakin jotain saa. 

Aika usein ne köyhät kuitenkin ovat ylipainoisia. Veden juominen lie lihottanut, kun ei kerran ole varaa ruokaan.

Ei sitten tullut yhtään budjettia, josta näkisi miten ei ole kerta vuoteen lapsen luokkaretkeen laittaa 5 e. En kyllä odottanutkaan, yhdessäkään köyhyysvalituksessa ei koskaan ole mukana budjettia.

Olen kerran muinoin antanut johonkin ketjuun tarkan budjetin. Ei tuohon sen suurempaa matematiikkaa tarvitse kuin se että asumisen ja elämisen kulut ylittävät tuet. - Kiviä heiteltiin tyypillisesti lapsimäärästä, "Steriloi itsesi ja jälkiabortoi lapsesi" (sen verran lapsiperhe vihaa täynnä oleva palsta). --Toinen oli oman asunnon lyhennys mikä sai ihmisten vihan nousemaan. 500€ kk lyhennystä vanhasta talosta jonka arvo oli ostettaessa n. 100 000€. Kaikinpuolin hyvä talo ja taloudellisesti järkevä valinta sillä tuohon hintaan ei asuta vuokralla ja tulevaisuudessa voikin olla että asunto olisi velaton. Eihän se todellakaan paranna taloustilannetta jos muutamme vuokralle ja 700- 800€ menee vuokraan. Mutta köyhä ei saisi omistaa mitään.

- Auto, tämä oli palstan mukaan myös turha, ja pitäisi myydä talon kanssa pois ja muuttaa kaupunkiin jossa työ. (Eikä huomioida että kaupungissa sitä vasta kalliit vuokrat onkin) eikä ne bussiliputkaan ilmaisia ole.

- Ja viimeinen mihin takerruttiin oli se että kun emme hae/saa toimeentulotukea niin omaa typeryyttä eikä oikeasti voida olla köyhiä koska oikea köyhä myisi kaiken omaisuuden ja siirtyisi toimeentulotuen piiriin. En ala tänne sitä erittelemään miksi emme hae/saa. Aika moni on sen tuen ulkopuolella vaikka tulot ovat pienemmät kuin raja.

Tämä palsta ei ole mikään talousneuvojien kohtaamispalsta. Tästäkin ketjusta huomaa että hyvin moni sinun lisäksesi ei tosiaan voi ymmärtää sitä että jos budjetti paukkuu jo useamman kk monta sataa miinukselle, rahaa ei vain ole. Ei haluta ymmärtää että tuo 5€/vuoteen ei tosiaan ole ainoa kulu jota lapsiperheessä tulee. KAIKKI YLIMÄÄRÄINEN on karsittava. Kaikki.

Täällä joku heitti että Tokmannista saa croksit 2€:lla. Meillä on ensi viikolla lapsella koulussa maastojuoksukisat eikä lapsella ole lenkkareita. Täällä eilen mietittiin jääkö lapsi kokonaan pois koulusta ja pitää "sairaspäivän" vai saadaanko jostakin hankittua ne lenkkarit ennen tuota? Nämä on oikeita ongelmia joillekin.

Tai kun koulu järjestää laskettelu/kylpyläretken joka vuosi. Täällä puhutaan että kai köyhät ymmärtää etteivät voi harrastaa samoja harrastuksia kuin hyvätuloiset? Tottakai ymmärretään ja kotonahan tuo menisi, mutta kun koulussa kerrotaan retkestä ja jaetaan laput, käsketään käyttää kotona ja kysyä ketkä lähtee? Lapset puhuvat keskenään ketkä menee ja millä porukalla. Siinä on todella surkea homma jokaikinen vuosi tuoda se pettymys lapselle. Vajaa 10% oppilaista jää koululle hiihtämään. Tässä tuodaan se eriarvoisuus taas lasten elämään vaikka meillä ei olisi mitään tarvetta harrastaa laskettelua.

Kun ei ole rahaa, sitä leikataan kaikesta mistä voi. Ruokaan jää mitä jää ja loput haetaan leipäjonosta. Ei sähköstä, vedestä ja asumisesta enää säästä. Vakuutuksia ei ole mitään turhia (koti, auto) edes irtaimistoa ei ole vakuutettu lapsista puhumattakaan. Kaikki on ylhäällä ja monta vuotta sitten jo katsittu kaikki mistä karsia voi. Tuloja täytyisi saada lisää. Sen verran ollaan tässä tuloja ja menoja pyöritelty että olemme varmasti menot karsittu jo minimiin. Kokoaikainen oikea työ olisi ainoa ulospääsy tästä. Edes toiselle. Tällä hetkellä koko perheeseen tulee palkkatuloa nettona 1020€.

Minua harmittaa myös, että saadakseen "sossutukea" ei saa omistaa lähes yhtään mitään.

Tämän vuoksi on paljon perheitä, jotka joutuvat elämään sossutukiperhettä paljon pienemmällä tulolla. Se, jos mikä, on ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Osalla varmasti kyse on huonosta elämän- ja taloudenhallinnasta noin ylipäätään. Silloin kun rahaa saadaan, se laitetaan haisemaan samantien eikä ajatella asioita edes kuukauden päähän. Mutta esimerkiksi huvipuistokäynnit on ihan järjettömän hintaisia, ei ole mikään pikkujuttu säästää siihen. Vaikka laittaisit joka kuukausi 20€ syrjään sitä varten, se ei välttämättä riitä. Esimerkiksi Lintsin lippu yhdelle hengelle maksaa 42€, matka huvipuistoon maksaa ja jotain pitää päivän aikana syödä.

Me asumme Helsingissä, otan aina omat eväät mukaan mutta silti päivä Lintsillä kolmen lapsen kanssa maksaa noin 150€. Aikuisille ei ostetan rannekkeita ja matkat julkisilla.

Tämä nyt yhtenä pienenä esimerkkinä, mutta en yhtään väheksyisi, jos jollain ei oikeasti ole varaa edes kerran vuodessa.

Miljoonativoli on ilmainen huvipuisto, joten jos huvipuisto on lapsiperheille pakollinen ja ilman sitä on kurja köyhä, niin kannattaa mennä Onnibussilla tai junalla sinne. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pensku kirjoitti:

Sitten jos esimerkiksi toimeentulotuesta säästämällä pystyy rahoittamaan jonkin harrastuksen itselleen, niin vähän nihkeetä on ihmisten suhtautuminen siihenkin. Harva sanoo että osaan käsitellä rahaa, jos onnistun esimerkiksi säästämään itselleni auton ja vähän bensoihinkin toimeentulotuesta. On muuten absurdi tilanne muutenkin sellainen, toimeentulotukea hakiessa ei saisi olla omaisuutta, mutta entä jos hankkii sen omaisuuden toimeentulotuella? Itse olen tehnyt näin, enkä koe tehneeni mitään väärää. Olen elänyt toimeentulotuella 28 vuotta enemmän tai vähemmän, se ei ole minulle mikään väliaikainen tukimuoto vaan koko elämä, koko elämäni kestävä tulo. Esimerkiksi ajatus, etten saisi koko elämäni aikana hankkia autoa, on minulle täysin absurdi sekä kohtuuton. Sehän olisi kuin eläisi jossain kommunismissa. Kyllä tuista säästöön jää, jos osaa elää ja on pienet kulut, lapseton, halpa kämppä, jne.

Tätä on köyhyys, tällaisia kysymyksiä jatkuvasti.

Toimeentulotukihakemuksessa kysytään joka kerta, onko minulla auto. Joudun valehtelemaan jokaista hakemustani täyttäessä, koska ei se Kelan parikymppinen opiskelija ymmärtäisi yhtään mitään, lukisi vain pykäliä. Se, mitä minä hankin säästämällä enkä pimeillä tuloilla, ei kuulu kellekään. Tervetuloa köyhyyteen.

Tuolla ylempän joku kyseli, että mitä tuon yo. kirjoittaja on sitten tehnyt koko elämänsä. Miksi kukaan haluaisi elää koko elämänsä tt-tuella?

En siis ole tuo kirjoittaja, mutta tilannehan on nyt oikeasti se, ettei nykysysteemissä palkallisia töitä enää koskaan riitä kaikille. Poliitikot eivät vain tunnu haluavan keskustella asiasta.

Kun Suomessa on työttöminä dippainsseja ja tohtoreita, joiden työllisyystilanne kuitenin globaalisti on vielä hyvä, niin jotain on pahasti vialla. Yksi syy saattaa olla, että oikeistovetoisten hallitusten aikana on Suomesta viety satoja miljoonia pääomaa veroparatiiseihin ja se kaikki on pois maan taloudesta. 

Nyt uuden hallituksen aikana nähdään, onko näin ja alkaako tilanne korjaantua. Jos ei, Suomi on finito.

Yksi syy on tähän on se,ettei kaikki työt kelpaa,kun ei oo pakko,tulee toimeen muutenkin, helposti siitä tulee elämän tapa.

Jep. Sitten kun siellä kotona on oltu 5 v, ei olla enää työkykyisiä, työelämä on mennyt eteenpäin. Eipä sellaista kukaan kyllä palkkaakaan.

Ei ymmärretä, että paskaduunista voi vaihtaa parempaan, mutta pitkäaikaistyötön on ja pysyy kortistossa.

On tuossa tottakin, mutta ikävä kyllä on myös niin, että paskaduunista pääsee erittäin usein korkeintaan muihin paskaduuneihin, jollei kouluttaudu lisää.

Mua suorastaan veetuttaa tuo paskaduuneista puhuminen! Jokainen työ on tärkeää. Ylimielinen asenne ihmisiltä joilla ei useinkaan ole minkäälaista koulutusta. Heti pitäis päästä suurille palkoille ja mielellää ei tarvis tehdä oikein mitään. Malli,että saman toimeentulon saa kotona makaamalla tekee ihmisestä valikoivan jolla on varaa luokitella joku työ paskaduuniksi. Sitten kitistään jottei oo varaa siihen ja tuohon, elintaso pitäis olla sama, kuin työssä käyvillä, niilläkin jotka jaksaa lähtee siihen paskaduuniinkin. Eräille vaan on tärkeää elättää itse itsensä ja kustantaa omat menonsa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1966. Kun olin lapsi, isäni oli opettaja ja äitini pankkivirkailija. Ihan siis suhteellisen hyvin toimeentuleva perhe. Kerran kävimme ulkomaanmatkalla - Saksassa. Majoituimme ystäväperheiden luona. Siinäpä ne matkailut ulkomaille sitten olikin.

Ruotsinlaivalle menin ensimmäisen kerran mieheni kanssa suunnilleen parikymppisenä. Viro ei vielä ollut uudelleenitsenäistynyt.

Leffassa en käynyt lapsena koskaan. Ensimmäinen kerta lienee ollut teini-iässä.

Lasten vaatteet, kengät ja muut kamppeet kiersi itsestäänselvästi isommilta pienemmille ja perheestä toiseen suvussa ja ystäväperheiden kesken. Harrastukset olivat ilmaisia ja omaehtoisia - en käynyt missään ohjatussa säännöllisessä maksullisesta harrastuksessa eikä sellaisia juuri ollut tarjollakaan paitsi joku pianonsoitto. Kavereiden kanssa oltiin enimmäkseen ulkona. Kesällä kasvoi melkein evät, kun uitiin niin paljon. Ajeltiin pyörillä, käytiin urheilukentällä harjoittelemassa, pelattiin milloin mitäkin ulkopeliä ja sisällä lautapelejä. Talvella hiihdettiin ja luisteltiin ja laskettiin pulkalla. Luin paljon. Kaikki kaveritkin lukivat. Kirjasto oli kovassa käytössä.

Syömässä jossain ravintolassa tai "baarissa" käytiin vain matkalla, siis vaikka kun ajettiin jonnekin kaukana asuvien sukulaisten luokse tai jos kerran vuodessa käytiin ihan jossain kaupungissa peräti.

Ei elämä tuntunut köyhältä, se oli ihan tavallista ja hyvää elämää.

Nykyään ei riitä mikään. Köyhillekään.

Jep, vielä 1980-luvulla tuo oli ihan normaalia elämää, ei mitään köyhyyttä. Nyt tuo muka sitten on äärimmäistä köyhyyttä.

Kun elintaso nousee, nousee myös suhteellinen köyhyyskin. Olen syntynyt 1961 ja lapsuudessani esimerkiksi puhelin oli vielä aika ylellisyyttä. Vaan ei ollut enää 1980-luvulla eikä varsinkaan 1990-luvulla. Vielä 1970-luvulla väritelkkari oli aika ylellisyyttä, mutta ei enää 1990-luvulla eikä varsinkaan 2000-luvulla. 1950-luvulla ulkovessa oli ihan normaalia, mutta jo 1980-luvulla se oli merkki köyhyydestä. Ei siis voi verrata menneisiin vuosikymmeniin vaan on verrattava tähän päivään ja siihen, mitä ihmisillä nyt keskimäärin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?

Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?

Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.

Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.

Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.

Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.

Kyllä se lapselle on varmasti iso juttu, jos hänellä ei sitä 5e jätskirahaa ole, kun muilla on :( Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä ei oo varaa ruokaan ei edes kirpparivaatteisiin. En usko koska jos et oo töissä saat perustyökkärirahaa, asumistukea, stadissa Hursti jakaa ruokakasseja ja kai seurakunnastakin jotain saa. 

Aika usein ne köyhät kuitenkin ovat ylipainoisia. Veden juominen lie lihottanut, kun ei kerran ole varaa ruokaan.

Ei sitten tullut yhtään budjettia, josta näkisi miten ei ole kerta vuoteen lapsen luokkaretkeen laittaa 5 e. En kyllä odottanutkaan, yhdessäkään köyhyysvalituksessa ei koskaan ole mukana budjettia.

Olen kerran muinoin antanut johonkin ketjuun tarkan budjetin. Ei tuohon sen suurempaa matematiikkaa tarvitse kuin se että asumisen ja elämisen kulut ylittävät tuet. - Kiviä heiteltiin tyypillisesti lapsimäärästä, "Steriloi itsesi ja jälkiabortoi lapsesi" (sen verran lapsiperhe vihaa täynnä oleva palsta). --Toinen oli oman asunnon lyhennys mikä sai ihmisten vihan nousemaan. 500€ kk lyhennystä vanhasta talosta jonka arvo oli ostettaessa n. 100 000€. Kaikinpuolin hyvä talo ja taloudellisesti järkevä valinta sillä tuohon hintaan ei asuta vuokralla ja tulevaisuudessa voikin olla että asunto olisi velaton. Eihän se todellakaan paranna taloustilannetta jos muutamme vuokralle ja 700- 800€ menee vuokraan. Mutta köyhä ei saisi omistaa mitään.

- Auto, tämä oli palstan mukaan myös turha, ja pitäisi myydä talon kanssa pois ja muuttaa kaupunkiin jossa työ. (Eikä huomioida että kaupungissa sitä vasta kalliit vuokrat onkin) eikä ne bussiliputkaan ilmaisia ole.

- Ja viimeinen mihin takerruttiin oli se että kun emme hae/saa toimeentulotukea niin omaa typeryyttä eikä oikeasti voida olla köyhiä koska oikea köyhä myisi kaiken omaisuuden ja siirtyisi toimeentulotuen piiriin. En ala tänne sitä erittelemään miksi emme hae/saa. Aika moni on sen tuen ulkopuolella vaikka tulot ovat pienemmät kuin raja.

Tämä palsta ei ole mikään talousneuvojien kohtaamispalsta. Tästäkin ketjusta huomaa että hyvin moni sinun lisäksesi ei tosiaan voi ymmärtää sitä että jos budjetti paukkuu jo useamman kk monta sataa miinukselle, rahaa ei vain ole. Ei haluta ymmärtää että tuo 5€/vuoteen ei tosiaan ole ainoa kulu jota lapsiperheessä tulee. KAIKKI YLIMÄÄRÄINEN on karsittava. Kaikki.

Täällä joku heitti että Tokmannista saa croksit 2€:lla. Meillä on ensi viikolla lapsella koulussa maastojuoksukisat eikä lapsella ole lenkkareita. Täällä eilen mietittiin jääkö lapsi kokonaan pois koulusta ja pitää "sairaspäivän" vai saadaanko jostakin hankittua ne lenkkarit ennen tuota? Nämä on oikeita ongelmia joillekin.

Tai kun koulu järjestää laskettelu/kylpyläretken joka vuosi. Täällä puhutaan että kai köyhät ymmärtää etteivät voi harrastaa samoja harrastuksia kuin hyvätuloiset? Tottakai ymmärretään ja kotonahan tuo menisi, mutta kun koulussa kerrotaan retkestä ja jaetaan laput, käsketään käyttää kotona ja kysyä ketkä lähtee? Lapset puhuvat keskenään ketkä menee ja millä porukalla. Siinä on todella surkea homma jokaikinen vuosi tuoda se pettymys lapselle. Vajaa 10% oppilaista jää koululle hiihtämään. Tässä tuodaan se eriarvoisuus taas lasten elämään vaikka meillä ei olisi mitään tarvetta harrastaa laskettelua.

Kun ei ole rahaa, sitä leikataan kaikesta mistä voi. Ruokaan jää mitä jää ja loput haetaan leipäjonosta. Ei sähköstä, vedestä ja asumisesta enää säästä. Vakuutuksia ei ole mitään turhia (koti, auto) edes irtaimistoa ei ole vakuutettu lapsista puhumattakaan. Kaikki on ylhäällä ja monta vuotta sitten jo katsittu kaikki mistä karsia voi. Tuloja täytyisi saada lisää. Sen verran ollaan tässä tuloja ja menoja pyöritelty että olemme varmasti menot karsittu jo minimiin. Kokoaikainen oikea työ olisi ainoa ulospääsy tästä. Edes toiselle. Tällä hetkellä koko perheeseen tulee palkkatuloa nettona 1020€.

Minua harmittaa myös, että saadakseen "sossutukea" ei saa omistaa lähes yhtään mitään.

Tämän vuoksi on paljon perheitä, jotka joutuvat elämään sossutukiperhettä paljon pienemmällä tulolla. Se, jos mikä, on ahdistavaa.

Kyllä, ne jotka saavat tt-tukea ovat taloudellisesti tosi onnekkaassa asemassa. Moni elää huomattavasti alhaisemmilla tuloilla. Tätä ei useimmat tajua vaan aina toitotetaan että kyllä sossu maksaa. Ja ne jotka sieltä rahaa saavat, luulevat vielä olevansa kaikkein pienituloisimpia!

Vierailija kirjoitti:

Todellinen köyhyys on ihan muualla kuin Suomessa. Suhteellista köyhyyttä taas on se, jos Suomen kaltaisessa maassa perustarpeiden täyttäminen (ruoka, hygienia, vaatteet, terveyshuolto, lääkkeet, asunto jne.) on vaakalaudalla tai ei onnistu. Mikä tahansa suurempi yllätysmeno - kodinkoneen hajoaminen tai vaikka sairastuminen - kaataa koko korttitalon. Näin elää moni pieni palkkainen tai työtön, omaishoitaja, sairas, eläkeläinen, opiskelija (jne.) Suomessa.

Kerrotko mikä kodinkone on elintärkeä ja täytyy ostaa uusi saman tien? Itse olen ihmetellyt tätä samaa lausetta jokaisessa köyhyyskeskustelussa, ”astianpesukone hajosi yllättäen ja heti piti ostaa uusi”. Astiat voi myös tiskata ja suuressa osassa kerrostaloja on vielä jäljellä pyykkitupia. Asuin opiskeluaikana taloyhtiössä jonka omisti säätiö (itse asuin opiskelija-asunnossa) ja se oli nimenomaan vähävaraisille perheille ym. Tarkoitettu kun vuokra oli ainoastaan todellisten kulujen mukainen eikä säätiö tuottanut voittoa. Pesutuvassa oli aina tilaa, tuntui että siellä kävi vain minä ja muutama muu eli oletan että suurimmalla osalla oli oma pyykinpesukone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1966. Kun olin lapsi, isäni oli opettaja ja äitini pankkivirkailija. Ihan siis suhteellisen hyvin toimeentuleva perhe. Kerran kävimme ulkomaanmatkalla - Saksassa. Majoituimme ystäväperheiden luona. Siinäpä ne matkailut ulkomaille sitten olikin.

Ruotsinlaivalle menin ensimmäisen kerran mieheni kanssa suunnilleen parikymppisenä. Viro ei vielä ollut uudelleenitsenäistynyt.

Leffassa en käynyt lapsena koskaan. Ensimmäinen kerta lienee ollut teini-iässä.

Lasten vaatteet, kengät ja muut kamppeet kiersi itsestäänselvästi isommilta pienemmille ja perheestä toiseen suvussa ja ystäväperheiden kesken. Harrastukset olivat ilmaisia ja omaehtoisia - en käynyt missään ohjatussa säännöllisessä maksullisesta harrastuksessa eikä sellaisia juuri ollut tarjollakaan paitsi joku pianonsoitto. Kavereiden kanssa oltiin enimmäkseen ulkona. Kesällä kasvoi melkein evät, kun uitiin niin paljon. Ajeltiin pyörillä, käytiin urheilukentällä harjoittelemassa, pelattiin milloin mitäkin ulkopeliä ja sisällä lautapelejä. Talvella hiihdettiin ja luisteltiin ja laskettiin pulkalla. Luin paljon. Kaikki kaveritkin lukivat. Kirjasto oli kovassa käytössä.

Syömässä jossain ravintolassa tai "baarissa" käytiin vain matkalla, siis vaikka kun ajettiin jonnekin kaukana asuvien sukulaisten luokse tai jos kerran vuodessa käytiin ihan jossain kaupungissa peräti.

Ei elämä tuntunut köyhältä, se oli ihan tavallista ja hyvää elämää.

Nykyään ei riitä mikään. Köyhillekään.

Jep, vielä 1980-luvulla tuo oli ihan normaalia elämää, ei mitään köyhyyttä. Nyt tuo muka sitten on äärimmäistä köyhyyttä.

Niin, ja 1940 luvulla tuo olisi ollut suorastaan ylellisyyttä. Lapset saivat vain olla koko kesän eikä tarvinnut osallistua töihin ja ruokaakin ilmeisesti perheellä oli. Kaikki on niin suhteellista ja ja ajat muuttuu.

Olen syntynyt 1977 ja kyllä 90-luvulla jo matkusteltiin. Ruotsinlaivalla käynti oli aika tavallista ja Euroopassakin monet matkustelivat. Kaukomatkoja ei juuri tehty ja toki matkustelu muutenkin oli vähäisempää kuin nykyisin mutta ei se mitään harvinaistakaan ollut. Maksullisia harrastuksia oli hyvin monilla ja leffassa käynti oli tavallista.

Jos nykykoululaisen kaikki kaverit viettävät kesänsä siinä kotosalla niin eipä se köyhäkään lapsi ehkä osaa muuta kaivata. Mutta kyllä se lapsi vaan tuntee ulkopuolisuutta jos perheellä ei koskaan ole varaa mihinkään muuhun kuin perusarkeen. Tai jos niitä kavereita ei esim kesäisin ole, koska kaikki muut on jossain maksullisilla leireillä tai perheen kanssa lomailemassa. Tai jo pelkästään sekin saa lapsen tuntemaan itsensä huonommaksi, jos ei ole varaa lähteä kavereiden kanssa jätskille tai maauimalaan. Yksin ja ulkopuoliseksihan se lapsi jää.

Kyse ei ole mistään 5€ kertamaksusta vaan siitä, että niitä pieniä maksuja on koko ajan. Kohtuullisesti toimeentuleva ei edes huomaa, että joka viikko jostain satelee rahapyyntöjä. Milloin koululle tarvitaan muutama euro retkirahaa, myyjäisiin pitäisi leipoa, lapsi haluaisi uimaan kavereiden kanssa, toisella lapsella olisi kaverisynttärit.

Mistään absoluuttisesta köyhyydestä ei ole kyse, mutta suhteellinen köyhyys on valitettavan yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pensku kirjoitti:

Sitten jos esimerkiksi toimeentulotuesta säästämällä pystyy rahoittamaan jonkin harrastuksen itselleen, niin vähän nihkeetä on ihmisten suhtautuminen siihenkin. Harva sanoo että osaan käsitellä rahaa, jos onnistun esimerkiksi säästämään itselleni auton ja vähän bensoihinkin toimeentulotuesta. On muuten absurdi tilanne muutenkin sellainen, toimeentulotukea hakiessa ei saisi olla omaisuutta, mutta entä jos hankkii sen omaisuuden toimeentulotuella? Itse olen tehnyt näin, enkä koe tehneeni mitään väärää. Olen elänyt toimeentulotuella 28 vuotta enemmän tai vähemmän, se ei ole minulle mikään väliaikainen tukimuoto vaan koko elämä, koko elämäni kestävä tulo. Esimerkiksi ajatus, etten saisi koko elämäni aikana hankkia autoa, on minulle täysin absurdi sekä kohtuuton. Sehän olisi kuin eläisi jossain kommunismissa. Kyllä tuista säästöön jää, jos osaa elää ja on pienet kulut, lapseton, halpa kämppä, jne.

Tätä on köyhyys, tällaisia kysymyksiä jatkuvasti.

Toimeentulotukihakemuksessa kysytään joka kerta, onko minulla auto. Joudun valehtelemaan jokaista hakemustani täyttäessä, koska ei se Kelan parikymppinen opiskelija ymmärtäisi yhtään mitään, lukisi vain pykäliä. Se, mitä minä hankin säästämällä enkä pimeillä tuloilla, ei kuulu kellekään. Tervetuloa köyhyyteen.

Tuolla ylempän joku kyseli, että mitä tuon yo. kirjoittaja on sitten tehnyt koko elämänsä. Miksi kukaan haluaisi elää koko elämänsä tt-tuella?

En siis ole tuo kirjoittaja, mutta tilannehan on nyt oikeasti se, ettei nykysysteemissä palkallisia töitä enää koskaan riitä kaikille. Poliitikot eivät vain tunnu haluavan keskustella asiasta.

Kun Suomessa on työttöminä dippainsseja ja tohtoreita, joiden työllisyystilanne kuitenin globaalisti on vielä hyvä, niin jotain on pahasti vialla. Yksi syy saattaa olla, että oikeistovetoisten hallitusten aikana on Suomesta viety satoja miljoonia pääomaa veroparatiiseihin ja se kaikki on pois maan taloudesta. 

Nyt uuden hallituksen aikana nähdään, onko näin ja alkaako tilanne korjaantua. Jos ei, Suomi on finito.

Yksi syy on tähän on se,ettei kaikki työt kelpaa,kun ei oo pakko,tulee toimeen muutenkin, helposti siitä tulee elämän tapa.

Jep. Sitten kun siellä kotona on oltu 5 v, ei olla enää työkykyisiä, työelämä on mennyt eteenpäin. Eipä sellaista kukaan kyllä palkkaakaan.

Ei ymmärretä, että paskaduunista voi vaihtaa parempaan, mutta pitkäaikaistyötön on ja pysyy kortistossa.

On tuossa tottakin, mutta ikävä kyllä on myös niin, että paskaduunista pääsee erittäin usein korkeintaan muihin paskaduuneihin, jollei kouluttaudu lisää.

Mua suorastaan veetuttaa tuo paskaduuneista puhuminen! Jokainen työ on tärkeää. Ylimielinen asenne ihmisiltä joilla ei useinkaan ole minkäälaista koulutusta. Heti pitäis päästä suurille palkoille ja mielellää ei tarvis tehdä oikein mitään. Malli,että saman toimeentulon saa kotona makaamalla tekee ihmisestä valikoivan jolla on varaa luokitella joku työ paskaduuniksi. Sitten kitistään jottei oo varaa siihen ja tuohon, elintaso pitäis olla sama, kuin työssä käyvillä, niilläkin jotka jaksaa lähtee siihen paskaduuniinkin. Eräille vaan on tärkeää elättää itse itsensä ja kustantaa omat menonsa itse.

Ei, jokainen työ ei ole tärkeää. Esimerkiksi puhelinmyynti.

Paskaduuni on työ, josta saatavalla palkalla ei elä. Esimerkiksi puhelinmyynti.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on vain yksi osa-alue. Meillä esimerkiksi leffaliput on ehdoton ei, enkä sellaiseen haluaisi käyttää rahaa vaikka olisikin. Meidän koululaiset eivät koskaan ole käyneet elokuvissa.

Kesälomat tarkoittavat matkaa 150km päähän huvipuistoon joka ollaan tehty yhden kerran kun tuona kesänä oli varaa. On se surullista kun lapset ovat viime kesästä asti kyselleet voidaanko taas tänä vuonna mennä, eikä varaa ole. On vaikea säästää kun suurin osa kk menot ylittävät tulot reilusti.

Meillä lapset eivät harrasta mitään maksullisia harrastuksia. Koulusta kun tulee retkipäiviä johon opettajilta viestä: "Voi ottaa 5€ mukaan jäätelöä ja herkkuja varten." Meillä lapset eivät voi ottaa herkkuja varten mitään mukaan. Voin vanhempana tarjota vain mehupullon normaalin veden sijaan.

Itse kyllä vanhempana keräisin vaikka ulkoa löydetyillä panttipulloilla tuon 5€ käsiini.

En myöskään usko ettet voi antaa 5€, se 5€ menee tasan tarkkaan johonkin muuhun mistä sen voisit oikeasti säästää. Tiukkaa voi tehdä, mutta tuet eivät Suomessa ole noin huonot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellinen köyhyys on ihan muualla kuin Suomessa. Suhteellista köyhyyttä taas on se, jos Suomen kaltaisessa maassa perustarpeiden täyttäminen (ruoka, hygienia, vaatteet, terveyshuolto, lääkkeet, asunto jne.) on vaakalaudalla tai ei onnistu. Mikä tahansa suurempi yllätysmeno - kodinkoneen hajoaminen tai vaikka sairastuminen - kaataa koko korttitalon. Näin elää moni pieni palkkainen tai työtön, omaishoitaja, sairas, eläkeläinen, opiskelija (jne.) Suomessa.

Kerrotko mikä kodinkone on elintärkeä ja täytyy ostaa uusi saman tien? Itse olen ihmetellyt tätä samaa lausetta jokaisessa köyhyyskeskustelussa, ”astianpesukone hajosi yllättäen ja heti piti ostaa uusi”. Astiat voi myös tiskata ja suuressa osassa kerrostaloja on vielä jäljellä pyykkitupia. Asuin opiskeluaikana taloyhtiössä jonka omisti säätiö (itse asuin opiskelija-asunnossa) ja se oli nimenomaan vähävaraisille perheille ym. Tarkoitettu kun vuokra oli ainoastaan todellisten kulujen mukainen eikä säätiö tuottanut voittoa. Pesutuvassa oli aina tilaa, tuntui että siellä kävi vain minä ja muutama muu eli oletan että suurimmalla osalla oli oma pyykinpesukone.

Kaikki tuskin asuu kerrostaloissa, joten kyllä pesukone on usein sellainen, että ilman sitä ei kauaa voi olla.

Älkää valittako. Suomessa oli köyhiä viimeksi 50-70 luvuilla, mutta ei sen jälkeen.

Harrastaa voi IHAN ILMAISEKSI, niin tehtiin Lyyli-tädin lapsuudessakin, kun ei ollut juuri mitään!

Terv. Lyyli-täti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla varmasti kyse on huonosta elämän- ja taloudenhallinnasta noin ylipäätään. Silloin kun rahaa saadaan, se laitetaan haisemaan samantien eikä ajatella asioita edes kuukauden päähän. Mutta esimerkiksi huvipuistokäynnit on ihan järjettömän hintaisia, ei ole mikään pikkujuttu säästää siihen. Vaikka laittaisit joka kuukausi 20€ syrjään sitä varten, se ei välttämättä riitä. Esimerkiksi Lintsin lippu yhdelle hengelle maksaa 42€, matka huvipuistoon maksaa ja jotain pitää päivän aikana syödä.

Me asumme Helsingissä, otan aina omat eväät mukaan mutta silti päivä Lintsillä kolmen lapsen kanssa maksaa noin 150€. Aikuisille ei ostetan rannekkeita ja matkat julkisilla.

Tämä nyt yhtenä pienenä esimerkkinä, mutta en yhtään väheksyisi, jos jollain ei oikeasti ole varaa edes kerran vuodessa.

Miljoonativoli on ilmainen huvipuisto, joten jos huvipuisto on lapsiperheille pakollinen ja ilman sitä on kurja köyhä, niin kannattaa mennä Onnibussilla tai junalla sinne. Problem solved.

Tuo huvipuisto nyt oli vain esimerkki mutta ihan huvikseni katsoin, että Helsingistä Tuuriin onnibussilla on yli 20€/suunta ja onnibussissa ei pääse pienetkään lapset ilmaiseksi. Yhdenkin lapsen kanssa reissun hinnaksi tulisi siis yli 80€ vaikka olisi koko päiväksi eväät. Lisäksi tivoli on ilmainen vain alle 13-vuotiaille. Meillä on kyllä rahaa tuo Lintsin reissu tehdä, kunhan nyt toin esiin vain sen kalleutta. Mutta tässäkin ylimielisessä miljoonativolivastauksessa taas nähtiin, että eivät kohtuullisesti toimeentulevat ymmärrä ollenkaan, miten se raha katoaa ja ei vain ole varaa. Ja ei, kyse ei ole yhdestä huvipuistoreissusta vaan siitä, että ei ole mihinkään ylimääräiseen koskaan varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellinen köyhyys on ihan muualla kuin Suomessa. Suhteellista köyhyyttä taas on se, jos Suomen kaltaisessa maassa perustarpeiden täyttäminen (ruoka, hygienia, vaatteet, terveyshuolto, lääkkeet, asunto jne.) on vaakalaudalla tai ei onnistu. Mikä tahansa suurempi yllätysmeno - kodinkoneen hajoaminen tai vaikka sairastuminen - kaataa koko korttitalon. Näin elää moni pieni palkkainen tai työtön, omaishoitaja, sairas, eläkeläinen, opiskelija (jne.) Suomessa.

Kerrotko mikä kodinkone on elintärkeä ja täytyy ostaa uusi saman tien? Itse olen ihmetellyt tätä samaa lausetta jokaisessa köyhyyskeskustelussa, ”astianpesukone hajosi yllättäen ja heti piti ostaa uusi”. Astiat voi myös tiskata ja suuressa osassa kerrostaloja on vielä jäljellä pyykkitupia. Asuin opiskeluaikana taloyhtiössä jonka omisti säätiö (itse asuin opiskelija-asunnossa) ja se oli nimenomaan vähävaraisille perheille ym. Tarkoitettu kun vuokra oli ainoastaan todellisten kulujen mukainen eikä säätiö tuottanut voittoa. Pesutuvassa oli aina tilaa, tuntui että siellä kävi vain minä ja muutama muu eli oletan että suurimmalla osalla oli oma pyykinpesukone.

Ikänä en ole astianpesukonetta tarvinnut, astiat on silti on tullut pestyä (muori 65 vee)

Mitäs sille äidille käy kun tuet loppuu kun lapset kasvaa. Joutuuko muuttamaan pois asunosta kun tuet tippuu? Eihän niitä lapsia enää niin helposti saa yli 40-vuotiaana. Mites tämän jälkeen jos mieskin yhteiskunnan rahoilla elelee. Tuleeko kriisi?

Vierailija kirjoitti:

Älkää valittako. Suomessa oli köyhiä viimeksi 50-70 luvuilla, mutta ei sen jälkeen.

Harrastaa voi IHAN ILMAISEKSI, niin tehtiin Lyyli-tädin lapsuudessakin, kun ei ollut juuri mitään!

Terv. Lyyli-täti

Just näin. Aivan kuin kallis harrastus ois OIKEA ainoa oikea.

”Kuka on oikea köyhä” - kilpailun kun kääntää niin että voisi kysyä ”onko kukaan tarpeeksi rikas”? Siis, että verotusta voisi kiristää pelkän varallisuuden perusteella.

Mielestäni Suomessa ei ole rikkaita esim kuin Kuningatar Elisabeth tai Gates. Eli ei voi verotusta kiristää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.

Ruokaan ja asuntoon riittää rahat, jos käyttää saamansa pienet rahat niihin, mutta kun pitää ostaa vaatteita, uusia kodinkoneita, huonekaluja, miettiä lomaohjelmia, ladata matkakortteja, ostaa puhelimia, antaa lasten harrastaa, niin kaikkeen ei riitä hilut. Lapsi kysyy, miten noilla on ja meillä ei? Etkö saa töistä rahaa? Jos rahaa menisi vielä tupakkaan, kosmetiikkaan, viineihin, niin todella tiukilla olisi.

Niin, kierrätyskeskuksesta ei osteta kodinkonetta rikkoutuneen tilalle eikä tori.fi:stä, lomalla pitää käydä (lomalla mistä, ellei käydä kerran töissä), huonekaluja pitää koko ajan uusia, eikä tietenkään taaskaan käy käytetty. Köyhän lapsen pitää saada osamaksulla oma sello, kun rikkaan lapsi soittaa vuokratulla tai Lions-clubin sponssaamalla.

Pitää olla uusin ja kallis puhelin, vaikka moni rikas pärjää mainiosti halvalla luurilla.

Siksi sitä budjettia ei voi laittaa näkyviin.

Voi anteeksi, mutta se jolle vastasit käy kuule töissä. Luuritkin on halvat, paljon kierrätetään. En tiedä kenelle paasaat. Osamaksulla kyllä ostetaan välillä ja lähimatkailua harrastetaan. Itseasiassa totesin juuri, että tällä hetkellä en olekaan virallisesti köyhä, vaan himpun verran rajan yläpuolella. En taidakaan olla mikään puhumaan köyhien kokemuksista. Työvuosia on takana ihan kiitettävästi, osaksi sattuman kauppaa. Ei kaikki ole pelkästä itsestä kiinni.