7-vuotias lapseni ilmoitti eilen olevansa poika

Otan osaa. Tätä se teettää kun lasten päät sekoitetaan hömpällä.

Minä sanosin lapselle, että katsotaan, että miten kehityt seuraavina vuosina ja kutsuisin häntä nimellä, en sukupuolella.

Pieni lapsi ei vielä kaikkea tajua ja saattaa mennä ohikin. Älä vain sitten ota todesta mitään SETA-propagandaa äläkä kevyesti suostu mihinkään peruuttamattomiin muutoksiin, tukka nyt vielä kasvaa takaisin

Miksi tuosta täytyisi tehdä mitään isoa numeroa psykologeineen? Itsekin ilmoitin jossain vaiheessa ala-asteella olevani sisäisesti poika. Leikkautin äidin kauhuksi lyhyen poikatukankin jota laitoin geelillä pystyyn, pukeuduin poikien väreihin. Eipä siitä sen isompaa numeroa tehty paitsi että äiti joskus sukulaisia tavatessa olisi toivonut että olilsin prinsessatyttötyyppiä kuten muutkin. Mutta luottivat että on jotain vaan lapsen hömpötyksiä jotka menee ohi.

Ja niin se menikin - tavallaan. Murrosiässä alkoi pojat kiinnostaa joten halusin muutttua ulkoisesti naisellisemmaksi. Silti en kyllä edelleenkään sisäisesti koe itseäni naiseksi, mutta en myöskään mieheksi. Minusta tuntuu että sukupuoli on jotain aika epäolennaista, jotain vähän kuin vaatteet päällä, ei osa ydinidentiteettiäni. 

Vierailija kirjoitti:

Minä sanosin lapselle, että katsotaan, että miten kehityt seuraavina vuosina ja kutsuisin häntä nimellä, en sukupuolella.

Katsotaan kasvaako sinulle tissit vai ei. Tissit kasvaa vain tytöillä.

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi ei vielä kaikkea tajua ja saattaa mennä ohikin. Älä vain sitten ota todesta mitään SETA-propagandaa äläkä kevyesti suostu mihinkään peruuttamattomiin muutoksiin, tukka nyt vielä kasvaa takaisin

Suomessa onneksi ei aleta mitään peruuttamattomia hoitoja lapselle tekemään vaikkka vanhemmat haluaisikin.

Suurempi riski on että asiasta tehdään lapselle trauma tekemällä siitä valtavan iso numero. Hätäilemällä ja viemällä tutkimuksiin ja ties mitä, jolloin lapsi kokee että on jotenkin "viallinen", eikä saa olla sellainen kuin tällä hetkellä on.

Ei tuo minusta joka lapsen kehitykseen kuulu mutta ehkä hän haluaa aikuisena muuttaa sukupuoltaan mieheksi. Ei sitä koskaan tiedä. Mä kävin lapsena kasvatusneuvolassa kun olin ujo, arka, koulukiusattu. Siellä psykologi piti omituisena kun leikin vain autoilla ja veneillä vaikka olin tyttö enkä tykännyt yhtään nukeista. No äiti minusta silti tuli. Onneksi pojan äiti koska en ole mikään kovin naismainen nainen.

Minä en hakisi keskusteluapua, jos tilanne ei ahdista lasta. Antaisin hänen kehittyä rauhassa. Minulla oli hetkellinen ajatus, että olisin poika, kun sitä ennen olin poikien kanssa leikkimisestä enemmän kuin tyttöjen kiinnostunut tyttö. 4-5 vuotiaana olin kyllä ajatellut, että minusta tulee aikuisena äiti.

Lopulta ymmärsin, että saan olla sellainen tyttö kuin tahdon, eikä ole tarvetta olla poika, vaikka ei pidä joistain tyttöjen jutuista ja tyttöjen kanssa jutut eivät mene muutenkaan yksiin. Miehet ovat hyväksyneet minut naisena. Minun on ehkä jopa helpompi olla nainen, kun ymmärrän miehiä hyvin. Naisellinen ulkonäkö ei ole tuottanut ongelmia. Ulkonäkö on ollut hyvä ilman suurempaa panostamista ja se on ärsyttänyt naisia, kun olen kaunis ilman laittautumistakin. Laittaudu harvoin, koska  laittautuminen ei ole lempipuuhina.  Miehet ovat sitoutuneet minuun hyvin ja olen saanut miehiltä sen minkä olen tahtonut. Lapsia olen saanut helposti. Annan tyttärelleni reippaan naisen mallin.

Ma halusin kanssa olla pienena poika, n. 6-vuotiaana. Johtui Viisikko-kirjoista joita ahmin lukea ja Paula/Paulista jota silloin ihailin yli kaiken. Mulla oli jopa poikatukka, ja pidin vain shortseja ja t-paitoja, en suostunut pukemaan hameita tai muitakaan "tyttojen vaatteita". 

Nykyaan olen ihan 100% naiseksi itseni identifioiva heteronainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo minusta joka lapsen kehitykseen kuulu mutta ehkä hän haluaa aikuisena muuttaa sukupuoltaan mieheksi. Ei sitä koskaan tiedä. Mä kävin lapsena kasvatusneuvolassa kun olin ujo, arka, koulukiusattu. Siellä psykologi piti omituisena kun leikin vain autoilla ja veneillä vaikka olin tyttö enkä tykännyt yhtään nukeista. No äiti minusta silti tuli. Onneksi pojan äiti koska en ole mikään kovin naismainen nainen.

Ei toki kuulu joka lapsen kehitykseen mutta ei ole myöskään erityisen harvinaista. Hyvin pieni vähemmistö niistä, jotka jossain vaiheessa toivoisivat olevansa toista sukupuolta, oikeasti sitten on niitä jotka haluaa muuttaa sukupuoltaan.

Ilmiö on yleisempi tytöillä, koska usein tytöt törmää enemmän oletuksiin ja rajoituksiin sukupuolensa takia. Esim. sinun oletetaan olevan hillitty ja kiltti koska olet tyttö. Rauhallinen lukutoukka koska olet tyttö. Sievä jä nätti koska olet tyttö. Jos ei oikein sovi näihin stereotyyppeihin ja ihailee enemmän esim. mies- ja poikarooleja kirjoissa ja elokuvissa, niin voi tulla tunne että ei halua olla tyttö ollenkaan. Useimmat sitten jossain vaiheessa huomaavat, että nykymaailmassa voi olla myös tyttö ja nainen ja rikkoa ne vanhat stereotypiat, että ei ole pakko muuttua mieheksi tai miesmäiseksi sitä varten. 

Trans-sukupuolisuudessa ei siis toki ole mitään pahaa ja sitäkin tunnetusti esiintyy, mutta heidän prosentti on todella paljon pienempi kuin niiden, jotka jossain vaiheessa lapsuutta ilmoittavat olevansa vastakkaista sukupuolta.

Mäkin halusin pienenä olla poika. En nyt kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuosta vetäisi. Aika näyttää millaiseksi kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanosin lapselle, että katsotaan, että miten kehityt seuraavina vuosina ja kutsuisin häntä nimellä, en sukupuolella.

Katsotaan kasvaako sinulle tissit vai ei. Tissit kasvaa vain tytöillä.

Aika paljon olen nähnyt naisia ilman mitenkään huomattavissa olevia tissejä, ja aika paljon valtavia miestissejä myös (paita päälle julkisilla paikoilla kiitos).

Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä tuollaisia aisioita pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä tuollaisia aisioita pohtia.

No yhteiskuntahan tekee nykyään kaikkensa että lapset olisivat mahdollisimman nuorina sekaisin sukupuolestaan ja pohtisivat hölmöjä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä tuollaisia aisioita pohtia.

Ei, kyllä on ihan normaalia että pohtii. Se ei ole siinä mielessä seksuaalista pohdintaa kuin aikuisemmilla, että se liittyisi siihen kumpi sukupuoli viehättää seksuaalisesti. Se on vain sukupuoli-identiteettien ja roolien pohdintaa. Kyllähän normaaliälyinen lapsi näkee ympärillään miehiä ja naisia, niin tosielämässä kuin viihteessä, ja väkisin huomaa tiettyjä eroja näiden ulkonäössä, käytöksessä, ammateissa jne. On ihan ok pohtia sitä kumpaan stereotyyppiin, jos kumpaankaan, oikeastaan sisäisesti enemmän kokee kuuluvansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä tuollaisia aisioita pohtia.

Ei, kyllä on ihan normaalia että pohtii. Se ei ole siinä mielessä seksuaalista pohdintaa kuin aikuisemmilla, että se liittyisi siihen kumpi sukupuoli viehättää seksuaalisesti. Se on vain sukupuoli-identiteettien ja roolien pohdintaa. Kyllähän normaaliälyinen lapsi näkee ympärillään miehiä ja naisia, niin tosielämässä kuin viihteessä, ja väkisin huomaa tiettyjä eroja näiden ulkonäössä, käytöksessä, ammateissa jne. On ihan ok pohtia sitä kumpaan stereotyyppiin, jos kumpaankaan, oikeastaan sisäisesti enemmän kokee kuuluvansa. 

Ei siinä kyllä ole mitään normaalia, tervepäiselle ei tule mieleenkään pohtia sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä tuollaisia aisioita pohtia.

No yhteiskuntahan tekee nykyään kaikkensa että lapset olisivat mahdollisimman nuorina sekaisin sukupuolestaan ja pohtisivat hölmöjä.

Aina näitä on pohdittu. Itse oon syntynyt 1974 ja mietin jossain iässä ihan samaa. Sitä, että pojat leikki minusta coolimpia leikkejä kuin tytöt. Miehet olivat minusta coolimpia kuin naiset (esim. isäni tienasi paljon rahaa työssä jossa kävi paljon ulkomailla, kun taas äiti oli homssuinen ja valittava kotirouva). Elokuvissakin kaikki siistit sankarit oli miehiä ja naisten rooli oli vaan olla nättejä ja viekoitella niitä. Kyllä tämän pohjalta kovasti toivoin että olisinkin poika enkä tyttö, ja yritin kaikin tavoin olla poikamainen ja halveksin tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä tuollaisia aisioita pohtia.

No yhteiskuntahan tekee nykyään kaikkensa että lapset olisivat mahdollisimman nuorina sekaisin sukupuolestaan ja pohtisivat hölmöjä.

Niin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pitäisi ottaa huostaan. Ei tuon ikäisen pitäisi vielä tuollaisia aisioita pohtia.

Ei, kyllä on ihan normaalia että pohtii. Se ei ole siinä mielessä seksuaalista pohdintaa kuin aikuisemmilla, että se liittyisi siihen kumpi sukupuoli viehättää seksuaalisesti. Se on vain sukupuoli-identiteettien ja roolien pohdintaa. Kyllähän normaaliälyinen lapsi näkee ympärillään miehiä ja naisia, niin tosielämässä kuin viihteessä, ja väkisin huomaa tiettyjä eroja näiden ulkonäössä, käytöksessä, ammateissa jne. On ihan ok pohtia sitä kumpaan stereotyyppiin, jos kumpaankaan, oikeastaan sisäisesti enemmän kokee kuuluvansa. 

Ei siinä kyllä ole mitään normaalia, tervepäiselle ei tule mieleenkään pohtia sellaista.

Tämä "ei-tervepäisyyden" laji tuntuu olevan kuitenkin aika harmitonta laatua, ei aiheuta meinaan mitään haittoja ellei vanhemmat siitä isoa numeroa tee. Itse toivoin ja yritin olla poika lapsena, paras kaverini myös. Me ollaan nyt aikuisena molemmat ihan heteroita ja äiti-ihmisiä joilla kummallakaan ei ole minkään sortin mt-diagnooseja tai ongelmia. Ollaan myös ihan biologisen sukupuolemme hyväksyneitä ja ulkoisesti tavanomaisen naisellisia. Minä nyt olen miesvaltaisessa insinööriammatissa, mutta ei muuta erikoisempaa. 

Itse ottaisin yhteyttä ylikersantti Pylvänäiseen. Hänellä on paljon annettavaa perheellesi. En nyt vaan muista oliko Pylvänäinen alunperin poika vai tyttö vai oliko kumpikaan.