7-vuotias lapseni ilmoitti eilen olevansa poika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanosin lapselle, että katsotaan, että miten kehityt seuraavina vuosina ja kutsuisin häntä nimellä, en sukupuolella.

Katsotaan kasvaako sinulle tissit vai ei. Tissit kasvaa vain tytöillä.

Vähän sinäkin tiedät 😂

Monella "miehellä" on isommat tissit ja perse kuin minulla, ja olen 54-v. cis-nainen.

Voi pientä ressukkaa, miten on moista keksinyt?

Ystäväni oli pienenä (n. 5v.) ollut vakuuttunut siitä, että hän on poika. Pyysi kutsumaan itseään pojan nimellä ja kieltäytyi osallistumasta mihinkään "liian tyttömäiseen". Nyt 26v. itsensä kanssa sinut oleva heteroseksuaali ja jopa varsin naisellinen nainen joiltain osin. Uskon, että kuten joku tuossa ylempänä sanoikin, tuossa iässä tutkitaan niitä sukupuolirooleja ja pohditaan miten itse niihin sopii. Kun taas ikää tulee lisää, oivaltaa, että sitähän voi olla ihan sellainen mies tai nainen kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä tuollaisia aisioita pohtia.

No yhteiskuntahan tekee nykyään kaikkensa että lapset olisivat mahdollisimman nuorina sekaisin sukupuolestaan ja pohtisivat hölmöjä.

Niin tekee.

Sinun pääsi ehkä kärsii pohtimisesta, mutta muille se on ihan normaalia. Siihen aivot ovat kehittyneet.

Ketään ei pidä pakottaa muottiin ulkoa päin. Jokainen saa olla oma itsensä. Myös sinä tuollaisena.

Jos puutut muiden seksuaalisuuteen, ole hyvä ja perustele, miksi sinulla muka on oikeus tehdä niin.

Ei tuosta huolestua kannata. Minäkin olin aikamoinen poikatyttö aina, ja täällä onkin jo tullut hyviä esimerkkejä miksi tyttönä oleminen koetaan joskus ahdistavaksi. Koulusta tai muualta voi tulla sitä stereotyyppistä yleistystä miten tytöt on nättejä, hiljaa ja kiltisti. Ei sellainen sopinut kaltaiselleni rämäpäiselle ja temperamenttiselle tytölle ollenkaan. Monesti toivon olevani poika.

Kun ikää vähän tuli, menkat ja naiselliset muodot, niin silti pidin vielä yläasteellakin itseäni poikamaisena. Pukeuduin bändipaitoihin ja farkkuihin. Parhaat kaverini olivat vuosia pelkkiä poikia.

Aloin pukeutua hieman naisellisemmin vasta opiskelijaelämässä. Nykyään olen kahden lapsen äiti, ja harva uskoo mun olleen niin poikatyttö koko lapsuuteni :)

Silti olen onnellinen että lapset sattuivat olemaan poikia: olin nimittäin etukäteen huolissani että mitenkähän pärjäisin tyttären kanssa, kun itse en ole mikään prinsessa ollut koskaan! Toki olisi ollut hyvinkin mahdollista, että tytöstä olisi tullut äitinsä kaltainen rämäpää...

Vanhempien suhtautuminen on mielestäni se mikä vaikuttaa eniten mihin tilanne kehittyy. Jos alat puhumaan sukupuolen vaihdosta mahdollisena toimeenpiteenä, nii tietysti lapsi olettaa, että haluat hänen ryhtyvän tähän.

Jos käytät maalaisjärkeä ja kerrot, että hän on juuri sitä sukupuolta miksi on syntynyt, eikä siihen voi vaikuttaa ja miksi edes pitäisi, sillä tytöt ja pojat ovat täysin yhden vertaisia ja voivat tehdä juuri niitä asioita mistä pitävät, valita itse lelunsa, vaatteensa, tulevan ammatin... Niin uskon lapselle kasvavan itsetuntoa, sen sijaan, että hän ei viihtyisi kehossaan vaan tahtoisi olla toista sukupuolta, vaan koska sen avulla voisi vasta olla sitä mitä häneltä odotaan tai mitä hän olettaa tarvitsevansa tässä ulkoisiin ominaisuuksiin kohdistuvassa ihannoinnissa, mitä nykyään on aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Tätä se teettää kun lasten päät sekoitetaan hömpällä.

Millä hömpällä muka ap:n lapsen pää sekoitettu? Ja miksi otat osaa? Miksi tuosta pitäisi järkyttyä, antaa lapsen olla sellainen kun haluaa!!

Pitäiskö tytöksi syntyneen pukeutua hörhelöihin ja vaaleanpunaiseen, ettei olisi "hömpällä" sekoitettu? Höpsiis.

Sano sille, että vetää kyrvän päähän. Ei kukaan normaali tee tuollaista.

Mie

jos sillä on pillu niin se on nainen ja jos pippeli niin se on poika. kaikki muu on polttouunimateriaalia. onneksi tulee kohta ilmastonmuutos ja ihmiset kuolee nälkään ja alkaa taas kunnon sodat niin loppuu tää naurettava monisukupuolisuus ja muu persehomoilu. PTHUI!

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuosta täytyisi tehdä mitään isoa numeroa psykologeineen? Itsekin ilmoitin jossain vaiheessa ala-asteella olevani sisäisesti poika. Leikkautin äidin kauhuksi lyhyen poikatukankin jota laitoin geelillä pystyyn, pukeuduin poikien väreihin. Eipä siitä sen isompaa numeroa tehty paitsi että äiti joskus sukulaisia tavatessa olisi toivonut että olilsin prinsessatyttötyyppiä kuten muutkin. Mutta luottivat että on jotain vaan lapsen hömpötyksiä jotka menee ohi.

Ja niin se menikin - tavallaan. Murrosiässä alkoi pojat kiinnostaa joten halusin muutttua ulkoisesti naisellisemmaksi. Silti en kyllä edelleenkään sisäisesti koe itseäni naiseksi, mutta en myöskään mieheksi. Minusta tuntuu että sukupuoli on jotain aika epäolennaista, jotain vähän kuin vaatteet päällä, ei osa ydinidentiteettiäni. 

Niin, kuten nähdään, äidit ne tekee tytöistä prinsessoja, ei tytöt itse halua.

Ainoa joka tarvitsee terapiaa on ehkä ap.

Tuli tästä mieleen kun poikani pienempänä kysyi, milloin muutun tytöksi, jotain vastasin ettei muutu, on ihan normi mies  nykyään.

Minulle kätilö ilmoitti aikanaan, kumpi tuli.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa joka tarvitsee terapiaa on ehkä ap.

Niin koska provoilee palstalla päivittäin.

Olisiko leikkaus mahdollinen? Tai hormoonihoito? Terapiaan nyt ainakin, jotta ymmärtää millaista on olla poika naisen kehossa

Vi*ervas*areiden aivopesu kouluissa puree. Kai tiedät että jo uusimmat opesukupolvet on alistettu tällä aatteelle ja perinteisten LuKiMat-taitojen sijaan oppilaan sukupuoli-identiteetti sekä seksuaalinen suuntautuminen ovat pääosassa. 

Muutama vuosi sitten Jyväskylän yliopiston opeopiskelijat tekivät nakukalenterin. Siellä oli koko jengi alasti ja vartaloihin kirjoitettu genderfluid, trans, binääri ym. Ei siinä mitään, mutta jutut oli sellaisia että kouluopetuksen pääpaino tuntui olevan näissä sateenkaarikuvioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi ei vielä kaikkea tajua ja saattaa mennä ohikin. Älä vain sitten ota todesta mitään SETA-propagandaa äläkä kevyesti suostu mihinkään peruuttamattomiin muutoksiin, tukka nyt vielä kasvaa takaisin

Nyt seis tuon hysterian kanssa. Mitään peruuttamattomia muutoksia ei 7-vuotiaille tehdä. 

Paras ystäväni sanoi muistaakseni 8v:nä ensimmäisen kerran olevansa poika. Tämä kokemus oli pysyvä, nyt elää todella vaikeiden teinivuosien jälkeen tavallisena miehenä. Sanoisin, että pienen lapsen noin kertoessa ei kannata sanoa varmaa juuta tai jaata, vaan tarkkailla tilannetta. Hoidot ovat kuitenkin vielä kaukaisen tulevaisuuden juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien suhtautuminen on mielestäni se mikä vaikuttaa eniten mihin tilanne kehittyy. Jos alat puhumaan sukupuolen vaihdosta mahdollisena toimeenpiteenä, nii tietysti lapsi olettaa, että haluat hänen ryhtyvän tähän.

Jos käytät maalaisjärkeä ja kerrot, että hän on juuri sitä sukupuolta miksi on syntynyt, eikä siihen voi vaikuttaa ja miksi edes pitäisi, sillä tytöt ja pojat ovat täysin yhden vertaisia ja voivat tehdä juuri niitä asioita mistä pitävät, valita itse lelunsa, vaatteensa, tulevan ammatin... Niin uskon lapselle kasvavan itsetuntoa, sen sijaan, että hän ei viihtyisi kehossaan vaan tahtoisi olla toista sukupuolta, vaan koska sen avulla voisi vasta olla sitä mitä häneltä odotaan tai mitä hän olettaa tarvitsevansa tässä ulkoisiin ominaisuuksiin kohdistuvassa ihannoinnissa, mitä nykyään on aivan liikaa.

Ei ei ja vielä kerran ei! Älä missään nimessä kiistä lapsen kokemusta ja väitä, että tämän on pakko elää syntymäsukupuolessaan (olen todistanut vierestä, kuinka tämä voi olla todella haitallista, jos se lapsen sukupuoliristiriita ei olekaan ohimenevää sorttia) . Tietenkään mistään transhoidoistakaan ei pidä alkaa puhua, ellei lapsi itse kysy. 

Pitää suhtautua ihan neutraalisti, antaa lapsen pukeutua niin kuin haluaa, leikkiä mitä haluaa, kutsua lasta sillä nimellä mitä hän haluaa jne. Mitään numeroa ei tarvitse tehdä asiasta. 

Psykologia tarvitaan vain, jos lapsi ilmaisee asiasta ahdistusta ja pahaa oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vi*ervas*areiden aivopesu kouluissa puree. Kai tiedät että jo uusimmat opesukupolvet on alistettu tällä aatteelle ja perinteisten LuKiMat-taitojen sijaan oppilaan sukupuoli-identiteetti sekä seksuaalinen suuntautuminen ovat pääosassa. 

Muutama vuosi sitten Jyväskylän yliopiston opeopiskelijat tekivät nakukalenterin. Siellä oli koko jengi alasti ja vartaloihin kirjoitettu genderfluid, trans, binääri ym. Ei siinä mitään, mutta jutut oli sellaisia että kouluopetuksen pääpaino tuntui olevan näissä sateenkaarikuvioissa. 

Höpöhöpö nyt.