Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?

Vierailija kirjoitti:

”En muista äitiäni koska hänellä on ollut jo 35 äitienpäivää.” Ette taida edes tajuta kuinka absurdi perustelu tämä on ettet voi omaa äitiäsi muistaa äitienpäivänä. Vaikka kuinka tätä täällä perustelette että itsellenne tulisi parempi mieli niin ei se muuta sitä tosi asiaa että olette kiittämättömiä ja itsekkäitä. Mutta jokainen tyylillään, kai ne vanhempanne osaavat varautua kun teidät ovat kasvattaneet. Minun äitini ei onneksi ole se yksinäinen äiti äitienpäivänä.

Entä miehesi äiti? Entä lapsesi, kenen luo he menevät?

Kuulostat jotenkin hankalalta ihmiseltä. Mutta omilla ehdoilla siitä huolimatta.

Minä ottaisin kyllä muutkin huomioon, mutta toki saat tehdä niin kuin itse tahdot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 35-vuotias ei saa sanottua, miten haluaa toimia ja sen jälkeen toimittua halunsa ja aikeensa mukaan, niin mitähän tuosta touhusta muutenkaan tulee? Taas yksi perhehelvetti, jossa lapsetkaan ei voi hyvin. Perinnehän se on sekin. Vaikka Porvoostahan tämä aloitus tietysti oli, liikaa kommervenkkejä ja osallisia tarinassa. Nyt vaan aiheena äitienpäivä, välillä joulu tai kesäloma.

Kirjoitin varmaan aloituksen epäselvästi. Olen suoraan, mutta kohteliaasti sanonut kaikille, että vietämme tämän äitienpäivän kotona (tosin miehen osalta jätin avoimeksi, että aikooko mennä käymään äidillään yksin, koska hän päättää sen itse). Ja kyllä minä toimin tämän haluni mukaan. Aloitus koski sitä, että miksi muiden on mahdoton ymmärtää, että oma ensimmäinen äitienpäivä on tärkeä ja sen haluaa viettää omalla tavallaan. Niin vaikea ymmärtää, että loukkaantuvat ja suuttuvatkin.

Toivotaan, että syksyllä et loukkaannu tai suutu, kun kukaan ei tule lapsesi synttäreille. Kun ne muut tekevät omat valintansa hekin eivätkä ymmärrä, miksi eivät saisi viettää lapsesi synttäripäivää omalla tavallaan kaukana perheestäsi. Kohteliaasti ja napakasti toteavat, että kiitos kutsusta, mutta tällä kertaa vietämme lapsesi synttäripäivää muualla kuin lapsen kanssa. Ja he toimivat oman halunsa mukaan.

En minä suutu, jos heillä on hyvä syy jäädä pois lapseni synttäreiltä, esim. omat valmistujaiset, parhaan ystävän polttarit tms. Siis päällekkäin joku oma todella tärkeä asia, kuten minulla nyt tämä oma eka äitienpäivä. Mutta oikeastihan selvittäisin asian ennakkoon enkä järjestäisi lapseni synttäreitä päälleikkäin esim. siskoni häiden kanssa. 

Entä jos heille se tärkeä syy poissaoloon on halu olla se päivä oman perheen kesken? kelpaako syyksi, jos se kelpaa syyksi sinullekin.

Oletko sinä oikeasti noin tyhmä vai esitätkö? Ilmeisesti isoäideille ja isoisille pitäisi nimetä omat juhlapäivät erilleen äitienpäivistä ja isänpäivistä.

Esikoisen rippijuhlat jäivät hyvältä ystävältäni, lapsen kummilta, väliin, koska miehensä oli epähuomiossa varannut heille ulkomaanmatkan. Ei se mitään, järjestin kummille juhlat myöhemmin, tosin vähän vaatimattomammalla kattauksella. Kuopuksen kummi, läheinen sukulaiseni, ei päässyt kummilapsensa yo-juhliin, koska samana päivänä oli hänen oman lapsensa valmistujaiset. Minulle ei ole tullut mieleenkään osoittaa heille mieltä, että he eivät päässeet juhliin.

Miksi logiikka olisi tyhmää?

Sinä haluat olla äitienpäivänä kotona omien läheistesi kanssa, joten muut juhlikoot äitienpäivää ilman teidän perhettänne. Tämä OK.

Mutta jos muut eivät halua tulla sinun järjestämiisi juhliin, vaan ovat mieluummin kotona omien läheistensä kanssa, niin se ei sitten enää olekaan OK. Miksi ei? Miksi et salli muille samaa kuin itsellesi?

Tietysti on ok, ei meille ole mitään pakko tulla, jos ei halua. En vedä siitä hernettä nenään. En edes vaadi omia lapsiani tulemaan meille olipa heillä syy tai ei. Ei se minun äitiys yhteen päivään kaadu.

Mitä aiemmin vetää rajat, sitä helpompaa on jatkossa. Vastaavasti mitä pidempään tanssii muiden pillin mukaan, sitä vaikeampaa se on katkaista. Te olette nyt perhe ja luotte omat tapanne juhlia. Nyt olette keskenänne jos tuntuu siltä, ensi vuonna sitten vaikka kutsutte mummot kylään äitienpäivää viettämään.

Vierailija kirjoitti:

Minä ottaisin kyllä muutkin huomioon, mutta toki saat tehdä niin kuin itse tahdot.

No kukas ottaa ap:n sitten huomioon?

No todellakin teet just niinkuin haluat, sinä olet se juhlittava äiti nyt! Anoppi haistakoon äitienpäiväruusuja, ja ne siskot voi pitää seuraa omalle äidillesi. Toki kortti tai vaikka pieni lahja postitse omalle äidille on ok, mutta sinun revenneitä ulkosynnyttimiäsihän nyt on tarkoitus juhlia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Kun tässä nyt ei ilmeisesti ole edes niitä juhlia järjestettynä. Ap kertoi, että mennään buffeeravintolaan syömään muutama henki. Ehkä tällaisia voi järjestää muulloinkin vuoden mittaan.

Miksi pitäisi? Jos on jo äitienpäivänä ollut kivassa seurassa syömässä, ei ole mitään tarvetta toistaa samaa siksi, että ap haluaa mukaan.

Me käymme isovanhempien kanssa syömässä monta kertaa vuodessa. Ei ole ainutkertaista eikä siihen sisälly suuren juhlan tuntua.

Niin, nimenomaan äitienpäivänä ette halua olla isoäidin kanssa? Muina viikonloppuina asia on OK, mutta äitienpäivänä isoäiti ei saa kokea olevansa äiti? Mahtaa teillä olla hyvät välit keskenänne, kun oikein alleviivaat, että juuri toukokuun toisena sunnuntaina et sitten ole mitään.

No koskas sitä tuoretta äitiä sitten juhlitaan, jos äitienpäivänä pitäisi juhlia isoäitejä?

Mikä estää juhlimasta sinua ja äitiäsi samalla kertaa? Tai jos sinulla on siskoja joilla lapsia niin heitä myös voi juhlia samalla. Naurattaa kun täällä niin moni kokee että pitää saada yksin olla se päivän prinsessa. Siitä tässä kai on kyse. Prinsessa haluaa huomion vain itseensä. Juhlitaan äitejä eli siis perhettä mutta siitä ei saa tehdä perhejuhlaa johon kaikki osallistuvat vaan yksin on saatava kaikki huomio. Jos asutaan järkevän matkan päässä toisistaan niin ei ole mitään oikeaa syytä olla muistamatta omaa äitiään. Eri asia jos matkaa satoja kilometrejä. Oman perheen kanssa voi viettää rauhallisen aamun ja illan. Ja onhan ne äidinäiti ja tädit, serkut, sedät myös perhettä.

Mistä sinä taiot niin paljon aikaa, että yksi lapsiperhe ehtii käydä jokaisen luona äitienpäivänä? Oman äidin, oman mummon, anopin, anopin äidin, tätien ja serkkujen luona? Vai onko jokaisella suvulla isovanhemmilla niin iso talo, että sinne sopii kymmeniä vieraita yöksikin, myös lapsen puolison sisarukset perheineen ja vanhempineen? Kiinnostaa tietää, millainen autoralli sinun perheelläsi on juhlapäivinä, tuleeko tuhat kilometria täyteen?

Oikeasti kyllä mietityttäå, että onko tämän päivän isovanhemmat edeltäjiään itsekäämpiä.

Ei omassa lapsuudessani suhattu ympäri maakuntia äitien- ja isienpäivinä, jouluina, synttäreinä jne. Ne vietettiin kotona ydinperheen kesjen, isovanhemmilla vierailtiin sitten erikseen.

Nykyään taas monessa perheessä taas uuvutaan, koska mitään pyhää ei saisi juhlia kotona kaikessa rauhassa, koska isovanhemmat suuttuvat tästä. Ja usein kuulee nykyään tuon uhkauksen, ettei lapsiperhettä sitten ikinä auteta, jos ei perhe hypi isovanhempien pillin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ottaisin kyllä muutkin huomioon, mutta toki saat tehdä niin kuin itse tahdot.

No kukas ottaa ap:n sitten huomioon?

Eihän ap:ta tarvitse ottaa huomioon. Hän on jo hommansa tehnyt, synnyttänyt lapsenlapsen todellisille päivänsankareille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.

Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.

Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että  olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?

Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.

Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!

Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.

Anteeksi nyt että kysyn, mutta kenenkäs muun äidin päivän kuin omasi sinä muka äitienpäivässä näet, jollet muuta hyväksy lapsiltasi kuin sen viettämistä sinun sanelemallasi tavalla? Viestisi perusteella ainakaan omien lastesi äitiyttä et äitienpäivänä halua nähdä ja ymmärtää, ainoastaan omasi.

Kukakohan se nyt itsekäs olikaan? Sinä joka vaatisit vaikka koliikkivauvan vanhempia hyppimään sinun tahtosi mukaan vaiko tuore äiti, joka sen ensimmäisen äitienpäivänsä haluaisi olla vauvansa ja puolisonsa kanssa rauhassa kotona?

Luepa nyt tämä ketju ja kysy itseltäsi, että miten lasta vaaditaan äitienpäivää viettämään. Asiaa ei mainita lainkaan! Sen sijaan kysytään "Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että  olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?"

Kyse ei siis ole mistään muusta vaatimuksesta kuin oman äidin muistamisesta äitienpäivänä, mutta sekin on nykyäidille mahdoton ajatus.

Kuka tässä ketjussa on sanonut, ettei muistaisi äitiään äitienpäivänä? Aloittajakin sanoi lähettävänsä kortin ja soittavansa. Sinä se nyt olet ilmoittanut pitäväsi lapsiasi itsekkäinä, jolleivat he muista sinua juuri sinun sanelemallasi tavalla. Sinä olet se, joka olet kertonut ettet hyväksy sitä, että sinun äitiyttäsi muistetaan hyppäämättä sinun pillisi mukaan. Sinä olet ilmoittanut että sinulta on turha odottaa aikaa omille lapsillesi ja lastenlapsillesi ollenkaan, jos sinä et saa määrätä heidän äitienpäivänvietostaan.

Jos kyse olisi pelkästään siitä, että toivot että aikuiset lapsesi muistavat sinua äitienpäivänä, sinulle riittäisi kortti ja puhelu. Et kiukuttelisi, jos pienen vauvan kanssa ei jaksa pitkiä ajomatkoja. Etkä uhkailisi supistavasi isovanhemmuuttasi mahdollisimman pieneksi sellaisen vuoksi, että tuore äiti haluaisi edes sen ensimmäisen äitienpäivänsä viettää omalla tavallaan eikä ainoastaan sinun pyhää äitiyttäsi palvomalla sinun sanelemallasi tavalla.

Olen isovanhempi itsekin enkä voi mitenkään ymmärtää sinun itsekästä asennettasi. Minä en omaa lastani hylkäisi vaikka hän ei muistaisi minua äitienpäivänä ollenkaan. On itseasiassa joskus työkiireidensä takia unohtanut soittaa eikä se ole minua haitannut. Uskoisin että huomaisin, jos lapseni ei ollenkaan haluaisi enää minua muistaa ja tavata. Ja koska tuo selvästi haluaa, en tee yhdestä äitienpäivästä niin suurta numeroa, että alkaisin supistamaan suhdettani häneen saati pieniin lapsenlapsiini siksi, jos he haluavat viettää äitienpäivän omassa kodissaan oman perheen kanssa. Ja onhan tyttärelläni perheineen se toinenkin mummu muistettavana. Aikamoisessa paikassa siinä nuori perhe on jos molempien mummojen mielen mukaan pitäisi hyppiä tai muuten supistellaan suhteita kostoksi.

Melko outoa, ettet halua muistaa äitisi äitienpäivää tai mies omaa äitiään.

Meillä molemmat ollaan kolmivuorotyössä ja usein jompi kumpi töissä, mutta aina on vietetty äitien- ja isäinpäivät ja muistettu molemmat vanhempiaan.

Tänä vuonna se tapahtuu jo perjantai iltana ja jatketaan lauantaina, kun molemmat ollaan töissä sunnuntaina.

Näin vietetään kaikki juhlapyhät ja joskus on kutsuttu koko porukka meille juhlan viettoon.

Niitä äitienpäiviä kannattaa viettää, kun isovanhemmat vielä elävät, tilanne voi teilläkin olla ihan toinen vuoden päästä, kun elämä on rajallinen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ottaisin kyllä muutkin huomioon, mutta toki saat tehdä niin kuin itse tahdot.

Ap pahoittaa jonkun mielen joka tapauksessa, joko äitinsä tai sitten anoppinsa. Valitsisin tuossa tilanteessa kotiin jäämisen. Kaikkia ei voi aina miellyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”En muista äitiäni koska hänellä on ollut jo 35 äitienpäivää.” Ette taida edes tajuta kuinka absurdi perustelu tämä on ettet voi omaa äitiäsi muistaa äitienpäivänä. Vaikka kuinka tätä täällä perustelette että itsellenne tulisi parempi mieli niin ei se muuta sitä tosi asiaa että olette kiittämättömiä ja itsekkäitä. Mutta jokainen tyylillään, kai ne vanhempanne osaavat varautua kun teidät ovat kasvattaneet. Minun äitini ei onneksi ole se yksinäinen äiti äitienpäivänä.

MILLOIN SITÄ TUORETTA ÄITIÄ SITTEN JUHLISTETAAN, JOS ÄITIENPÄIVÄT VARATTU MUMMOILLE?

Vastaapa tähän nyt viimein.

Vaikka seuraavana sunnuntaina, kuten täällä on moneen kertaan todettu voitavan isoäitiä juhlia. Miksi ei oltaisi äitienpäivänä mummolassa ja sitten seuraavana viikonloppuna (niitä on vuodessa 52 kpl) juhlittaisi omassa kodissa tuoretta äitiä. Koska jos isoäidille on se ja sama, onko hänellä 35. äitienpäivä toukokuun toisena  sunnuntaina, niin ei kai se voi olla joustavalle ja modernille tuoreelle äidille mikään kynnyskysymys.

Isoäiti on saanut juhlia äitienpäivää jo 35 vuotta oikeana päivänä, joten hänen oma aikuinen lapsensa joutuisi viettämään omansa viikkoa myöhemmin? Miten sitten kun äidin lapsi kasvaa? Perhejuhlathan on lapsille. Mahtaa lapsi mennä sekaisin, kun joulu on viikkoa ennen, uusivuosi seuraavana viikonloppuna, äitienpäivä toukokuun kolmas sunnuntai ja omat synttärit ovat sellainen tapahtuma, että isovanhempia ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.

Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.

Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että  olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?

Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.

Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!

Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.

Anteeksi nyt että kysyn, mutta kenenkäs muun äidin päivän kuin omasi sinä muka äitienpäivässä näet, jollet muuta hyväksy lapsiltasi kuin sen viettämistä sinun sanelemallasi tavalla? Viestisi perusteella ainakaan omien lastesi äitiyttä et äitienpäivänä halua nähdä ja ymmärtää, ainoastaan omasi.

Kukakohan se nyt itsekäs olikaan? Sinä joka vaatisit vaikka koliikkivauvan vanhempia hyppimään sinun tahtosi mukaan vaiko tuore äiti, joka sen ensimmäisen äitienpäivänsä haluaisi olla vauvansa ja puolisonsa kanssa rauhassa kotona?

Luepa nyt tämä ketju ja kysy itseltäsi, että miten lasta vaaditaan äitienpäivää viettämään. Asiaa ei mainita lainkaan! Sen sijaan kysytään "Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että  olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?"

Kyse ei siis ole mistään muusta vaatimuksesta kuin oman äidin muistamisesta äitienpäivänä, mutta sekin on nykyäidille mahdoton ajatus.

Kuka tässä ketjussa on sanonut, ettei muistaisi äitiään äitienpäivänä? Aloittajakin sanoi lähettävänsä kortin ja soittavansa. Sinä se nyt olet ilmoittanut pitäväsi lapsiasi itsekkäinä, jolleivat he muista sinua juuri sinun sanelemallasi tavalla. Sinä olet se, joka olet kertonut ettet hyväksy sitä, että sinun äitiyttäsi muistetaan hyppäämättä sinun pillisi mukaan. Sinä olet ilmoittanut että sinulta on turha odottaa aikaa omille lapsillesi ja lastenlapsillesi ollenkaan, jos sinä et saa määrätä heidän äitienpäivänvietostaan.

Jos kyse olisi pelkästään siitä, että toivot että aikuiset lapsesi muistavat sinua äitienpäivänä, sinulle riittäisi kortti ja puhelu. Et kiukuttelisi, jos pienen vauvan kanssa ei jaksa pitkiä ajomatkoja. Etkä uhkailisi supistavasi isovanhemmuuttasi mahdollisimman pieneksi sellaisen vuoksi, että tuore äiti haluaisi edes sen ensimmäisen äitienpäivänsä viettää omalla tavallaan eikä ainoastaan sinun pyhää äitiyttäsi palvomalla sinun sanelemallasi tavalla.

Olen isovanhempi itsekin enkä voi mitenkään ymmärtää sinun itsekästä asennettasi. Minä en omaa lastani hylkäisi vaikka hän ei muistaisi minua äitienpäivänä ollenkaan. On itseasiassa joskus työkiireidensä takia unohtanut soittaa eikä se ole minua haitannut. Uskoisin että huomaisin, jos lapseni ei ollenkaan haluaisi enää minua muistaa ja tavata. Ja koska tuo selvästi haluaa, en tee yhdestä äitienpäivästä niin suurta numeroa, että alkaisin supistamaan suhdettani häneen saati pieniin lapsenlapsiini siksi, jos he haluavat viettää äitienpäivän omassa kodissaan oman perheen kanssa. Ja onhan tyttärelläni perheineen se toinenkin mummu muistettavana. Aikamoisessa paikassa siinä nuori perhe on jos molempien mummojen mielen mukaan pitäisi hyppiä tai muuten supistellaan suhteita kostoksi.

Vaikutat ihanalle isovanhemmalle! Tulin aidosti hyvälle mielelle tästä kirjoituksesta :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämän ketjun jälkeen tunnen itseni maailman onnellisimmaksi äidiksi ja mummoksi. Meillä äitienpäivä on nimenomaan perhejuhla johon osallistuvat me isovanhemmat ja kaikki lapset perheineen. Lasteni mummokin on tietysti mukana juhlassa. Kaikki haluavat viettää aikaa yhdessä ja juhlia perheen äitejä. Lapseni viettävät aamut omien perheidensä kanssa ja sitten juhlimme yhdessä ennaltasovitussa paikassa jonkun kotona. Ketään ei jätetä juhlan ulkopuolelle. Olen onnekseni osannut kasvattaa lapsista välittäviä ja toiset huomioon ottavia aikuisia. Ymmärrän että jotkut asuvat kaukana omasta äidistään eikä aina pääse äitienpäivänä paikalle mutta sydäntä kylmää kuulla että lähelläkin asuvat lapset jättävät omat äidit pois äitienpäivästään. Minun äitiyteni ei lopu koskaan. Vaikka olisin satavuotias ja lapseni seitsenkymppisiä, minä olen aina heidän äitinsä. He ovat paras saavutukseni maailmassa ja minä olen täällä aina heitä varten. Ymmärrätte nuoret äidit sen sitten kun nuo omat pikkuisenne saavat omia lapsia ja ehkä sitten teidän tapaanne ehdottavat etteivät enää koe tarpeelliseksi teitä äitienpäivänä.

Juu tuo onnistuu, kun kaikki asuvat lähekkäin. Meillä on lähimpään sukulaiseen eli vanhempiini välimatkaa pari tuhatta km. Siinä ei aamuja vietetä kotona ja ehditä lounaalle mummolaan.

Vierailija kirjoitti:

Melko outoa, ettet halua muistaa äitisi äitienpäivää tai mies omaa äitiään.

Meillä molemmat ollaan kolmivuorotyössä ja usein jompi kumpi töissä, mutta aina on vietetty äitien- ja isäinpäivät ja muistettu molemmat vanhempiaan.

Tänä vuonna se tapahtuu jo perjantai iltana ja jatketaan lauantaina, kun molemmat ollaan töissä sunnuntaina.

Näin vietetään kaikki juhlapyhät ja joskus on kutsuttu koko porukka meille juhlan viettoon.

Niitä äitienpäiviä kannattaa viettää, kun isovanhemmat vielä elävät, tilanne voi teilläkin olla ihan toinen vuoden päästä, kun elämä on rajallinen.

Oma mummoni, nyt 90+ riivinrauta, on niin kauan kuin muistan hyppyyttänyt (tai ainakin yrittänyt) koko sukua sillä, ettei ehkä enää näe seuraavaa joulua, juhannusta, äitienpäivää, pääsiäistä, pyhäinpäivää, milloin mitäkin. En minä ainakaan jaksa enää välittää, käyn silloin kun itselleni sopii. Tosin mummo on niin pirullinen, ettei kovin usein kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.

Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.

Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että  olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?

Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.

Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!

Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.

Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?

Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.

En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.

Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.

Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.

Oho, mitä tekstiä. Seuraavan kerran kun äitini soittaa, että pitäisi päästä katsomaan isää sairaalaan, käydä apteekissa ja ruokakaupassa, minä voin sanoa, että senkun menet miten pääset, minä en sinua enää kuskaa. Noin minä tekisin, jos äitini olisi kuten sinä. Sinä ja miehesi vanhenette ja voitte joskus toivoa lapsiltanne apua.

Tiedän isoäidin, jolla seitsemän lasta, joilla kaikilla lapsia.  Nämä sitten kokoontuvat äitienpäivänä juhlimaan isoäidin luo.  Ja sitä hän ei ansaitsisi: paljon väkeä, hulinaa, sotkua,jälkeenpäin siivoamista , kahvia ja leinonnaisia ja ruokaa. Mutta hän sanoo, ettei ilkeä kieltääkkään.  Opetus on, että viekää mieluummin ne isoäidit vaikka ravintolaan tai kotiinne juhlimaa, mutta älkää automaattisesti hyökätkö passattavaksi kun nimenomaan isoäitien ja äitien pitäisi saada sinä päivänä vapaata eikä olla järjestävänä osapuolena.

Kyllä mun täytyy myöntää, että vähän kulmiani nostelin, kun anoppi 60 vee mietti, että loukkaantuuko isomummo 86 vee, jos siellä ei käydä äitienpäivänä. Ehdotettiin siis yhteistä menoa appivanhempien kanssa lauantaille, jonka takia sitten sunnuntaina ei ehdi isomummolle kylään. Isomummo on siis juhlinut jo 60 kertaa äitienpäivää ja vieläkin siellä pitää just tasan oikeana päivänä aikuisten lasten hypätä.