Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka koet olevasi ruma nainen, jaksatko nähdä vaivaa ulkonäön takia?
06.05.2019 |
Itse rumana naisena en kauheasti jaksa nähdä vaivaa, on oikeastaan ihan sama meikkaako ja laittaako hiuksia vai ei, tai miten pukeutuu: rumana pysyn silti...Miesmäiset, voimakkaat kasvonpiirteet, huono iho, vanhemmiten kasvot valahtaneet alaspäin vaikka olen alle 40. Kiusattiin peruskoulussa ulkonäön takia ja parisuhdetta en ole saanut koskaan. Turhauttaa kun saatan puolikin tuntia meikata, laittaa hiuksia ja pukeutua nätisti ja silti yhtä tyhjän kanssa: ruma mikä ruma :( Päivittäin murehdin asiaa ja kadehdin ns. tavisnaisia jotka saavat itsestään meikillä ja oikealla kampauksella kauniin
Kommentit (207)
Minäkin olen ruma ja piirteiltäni varsin maskuliininen nainen, tosin kyllä tunnenkin itseni pikemminkin sukupuolettomaksi ihmiseksi. Panostan ulkonäkööni sillä tavalla, että pyrin pukeutumaan tyylikkäästi ja hoidan ihoani. Haluan näyttää huolitellulta, olin piirteiltäni ja ruumiinrakenteeltani mitä tahansa. Tosin hiukseni ovat niin ohuet ja katkeilevat, ettei niistä saa huoliteltuja millään, mutta teen sen minkä voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.
Muistaakseni tässä ketjussa (sekä siinä vanhassa, pitkässä rumuusketjussa) monikin on sanonut, että parisuhteesta on turha haaveilla. Usko tai älä: on olemassa ihmisiä, joilla ulkonäkö estää parisuhteen saamisen.
Lisäksi sanoisin, että monet ihmiset kuvittelevat, että rumaa voi kohdella miten tahansa. Rumilukselle voi naureskella, hänet voi jättää huomiotta, hänestä saa tehdä pilaa. Aivan kuin ruma ei olisi edes ihminen. Useimmat aikuiset ihmiset toki käyttäytyvät asiallisesti ja neutraalisti rumaakin kohtaan, mutta rumilus joutuu varautumaan siihen, että aina näin ei välttämättä ole. Missä tahansa tilanteessa saattaa joutua naurunalaiseksi tai ikävien kommenttien kohteeksi. Tiedän kyllä, että myös kauniit ja tavikset saavat tökeröitä kommentteja ulkonäöstään, mutta ruman saama kritiikki on erilaista. Häneltä viedään ihmisarvo, ja kaikki hänen aikaansaannoksensa ja mielipiteensä mitätöidään, koska hän sattuu olemaan ruma.
Eli vastaus kysymykseesi: Aidosti ruma ihminen ei löydä kovin helposti parisuhdetta eikä saa edes ihmisarvoista kohtelua. Lisäksi huono kohtelu (etenkin, jos sitä joutuu kokemaan jo nuorella iällä) vaikuttaa siten, että itsetuntoa ei paljoa ole ja minäkuva on äärimmäisen negatiivinen.
Tiedän mistä puhun, koska olen itse ollut ruma ja saanut kokea sen, miten rumaa naista kohdellaan. On aika raskasta olla aina "se ällötys" ja "se karsea muija", jota osoitellaan ja jolle naureskellaan. Olin se, johon tavistytöt vertasivat itseään epävarmoina hetkinään: "En ole täydellinen mutta onneksi en sentään näytä tuolta"!
Olen siinä mielessä onnekas, että iän myötä olen muuttunut ällörumasta tavisrumaksi. Saan siis nykyään olla enimmäkseen rauhassa. Mutta kokemani huono kohtelu ei unohdu koskaan ja on saanut minut hyvin kyyniseksi. Suhtaudun etenkin miehiin hyvin suurella varauksella.
Vierailija kirjoitti:
Rumuus ei liity mielestäni vain piirteisiin vaan kontaktiin tai sen puutteeseen. Jos vaatimattomamman näköinen ihminen "piiloutuu" tai on itsensä valtaama, hän näyttää ilman muuta epäviehättävältä. Kontaktia hakeva, elävä ihminen on kaunis.
Siinäpä se tuli taas. Yrität siis sanoa jotain sensuuntaista, että ruman ihmisen pitää olla poikkeuksellisen eläväinen tai harvinaisen taitava sosiaalisesti tullakseen hyväksytyksi. Tämä on kuule tuttu juttu meille sosiaalisesti aroille rumille. Paitsi että saamme vähän väliä kuulla olevamme rumia, meille toitotetaan myös sitä, että persoonamme on vääränlainen. Kerron sinulle jymyuutisen: sosiaalisen arkuuden ja rumuuden välillä saattaa olla vahva korrelaatio. Ehkä kauneusstandardeihin mukautumaton ihminen on arka osittain sen takia, että on koko elämänsä saanut kuulla arvostelua ulkonäöstään? Sen sijaan, että kannustaisit arkoja ihmisiä, lähestymistapasi aiheeseen on arvosteleva, lyttäävä ja kaiken lisäksi pinnallinen, ulkoisiin ominaisuuksiin ("viehättävyyteen") keskittyvä.
Varsin kuvaavaa on myös se, että puhut nimenomaan siitä, mitä VAATIMATTOMAN NÄKÖISTEN ihmisten pitäisi tehdä ja miten heidän tulisi käyttäytyä antaakseen paremman vaikutelman. Eli millä keinolla he saisivat itsensä vaikuttamaan kauniimmilta. Ulkoisesti kauniita ihmisiä et mainitse sanallakaan - niin, koska kaunis näyttää kauniilta, tekipä mitä tahansa. Ruman sen sijaan oletetaan muokkaavan itseään (ja tämä on loputon projekti) tullakseen paremmaksi: ulkoisesti kauniimmaksi, sisäisesti kauniimmaksi, rakastetuksi, hyväksytyksi.
Olen todella kyllästynyt tähän, että AIDON, ULKOISEN RUMUUDEN olemassaolo ja vaikutus kiistetään. Väitetään, että rumia ihmisiä ei ole. Väitetään myös, että epäviehättävyys ei liity ulkoisiin piirteisiin vaan käytökseen (kuten itse juuri teit). Yritit kai sanoa, että "rumalta vaikuttaminen" ei liity ulkoisiin piirteisiin vaan sosiaaliseen taitamattomuuteen, jonkinlaiseen sisäiseen huonouteen. Tuo ei varsinaisesti paranna kenenkään ulkonäöstään kärsivän oloa, päinvastoin. Hyvin tyypillistä on myös tuo, että samassa viestissä sekä kiellät ulkoisen rumuuden olemassaolon JA kuitenkin myös mainitset "vaatimattoman näköiset" ihmiset. Eli ulkonäöllä ei muka ole väliä, mutta sitten kuitenkin sillä on väliä. Koeta jo päättää.
Itse olen kroonisen sairauden vuoksi ruma nainen. Olen jo niin tottunut olemaan joko näkymätön tai negatiivisen huutelun kohteena, että suorastaan hämmästyn ja liikutunkin, jos esimerkiksi joku asiakaspalvelija puhuu ja hymyilee minulle kuin normaalille ihmisille. Niin harvinaista se on.
Ihmisten ilmoilla olen aina huoliteltu, siisti ja kaikille ystävällinen. Silti huomaan katseita ja kuulen kommentteja ulkonäöstäni. Yritän olla välittämättä, koska elämässäni on isompiakin ongelmia, mutta kyllähän minullakin on tunteet, ja arvostelu sattuu.
En esimerkiksi tykkää käydä lääkäreillä, kampaajilla tms, koska en halua aiheuttaa heille ikävää tilannetta, kun joutuvat koskemaan kaltaiseeni ällötykseen, tai edes olemaan tekemisissä kanssani. Aiemmin en edes ajatellut moista, mutta sairauteni paheneminen ja ihmisten lisääntynyt tuijotus ja huutelu on johtanut siihen, että nykyään häpeän itseäni, enkä mielelläni enää edes poistu kotoa. Toivottavasti tuijottajat saitte, mitä halusitte.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa nähdä vaivaa. Kasvoista en ehkä ole ruman näköinen, mutta kroppa on kuin sinivalaalla. Minusta jotenkin turhaa meikata ja pukeutua nätisti, jos on lihava.
Sama. Ainakin itselle tulee tunne että se nätti vaate (siis ihan oikeankokoisenakin) jotenkin oikein korostaa ylipainoa ja tekee kropasta aiempaakin löllerömmän ja rumemman.
Olen tosiaan alkanut ymmärtää sanontaa "ei helmiä sioille" ja niinhän se on. Ei se nätti mekko tee minusta paremman näköistä vaan on kuin rusetti possulla. Hassu ja typerännäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti olen nähnyt vähän vanhempia naisia joissa ikä näkyy, tyylikkäästi pukeutuneena ja hiukset laitettuna. Vasta jos tarkemmin sattuu katsomaan, olen tajunnut ettei kyseessä olekkaan enää nuori kaunotar, ja piirteissä on saattanut olla jopa jotain ” rumaa”. Nämä naiset ovat silti upeita, ja kantavat itsensä hyvin. Rypyt ja muu valahtaminen jää tyylin varjoon. Sanon siis, että kyllä laittautuminen kannattaa.
Puhunet nyt niistä naisista jotka on ikääntyneet kauniisti ja joille vuodet on olleet armollisia. Silloin on tietenkin helppoa kantaa itsensä hyvin ja kauniisti, kun ei näytä kropaltaan pystyyn nostetulta perunasäkiltä eikä kasvoiltaan siltä, että suvussa on jossakin sukupolvessa lisäännytty pelikaanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ole täällä muita miellyttääkseni.
Siinähän se ongelma onkin, ettei miellytä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viiti. Mä olin nuorena kaunis, niin aattelen, että mitä tässä hirveesti rehkimään, kun ei kovin kummosta saa kuitenkaan, nyt on toisten vuoro. Jos lähen bilettämään niin tällään, tarpeeks pimeessä menee läpi :D
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni näytän kuitenkin kivemmalta meikillä ja tukka laitettuna kuin ilman mitään ehostusta. Ja piristää se mielialaakin.
Kiva juttu, että sulle se toimii. Itsellä taas on just päinvastoin, että jos hiukset laittaa nätisti ja meikkaa niin kropan rumuus (eli ylipaino) ja kaksari jotenkin vaan korostuu ja fiilis on normaaliakin kurjempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe paljon vaivaa. Eikä tavallisen näköisten naistenkaan kannattaisi. Ihminen on sen näköinen kuin on, ei meikkaamalla saa kenestäkään paremman näköistä. Kampauskin vaikuttaa enemmän kuin meikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti olen nähnyt vähän vanhempia naisia joissa ikä näkyy, tyylikkäästi pukeutuneena ja hiukset laitettuna. Vasta jos tarkemmin sattuu katsomaan, olen tajunnut ettei kyseessä olekkaan enää nuori kaunotar, ja piirteissä on saattanut olla jopa jotain ” rumaa”. Nämä naiset ovat silti upeita, ja kantavat itsensä hyvin. Rypyt ja muu valahtaminen jää tyylin varjoon. Sanon siis, että kyllä laittautuminen kannattaa.
Puhunet nyt niistä naisista jotka on ikääntyneet kauniisti ja joille vuodet on olleet armollisia. Silloin on tietenkin helppoa kantaa itsensä hyvin ja kauniisti, kun ei näytä kropaltaan pystyyn nostetulta perunasäkiltä eikä kasvoiltaan siltä, että suvussa on jossakin sukupolvessa lisäännytty pelikaanin kanssa.
On sinulla ainakin sana hallussa, näytitpä miltä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruma nainen voi kaunistaa itseään paljon treenaamalla kropan ja kasvattamalla pitkät hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa nähdä vaivaa. Kasvoista en ehkä ole ruman näköinen, mutta kroppa on kuin sinivalaalla. Minusta jotenkin turhaa meikata ja pukeutua nätisti, jos on lihava.
Sama. Ainakin itselle tulee tunne että se nätti vaate (siis ihan oikeankokoisenakin) jotenkin oikein korostaa ylipainoa ja tekee kropasta aiempaakin löllerömmän ja rumemman.
Olen tosiaan alkanut ymmärtää sanontaa "ei helmiä sioille" ja niinhän se on. Ei se nätti mekko tee minusta paremman näköistä vaan on kuin rusetti possulla. Hassu ja typerännäköinen.
Oletpa ankara itsellesi :( luulen että olet kuitenkin ihan nätti, vaikket itse uskokaan niin. Minun käy jotenkin niin sääliksi lihavia pieniä tyttöjä mekoissaan ja palmikot kauniisti laitettuna.. ovat vielä niin viattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Minä olen monen mielestä varmaan "ruma" nainen. Minulla on hyvin erikoiset kasvonpiirteet. Jykevä leuka, kerta kaikkisen jättimäinen otsa, hyppyrinenä jättimäisin sieraimin. Silmäni ovat melko lähellä toisiaan ja pää siitä kohtaa tosi leveä sellaisella susimaisella tavalla. Paitsi että se ei näytä ihmisellä yhtään niin hyvältä. Lisäksi minulla on erittäin merkittävä kaksoisleuka. Se on joku rakennevika, näkyy jopa BMI:ssä 19 missä en tosiaankaan tätä nykyä ole. Ensimmäiset rypyt ilmestyi 20-vuotiaana silmänurkkiin koska tapanani on siristellä.
Meikattuna näytän vallankin näin vanhemmiten Drag Queenilta.
Mutta en minä siitä mitään draamaa revi. Koen itse näyttäväni lähinnä persoonalliselta. Toki kaksoisleuka vaivaa minua välillä kauheasti. Mutta noin muuten.
Ei ketään oikeasti niin hirveästi toisten ulkonäkö kiinnosta, kunhan on siisti ja asianmukaisesti pukeutunut. Itse tykkään pukeutua hyvin maskuliinisesti: näytän naurettavalta jossain kukkamekoissa, mutta tummassa miesten puvussa tms. yhtäkkiä tosi särmältä. Ruumiinrakenteenikin on sellainen että esim. miesten paidat istuu paremmin kuin naisten -ja ne on yleensä parempilaatuisiakin. Minusta tärkeintä on löytää se oma juttu, mikä sopii itselle ja saa tuntemaan vahvaksi ja itsevarmaksi.
Jossain 60-luvun "nuorten naisten kirjassa" kehotettiin miettimään omia piirteitä niin, että jos jokin ei ole kaunista, voisiko se olla "rumankaunista"? Siis ehkä rumaa, mutta niin persoonallista että viehättää? Miettikää jotain Alanis Morisettea tai Björkiä vaikkapa. Kumpikin on pikemminkin persoonallinen kuin kaunis. Tai Geena Davista.
Niin joo, ja olen ollut 15 vuotta onnellisesti naimisissa erittäin komean, hoikan, sporttisen, fiksun ja mukavan miehen kanssa. Ei sitä kumppania naamalla hankita vaan ihan muilla avuilla.
Yksikään luettelemistasi naisista ei kyllä mene ruman kategoriaan. Persoonallisen näköisiä joo, mutta ei lähelläkään rumaa. Huvittavaa että esim Amy Winehouse on joidenkin mielestä esimerkki rumasta - näistä esimerkeistä tulee entistä huonompi olo omasta ulkonäöstä.
T. Äidin päihteidenkäytön takia kasvoista vammautunut
En sanonutkaan että luettelemani naiset olisivat rumia sinänsä. Vaan että he ovat pikemminkin persoonallisen näköisiä kuin kauniita. Ja tämä persoonallisuus tulee niistä "rumankauniista" piirteistä: esim Geena Davisilla pienistä silmistä ja jämäkästä leuasta, Björkillä aasialaistyyppisistä silmistä ja keijunleuasta, Alanis Morisettella hyvin pitkulaisista kasvoista. Kaikkia näitä ominaisuuksia pidetään yleisesti vähemmän kauniina kuin vastakohtaansa, mutta silti toimivat kokonaisuudessa näillä naisilla erinomaisesti.
Tai miettikää miehistä jotain Gerard Depardieuta: ei se ole ikinä ollut komea, mutta niin vaan oli naisten mieleen nuorena. Tai Martti Syrjä. Listaan nyt miehiä, koska mieleeni ei ihan oikeasti tule ketään muuta rumaa naista kuin Tuksu, eikä sekään olisi ruma jos ei olisi niin suttuinen ja rappiolla ja sisältä ruma. Ja tietty siskonsa Kooma kun vielä eli, samasta syystä.
No okei, Tarja Halonen on kyllä aina ollut melko epäviehättävä, mutta hänen kohdallaankin se on 90 % huonon stailauksen syytä. Täysin vääränlaiset silmälasit esimerkiksi.
https://images.app.goo.gl/Ekn8FAsGKzSa9gwV6
Jos oikeasti näyttää vaikka tältä niin vertauksesi johonkin Björkin "epäsymmetristen piirteiden korostamiseen" tuntuvat aika kaukaisilta.Kuvan naisellahan on jokin sairaus/kehityshäiriö. Sellaisia ihmisiä ei kukaan empatiakykyinen arvioi samoilla mittareille kuin niitä, joilla ei ole.
Ulkonäön arvostelijat ja rumaksi haukkujat eivät ota huomioon sitä, onko "rumuuden" syy sairaus, kehityshäiriö vai jokin muu. Monia rumia piirteitä saatetaan pitää itse aiheutettuina, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Empatiakyvyttömiä ihmisiä on todella paljon, ja esim. monista mukavina pidetyistä miehistä kuoriutuu julmia, lyttääviä petoja, kun joutuvat vastatusten ruman naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ruma nainen voi kaunistaa itseään paljon treenaamalla kropan ja kasvattamalla pitkät hiukset.
Jaa. No minulla oli nuorena hyvä kroppa (suorastaan "upeaksi" kuvailtu) ja pitkät hiukset - silti sain kuulla usein olevani ruma. Rumuuden syy oli naamassani, eikä mikään piirre kropassa voinut neutralisoida kasvojen rumuutta. Luulen jopa, että hyvä kroppani suorastaan korosti kasvojeni rumuutta, koska naamani ja vartaloni olivat ikään kuin eri paria. Ja pitkät hiukset eivät muuten sopineet yhtään neliskanttisiin kasvoihini. Kaikille naisille eivät pitkät hiukset sovi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Rumastakin naamasta saa helposti sellaisen feikkikauniin meikillä, irtoripsillä jne. Oikeasta kauneudesta se toki on kaukana, mutta miehille kyllä näyttää kelpaavan se feikkikauneus. Jos feikkikauniin naaman lisäksi on kroppa ja hiukset kunnossa ja tyylikäs vaatetus, niin no problem.
Vierailija kirjoitti:
Ruma nainen voi kaunistaa itseään paljon treenaamalla kropan ja kasvattamalla pitkät hiukset.
Kaikille nyt ei vain pitkät hiukset ikinä kasva. Itse en voi kasvattaa hiuksiani olkapääpituutta pidemmäksi. Koko elämäni olen yrittänyt, ja nyt 30-vuotiaana sen vihdoin hyväksyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Rumastakin naamasta saa helposti sellaisen feikkikauniin meikillä, irtoripsillä jne. Oikeasta kauneudesta se toki on kaukana, mutta miehille kyllä näyttää kelpaavan se feikkikauneus. Jos feikkikauniin naaman lisäksi on kroppa ja hiukset kunnossa ja tyylikäs vaatetus, niin no problem.
Feikkikauneus kelpaa kyllä miehille ja monet ovat jopa ihan hulluna siihen. Mutta entäs sitten, kun meikit pestään pois? Feikkikauneutta fanittavat miehet eivät välttämättä edes tunnista sitä feikiksi, jos meikki on taidokkaasti tehty. Sen lisäksi tälläkin palstalla miehet valittavat siitä, että naiset "huijaavat" miehiä meikillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruma nainen voi kaunistaa itseään paljon treenaamalla kropan ja kasvattamalla pitkät hiukset.
Jaa. No minulla oli nuorena hyvä kroppa (suorastaan "upeaksi" kuvailtu) ja pitkät hiukset - silti sain kuulla usein olevani ruma. Rumuuden syy oli naamassani, eikä mikään piirre kropassa voinut neutralisoida kasvojen rumuutta. Luulen jopa, että hyvä kroppani suorastaan korosti kasvojeni rumuutta, koska naamani ja vartaloni olivat ikään kuin eri paria. Ja pitkät hiukset eivät muuten sopineet yhtään neliskanttisiin kasvoihini. Kaikille naisille eivät pitkät hiukset sovi.
Minäkin kuulin usein olevani ruma vaikken todellakaan ole. Mahtaako olla ketään jota ei yläkouluissa olisi vähintään kateelliset haukkuneet.
Mä olen muuten ihan kaunis, mutta hampaat on aivan kamalat. Mulla on luonnostaan keltainen hammasluu, etuhampaissa iso värjäymä, kulmahammas vino ja myös alhaalta edestä vinot hampaat. Lähtötilanne on ollut vielä tästäkin järkyttävämpi, mulla oli lapsena kaikki mahdolliset hammasongelmat.
Lapsena on korjattu pahimmat vinoudet sekä yhdellä leikkauksella, että monien vuosien oikomishoidolla. Julkisella puolella on siis tehty kaikenlaista, mutta jatkossa jos haluan kosmeettista hoitoa niin pitäisi jatkaa yksityisellä. Opiskelijana mulla ei ole siihen varaa :( Tulevaisuudessa aion kyllä mennä, haaveilen että viimeistään 30v olisi suorat ja jopa vaaleat hampaat.
Tää vaikuttaa mun itsetuntoon niin vahvasti, että se epävarmuus tekee musta ruman. Uskon että jos oisin itsevarmempi niin olisin kauniimpi. Välttelen ihmisiä, en halua hymyillä. Toki mua kiusattiin lapsena päivittäin koulussa rautasuuksi yms kun oli ne raudatkin.