Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?
Siis ensimmäinen oma äitienpäivä, esikoiseni syntyi viime syksynä. Itse haluaisin viettää ekan äitienpäiväni vain oman perheen kanssa, aamulla kakkua ja tilata vaikka jotain ruokaa kotiin. Oleskella ja nauttia päivästä ilman kiirettä ihan vain omana perheenä.
Tämäpä ei nyt sitten käykään lähipiirille. Anoppi vaatii meitä kolmea luokseen syömään. Minua ei kiinnosta lähteä, meillä on hieman viileät välit muutenkin ja en haluaisi pilata ekaa äitienpäivääni anopin ruokapöydässä, matkaakin on sata kilometriä suuntaansa. Mies saa puolestani mennä yksin, mutta anoppi vaatii vauvaa sinne mukaan kun on "mummin kulta". Joo imetän, vauva ei nyt tällä kertaa lähde kaksin isänsä kanssa sinne enkä minä vietä äitienpäivääni ilman vauvaani. Miehelle on kuulemma ihan sama meneekö yksin vai ei vai mennäänkö kaikki vai ei.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa, jotka vaatii meitä perinteiselle äitienpäivälounaalle vanhempieni kanssa ravintolaan. En jaksaisi vauvan kanssa, kun sinnekin on matkaa se sata kilometriä ja äitienpäiväbuffetit on aika hälyisiä. Kumpikaan siskoistani ei millään voi käsittää että miksi en halua tulla ja äitinikin on nyt loukkaantunut, kun onhan se hänen äitienpäivä, jota on aina vietetty yhdessä.
Kenen ehdoilla siispä oma eka äitienpäivä?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Omilla ehdoilla. Koska olet äiti ja tämä on ensimmäinen äitienpäivä. Miehesi voi muistaa anoppia postikortilla.
Miehelleni on tosiaan ihan sama että näkeekö hän äitiään äitienpäivänä, vain anopille se näkeminen olisi tärkeää ja nimenomaan niin, että meidän pitäisi mennä hänen luo syömään. Minusta vaan on nyt tässä leivottu se paha miniä, koska minä olen se, joka ei halua mennä.
Vierailija kirjoitti:
Omilla ehdoilla. Koska olet äiti ja tämä on ensimmäinen äitienpäivä. Miehesi voi muistaa anoppia postikortilla.
Mutta tosiaan, anopin lisäksi minulle on nyt loukkaantunut myös ne kaksi siskoani ja vanhempani. Onpa kiva eka äitienpäivä, tuntuu että kukaan heistä ei edes halua ymmärtää minua.
Teidän perhe saa luoda omat tapansa juhlia. Parempi tehdä se heti. Ei se tule olemaan helpompaa myöhemminkään.
Sanot, että et lähde minnekään. Et voi kuitenkaan muilta vaatia mitään.
Minä ja mies ollaan 35-vuotiaita, jos sillä nyt on väliä, eli kyseessä ei ole mikään ensimmäinen äitienpäivä aikuisiässä. Ja joulutkin ollaan yleensä oltu ulkomailla matkoilla vain eikä niistä ole tämän lähisuvun kanssa mitään riitaa tullut (kuten joillakin kai tulee). Mutta nyt minun eka äitienpäivä, jonka haluan viettää omalla tavallani, onkin noille muille ihan maailmanloppu näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että et lähde minnekään. Et voi kuitenkaan muilta vaatia mitään.
Enhän minä muilta vaadikaan. Paitsi sitä, että eivät saisi loukkaantua ja suuttua minulle tästä.
Totta kai omilla ehdoillasi! Jos anopille on äärettömän tärkeää nähdä mummin murua niin ehdota, että menette anoppilaan syömään lauantaina mutta kyllä te nyt olette ensimmäisen äitienpäivän kotona kolmistaan. Jollei anopille tuo sovi niin ainakin olet yrittänyt kompromissia.
Anna niiden nyt vaan pahoittaa mielensä kun oikeasti heillä ei olisi siihen syytä. Ei sukulaiset voi määrätä kuinka te ette.
Rakennatte omat perinteet. Teette oman kivan ja rennon äitienpäivän, kuten sinä toivot.
Anoppien puolin ja toisin pitää myös kasvaa todellisuuteen - se oma nuoruus on ohi. Sama kuin ryppyjen kanssa - nuoruuden hehkeyden päivät eivät palaa.
Lapsellista ja typerää touhua anopilta yms suuttua tosta, että haluat viettää omalla tavallaan äitienpäivää, koska olet äiti ja sitä sinunkin äitiyttä juhlitaan kyseisenä päivänä.
Jätä anoppi omaan arvoonsa, vaikka mitä tekisit, niin ei kuitenkaan sellaista ihmistä voi koskaan miellyttää tarpeeksi, jotka vaatii kaikkea. Itsekästä anopilta on riistää sulta äitienpäivä, vieläpä sinun ensimmäisenä äitienpäivänä. Sano suorat sanat anopille.
Hänen vikansa, jos ei ymmärrä. Ei ole sinun vika, jos hänellä on tilannetajun puute.
Teidän kannattaa nyt ihan ehdottomasti pysyä kotona. Me tehtiin se virhe, että jatkettiin kummankin vanhempien luona käymistä esikoisen syntymän jälkeen. Äitien- ja isänpäivät meni aina muualla kuin kotona ja jotenkin vietin sitten nämä päivät tiskaten käsin astioita. Ensimmäisen oman äitienpäivän sain, kun esikoinen oli viimeistä kevättä kotona ennen muuttamistaan muualle. Lapsi on silloin täyttänyt 20 vuotta. Inhosin aiemmin juhlapäiviä, kun se oli autossa istumista ja kellon mukaan menemistä. Lapsetkin oli ihan sekopäisiä sokerihumalassa, kun joka paikassa piti syödä ja juoda.
Toki päätät itse miten teet mutta kyllä minusta kuulostaa hassulta, että nyt kun olet itse äiti niin et halua mitenkään muistaa ja tavata omaa äitiäsi. Onhan se omalle äidillesi myös äitienpäivä. Ehkä olen ainoa mutta minulle jotenkin aukeni myös suhde omaan äitiini eri tavalla kun minusta tuli äiti ja enkä voisi olla äidilleni niin tyly jaa tunteeton etten häntä mustaisi äitienpäivänä. Miehesi voi sitten muistaa omaa äitiään, sinun ei ole pakko anopin luo mennä. Lapsenne on totta kai äitienpäivän oman äitinsä eli sinun kanssa.
No on sullakin ongelmat. Olisko kivempi mummia kiinnostaisi vauvanne pskan vertaa, vanhempasi olisi kuolleet ja siskot inhoaisi miestäsi? Voisitte kyhjöttää neljän seinän sisällä arkena ja pyhänä. 10 v päästä ei kummankaan vanhemmat ole välttämättä enää elossa, sitten valitat kun et saa koskaan omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että et lähde minnekään. Et voi kuitenkaan muilta vaatia mitään.
Enhän minä muilta vaadikaan. Paitsi sitä, että eivät saisi loukkaantua ja suuttua minulle tästä.
Eivät he loukkaannu ja suutu. Otat sen nyt hormoonihuuruissa liian vakavasti.
Anoppisi on ehtinyt aivan tarpeeksi omien lasten kanssa viettää äitienpäivää, aikuisen ihmisen kuuluisi kasvaa ja ymmärtää, että lapset puolisoineen ja jälkikasvuineen tarvitsee tilaa ja heillä on oikeus omiin perinteisiin ja tapoihin.
Älä anna periksi, lähetä postikortti ja se on siinä. Sano anopille, että aikuisen ihmisen pitää ymmärtää tilanne ja olla loukkaantumatta siitä. Älkää menkö enää hänelle kylään, jos loukkaantuu tuosta.
Jos 35-vuotias ei saa sanottua, miten haluaa toimia ja sen jälkeen toimittua halunsa ja aikeensa mukaan, niin mitähän tuosta touhusta muutenkaan tulee? Taas yksi perhehelvetti, jossa lapsetkaan ei voi hyvin. Perinnehän se on sekin. Vaikka Porvoostahan tämä aloitus tietysti oli, liikaa kommervenkkejä ja osallisia tarinassa. Nyt vaan aiheena äitienpäivä, välillä joulu tai kesäloma.
Vierailija kirjoitti:
Toki päätät itse miten teet mutta kyllä minusta kuulostaa hassulta, että nyt kun olet itse äiti niin et halua mitenkään muistaa ja tavata omaa äitiäsi. Onhan se omalle äidillesi myös äitienpäivä. Ehkä olen ainoa mutta minulle jotenkin aukeni myös suhde omaan äitiini eri tavalla kun minusta tuli äiti ja enkä voisi olla äidilleni niin tyly jaa tunteeton etten häntä mustaisi äitienpäivänä. Miehesi voi sitten muistaa omaa äitiään, sinun ei ole pakko anopin luo mennä. Lapsenne on totta kai äitienpäivän oman äitinsä eli sinun kanssa.
Kyllä minä äidilleni kortin ja kukan laitan, mutta en halua äitienpäivänä mennä vauvan kanssa sinne hälyiseen buffaan sadan kilsan päähän. Ja meillä on vain yksi auto, joten käytännössäkään ei onnistu niin, että minä ja vauva mentäisiin vanhempieni ja siskojeni kanssa buffaan ja mies omalle äidilleen syömään.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi on ehtinyt aivan tarpeeksi omien lasten kanssa viettää äitienpäivää, aikuisen ihmisen kuuluisi kasvaa ja ymmärtää, että lapset puolisoineen ja jälkikasvuineen tarvitsee tilaa ja heillä on oikeus omiin perinteisiin ja tapoihin.
Älä anna periksi, lähetä postikortti ja se on siinä. Sano anopille, että aikuisen ihmisen pitää ymmärtää tilanne ja olla loukkaantumatta siitä. Älkää menkö enää hänelle kylään, jos loukkaantuu tuosta.
Sinuakaan ei siis haittaa, jos lapsesi eivät halua nähdä sinua kuin ehkä kerran vuodessa?
Omilla ehdoilla. Koska olet äiti ja tämä on ensimmäinen äitienpäivä. Miehesi voi muistaa anoppia postikortilla.