Lue keskustelun säännöt.
Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Totta, mutta mitä hyötyä työnteosta olisi, jos nuo kaiken saisi yhteiskunnalta ilmaiseksi? Suurin osa kun käy töissä saadakseen juuri nuo mainitsemasi.
Eiköhän nuo työssäkäyvät keskiluokkaa edustavat saa enemmän kuin peruselämän. On varaa astianpesukoneeseen, kuivausrumpuun, pikkusen kalliimpiin vaatteisiin ja lomalentoon thaikkulaan. Vai mitäpä itse luulet?
Jos köyhällä on varaa vuokraan, ruokaan ja elokuvalippuun koska hän saisi 100 euroa enemmän rahaa kuin nyt, olisit kateellinen? Katkera? Et näkisi järkeä käydä töissä? Haluaisit köyhäksi?
Jos et näe järkeä käydä töissä, jättäydy pois. Sinä olet siinä asemassa että voit valita. Ainakin vielä.
Aika monissa vuokra-asunnoissa on jo astianpesukonekin. En mä ole kateellinen kenellekään, koska mulla on työ, jossa on hyvä palkka. Ajattelen lähinnä sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on pieni palkka. Esimerkiksi vaikka siivoojat, kauppojen kassat jne. Miksi heidän kannattaisi käydä enää töissä, jos saman elintason saisi työttömänäkin?
Huoh!
Oletkin tosiaan oikeassa. Köyhät ovat paikkansa ansainneet, työttömät laiskat. Olkoon vaan nälkäisiä, vailla valinnanmahdollisuuksia ja syrjäytyköön mökkeihinsä. Ei niiden lapsetkaan ansaitse mitään, ainakaan mahdollisuuksia.....
Huoh!
Siis kerropas nyt ihan rehellisesti, pitäisikö sinun mielestäsi pitkäaikaistyöttömän lapsilla olla kaikki sama kuin vaikkapa lastesi koulun siivoojalla? Jos pitäisi, mikä olisi sinun mielestäsi se syy, joka saisi kuitenkin jonkun tekemään tuota siivoustyötäkin?
No ihan ensiksi, minusta sillä pitkäikaistyöttömällä pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, jos ei muuten niin tukityöllistettynä vaikka sitä lasteni koulua siivoamaan. Ja jos on pitkäaikaistyötön koska on terveydellisiä esteitä (usein on) tai esim. kehitysvammaa (kyllä, heitä on työttöminä työnhakijoina; yllätyitkö?) heidän elämäntilanteensa tulisi kartoittaa ja selvittää kuuluvatko he kuitenkin mm. eläkeläisiksi. Ja jos eivät, kuntouttaa. Ei leveä leipä sekään mutta varmempi ja vähemmän stressaava. Mielekkäämpää monin tavoin.
Palkkatilastoista voidaan lukea siivoojan kuntien laitossiivoojien tienaavan kokopäivätyössä n. 2000 euroa, todelliset ansiot jäänee hieman alle. Perustoimeentulotuki on 429 euroa kuukaudessa, yksinhuoltajalle hieman isompi.
Näkisin lasteni koulun siivoojan saavan työnteollaan itselleen mahdollisuuksien, sosiaalisten kontaktien ja työterveyshuollon lisäksi pienen rahallisen edun työssäkäynnistään.
Kukaan ei ole sanonut, että sosiaaliturvan varassa eläville tulee kustantaa lomamatka edes lähikylpylään , merkkivaatteita ja 55 tuuman taulutelevisota mutta lääkkeet, ruoka, perushintaiset perus vaatteet ja nykypäivänä lähes pakolliseksi muodostunut internet yhteys (pankkiasiat, kela, te-keskus), liikkuminen julkisilla (kauppa, kela, terveyskeskus) sekä peruspuhelin tulisi saavuttaa nillä varoilla joita on käytettävissä. Lasten mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä tulisi tukea.
Kaikki köyhät eivät ole pitkäaikaistyöttömiä; heidän joukossaan on konkurssin tehneitä, sairastuneita, mielenterveysongelmaisia, vammaisia ja lapsia.
He kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Äärimäisen harva köyhä on köyhä laiskuuttaan tai ideologesti.
Tuolla oli kyllä maininta, että pitäisi joskus voida matkustaakin.
Mä ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Mä ajattelen asian vaan niin, että jos sillä siivoojalla (joka saattaa myös olla yh) ei jäisi kuukaudessa käteen juurikaan sen enempää kuin yhteiskunnan tuilla elävälläkään, niin mikä saisi sen siivoojan nousemaan joka aamu sängystä ylös ja lähtemään töihin? Pitää olla melkoinen kutsumus siivoamista kohtaan, jos pelkkä työn ilo ja sosiaaliset kontaktit riittävät. Sitäpaitsi siivoustyössä ei aina ole edes sosiaalisia kontakteja, koska virastojen ja muiden laitosten/yritysten siivous tehdään varsin usein sulkemisajan jälkeen. Lisäksi siivoustyö on nykyisin lähes poikkeuksetta ulkoistettu ja näissä yrityksissä työterveyshuolto on hyvin usein vain lakisääteinen minimi eli työhöntulotarkastukset sekä työperäisten sairauksien hoitaminen.
Olen samaa mieltä siitä, että työpaikkoja pitäisi saada lisää, jotta ihmiset työllistyisivät. Kuitenkin niin, ettei olisi kannustinloukkuja. Työnteosta pitää saada enemmän kuin vain työnilo. Ongelmaahan ei ole silloin, jos on hyvä palkka tai edes keskisuuri palkka. Ongelma on niillä ihmisillä, joilla on pieni palkka. Jos työttömien, työkyvyttömien, sairaiden jne elintaso nousee samalle tasolle kuin pienipalkkaisten työssäkäyvien ihmisten palkka, on yhä vaikeampaa löytää työntekijöitä näihin työtehtäviin ja lisäksi se harmittaa nimenomaan näitä pienipalkkaisia ihmisiä eikä suinkaan niitä, joilla on hyvä palkka.
Pitäisiköhän siivoustyöstä saada vähän enemmän kuin toimeentulotuen verran? Olisiko palkassa vikaa?
Hyvä kysymys. Kuka sen palkankorotuksen maksaa? No siivouspalvelun saama asiakas. Koulun siivoojan kohdalla kunta, jossa koulu sijaitsee eli kunnan veronmaksajat. Yrityksen, jonka palveluksessa siivooja on, pitää taas tuottaa voittoa omistajilleen/sijoittajilleen ja sen vuoksi palkankorotusta ei voi laittaa yrityksen maksettavaksi. Korotus ei kuitenkaan voi olla kovin paljoa, koska silloin kunta lakkaisi ostamasta siivouspalvelun ko yritykseltä. Haetaan siis Virosta yms siivoojia, jotka suostuvat tekemään pienemmälläkin palkalla.
En ole perehtynyt siihen, miten paljon julkisen sektorin eri osa-aluiden ulkoistaminen/yksityistäminen todellisuudessa on tuonut taloudellista hyötyä veronmaksajille. Ehkä on, ehkä ei. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että tuo on ollut hyvä ratkaisu. Kunnat voivat edelleenkin päättää, paljonko suostuvat maksamaan siivouspalveluista, mutta eivät enää sitä, paljonko siivoustyön tekijöille maksetaan.
Joten ratkaisuna on pitää köyhät köyhinä. Syrjäytyminen etenkin lasten, mielenterveysongelmat, elämänhallinnan kadottaminen maksaa muuten veronmaksajillemme miljoonia. Köyhyys aiheuttaa kaikkea edellämainittua. Olisiko kuitenkin halvempi ratkaista asia?
Tiesitkö muuten, että Suomi on saanut huomautuksia Euroopan neuvostolta liian matalista perusturvan tasoista. SSuomi on ainoa pohjoismaa jota on asiasta huomautettu ja jonka täytyy säännöllisesti raportoida
https://yle.fi/uutiset/3-7797709
https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/12/2018-11-22-soste-lausun…
Jep, jep, nämähän on näitä nollatutkimuksia missä ei huomioitu asumistukea :). Eli aivan höpöä
Niinpä,huomioimatta jäi sitä ja tätä kun eri maiden tukijärjestelmät ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aika köyhä. Koskaan ei silti luojan kiitos ole ollut niin tiukkaa ettei olisi mitään syötävää ollut ja asuntokin on...mutta se on se "köyhä"elintaso...asunnon kunto alkaa olemaan surkea, eikä itsellä ole varaa sitä kohentaa millään tapaa. Se on sitä ettei ole vapautta valita tai tehdä juurikaan mitään mitä haluaisi. Kuten että vaikka olet erittäin eläinrakas ja yksinäinen ei ole kannattavaa hankkia koiraa vaikka tahtoisit. Se on sitä että kun joku pyytää syömään, niin et voi lähteä tai valitset jotain halvinta tai et ainakaan koskaan läheskään kalleinta, vaikka hintataso ei olisikaan erityisen korkea tai sitten kysyt kävisikö pelkät kahvittelut...ja siinä kahvitellessa mietit että kallista oli tämäkin ja että se on sitten jostain muusta pois ja siitä ja monista muista "vain parin euron menoista" tulee äkkiä kymppejä, eikä saldo välttämättä riitä koko kuulle. Se on sitä että etsit mieleistä ja sopivaa talvitakkia kolmena vuotena peräkkäin vanhan tilalle, koska haluat sen olevan hyvä, sillä tiedät käyttäväsi sitä seuraavat kymmenen vuotta. Tai sitä että leikkaat ja värjäät tukkasi itse, aina. Tai kun jouluna haluat muistaa läheisiä, niin se on suoraan pois jostain omasta tulevasta hankinnasta tai ruuasta.
Kyllä kai se kaikilla on tuota samaa mutta kun "pelivaraa" ei ole yhtään ei ole myöskään varaa tehdä virheitä tai sattua vahinkoja ja se on se mikä tekee elämästä tosi hankalaa ja masentavaa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalit lapsiperheet tuilla selviää ihan hyvin. Vaimo lastensuojelussa töissä niin niitä juttuja kuunnellessa aika hyvä kuva tulee meiningistä. Harvassa ne oikeasti köyhät ovat, joille itse tekisi mieli veromarkkojansa antaa. Suurimmalla osalla on päihteiden väärinkäyttöä, tupakkaan menee paljon rahaa, rahapeliongelmia, ei pidetä itsestä edes sen vertaa huolta että habitus olisi töihin pääsy kelpoinen tai jaksaisi edes töitä tehdä, heti kun rahaa tulee jostain ylimääräistä se tuhlataan ja sitten valitetaan kun seuraavassa kuussa sossutukia on vähennetty edellisen kuun tulon vuoksi, sitten talousosaaminen on ihan järkyttävää, ostellaan järjettömiä tavaroita järjettömillä hinnoilla, otetaan pikavippejä järjettömillä koroilla...
Kyllä on pihalla olevaa tekstiä taas.
Ai että niitä juttuja kuunnellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?
Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.
Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.
Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.
Tiedätkö, että valehtelusi näkyy läpi?
Niin sitäkö odotat että vastaan että molemmat poltamme askin päivässä ja käydään joka vkl baarissa, toinen perjantaina, toinen lauantaina ja taksilla kotiin?
Ikävä tuottaa pettymys.> Ruoka on kallistunut
Ruoka on halventunut vuosikymmeniä.
> Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk
Vau! Jopa 4 euroa!
> Sähkön hinta noussut ihan valtavasti.
Ja mitä se tekee kuukaudessa verrattuna aikaisempaan tilanteeseen?
> Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit.
Crocsit saa Tokmannista 2 euron hintaan.
> Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa.
Olikohan enintään 40 euroa? Vai lohkeeko hammas joka kuukausi?
> Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta.
Paljon? Jos paljon, niin hylkää auto ennemmin. Osta käytetty auto tilalle.
> Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat.
Tuntuvat halvoilta.
Yms. yms....
Ja lapsille tulee lapsilisää.
Ja millaista ruokaa sitä ostellaan? Väärillä valinnoilla hinta on moninkertainen.
Meillä on talous niin tiukilla että kaikki tulot/menot on joka kk tarkasti ylhäällä. Ruokaan kuluu 450€- 700€ koko perheeltä vaikka mukana kalliita erityisruokavalioita allergioiden takia. Paljon tehdään itse ja ruoka osataan tehdä edullisesti. Tiedetään tasan tarkkaa mihin rahat menee.
Ja liittymistä ja pulloista joku kysyi. Koko perheen liittymiin menee 40€ jossa mukana 2 normi liittymää, 1 netti ja 2 prepaid.
Pulloja kerätään taas joka krt kun tulee tienvarresta vastaan kun saatan esikoululaisen kouluun kävellen. 0- 8€/kk on tullut pulloista tämän vuoden aikana.
Pensku kirjoitti:
Sitten jos esimerkiksi toimeentulotuesta säästämällä pystyy rahoittamaan jonkin harrastuksen itselleen, niin vähän nihkeetä on ihmisten suhtautuminen siihenkin. Harva sanoo että osaan käsitellä rahaa, jos onnistun esimerkiksi säästämään itselleni auton ja vähän bensoihinkin toimeentulotuesta. On muuten absurdi tilanne muutenkin sellainen, toimeentulotukea hakiessa ei saisi olla omaisuutta, mutta entä jos hankkii sen omaisuuden toimeentulotuella? Itse olen tehnyt näin, enkä koe tehneeni mitään väärää. Olen elänyt toimeentulotuella 28 vuotta enemmän tai vähemmän, se ei ole minulle mikään väliaikainen tukimuoto vaan koko elämä, koko elämäni kestävä tulo. Esimerkiksi ajatus, etten saisi koko elämäni aikana hankkia autoa, on minulle täysin absurdi sekä kohtuuton. Sehän olisi kuin eläisi jossain kommunismissa. Kyllä tuista säästöön jää, jos osaa elää ja on pienet kulut, lapseton, halpa kämppä, jne.
Tätä on köyhyys, tällaisia kysymyksiä jatkuvasti.
Toimeentulotukihakemuksessa kysytään joka kerta, onko minulla auto. Joudun valehtelemaan jokaista hakemustani täyttäessä, koska ei se Kelan parikymppinen opiskelija ymmärtäisi yhtään mitään, lukisi vain pykäliä. Se, mitä minä hankin säästämällä enkä pimeillä tuloilla, ei kuulu kellekään. Tervetuloa köyhyyteen.
Mikä on syy, että olet elänyt elämäsi enimmäkseen toimeentulotuen varassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on vain yksi osa-alue. Meillä esimerkiksi leffaliput on ehdoton ei, enkä sellaiseen haluaisi käyttää rahaa vaikka olisikin. Meidän koululaiset eivät koskaan ole käyneet elokuvissa.
Kesälomat tarkoittavat matkaa 150km päähän huvipuistoon joka ollaan tehty yhden kerran kun tuona kesänä oli varaa. On se surullista kun lapset ovat viime kesästä asti kyselleet voidaanko taas tänä vuonna mennä, eikä varaa ole. On vaikea säästää kun suurin osa kk menot ylittävät tulot reilusti.
Meillä lapset eivät harrasta mitään maksullisia harrastuksia. Koulusta kun tulee retkipäiviä johon opettajilta viestä: "Voi ottaa 5€ mukaan jäätelöä ja herkkuja varten." Meillä lapset eivät voi ottaa herkkuja varten mitään mukaan. Voin vanhempana tarjota vain mehupullon normaalin veden sijaan.
Miten tämä on edes mahdollista? ehkä minä elän jossain kuplassa mutta aika kauheelta kuulostaa jos en olisi itse skidinä päässyt faijan kanssa leffaan _kertaakaan_. Ne ovat parhaita muistojani lapsuuden ajalta.
Siis leffalippuhan maksaa nykyään sen 10-15€ eikö? miten se voi olla liikaa? olisi kiinnostavaa tietää menot/tulot ja budjettisi koska tämä kuulostaa niin oudolta itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pidetään yllä hyvinvointivaltiota, jonka palveluksiin oikein kukaan ei ymmärrä olla tyytyväinen. Onko tässä järkeä? Oikeasti.
Ei valtio voi taata jokaiselle miljonääritason kulutuselämäntapaa. Kohtuutonta. Aina vaaditaan lisää ja lisää. Mikä on riittävä taso? Kaikki elämän perusedellytykset annetaan jo ilmaiseksi.
Ai nytkö vaaditaan jo miljonääritason elämää jos halutaan köyhien perheiden lapsille muutakin lapsuutta kuin leipäjonossa jonottaminen äidin apuna? Toivottaisi että kuilua muihin lapsiin kavennettaisiin eikä lapsen tarvisi kokea olevansa köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Höpö höpö. Olen pienituloinen yh ja maksan lapsen jääkiekkon. Se on vuokran jälkeen suurin meno. Mutta se on tärkeysjärjestyksessä asumisen ja ruuan jälkeen seuraava. Kaikesta muusta tingitään. Jos ei muuta, niiin lapsi saa mahtavat verkostot luotua, jotka luultavasti ovat aikuisena hyödyksi.
Sama täällä, vaikken ihan kaikkein pienituloisin ole mutta yh kuitenkin. Vanhempani eivät pysty auttamaan rahallisesti meitä. Poikani 16v pelaa isossa lätkäseurassa korkealla sarjatasolla. Asumisen jälkeen tuo on isoin menoerä meilläkin, mutta olen rankannut talouden kannalta tuon intohimoisen harrastuksen toiselle sijalle. Ja tingin kyllä monesta asiasta, esim. omista vaatteistani ja menoistani.
Mutta päivääkään en ole katunut. Monilta teini-iän murheilta vältytty ja esim. valmentajille todella nostan hattua hyvän aikuisen esimerkin opettamisessa. Ja jotain hyötyä pelikavereiden rikkaista vanhemmista, esim. kesätöitä järjestynyt pojalle kivasti ;)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalit lapsiperheet tuilla selviää ihan hyvin. Vaimo lastensuojelussa töissä niin niitä juttuja kuunnellessa aika hyvä kuva tulee meiningistä. Harvassa ne oikeasti köyhät ovat, joille itse tekisi mieli veromarkkojansa antaa. Suurimmalla osalla on päihteiden väärinkäyttöä, tupakkaan menee paljon rahaa, rahapeliongelmia, ei pidetä itsestä edes sen vertaa huolta että habitus olisi töihin pääsy kelpoinen tai jaksaisi edes töitä tehdä, heti kun rahaa tulee jostain ylimääräistä se tuhlataan ja sitten valitetaan kun seuraavassa kuussa sossutukia on vähennetty edellisen kuun tulon vuoksi, sitten talousosaaminen on ihan järkyttävää, ostellaan järjettömiä tavaroita järjettömillä hinnoilla, otetaan pikavippejä järjettömillä koroilla...
Minkäs takia se vaimo kotona kertoilee luottamuksellisia asioita? Itse odotan, ettei minun asioita kerrota edes nimettöminä. Millään alalla. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, joten siitä.ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä lapsuudenperheessäni 80-luvulla oli köyhää. Rahaa ei ollut joskus edes ruokaan ja lääkkeisiin. Äitini oli matalapalkka-alalla töissä ja yksinhuoltaja meille kolmelle lapselle. Hänellä oli periaate, että sosiaaliavustuksia ei voi hakea, vaikka mikä olisi - kysymys oli ehkä häpeästä, ehkä myös peliongelmasta (olen muistellut jälkeenpäin, että kauppareissuilla äidin piti aina pysähtyä peliautomaatille pelaamaan).
Joka tapauksessa minä olin niitä lapsia, joiden vanhemmat eivät voineet antaa edes "sitä vitosta luokkaretkelle". Mitä tälle sitten olisi voinut tai pitänyt tehdä? Äitini syyhän asia tavalla tai toisella oli, ja toisella, järkevämmällä lailla toimimalla meille olisi ne vitoset varmasti riittäneet. Me lapsina vaan emme voineet asialle mitään, emmekä valintoja tehneet.
Näin aikuisena näkisin asian kuitenkin niin, että olisi hyvä, että koulun retkistä ym. ei velotettaisi mitään, urheiluvarusteet, kirjat kuin muutkin välineet tulisivat koulun puolesta ja muutenkin lapsille järjestettäisiin ilmaisia kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia, ja esimerkiksi lääkkeet saisi alaikäisenä veloituksetta. Olin tosiaan mm. myös pitkälle nuoruuteni syömättä lääkkeitä perinnölliseen sairauteen, sillä ne olisivat maksaneet omavastuultaan 300 mk kuussa - ja valinta oli, näkeekö nälkää vai jättääkö lääkkeet ostamatta.
Kävin myös itse kerran sosiaalitoimistossa puhumassa asiasta, mutta siellä todettiin vain, että minun pitää pyytää rahat lääkkeisiin vanhemmiltani, ja jos he kieltäytyvät, minun pitäisi toimittaa heidän tiliotteensa virkailijalle - siinäpä helppo homma, kun isä on alkoholisti ja äiti kuten edellä olen kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?
Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon
Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan. Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?
Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.
Minä kyseenalaista edelleen, että mikä luonnonlaki se lasten harrastus on olla niitä kalleimpia? Olen varakas, mutta en silti katso tarpeelliseksi maksaa 90 000 kymmenessä vuodessa jääkiekosta, kun voin maksaa 400/vuodessa viulunsoitosta ja viedä lapsen ennemmin vaikka useammalle ulkomaanmatkalle. Miksi ne köyhien lapset pitää kaikki ohjata kalleimpiin mahdollisiin harrastuksiin ja ihmetellä kun ei riitä rahat? Ja olen kyllä ihan nettomaksaja, sinusta en tiedä.
Meillä.tarina meni niin, että lapsi halusi jatkuvasti jääkiekkoon. Vein kaikkialle muualla, mutta jääkiekko oli lapsen toive. Vein jääkiekkoon ja odotin, että innostus loppuu. Se vain lisääntyi. No jääkiekko maksoi 50€/kk, joten mikäs siinä vaikka varusteet maksaa. Niitäkin saa käytettyinä. Tiesin, että hinnat kallistuu iän myötä. En tiennyt, että lapsi on hyvä ja pääsee huipulle. Nyt olemme kierteessä, että lapsi pelaa kalliisti huipulla ja on edelleen täysin harrastuksen lumoissa. Rahat vain on revittävä muusta. Jos lapselta kysyy, niin hän jättää matkat ja merkkivaatteita ja hienot puhelimet väliin ja haluaa jatkaa jääkiekkoa. Ei ollut minun valintani, enkä uskonut joutuvani tähän. Minulla ei ole sydäntä sanoa toiselle, että kilpaura loppuu nyt.
Ja mikä tahansa harrastus maksaa, huipulla. Myös musiikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.
Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.
Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.
Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly, koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä.
Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen.
Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa. Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.
Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te.
Kaikilla elämä ei ole sellaista.
Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa.
Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.
Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?
Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.
Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi.
Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.
Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.
Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?
Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon
Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan. Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?
Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.
Minä kyseenalaista edelleen, että mikä luonnonlaki se lasten harrastus on olla niitä kalleimpia? Olen varakas, mutta en silti katso tarpeelliseksi maksaa 90 000 kymmenessä vuodessa jääkiekosta, kun voin maksaa 400/vuodessa viulunsoitosta ja viedä lapsen ennemmin vaikka useammalle ulkomaanmatkalle. Miksi ne köyhien lapset pitää kaikki ohjata kalleimpiin mahdollisiin harrastuksiin ja ihmetellä kun ei riitä rahat? Ja olen kyllä ihan nettomaksaja, sinusta en tiedä.
Meillä.tarina meni niin, että lapsi halusi jatkuvasti jääkiekkoon. Vein kaikkialle muualla, mutta jääkiekko oli lapsen toive. Vein jääkiekkoon ja odotin, että innostus loppuu. Se vain lisääntyi. No jääkiekko maksoi 50€/kk, joten mikäs siinä vaikka varusteet maksaa. Niitäkin saa käytettyinä. Tiesin, että hinnat kallistuu iän myötä. En tiennyt, että lapsi on hyvä ja pääsee huipulle. Nyt olemme kierteessä, että lapsi pelaa kalliisti huipulla ja on edelleen täysin harrastuksen lumoissa. Rahat vain on revittävä muusta. Jos lapselta kysyy, niin hän jättää matkat ja merkkivaatteita ja hienot puhelimet väliin ja haluaa jatkaa jääkiekkoa. Ei ollut minun valintani, enkä uskonut joutuvani tähän. Minulla ei ole sydäntä sanoa toiselle, että kilpaura loppuu nyt.
Ja mikä tahansa harrastus maksaa, huipulla. Myös musiikki.
230 komppaa tätä. Meilläkin poika ymmärtää, että jos haluaa pelata jääkiekkoa niin monesta muusta tingitään. Ei puhettakaan mopoista yms. vaikka monella kaverilla on. Samoin vaatteita, kenkiä, puhelimia ja tietokoneita ostetaan erittäin harkitusti ja ainoastaan tarpeeseen. Valintojahan nämä ja kaikki alkaa usein kivasta pikku harrasteesta.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs takia se vaimo kotona kertoilee luottamuksellisia asioita? Itse odotan, ettei minun asioita kerrota edes nimettöminä. Millään alalla. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, joten siitä.ei ole kyse.
Mitä helkutin väliä sillä on jos kertoo tapauksista nimettömänä? On se sen verran raskasta hommaa, että ihan hyvä on vähän purkaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, jos ei oikeasti ole varaa antaa 5€ kouluretkelle, tai kerran _vuodessa_ käydä huvipuistossa, niin rahankäytössä on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Mut tätähän ei saa sanoa.
Minusta ihmisen perusoikeuksiin ei kuulu leffassa käynti, matkustaminen eikä myöskään maksulliset harrastukset ja on ihan oikein, että sosiaalituella elävälle niihin ei olekaan varaa, eikä pidäkään olla. Kuitenkin Suomen sosiaaliturva mahdollistaa katon pään päälle, ruoan, terveydenhuollon, lasten päivähoidon, koulutuksen ja ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia.
Just näin. Harrastaa voi ilman maksullisiakin. Hän puhui myös ulkona syömisestä. Tämmöset ulostulot vois jättää tekemättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pidetään yllä hyvinvointivaltiota, jonka palveluksiin oikein kukaan ei ymmärrä olla tyytyväinen. Onko tässä järkeä? Oikeasti.
Ei valtio voi taata jokaiselle miljonääritason kulutuselämäntapaa. Kohtuutonta. Aina vaaditaan lisää ja lisää. Mikä on riittävä taso? Kaikki elämän perusedellytykset annetaan jo ilmaiseksi.
Ai nytkö vaaditaan jo miljonääritason elämää jos halutaan köyhien perheiden lapsille muutakin lapsuutta kuin leipäjonossa jonottaminen äidin apuna? Toivottaisi että kuilua muihin lapsiin kavennettaisiin eikä lapsen tarvisi kokea olevansa köyhä.
Suomessa vähävarainen lapsi saa: ilmainen terveydenhoito, varhaiskasvatus ruokineen, ilmainen koulutus, asumiseen tukea, ilmainen laadukas ja monipuolinen koulutus aterioineen, tarvittaessa vielä sosiaalihuollon tuet ja avustukset yms. Mitä vielä pitäisi olla? Käyttäkää vanhemmat lapsilisät lapsiin älkääkä itseenne: 100e/kk saa lapselle vaikka mitä harrastuksia, välineitä ja elokuvakäyntejä. Mitä vielä olette vailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalit lapsiperheet tuilla selviää ihan hyvin. Vaimo lastensuojelussa töissä niin niitä juttuja kuunnellessa aika hyvä kuva tulee meiningistä. Harvassa ne oikeasti köyhät ovat, joille itse tekisi mieli veromarkkojansa antaa. Suurimmalla osalla on päihteiden väärinkäyttöä, tupakkaan menee paljon rahaa, rahapeliongelmia, ei pidetä itsestä edes sen vertaa huolta että habitus olisi töihin pääsy kelpoinen tai jaksaisi edes töitä tehdä, heti kun rahaa tulee jostain ylimääräistä se tuhlataan ja sitten valitetaan kun seuraavassa kuussa sossutukia on vähennetty edellisen kuun tulon vuoksi, sitten talousosaaminen on ihan järkyttävää, ostellaan järjettömiä tavaroita järjettömillä hinnoilla, otetaan pikavippejä järjettömillä koroilla...
Minkäs takia se vaimo kotona kertoilee luottamuksellisia asioita? Itse odotan, ettei minun asioita kerrota edes nimettöminä. Millään alalla. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, joten siitä.ei ole kyse.
Puolisolle saa kertoa nimettömänä.
Mikä siiinä on että aina tälläisissä ketjuissa aletaan syyllistämään ja osoittelemaan sormella? Köyhyys ei varmaan haittaisi yhtä paljon ellei siihen liittyisi niin paljon häpeän tunnetta ja sitä kun muut arvostelvat ja luulrvat tietävänsä kaiken paremmin vaikka eivät välttämättä olisi itse ikinä olleet köyhiä. Ja vaikka olisivatkin jokaisen tilanne on erilainen eikä sama ratkaisu toimi jokaiselle, koska jokainen ihminen on yksilö. Köyhyys Suomessa on sitä ettei ole varaa muuhun kuin perus selviytymiseen, kodittomat ovat asia erikseen. On turha verrata suomalaista köyhää lapsiperhettä/ jotakuta toista köyhää muun maalaisiin köyhiin, koska joka maan asiat ovat erilaisia. Ruoka on monissa maissa huomattavasti halvempaa myös, jos senkin ottaa huomioon. Kodittomuus maassa jossa suurimman osan vuodesta on kylmä on varmasti vaikeampaa kuim jossain lämpimässä. Mutta:Yleisesti suomessa asiat ovat hyvin jos verrataan muuhun maailmaan, joten ei siis kai liene kovin radikaali ajatus että..ihmiset ehkä haluaisivat nauttia elämästään? Ei työn ja elämän kuulu olla pelkkää suorittamista ja puskemista, vaan jokaisen ihmisen kuuluisi saada nautintoa elämästään myös. On turha ihmetellä miksi on niin paljon masentuneita kun monet ihmiset tuntevat itsensä tarpeettomiksi ja avuttomiksi, ja eivät voi juuri tehdä mitään asian parantamiseksi. On turha sanoa työttömälle joka on hakenut sataa työpaikkaa parin kuukauden sisään että menisit töihin. Ei aina tule valituksi eikä sille voi mitään, ja hakijoita per työpaikka on aina iso määrä. On turha syyllistää perhettä että mitäs lisåännyitte, ei mikään ole aina niin kylmiä faktoja koska elämä on monimutkaisempaa kuin ne. Jos köyhät nähtäisiin halveksittavan, valittavan harmaan massan sijaan ihmisinä, niin se voisi olla hyvä alku. On idioottimaista kritisoida niitä joilla on vähiten niin kauan kuin on miljardöörejä. Kanssaihmisistä kuuluu välittää ja elämällä ja unelmilla on väliä, jos se pitää rautalangasta vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mikä raha? Rahaa ei kerta kaikkiaan ole mihinkään ylimääräiseen, eihän sitä ole aina edes kaikkeen välttämättömään. Miten ihmiset ovat yhä näin tietämättömiä köyhyydestä? Kuvitellaan, että rahaa tulee töistä, Kelasta, sossusta ja ikkunoista ja ihmetellään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mikä raha? Rahaa ei kerta kaikkiaan ole mihinkään ylimääräiseen, eihän sitä ole aina edes kaikkeen välttämättömään. Miten ihmiset ovat yhä näin tietämättömiä köyhyydestä? Kuvitellaan, että rahaa tulee töistä, Kelasta, sossusta ja ikkunoista ja ihmetellään...
Hei haloo VITONEN vuodessa!! Ei oo todellista ettei sitä ole antaa. En usko niin niukkaan tilanteeseen en sitte millään! Kyllä talouden pito on silloin täysin hakusessa.
Olet kyllä oikeassa että eriarvoisuus tulee nykyään paremmin esiin. Yhteiskunnan arvot on selkeämmin materialistisia ja ihminen on ”sitä parempi mitä enemmän hänellä on rahaa”. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vanhemmat antavat lapsilleen kaiken heidän haluamansa koska rahaa on, he tekevät heille suuren karhunpalveluksen. On hyvä oppia odottamaan asioita ja näkemään vaivaa. On myös hyvä oppia ettei kaikkea saa vaikka kuinka haluaisi. Vanhempien pitäisi opettaa lapset erottamaan haluaminen ja tarvitseminen. Ja nuo entisajan majanrakentamiset, pyöräretket jne ovat edelleen hyväksi kaikille lapsille. Niistä ne ihanat lapsuusmuistot syntyy, ei vuosittain uusittavasta puhelimesta ja tabletista. Lomaa ja ympäristönvaihdosta kaipaavat varmasti kaikki silloin tällöin. Surullista että on lapsia jotka eivät koskaan pääse minnekään. Muistakaa ihmiset että voi hakea tuettuja lomia.