Lue keskustelun säännöt.
Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?
05.05.2019 |
Siis ensimmäinen oma äitienpäivä, esikoiseni syntyi viime syksynä. Itse haluaisin viettää ekan äitienpäiväni vain oman perheen kanssa, aamulla kakkua ja tilata vaikka jotain ruokaa kotiin. Oleskella ja nauttia päivästä ilman kiirettä ihan vain omana perheenä.
Tämäpä ei nyt sitten käykään lähipiirille. Anoppi vaatii meitä kolmea luokseen syömään. Minua ei kiinnosta lähteä, meillä on hieman viileät välit muutenkin ja en haluaisi pilata ekaa äitienpäivääni anopin ruokapöydässä, matkaakin on sata kilometriä suuntaansa. Mies saa puolestani mennä yksin, mutta anoppi vaatii vauvaa sinne mukaan kun on "mummin kulta". Joo imetän, vauva ei nyt tällä kertaa lähde kaksin isänsä kanssa sinne enkä minä vietä äitienpäivääni ilman vauvaani. Miehelle on kuulemma ihan sama meneekö yksin vai ei vai mennäänkö kaikki vai ei.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa, jotka vaatii meitä perinteiselle äitienpäivälounaalle vanhempieni kanssa ravintolaan. En jaksaisi vauvan kanssa, kun sinnekin on matkaa se sata kilometriä ja äitienpäiväbuffetit on aika hälyisiä. Kumpikaan siskoistani ei millään voi käsittää että miksi en halua tulla ja äitinikin on nyt loukkaantunut, kun onhan se hänen äitienpäivä, jota on aina vietetty yhdessä.
Kenen ehdoilla siispä oma eka äitienpäivä?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin kyllä muutkin huomioon, mutta toki saat tehdä niin kuin itse tahdot.
No kukas ottaa ap:n sitten huomioon?
Eihän ap:ta tarvitse ottaa huomioon. Hän on jo hommansa tehnyt, synnyttänyt lapsenlapsen todellisille päivänsankareille.
Voi luoja, tää on niin totta useimmiten valitettavasti. Lapset tehdään anoppia varten tai jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Oho, mitä tekstiä. Seuraavan kerran kun äitini soittaa, että pitäisi päästä katsomaan isää sairaalaan, käydä apteekissa ja ruokakaupassa, minä voin sanoa, että senkun menet miten pääset, minä en sinua enää kuskaa. Noin minä tekisin, jos äitini olisi kuten sinä. Sinä ja miehesi vanhenette ja voitte joskus toivoa lapsiltanne apua.
Taksi on kätevä, tulee aina kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Oho, mitä tekstiä. Seuraavan kerran kun äitini soittaa, että pitäisi päästä katsomaan isää sairaalaan, käydä apteekissa ja ruokakaupassa, minä voin sanoa, että senkun menet miten pääset, minä en sinua enää kuskaa. Noin minä tekisin, jos äitini olisi kuten sinä. Sinä ja miehesi vanhenette ja voitte joskus toivoa lapsiltanne apua.
Taksi on kätevä, tulee aina kun haluaa.
Paitsi taksiuudistuksen jälkeen eipä tulekaan enää.
Kummastuttaa tämä monien suomalaisten tapa sanoa että vietetään se ja se juhla oman perheen kesken. Milloin äitisi on lakannut olemasta äitisi ja näin ollen ei ole enää osa perhettä? Minun olisi myös vaikea ajatella että siskot perheineen eivät enää olisi perhettäni. Tämä siis monesti kaikkien juhlien kohdalla, ei vaan äitienpäivänä. Onkohan näistä monet kasvaneet perheissä joissa on kylmät välit eikä omat vanhemmat ole pitäneet yhteyttä isovanhempiin tai sisaruksiina? Opettavat nyt samaa kylmää suhtautumista omille lapsilleen. Toivottavasti eivät vuosien päästä itke täällä katlerasti kun omat lapset eivät enää tule käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän ketjun jälkeen tunnen itseni maailman onnellisimmaksi äidiksi ja mummoksi. Meillä äitienpäivä on nimenomaan perhejuhla johon osallistuvat me isovanhemmat ja kaikki lapset perheineen. Lasteni mummokin on tietysti mukana juhlassa. Kaikki haluavat viettää aikaa yhdessä ja juhlia perheen äitejä. Lapseni viettävät aamut omien perheidensä kanssa ja sitten juhlimme yhdessä ennaltasovitussa paikassa jonkun kotona. Ketään ei jätetä juhlan ulkopuolelle. Olen onnekseni osannut kasvattaa lapsista välittäviä ja toiset huomioon ottavia aikuisia. Ymmärrän että jotkut asuvat kaukana omasta äidistään eikä aina pääse äitienpäivänä paikalle mutta sydäntä kylmää kuulla että lähelläkin asuvat lapset jättävät omat äidit pois äitienpäivästään. Minun äitiyteni ei lopu koskaan. Vaikka olisin satavuotias ja lapseni seitsenkymppisiä, minä olen aina heidän äitinsä. He ovat paras saavutukseni maailmassa ja minä olen täällä aina heitä varten. Ymmärrätte nuoret äidit sen sitten kun nuo omat pikkuisenne saavat omia lapsia ja ehkä sitten teidän tapaanne ehdottavat etteivät enää koe tarpeelliseksi teitä äitienpäivänä.
Niin että sinua vaan juhlitaan, ei näitä äitejä, jotka ovat sinusta isoäidin tehneet?
Tämä on se ongelma. Tuoreet äidit alennetaan synnytyskoneiksi, joilla ei olisi mitään oikeutta juhlia äitiyttään.
...juhlia perheen ÄITEJÄ.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun täytyy myöntää, että vähän kulmiani nostelin, kun anoppi 60 vee mietti, että loukkaantuuko isomummo 86 vee, jos siellä ei käydä äitienpäivänä. Ehdotettiin siis yhteistä menoa appivanhempien kanssa lauantaille, jonka takia sitten sunnuntaina ei ehdi isomummolle kylään. Isomummo on siis juhlinut jo 60 kertaa äitienpäivää ja vieläkin siellä pitää just tasan oikeana päivänä aikuisten lasten hypätä.
Jep jep. Tätä se ilmeisesti on monissa suvuissa hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Oho, mitä tekstiä. Seuraavan kerran kun äitini soittaa, että pitäisi päästä katsomaan isää sairaalaan, käydä apteekissa ja ruokakaupassa, minä voin sanoa, että senkun menet miten pääset, minä en sinua enää kuskaa. Noin minä tekisin, jos äitini olisi kuten sinä. Sinä ja miehesi vanhenette ja voitte joskus toivoa lapsiltanne apua.
Taksi on kätevä, tulee aina kun haluaa.
Paitsi taksiuudistuksen jälkeen eipä tulekaan enää.
Tuli tiistaina, tuli tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti yksikään isoäiti tai äiti ei tarvitse leipoa äitienpäiväkakkuuaan tai tehdä ruokaa vierailleen, kuten muinakin päivänä, vaan ovat edes sen päivän vapaalla keittiöstä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tähän olemassa muita vastausmahdollisuuksia kuin : sen tuoreen äidin edoilla?!
On, koska ihmissuhteissa ei mikään toimi pitkän päälle, jos mennään yhden ihmisen ehdoilla. Toimivat ihmissuhteet vaativat aina kaikilta osapuolilta joustoa, kykyä tehdä kompromisseja, luovuutta, soveltamista ja toisten ihmisten tapojen ja tarpeiden arvostamista yhtä tärkeiksi kuin omansa. Muuten ollaan tilanteessa, jossa vauvapalstalla käydään avautumassa, kun se, tämä tai tuo sukulainen on niin kamala ja aina on riitaa ja kinaa ja kaikilla kurjaa ja paha mieli. Ihmissuhdetaidot ja toisten huomioiminen pitäisi taas nostaa arvoonsa. Mikä ei siis tarkoita ovimatoksi heittäytymistä ja kaiken tekemistä muiden tahdon mukaan - ennen kuin joku siitä alkaa mesoa.
Kyllä se nyt on aika ovimattoilua, jos tuore äiti suostuu jäämään syrjään kun äitienpäivänä juhlitaan vain mummoja.
Sitähän tässä nyt vaaditaan, että ap:n pitäisi sivuuttaa oma äitiytensä ja mennä juhlimaan vain anopin äitiyttä.
Eikö kaikki äidit voi juhlia yhtä aikaa samassa paikassa? Jos ei, niin miksi ei? En ymmärrä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummastuttaa tämä monien suomalaisten tapa sanoa että vietetään se ja se juhla oman perheen kesken. Milloin äitisi on lakannut olemasta äitisi ja näin ollen ei ole enää osa perhettä? Minun olisi myös vaikea ajatella että siskot perheineen eivät enää olisi perhettäni. Tämä siis monesti kaikkien juhlien kohdalla, ei vaan äitienpäivänä. Onkohan näistä monet kasvaneet perheissä joissa on kylmät välit eikä omat vanhemmat ole pitäneet yhteyttä isovanhempiin tai sisaruksiina? Opettavat nyt samaa kylmää suhtautumista omille lapsilleen. Toivottavasti eivät vuosien päästä itke täällä katlerasti kun omat lapset eivät enää tule käymään.
Useimmiten tavallasi puhuvat he, jotka vaativat muita luokseen, mutta eivät itse suostu lähtemään mihinkään. Heidän luokseen matka on lyhyt ja helppo, muiden luokse pitkä ja vaivalloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tähän olemassa muita vastausmahdollisuuksia kuin : sen tuoreen äidin edoilla?!
On, koska ihmissuhteissa ei mikään toimi pitkän päälle, jos mennään yhden ihmisen ehdoilla. Toimivat ihmissuhteet vaativat aina kaikilta osapuolilta joustoa, kykyä tehdä kompromisseja, luovuutta, soveltamista ja toisten ihmisten tapojen ja tarpeiden arvostamista yhtä tärkeiksi kuin omansa. Muuten ollaan tilanteessa, jossa vauvapalstalla käydään avautumassa, kun se, tämä tai tuo sukulainen on niin kamala ja aina on riitaa ja kinaa ja kaikilla kurjaa ja paha mieli. Ihmissuhdetaidot ja toisten huomioiminen pitäisi taas nostaa arvoonsa. Mikä ei siis tarkoita ovimatoksi heittäytymistä ja kaiken tekemistä muiden tahdon mukaan - ennen kuin joku siitä alkaa mesoa.
Kyllä se nyt on aika ovimattoilua, jos tuore äiti suostuu jäämään syrjään kun äitienpäivänä juhlitaan vain mummoja.
Sitähän tässä nyt vaaditaan, että ap:n pitäisi sivuuttaa oma äitiytensä ja mennä juhlimaan vain anopin äitiyttä.
Eikö kaikki äidit voi juhlia yhtä aikaa samassa paikassa? Jos ei, niin miksi ei? En ymmärrä.
Eri
Ai siis isoäitiä, hänen lapsiaan, mahdollisesti lapsenlapsiaan, lasten puolisoita, lasten puolisoiden äitejä ja isoäitejä, kaikkien sisaruksia, heidän puolisoitaan, puolisoiden vanhempia... Kai sinä tajuat, miten mahdoton määrä tuosta voi tulla. Aina joku jää juhlien ulkopuolelle ja aina joku joutuu viettämään päivän autossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse annoin aina periksi ja nyt kyllä 45-vuotiaana eronneena ottaa päähän. Teeppäs ihan itse selväksi että sinä ja miehesti perustitte nyt perheen. Nuo pienet hetket on tärkeitä myös parisuhteen kannalta. Ei nyt olla mitään suomenruotsalaisia joilla on kivaa koko suvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Oho, mitä tekstiä. Seuraavan kerran kun äitini soittaa, että pitäisi päästä katsomaan isää sairaalaan, käydä apteekissa ja ruokakaupassa, minä voin sanoa, että senkun menet miten pääset, minä en sinua enää kuskaa. Noin minä tekisin, jos äitini olisi kuten sinä. Sinä ja miehesi vanhenette ja voitte joskus toivoa lapsiltanne apua.
Taksi on kätevä, tulee aina kun haluaa.
Sinulla on hyvä eläke. Äidille maksaa yksi reissu isän luo 50 euroa ja se kolme kertaa viikossa. Lisää tulee kauppareissuista vaikka ne yhdistäisi sairaalareissuihin. Äiti on jo iäkäs, taksin soittaminen onnistuu nipin napin, mutta kaupassa hän tarvitsee apua. Ja jos vapinakohtaus yllättää, hän ei pysty käyttämään kännykkää.
Kerroit, että sinulla on ystäviä. Niin oli äidilläkin, mutta lähes kaikki ovat jo kuolleet. Joskus kannattaa miettiä, miten toisia kohtelee, se tulee myöhemmin itselle vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummastuttaa tämä monien suomalaisten tapa sanoa että vietetään se ja se juhla oman perheen kesken. Milloin äitisi on lakannut olemasta äitisi ja näin ollen ei ole enää osa perhettä? Minun olisi myös vaikea ajatella että siskot perheineen eivät enää olisi perhettäni. Tämä siis monesti kaikkien juhlien kohdalla, ei vaan äitienpäivänä. Onkohan näistä monet kasvaneet perheissä joissa on kylmät välit eikä omat vanhemmat ole pitäneet yhteyttä isovanhempiin tai sisaruksiina? Opettavat nyt samaa kylmää suhtautumista omille lapsilleen. Toivottavasti eivät vuosien päästä itke täällä katlerasti kun omat lapset eivät enää tule käymään.
Miten teille sopii sisarusten puolisoiden vanhemmat ja isovanhemmat yhtä aikaa kylään? Ei kai heitä voi jättää juhlista pois, samaa perhettähän te olette?
Vietätte äitienpäivän omalla tavallanne, oli se mikä tahansa.
Kenenkään ei tarvitse toimia muiden toiveiden tai odotusten mukaan. Tulee vielä äitienpäiviä, jolloin toivot, että voi kun joku kutsuisi luokseen juhlimaan, eikä tarvitsisi itse hoitaa koko ruljanssia. Ja voi tulla jopa se äitienpäivä, jolloin huomaat, että kukaan ei muista sinua, vaikka miten olet äiti.
Äitienpäivää(ja muita juhlia) voi juhlia edellisenä päivänä, viikkoa ennen tms.
Oikea juhlapäivä oman perheen kesken!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Oho, mitä tekstiä. Seuraavan kerran kun äitini soittaa, että pitäisi päästä katsomaan isää sairaalaan, käydä apteekissa ja ruokakaupassa, minä voin sanoa, että senkun menet miten pääset, minä en sinua enää kuskaa. Noin minä tekisin, jos äitini olisi kuten sinä. Sinä ja miehesi vanhenette ja voitte joskus toivoa lapsiltanne apua.
Taksi on kätevä, tulee aina kun haluaa.
Sinulla on hyvä eläke. Äidille maksaa yksi reissu isän luo 50 euroa ja se kolme kertaa viikossa. Lisää tulee kauppareissuista vaikka ne yhdistäisi sairaalareissuihin. Äiti on jo iäkäs, taksin soittaminen onnistuu nipin napin, mutta kaupassa hän tarvitsee apua. Ja jos vapinakohtaus yllättää, hän ei pysty käyttämään kännykkää.
Kerroit, että sinulla on ystäviä. Niin oli äidilläkin, mutta lähes kaikki ovat jo kuolleet. Joskus kannattaa miettiä, miten toisia kohtelee, se tulee myöhemmin itselle vastaan.
Juuri siksi kannattaa mietiä, onko se eka äitienpäivä todella niin tärkeä, että sen jälkeen ei enää tarvitse omista vanhemmista välittää yhtään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla ehdoilla. Koska olet äiti ja tämä on ensimmäinen äitienpäivä. Miehesi voi muistaa anoppia postikortilla.
Mutta tosiaan, anopin lisäksi minulle on nyt loukkaantunut myös ne kaksi siskoani ja vanhempani. Onpa kiva eka äitienpäivä, tuntuu että kukaan heistä ei edes halua ymmärtää minua.
Juhlitte sitä äitienpäivää ihan miten itse miehesi kanssa päätätte. Joko siten miten itsellesi on mieluisinta tai siten miten jollekulle muulle on mieluisinta. Jos päädytte juhlimaan kolmistaan ja sukulaiset siitä loukkaantuu, niin sen loukkaantumisen tunteen he joutuvat käsittelemään itse tykönään. Sinä et ole vastuussa muiden tunteista.
Ap oletko masentunut? Miksi haluat nyhjöttää kotona syöden noutoruokaa? Voit tehdä sitä ihan milloin tahansa.
Ai eikö? Huoh.