Talo ei mene kaupaksi, epätoivo iskee
Alan olla tosi kyllästynyt tilanteeseen. Meillä on kiva ja nätisti remontoitu, hyvällä ja kauniilla puutarhatontilla oleva talo melko lähellä isohkoa kaupunkia. Talo on ollut myynnissä jo kohta vuoden. Katsojia on käynyt muutamia, eikä yhtään tarjousta ole tehty. Välittäjä on sitä mieltä, että markkinat ylipäänsä ovat tosi hiljaiset ja että mitään varsinaista vikaa ei ole. Pyyntihintamme on jo asetettu alemmaksi kuin hinta, jolla itse talomme seitsemän vuotta sitten ostimme. Ja tässä välissä on kuitenkin tehty paljon ja isohkojakin remontteja. Alan olla epätoivoinen, kun jostain syystä olen pitänyt itsestään selvänä, että talo kyllä tulee myytyä viimeistään nyt tämän kevään aikana. Ei näytä hyvältä. Nyt ei ole taas kuukauteen käynyt katsojiakaan.
Millaisia kokemuksia muilla on? Onko joku muu samassa tilanteessa? Vai onko teillä talokaupat sujuneet sujuvasti ja nopeasti?
En linkitä taloamme tähän kun en oikeastaan kaipaa kommentteja talostamme, vaan ennemminkin vertaiskokemuksia ja tarinoita.
Kommentit (935)
Ystävälläni sama ongelma. Tai oikeastaan hänen exällään, joka jäi eron jälkeen taloon asumaan. Kiva, nykyaikaiseksi remontoitu talo isolla tontilla , koiratarhalla ja leikkimökillä, vajaan kilometrin päässä koulu, bussipysäkki ja kauppa ihan kodin vieressä . Alkuun pyysivät 165 000, nyt 110 000 mutta kukaan ei osta.
Hintaa alemmas... Ottakaa vaikka ensin taikasieniä, jos ette muuten ymmärrä miten vähän merkitystä sillä on, että saatteko siitä talosta 300k vai 250k.
Mielestäni voitte unohtaa suoraan mitä olette joskus maksaneet tai paljonko olette remontteihin käyttäneet rahaa. Ajatelkaa vaikka niin päin, että jos olisitte asuneet vuokralla, niin siihen nähden tuloksenne on varmasti ihan kohtuullinen, vaikka myisitte talon halvemmalla kuin alkuperäinen hinta.
Ei talon tai asunnon ostaminen missään ole ikinä mikään automaatti että arvon pitäisi nousta. Ihan samallalailla kasvukseskusten hinnoissa on tulevaisuudessa varmasti suunta alas jos korot nousee.
Sitten vinkkinä erityisesti taantuvilla alueilla asuville, miettikää kaksi kertaa miten laajoja remontteja teette.
Miten joku Lampenius kuuluu tähän keskusteluun? Pysytään asiassa ja lahden tällä puolen.
Mielenkiintoista oli lukea tätä ketjua ja miten on huudeltu, että Nurmijärvi-ilmiö tuli ja meni ja nyt sitten ilmiö on tullut entistä voimakkaammin.
Itse aiheeseen liittyen eriarvoisuutta asuntojen menekissä löytyy myös Helsingin sisällä. Osalla alueista arvo on laskenut johtuen talon iästä ja jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tulevasta putkiremontista. Tähän kun lätkäisee mukaan sen, että samasta/lähiyhtiöstä myydään alkuperäiskunnossa, täyttä räjäytystä vaativia kuolinpesiä, niin hankalassa paikassa ollaan neliöhinnan kanssa.
Itse otimme noin 30 000 euroa takkiin tässä tilanteessa hyväkuntoisen kolmion kanssa. Myös osalla välittäjistä oli se asenne, että pistetään nyt sama hinta kuin tuolla huonokuntoisellakin ja hän vois sen 5000 e ottaa välityspalkkiota.
Myytiin lopulta noin puoli vuotta (välittäjän kanssa, jolla oli edes vähän myyjää sisällö) sillä asenteella, ettei jokaisella nuorehkolla pariskunnalla voi olla varaa noin 300 000 euron ensiasuntoon, jos haluaa neliöitä ja kiinnosta heti remontoida. Pyyntihinnasta (joka siis oli jo meille reippaasti ostohintaan nähden tappiollinen) tultiin 4000 alaspäin. Hinta kuitenkin ok muihin alueen asuntoihin nähden eli kunnon mukainen. Lohduttauduin, että toisaalta suht edullisesti ja mukavasti asuttiin kodissa (ei kämpässä) ja jotain vielä jäi käteenkin, kun loppulaina oli maksettu.
Tämän hetkiset markkinat pk-seudulla vaikuttavat aika rajuilta (paljon kilpailua, hinnat nousseet joillakin alueilla jo omituisen korkeiksi) eli vuokra-asumista tiedossa nyt toistaiseksi.
Vielä tuohon"mutku me ollaan maksettu näin ja näin paljon"
Ostajaa vertailee tarjontaa ja ostaa parhaalla hinta/laatusuhteella omaan tarpeeseensa sopivan asunnon/talon. Ei ostaja vertaile mitä kukin on jostakin maksanut.
Toki hinnanmääritys on helpompaa ja kaupat syntyy nopeammin alueeilla missä kaupankäynti on vilkasta.
Me myytiin omaamme 4 kertaa. Neljännellä meni kaupaksi kun ei annettu välittäjän maalailla liian korkeita hintoja. Halvalla meni, mutta oli siinä jo rempattavaakin, kun oli ollut vuokralaisten käsissä jo 7 vuotta. Eipä tarvinnut itse rempata ja olis ollut vaikeaakin kun asutaan ulkomailla. Ihan jo vuokraus oli vaivalloista etänä. Meni kaupaksi viikossa. Mutta hinta tosiaan ei rikastuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Pikkusen on tilanne muuttunut. Kyllä on ollut lepposaa korona-aikaa etäillä omakotitalossa, nauttia pihasta ja tilasta. Voin kuvitella kuinka siinä kuumassa betonikuutiossa pää on viimevuonna naksunut.
Entäs jos jossain vaiheessa suomessakin oikeasti rajoitettaisi liikkumista? Omalla pihalla voit ottaa arskaa ja puuhailla niitä näitä.
Ne, jotka eivät halua asua omakotitalossa, tuskin kaipaavat sitä korona-aikanakaan. Ne, jotka viihtyvät kerrostalossa, eivät nimenomaan viihdy pihassa. Hassua miten joku ei ymmärrä tätä, kun itse tykkää asua omakotitalossa. Asuttu isossa talossa, isolla tontilla (ei ikinä enää!) Kerrostalossa keskustassa (aivan ihana, muutan takaisin kun lapset lentäneet pesästä) ja rivitalossa suht pienellä pihalla (ja yhtään isompaa en kaipaakaan) Ihan samanlaista tämä korona-aika on parvekkeella vs. omassa pihassa. Tietenkin jos tykkää kitkeä, istuttaa, ajaa nurmikkoa, kolata lunta, korjata ja remontoida itse niin se talo isolla pihalla sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusen on tilanne muuttunut. Kyllä on ollut lepposaa korona-aikaa etäillä omakotitalossa, nauttia pihasta ja tilasta. Voin kuvitella kuinka siinä kuumassa betonikuutiossa pää on viimevuonna naksunut.
Entäs jos jossain vaiheessa suomessakin oikeasti rajoitettaisi liikkumista? Omalla pihalla voit ottaa arskaa ja puuhailla niitä näitä.
Ne, jotka eivät halua asua omakotitalossa, tuskin kaipaavat sitä korona-aikanakaan. Ne, jotka viihtyvät kerrostalossa, eivät nimenomaan viihdy pihassa. Hassua miten joku ei ymmärrä tätä, kun itse tykkää asua omakotitalossa. Asuttu isossa talossa, isolla tontilla (ei ikinä enää!) Kerrostalossa keskustassa (aivan ihana, muutan takaisin kun lapset lentäneet pesästä) ja rivitalossa suht pienellä pihalla (ja yhtään isompaa en kaipaakaan) Ihan samanlaista tämä korona-aika on parvekkeella vs. omassa pihassa. Tietenkin jos tykkää kitkeä, istuttaa, ajaa nurmikkoa, kolata lunta, korjata ja remontoida itse niin se talo isolla pihalla sopii.
Mä en ymmärrä miten mielikuvituksetonta porukkaa maailmassa on. Ihan niinkuin sieltä kerrostalosta ei pääsisi ulos ollenkaan. Ihan turha maalailla jotain uhkakuvia ulkonaliikkumiskiellosta. Melkoinen pandemia pitäisi tulla että esim metsän reunassa olevasta talosta ei saisi poistua ulos luontoon. Kuka sitä vahtisi?
Myönnän kyllä että ollaan käyty taloja katsomassa. Olen viimeistään nyt tajunnut, että se oma talo ei ole automaattisesti mikään onnela. Ihan hirveitä taloja on myynnissä, ja joku vielä ostaa niitä. En ikinä vaihtaisi, vaikka tällä samalla rahalla saisikin.
Niin, eikä kannata suinpäin ottaa perintötaloa vastaan.
Yleensä perheasunnot näyttää aika järkyttäviltä myynti-ilmoituksissa. Joka paikka täynnä tavaraa ja teinien räikeät huoneet julisteineen on erittäin luotaan työntäviä.
Ehdotan kunnon stailausta. Voi suoraa arvata, että tavaraa pitää tyhjentää 3/4 osaa sisältä ja pihalta, että ostaja edes erottaa, mitä on ostamassa.
Korjatkaa roikkuvat ränsistyneet pikkuasiat ja viekää sähkölaitteet lukuisinen jatkojohtoviritelmineen pois.
ei taloista saa enää samanlailla mitä ennen, niillä
ei kuin myynnistä hyötyjien mielestä talo on ok hintainen,
ostajille tulee tuhansia lisäkuluja vuoteen ja raha
ei tahdo riittää joka paikkaan, ihmiset joutuu nykytilanteen
vuoksi olla paljon tarkempia tai vähäkin löysäily
nopeasti kestämättömään taloudelliseen tilanteeseen jonka
päässä odottaa ulosotto ja pakkohuutokaupat.
Yksi mahdollisuus on kiinnittää talo pankille ja muuttaa sinne missä on
sopivampi asua. Asun itse alueella missä myydään välillä
ok-taloja 14ke hintaan.. Sosialistinen Suomi saa nenilleen
kun muu maailma menee eri suuntaan ja täällä harkitaan
tilannetta
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuohon"mutku me ollaan maksettu näin ja näin paljon"
Ostajaa vertailee tarjontaa ja ostaa parhaalla hinta/laatusuhteella omaan tarpeeseensa sopivan asunnon/talon. Ei ostaja vertaile mitä kukin on jostakin maksanut.
Toki hinnanmääritys on helpompaa ja kaupat syntyy nopeammin alueeilla missä kaupankäynti on vilkasta.
Me teimme vuosi sitten tarjouksen eräästä talosta. Pyyntihinta oli aika suolainen talon kokoon nähden, vaikka talo oli hieno, joten tarjosimme rohkeasti alla pyynnin. Mielestämme realistisesti kuitenkin. Myyjä hylkäsi tarjouksen juuri tuolla syyllä: ”Maksoimme aikanaan itse enemmän.” Minua vähän huvitti. Emme ole myyjälle mitään velkaa ja ei oikeastaan ihan hirveästi kiinnosta mitä myyjä on maksanut. Emme korottaneet tarjousta. Myöhemmin päädyimme ostamaan 45 000e kalliimman talon, mutta siinä oli mielestämme meille sopivampi hinta-laatusuhde. Talo on hienompi ja isompi kuin ensimmäinen, mutta hinta vastasi paljon paremmin sitä mitä saimme, joten olimme valmiita maksamaan enemmän.
Tämä vuonna 2019 myynnissä ollut talo varmaan vieläkin kaupan?
Vierailija kirjoitti:
eikä pohtia mitä itse on joskus maksanut.
Juuri näin. Tämä on tyypillinen ajatusvirhe ankkuroitua siihen, että se oma aikaisempi hinta on jollain tavoin oikea. Voi olla ollutkin aikanaan oikea, mutta maailma muuttuu. Hinnasta siis aina kysymys, jos talo hyvällä kulkuetäisyydellä keskuksesta. Eikä yksittäisen talon arvo ajan myötä itsessään nouse (vaikka markkinoiden kokonaisarvo uuden rakentamisen myötä nousisikin). Kannattaa suhtautua kulutushankintana. Jos myynti on ajankohtainen, ottaa se mitä saa ja jatkaa elämässä eteenpäin.
Pitää ajatella maksukykyisen ostajan näkökulmasta. Jos sinulla on rahaa, mitä ostaisit. Hyväkuntoisen asunnon sieltä kaupungista, tai viimeisen päälle priimaa hieman kauempaa. Jos talo ei ole kumpaakaan, hintaa ei kannata yrittää venyttää.
Syrjäseutujen kiinteistöt on asia erikseen. Niillä usein ei ole mitään rahallista arvoa, vaikka kuinka olisi omistajat rahaa näihin syytäneet.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vuonna 2019 myynnissä ollut talo varmaan vieläkin kaupan?
Tuskin. Mutta keskustelu on mielenkiintoinen vielä 2021.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vuonna 2019 myynnissä ollut talo varmaan vieläkin kaupan?
Minuakin kiinnostaa, miten loppujen lopuksi kävi. Jos Ap vielä palstailee, olisi kiva kuulla.
Niin, se sijainti taitaa olla se tärkein tekijä. Eikä sen bussipysäkin läheisyydellä ole mitään merkitystä, jos se bussi kulkee vain muutaman kerran päivässä.
Huhuu ap - kerro miten lopulta kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vuonna 2019 myynnissä ollut talo varmaan vieläkin kaupan?
Tuskin. Mutta keskustelu on mielenkiintoinen vielä 2021.
Varsinkin nyt, kun koronan vuoksi monet ihmiset ovat siirtyneet etätöihin.
Stailauksesta - jo ensimmäisiä myynti-ilmoituksia varten kannattaa palkata hyvä kuvaaja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vuonna 2019 myynnissä ollut talo varmaan vieläkin kaupan?
Mulla yhden kaverin äidin talo on ollut neljä vuotta myynnissä eräässä suomalaisessa pikkukaupunhissa. Huomenna tapaan kaverini, täytyykin kysäistä mitä talolle nyt kuuluu.
Voe, voe senthään! Ympärillä 70- luvun taloja valesokkelilla eikä niin mitään vikaa. Moni nuoripari on ostanut tästä talon, jonka ovat remontoineet mieleisekseen.
Arvelisin, että jos alapohja on nurmen tasolla niin ongelmia voisi jopa ollakin.