Lue keskustelun säännöt.
Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?
05.05.2019 |
Siis ensimmäinen oma äitienpäivä, esikoiseni syntyi viime syksynä. Itse haluaisin viettää ekan äitienpäiväni vain oman perheen kanssa, aamulla kakkua ja tilata vaikka jotain ruokaa kotiin. Oleskella ja nauttia päivästä ilman kiirettä ihan vain omana perheenä.
Tämäpä ei nyt sitten käykään lähipiirille. Anoppi vaatii meitä kolmea luokseen syömään. Minua ei kiinnosta lähteä, meillä on hieman viileät välit muutenkin ja en haluaisi pilata ekaa äitienpäivääni anopin ruokapöydässä, matkaakin on sata kilometriä suuntaansa. Mies saa puolestani mennä yksin, mutta anoppi vaatii vauvaa sinne mukaan kun on "mummin kulta". Joo imetän, vauva ei nyt tällä kertaa lähde kaksin isänsä kanssa sinne enkä minä vietä äitienpäivääni ilman vauvaani. Miehelle on kuulemma ihan sama meneekö yksin vai ei vai mennäänkö kaikki vai ei.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa, jotka vaatii meitä perinteiselle äitienpäivälounaalle vanhempieni kanssa ravintolaan. En jaksaisi vauvan kanssa, kun sinnekin on matkaa se sata kilometriä ja äitienpäiväbuffetit on aika hälyisiä. Kumpikaan siskoistani ei millään voi käsittää että miksi en halua tulla ja äitinikin on nyt loukkaantunut, kun onhan se hänen äitienpäivä, jota on aina vietetty yhdessä.
Kenen ehdoilla siispä oma eka äitienpäivä?
Kommentit (273)
Itse sain esikoisen viime lokakuussa, tosin kuitenkin mennään minun äidin luokse kahvittelemaan.
Tulee molemmat samalla kertaa tehtyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Hei katkera mummo, kannattaa varmaan poistua lapsesi ja lapsenlapsesi elämästä, kun tuo kitkerä katkeruuden löyhkä haisee tänne asti. Ai niin, ainut häviäjä taidat olla vain sinä. Aika raukkamaista kostaa lapsenlapselle sitä, että tuore perhe haluaa viettää äitienpäivää tai isänpäivää keskenänsä.
Kostaa? Mitä kostamista on siinä, että ei mene hoitamaan lapsenlasta? Jos ei kelpaa lapselleen juhlapäivänä, niin kyllä se lapsi pärjää arjessa, vaikka vähän väsyttää ja parisuhde on menossa pilalle jatkuvan riitelyn takia. Eikä vanhemmat auta taloudellisestikaan.
Katsos kun niin sitä makaa kuin petaa ja jos minä epäonnistuin kasvattamaan lapsestani muitakin kuin itseään arvostavan, niin kyllä hän pärjää, vaikka ei saisi nukkua tarpeeksi ja kotinsa on sotkuinen. Katsos kun sitä äitiys on.
Enkä minä ymmärrä, mitä olisin hävinnyt. Paitsi tietty oksennukset paidalla ja väsymyksen, mutta kun olen ne jo aikanaan kokenut, niin miksi vaatisin päästä kokemaan uudestaan. Se on oman lapsen vuoro nyt jaksaa, onhan hän tuore äiti. Me vanhemmat voimme hymähtää ja todeta, että mitäs läksit.
Nykyään pystyy palkkaamaan ammattitaitoisia lastenhoitajia, sen lisäksi monilla paikkakunnilla on innokkaita varamummoja ja -pappoja. Oma äitinkin on yhdelle maahanmuuttajaperheelle varamummo vaikka hänellä yksi lapsenlapsikin on. Kaikki ei katsos ole vaan kitkeränkatkeria kiristäjiä, vaan haluvat oikeasti viettää yhdessä mukavaa aikaa.
Palstan tavallisin itkun aihe on se, että isovanhemmat ei hoida ja lastenhoitaja maksaa. Ihan jokaisella perheellä ei ole varaa maksaa 1800 e/vkl, mutta varmasti on niitäkin, joille tämä on OK.
Vierailija kirjoitti:
Tää on tällänen suomalainen "ollaan vaan omalla porukalla" tyyli. Oma äitikin on sitä "muuta porukkaa". Tosi outoa.
Yhdessä perheessä on kaksi anoppia, joilla edelleen anopin vanhemmat... puhumattakaan nykypäivän uusperhekuviousta.
Mihin se raja vedetään, vuorokaudessa 24 h ja satoja kilometrejä ajettavana. Meillä lähti kortit 300 km päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Anteeksi nyt että kysyn, mutta kenenkäs muun äidin päivän kuin omasi sinä muka äitienpäivässä näet, jollet muuta hyväksy lapsiltasi kuin sen viettämistä sinun sanelemallasi tavalla? Viestisi perusteella ainakaan omien lastesi äitiyttä et äitienpäivänä halua nähdä ja ymmärtää, ainoastaan omasi.
Kukakohan se nyt itsekäs olikaan? Sinä joka vaatisit vaikka koliikkivauvan vanhempia hyppimään sinun tahtosi mukaan vaiko tuore äiti, joka sen ensimmäisen äitienpäivänsä haluaisi olla vauvansa ja puolisonsa kanssa rauhassa kotona?
Luepa nyt tämä ketju ja kysy itseltäsi, että miten lasta vaaditaan äitienpäivää viettämään. Asiaa ei mainita lainkaan! Sen sijaan kysytään "Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?"
Kyse ei siis ole mistään muusta vaatimuksesta kuin oman äidin muistamisesta äitienpäivänä, mutta sekin on nykyäidille mahdoton ajatus.
Aattelin tehdä kääretorttua ja ruokaa. Mennään mökille ja aattelin ostaa orvokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Hei katkera mummo, kannattaa varmaan poistua lapsesi ja lapsenlapsesi elämästä, kun tuo kitkerä katkeruuden löyhkä haisee tänne asti. Ai niin, ainut häviäjä taidat olla vain sinä. Aika raukkamaista kostaa lapsenlapselle sitä, että tuore perhe haluaa viettää äitienpäivää tai isänpäivää keskenänsä.
Kostaa? Mitä kostamista on siinä, että ei mene hoitamaan lapsenlasta? Jos ei kelpaa lapselleen juhlapäivänä, niin kyllä se lapsi pärjää arjessa, vaikka vähän väsyttää ja parisuhde on menossa pilalle jatkuvan riitelyn takia. Eikä vanhemmat auta taloudellisestikaan.
Katsos kun niin sitä makaa kuin petaa ja jos minä epäonnistuin kasvattamaan lapsestani muitakin kuin itseään arvostavan, niin kyllä hän pärjää, vaikka ei saisi nukkua tarpeeksi ja kotinsa on sotkuinen. Katsos kun sitä äitiys on.
Enkä minä ymmärrä, mitä olisin hävinnyt. Paitsi tietty oksennukset paidalla ja väsymyksen, mutta kun olen ne jo aikanaan kokenut, niin miksi vaatisin päästä kokemaan uudestaan. Se on oman lapsen vuoro nyt jaksaa, onhan hän tuore äiti. Me vanhemmat voimme hymähtää ja todeta, että mitäs läksit.
No, tuokin on valinta. Kannattaa muistaa se valinta myös kun vanhuksena miettii, miksei lapset ja lapsenlapset edes soita pyhinä.
Omaan äitiini en pidä mitään yhteyttä juurikin siksi, koska kateus ja kosto olivat tämän tavat hoitaa asioita.
Koska en omistaudu lasteni palvelemiseen, on minulla aikaa omaan elämään ja ystävyyteen. Uskon vahvasti, että nämä ystävät ovat minulle tulevaisuudessa paljon enemmän kuin mitä lapseni voivat olla, koska he eivät vaadi ja kiukuttele kuin kakarat. Lapset ovat päättäneet elää omaa elämäänsä ja hyvä niin, mutta pitää ymmärtää, että niin elän minäkin.
No mikä siis on ongelma?
Senkus katkaiset välit. Mutta jos oletat, että voit uhkailemalla hyppyyttää perhettä miten haluat, niin ei tule toimimaan.
Tässähän nimenomaan sinä olet uhitellut, ettet auta jos ei tyyliin suoraan synnäriltäkin tulla juhlimaan The Mummoa.
Minuakin yritettiin noin kiristää, kun ei tajuttu etten tarvitse apua. Seuraavaksi nyyhkittiin, kun estän mummouden, kun en pyytänyt apua, enkä antanut lapsen mennä mummon vaivoiksi mummolaan.
Äitilläni ja anopillansa oli välillä riitoja, mutta onneksi auttaminen on kuulunut aina asiaan puolin ja toisin. Joskus mummo tuli meitä vahtimaan kun olimme sairaina ja äiti pääsi töihin, vanhempani auttoivat isovanhempia pihatöissä ja remonttihommissa, välillä me lapset olimme isovanhemmilla yötä jne. Nyt kun isovanhemmat ovat jo yli 80-vuotiaita yksi meistä lapsenlapsista (asuu lähimpänä) käy auttamassa joka viikko, lähellä asuvat lapsensa auttavat joka viikko, ovat saaneet jatkaa omassa kodissa asumista eikä ole tarvinnut palvelutaloon muuttaa. Muistamme aina juhlapyhinä ja viedään kukkia mennessämme. Isovanhemmista on hyviä muistoja ja suru tulee olemaan suuri kun heistä aika jättää. Jos joku olisi alkanut näännyttää tai kiristää vaatimuksillaan niin eipä tällaisia välejä olisi ollut. Ja mummo ja pappa olivat isovanhemman roolissa, ei vanhemman ja vanhemmat sanoivat aina viimeisen sanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Hei katkera mummo, kannattaa varmaan poistua lapsesi ja lapsenlapsesi elämästä, kun tuo kitkerä katkeruuden löyhkä haisee tänne asti. Ai niin, ainut häviäjä taidat olla vain sinä. Aika raukkamaista kostaa lapsenlapselle sitä, että tuore perhe haluaa viettää äitienpäivää tai isänpäivää keskenänsä.
Kostaa? Mitä kostamista on siinä, että ei mene hoitamaan lapsenlasta? Jos ei kelpaa lapselleen juhlapäivänä, niin kyllä se lapsi pärjää arjessa, vaikka vähän väsyttää ja parisuhde on menossa pilalle jatkuvan riitelyn takia. Eikä vanhemmat auta taloudellisestikaan.
Katsos kun niin sitä makaa kuin petaa ja jos minä epäonnistuin kasvattamaan lapsestani muitakin kuin itseään arvostavan, niin kyllä hän pärjää, vaikka ei saisi nukkua tarpeeksi ja kotinsa on sotkuinen. Katsos kun sitä äitiys on.
Enkä minä ymmärrä, mitä olisin hävinnyt. Paitsi tietty oksennukset paidalla ja väsymyksen, mutta kun olen ne jo aikanaan kokenut, niin miksi vaatisin päästä kokemaan uudestaan. Se on oman lapsen vuoro nyt jaksaa, onhan hän tuore äiti. Me vanhemmat voimme hymähtää ja todeta, että mitäs läksit.
Jos lapsesi perheineen viettää äitienpäivät teillä, niin lapsesi puolison oma äiti ja isoäidit joutuvat viettämään ne yksin. Eikö sinua sierra se? Entä jos he joskus menevät puolison suvun luo, niin loukkaannutko?
Alkuperäiseen kysymykseen: eka äitienpäivä vain ja ainoastaan uuden perheen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Anteeksi nyt että kysyn, mutta kenenkäs muun äidin päivän kuin omasi sinä muka äitienpäivässä näet, jollet muuta hyväksy lapsiltasi kuin sen viettämistä sinun sanelemallasi tavalla? Viestisi perusteella ainakaan omien lastesi äitiyttä et äitienpäivänä halua nähdä ja ymmärtää, ainoastaan omasi.
Kukakohan se nyt itsekäs olikaan? Sinä joka vaatisit vaikka koliikkivauvan vanhempia hyppimään sinun tahtosi mukaan vaiko tuore äiti, joka sen ensimmäisen äitienpäivänsä haluaisi olla vauvansa ja puolisonsa kanssa rauhassa kotona?
Luepa nyt tämä ketju ja kysy itseltäsi, että miten lasta vaaditaan äitienpäivää viettämään. Asiaa ei mainita lainkaan! Sen sijaan kysytään "Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?"
Kyse ei siis ole mistään muusta vaatimuksesta kuin oman äidin muistamisesta äitienpäivänä, mutta sekin on nykyäidille mahdoton ajatus.
Niin, ja moni on kertonutkin muistavansa äitiään puhelimitse. Mutta se ei kuulema riitä.
Eli tuore perhe saa olla rauhassa kotona, kunhan ovat samaan aikaan mummolassa 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Sinulla on kovin omituinen asennemaailma. Sinulla ei taida olla lapsenlapsia vielä ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Hei katkera mummo, kannattaa varmaan poistua lapsesi ja lapsenlapsesi elämästä, kun tuo kitkerä katkeruuden löyhkä haisee tänne asti. Ai niin, ainut häviäjä taidat olla vain sinä. Aika raukkamaista kostaa lapsenlapselle sitä, että tuore perhe haluaa viettää äitienpäivää tai isänpäivää keskenänsä.
Kostaa? Mitä kostamista on siinä, että ei mene hoitamaan lapsenlasta? Jos ei kelpaa lapselleen juhlapäivänä, niin kyllä se lapsi pärjää arjessa, vaikka vähän väsyttää ja parisuhde on menossa pilalle jatkuvan riitelyn takia. Eikä vanhemmat auta taloudellisestikaan.
Katsos kun niin sitä makaa kuin petaa ja jos minä epäonnistuin kasvattamaan lapsestani muitakin kuin itseään arvostavan, niin kyllä hän pärjää, vaikka ei saisi nukkua tarpeeksi ja kotinsa on sotkuinen. Katsos kun sitä äitiys on.
Enkä minä ymmärrä, mitä olisin hävinnyt. Paitsi tietty oksennukset paidalla ja väsymyksen, mutta kun olen ne jo aikanaan kokenut, niin miksi vaatisin päästä kokemaan uudestaan. Se on oman lapsen vuoro nyt jaksaa, onhan hän tuore äiti. Me vanhemmat voimme hymähtää ja todeta, että mitäs läksit.
Jos lapsesi perheineen viettää äitienpäivät teillä, niin lapsesi puolison oma äiti ja isoäidit joutuvat viettämään ne yksin. Eikö sinua sierra se? Entä jos he joskus menevät puolison suvun luo, niin loukkaannutko?
Niinpä. Jos on pakko viettää äitienpäivä tuoreen perheen kanssa, niin miksei molemman puolen isovanhemmat voi saapua tuoren perheen luokse? Lasten kanssa ympäriinsä matkustaminen ei ole aina kovin helppoa. Itse oksensin lähes jokaisella vähänkään pidemmällä automatkalla. Vanhemmillani oli varmasti tosi mukavaa...
Mennään isoäidin luokse. Koko perhe lapsineen. Minä,mies,lapset, veli hänen vaimonsa lapsineen jne.
Sattuu tosin olemaan viimeinen isovanhempi joka on elossa. Ja leipoo hyviä pullia ja kakkuja :D
Anteeksi sekava kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ensi sunnuntaina palsta täyttyy ketjuista, kuinka mieheni ei muistanut ostaa kukkia ja timanttikorua ja tehdä kakkua. Tai osti halpiskimpun ja ei mitään lahjaa. Tai mieheni osti väärät korvakorut. Tai mieheni osti äidilleen kukkia, mutta ei minulle, kun sanoi, etten ole hänen äiti.
Voi voi, kuinka stressaava päivä äitienpäivä onkaan tuoreille äideille.
Äitiys on melko suuri osa äidin elämää, varsinkin pienten lasten äidille. Jos mies ei mitenkään huomioi äitienpäivänä lastensa äitiä, tulee aika herkästi tunne ettei mies arvosta vaimonsa äitiyttä ja kaikkea mikä siihen sisältyy. Kaikille äitienpäivä ei tietenkään ole niin merkityksellinen, vaan sunnuntai muiden joukossa. Mutta vähän ymmärrystä heille, joilla on tunteet herkemmässä, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Eri
Miten sä oot lapses kasvattanu jos se olettaa muiden hoitavan oman lapsensa ja on muutenkin itsekäs omaan napaan tuijottaja? Oiskohan nyt peiliinkatsomisen paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Anteeksi nyt että kysyn, mutta kenenkäs muun äidin päivän kuin omasi sinä muka äitienpäivässä näet, jollet muuta hyväksy lapsiltasi kuin sen viettämistä sinun sanelemallasi tavalla? Viestisi perusteella ainakaan omien lastesi äitiyttä et äitienpäivänä halua nähdä ja ymmärtää, ainoastaan omasi.
Kukakohan se nyt itsekäs olikaan? Sinä joka vaatisit vaikka koliikkivauvan vanhempia hyppimään sinun tahtosi mukaan vaiko tuore äiti, joka sen ensimmäisen äitienpäivänsä haluaisi olla vauvansa ja puolisonsa kanssa rauhassa kotona?
Luepa nyt tämä ketju ja kysy itseltäsi, että miten lasta vaaditaan äitienpäivää viettämään. Asiaa ei mainita lainkaan! Sen sijaan kysytään "Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?"
Kyse ei siis ole mistään muusta vaatimuksesta kuin oman äidin muistamisesta äitienpäivänä, mutta sekin on nykyäidille mahdoton ajatus.
En vietä äitienpäivää yhdessä äitini tai anoppini kanssa, mutta meidän perhe muistaa heitä korteilla. Näin tehtiin omassakin lapsuudessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän ketjun jälkeen tunnen itseni maailman onnellisimmaksi äidiksi ja mummoksi. Meillä äitienpäivä on nimenomaan perhejuhla johon osallistuvat me isovanhemmat ja kaikki lapset perheineen. Lasteni mummokin on tietysti mukana juhlassa. Kaikki haluavat viettää aikaa yhdessä ja juhlia perheen äitejä. Lapseni viettävät aamut omien perheidensä kanssa ja sitten juhlimme yhdessä ennaltasovitussa paikassa jonkun kotona. Ketään ei jätetä juhlan ulkopuolelle. Olen onnekseni osannut kasvattaa lapsista välittäviä ja toiset huomioon ottavia aikuisia. Ymmärrän että jotkut asuvat kaukana omasta äidistään eikä aina pääse äitienpäivänä paikalle mutta sydäntä kylmää kuulla että lähelläkin asuvat lapset jättävät omat äidit pois äitienpäivästään. Minun äitiyteni ei lopu koskaan. Vaikka olisin satavuotias ja lapseni seitsenkymppisiä, minä olen aina heidän äitinsä. He ovat paras saavutukseni maailmassa ja minä olen täällä aina heitä varten. Ymmärrätte nuoret äidit sen sitten kun nuo omat pikkuisenne saavat omia lapsia ja ehkä sitten teidän tapaanne ehdottavat etteivät enää koe tarpeelliseksi teitä äitienpäivänä.
Millä tavoin olet varmistanut etteivät lapsesi muuta satojen kilometrien päähän kotikaupungistaan, arvioidut toisella paikkakunnalla asuvan kanssa tai vietä perhejuhlia puolisonsa suvun kanssa?
Onpas täällä katkera asenne. En tietenkään mitenkään. Itse ovat tähänkin asti asuinpaikkansa valinneet ja niin tekevät jatkossakin. Etkö lukenut kun kirjoitin, että ymmärrän jos asutaan kaukana? Ihmeen herkillä ihmiset nyt tämän asian kanssa. Ehkä se omatunto siellä kolkuttaa?
Ap:n äiti ja anoppi eivät tunnu ymmärtävän kaukana asumista.
Minkä askeleen nyt otatkaan, se tulee olemaan sun loppuelämän askel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Eri
Miten sä oot lapses kasvattanu jos se olettaa muiden hoitavan oman lapsensa ja on muutenkin itsekäs omaan napaan tuijottaja? Oiskohan nyt peiliinkatsomisen paikka?
Anteeksi nyt että kysyn, mutta kenenkäs muun äidin päivän kuin omasi sinä muka äitienpäivässä näet, jollet muuta hyväksy lapsiltasi kuin sen viettämistä sinun sanelemallasi tavalla? Viestisi perusteella ainakaan omien lastesi äitiyttä et äitienpäivänä halua nähdä ja ymmärtää, ainoastaan omasi.
Kukakohan se nyt itsekäs olikaan? Sinä joka vaatisit vaikka koliikkivauvan vanhempia hyppimään sinun tahtosi mukaan vaiko tuore äiti, joka sen ensimmäisen äitienpäivänsä haluaisi olla vauvansa ja puolisonsa kanssa rauhassa kotona?