Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus - mitä nyt tapahtuu?

Vierailija
05.05.2019 |

Nyt 18 v. nuori oli käynyt tilittämässä tuntemuksiaan nuorisoneuvonnassa ja maalannut isolla pensselilä sitä, kuinka on ahdistunut kotona ja tarvitsee oman asunnon. Oli tuolla käydessään viikkoa vaille 18 v. Kaverit olivat ilmeisesti neuvoneet, että mitä kamalammat kotiolot pystyt kuvailemaan, sitä paremmat mahdollisuudet asuntoon.

Nyt ollaan tilanteessa, että kyseisen 18 v. osalta lastensuojelua ei kiinnosta pätkääkään, mutta hänen kuvailemansa jutut johtivat siihen, että 14 v. ja 17 v. pikkusisaruksesta tehtiin keskustelun perusteella lastensuojeluilmoitus.

Sosiaaliviranomainen soitti ja kertoi sanatarkasti sen, mitä teini oli tuolla vastaanotolla sanonut. Tuntuu, että miten ihmeessä tämä on vaitiolovelvollisuuden nojalla edes mahdollista? Siellä oli mm. valheita, joita teini oli kertonut minun tehneen ja sanoneen, osa sellaisia, että niille ei ole mitään todellisuuspohjaa, mutta todistamisen taakka on minulla ("arvostellut lasten vartaloa").

En edes keksi tilannetta, missä tämä olisi tapahtunut, paitsi kyseisen nuoren ollessa 17 v. ja keksittyään ryhtyvänsä vegaaniksi, mutta ruokavalioon kelpasi lähinnä spaghetti + tomaattikastike, pavut yms. olivat pahaa. Silloin sanoin, että tuo ruokavalio on todella epäterveellinen ja johtaa kyllä lihomiseen. Saatoin tehdä esim. papu-kasvis wokkia hänelle joskus erikseen, joskun vegaanista koko perheelle. Lopputuloksena se, että vegaani nyrpisti nenää tullessaan harrastuksista klo 21 ja söi leipäää. Ikinä en ole niin paljon heittänyt ruokaa roskiin kuin tässä vegaanivaiheessa - ja tämä ei ole mikään vegeprovo, me söimme koko perhe paljon vegaania, mutta esim. kun ostin todella kallista juuston korviketta pizzaan, heitin sen pois biojätteessä kun yritin tehdä siitä ruokaa, mitä ei ehtinyt/kelvannut syömään.

Nuori on maalannut minut lähinnä aivan mielenvikaiseksi, jutuista, jotka tunnistan: mm. eilen syntyi tilanne, että hän vei koiran (ehkä 5. kerran pyynnon jälkeen) ja koira oli tottakai aivan kurainen kotiin tullessaan. Pyysin, että huuhtelisi kuraeteisessä tassut ja kuivaisi koiran. Olin kuulemma täysin sairas mielipuoli, kun suljin kodinhoitohuoneen oven ja sanoin ettei koiralla ole asiaa muihin tiloihin ennen kuin se on pesty. Koira on ensisijaisesti tämän teinin oma, mutta minä huolehdin trimmauksesta, pesemisestä ja kaikesta ylläpidosta jne. Nyt oli kyse vastapestyn koiran tassujen huuhtelemisesta.

Tämän tyyppisistä jutuista nuori on siiis kertonut minun olevan mielipuolinen sadisti, joka kiihtyy raivoon pienimmästäkin syystä. Meille varattiin keskusteluaika sekä vanhemmille, että nuoremmille lapsille (joiden kanssa ei ole mitään ongelmaa). 18 v. nyt juuri täyttänyt ei heitä kiinnosta pätkääkään, vaikka ainoastaan hän on ongelman ydin käytöksellään.

Olen aivan kauhuissani, tietenkin, meillä on (tämän esikoisen kanssa) ollut tosi kiivaita riitoja, joissa olen korottanut ääntäni jne. Kahden muun kanssa ei oikeastaan ikinä.

Voidaanko noi nuoremmat nyt siis sijoittaa jonnekin, koska tämä lähes täysi-ikäinen oli tuonut esiin "vakavan" huolensa nuoremmista sisaruksista mun raivareiden vuoksi? Jotka liittyivät esim. siihen, että kyseinen teini oli ottanut mun joululahjaksi saaman kalliin kasvovoiteen kysymättä lupaa ja käyttänyt sen vanulapuilla meikinpoistoon. Totta hemmetissä suutuin ja kielsin ottamasta minun kaapistani yhtään mitään ilman lupaa ja sanoin suutuspäissäni että otan sen 50 € voiteen kuukausirahasta pois. iItä en tehnyt.

Meille soitettiin ja asia oli ensin ok, mutta nyt sitten pyydettiin tapaamiseen. Joka kuitenkin menee heinäkuun ekalle viikolle. Tuntuu todella kummalliselta ja juuri tuon 14 v. osalta kuulemma huoli oli suuri, vaikka hänen kanssaan ei ol ikinä riidelty.

Kommentit (286)

Vierailija
221/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teini ollut pahoillaan käytöksestään?

Ei. Hän koki olevansa ahdistunut ja kaverit neuvoivat menemään tuonne.

Voin kuvailla ahdistusta aiheuttaneen tilanteen:

Kuuakusia ennen vanhojen tansseja nuori kysyi, voisivatko hänen 4 kaveriaan tulla meille yöksi ennen päivää. Kyllä. Meidän vanhempien piti periaatteessa olla näkymättömissä, mutta tehdä kuitenkin ruokaa jne. 

Nuoret (4 kpl) tulivat, eivät sanoneet edes että hei, nukkuivat esikoisen (isossa huoneessa). Kysyin klo 22 alakerrasta, että voisivatko viedä koiran ulos porukalla, mutta aiheutin kuulemma paniikkikohtauksen "huutamisesta" yhdelle vieraalle.

Tein kunnollisen aamupalan  (tätä ei pyydetty, eli mun virhe) tuoremehuineen, sämpylöineen, leikkeleineen jne. Kukaan ei tullut syomään, vaikka pyysin. Vein nämä 5 henkilöä koululle autolla. Yksi heistä puhui kyydin aikana ja sanoi autosta poistuessaan kiitos kyydistä. Kukaan ei kiittänyt syömättä jääneestä aamiaisesta, ei majoituksesta ja yksi sanoi kiitos kyydistä.

Vanhan mummi matkusti 300 km junalla katsomaan vanhojen tansseja, oli maksanut mekon, kengät, mekon korjauksen jne. Mummi ei nähnyt edes vilaukselta tätä vanhaa, koska hänellä oli kiire jatkoille, jonne toki veimme hänet ja nämä kaverit autolla. Kun sekä mummi että minä olimme pahoillamme tilanteesta, jossa emme saaneet edes valokuvaa, olin kuulemma taas aiheuttaneet paniikkikohtauksen kaverille (jolla oli yhä mekko päällä) ja aiheutin ahdistusta koko seurueelle. Pystyin kuitenkin ajamaan porukkaa 30 min. varatulle mökille.

En vaan tajua, miten tällainen juttu pystyy syntymään? Ja joku Eerika kuolee tuolla??? Ja jostain teiniangstista syntyy tällainen juttu??? Sossun mielestä MINÄ olin kohtuuton, kun pyysin odottamaan parin kanssa, että mummi saisi valokuvan. 99 % nuorille se näytti olevan ok.

ap

Minusta tuntuu, että sosiaalityöntekijän mielestä et ollut kohtuuton pyytäessäsi valokuvaa, vaan sitä, miten käyttäydyit teiniä kohtaan. Jos lapsesi on ahdistunut tuosta tilanteesta, niin kuvittelisin, että olet hermostunut lapselle joko siinä tanssiparin edessä, tai sitten räyhännyt tilanteesta jälkeenpäin kotona. Olenko oikeassa?

Mielestäni et myöskään voi kostaa teinillesi hänen kavereidensa huonoja käytöstapoja. Syytön lapsesi on siihen, jos hänen kaverinsa eivät osaa kiittää kyydistä, yöpaikasta, tai tarjotusta aamiaisesta. Lisäksi itse miettisin omaa käytöstäni, jos lapseni kaveri menisi paniikkiin takiani. Sinä ehkä koet, että esitit pyyntösi normaalia kovemmalla äänellä, koska puhuit alakerrasta yläkertaan, mutta lapsen kaveri saattoi kokea pyyntösi uhkaavana, koska esitit sen huutamalla. Ihan ymmärrettävää, varsinkin jos kyseessä on se sama kaveri, joka asuu sijoitettuna.

Ok. En nähnyt nuoreni tanssiparia. En tänä päivänä tiedä miltä hän näytti.

Mutta joo, ehkä vaatimus oli liian kova. Tuntuu näin 70-luvulla kasvaneena jotenkin absurdilta, että joku saa paniikkikohtauksen siitä, että yökylässä vanhempi pyytää viemään koiran tai odottaa, että isovanhemmalle sanottaisiin edes kiitos kaikesta. 

Mutta ei kai nykyisin oikein mitään saa vaatia jos tämäkin on liikaa. En olisi ikinä osannut mennä ja tulla yökylään kaverilleni sanomatta kiitos.

Miten on mahdollita ettet nähnyt tanssiparia. Olitko tansseissa katsomassa?

Aika erikoista on käydä kavereiden aikana huutamassa koiranulkoilutuksesta. Tai hermostua mistään. Toimi kuin aikuinen

Koska hallissa oli n. 300 tanssiparia. Tapasin nuoren kavereineen siinä vaiheessa, kun hän soitti että missä "v..ssa" olen, kun he ovat kyytiä vailla - oli sovittu tiettyyn paikkaan parkkipaikalle, mutta en ruuhkan takia päässyt, aikaa meni vartin sijaan 30 minuuttia, narikassa noista 10 min ja autolle kävellessä toinen 10 min.

En huutanut, kysyin, koska koira on nuoren. Kysyin ja sanoin että ok ja vein tietenkin koiran itse. Ei se ollut mikään juttu. En ole tottunut sellaiseen, että yökylässä, varsinkaan kun vanhemmat vielä vievät aamulla autolla jonnekin, ei sanota kiitos. Mitään kiitosta en kerjää, mutta hämmentävää on, että sitä ei sanota pienemmästäkin asiasta. En ole tottunut sellaiseen.

Itse olin teininä juuri tuollainen hiljainen mölli, joka ei varmaan olisi tajunnut kiittää kaverin äitiä mistään (en muistaakseni kiittänytkään enkä muista, että omat kaverini olisivat kiittäneet minun vanhempiani). Siihen ikään nyt kuuluu ainakin osalla se, että itseä nolottaa ja hävettää kaikki omassa olemisessa (mukaan lukien omat vahänhemmat), mikä sitten purkautuu ulos tuommoisena outona jurotuksena ja/tai draamailuna. Ei siis kannata välittää tuosta kavereiden toiminnasta, eivät he varmaan edes tajunneet, että loukkaisivat. Jos kotona saa esimerkkejä käytöstavoista ja muiden huomioimisesta, aika kyllä korjaa tuon käytöksen tehokkaammin kuin mitkään luennot.

Vierailija
222/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.

Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.

Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.

No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.

Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.

Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym

Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..

Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.

Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.

Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.

Opintotuki, opintolaina, asumislisä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
223/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.

Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.

Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.

No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.

Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.

Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym

Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..

Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.

Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.

Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.

Opintotuki, opintolaina, asumislisä?

Alaikäisenä ei saa lainaa ilman vanhemman suostumusta. Mulla jäi muistaakseni 70 euroa vuokran jälkeen käteen. Täysi-ikäisenä se laina piti osata käyttää niin, että kesälläkin riittää varat asumiseen. Kesätöitä ei aina ollut. Opintorahaankin vaikutti pienentävästi pitkään isäpuolen tulot, vaikkei koko tyyppiä olisi voinut vähempää kiinnostaa mun opiskelut.

Vierailija
224/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisänä vielä, ettei ollut oikeasti helppoa aloittaa omaa itsenäistä elämäänsä niin, ettei saanut lapsuudenkodistaan mukaansa edes kaikkia vaatteitaan...

Vierailija
225/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko tuo teidän heinäkuinen tapaaminen nimenomaan ALKUTAPAAMINEN?

Vierailija
226/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieletön järjestelmä, jossa vaaditaan oman syyttömyyden todistamista huhupuheiden takia. Näissä pätkissä sosiaalityöntekijät äänessä:

Sossu vaatii taas poikaani kuulusteluun

Sossu: Lasuilmoitus: Jääty Ruotsiin, lapsi heitteillä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
227/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jälleen yksi hyvä syy lisää miksi en koskaan tule lapsia hankkimaan.

Vierailija
228/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minäkään katsoisi sormien läpi tollasen 18v :n paskatemppua. Rangaistus tulisi niin että raikaa.

Miten rankaiset täysi-ikäistä? Ja miksi

Kokee säännöt ahdistaviksi? Tervemenoa omaan kotiin, aikaa viikko.

Hankkikoot alkuun vaikka kimppakämpän jonku afgaanipojun kanssa. Niille varmasti kelpaa (kulujen) jakaja.

Kaunis asenne. Siis laitat pihalle ja vielä ilkein sanoin ja ajatuksin?

Jatkossa tästä seuraa?

Lapsi muuttaa pois. Oppii elämään yksin. Ei ole tekemisissä enää perheensä kanssa.

Ja vanhempi sai viimeisen kerran rangaista.

Toden totta. Itse raivoajamutsin nyt jo aikuisena lapsena ihan tarkoituksella pidän etäisyyttä äitiini. Toki hän nyt yrittää väkisin pitää lähellään, kun teininä toivotti monet kerrat huutaen tervemenoa. Teiniangsteissani olisin toivonut, että aikuinen olisi ollut todella se aikuinen, turvallinen ja rauhallinen, kysynyt joskus onko jokin hätänä, sen sijaan, että olisi asettunut tasolleni raivoamalla takaisin ties mistä. Mielestäni ei saisi olla normi, että "teiniperheessä riidellään".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
229/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.

Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.

Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.

No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.

Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.

Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym

Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..

Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.

Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.

Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.

Opintotuki, opintolaina, asumislisä?

Alle 20-vuotias ei saa välttämättä opintolainaa pennin pyörylää jos vanhemmat tienaavat liikaa. Vanhemmat katsotaan elatusvelvolliseksi 20-vuotiaaksi saakka, eli toimeentulotukea ei saa. Lainaa ei saa alle 18-vuotias lainkaan. Opintorahaa voi 17-vuotias saada, sitä nuorempi saa lapsilisää ja käsittääkseni ei ole siksi opintorahaan oikeutettu. 

Vierailija
230/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Höh, vastauksen poistettiin. Opintolainaa ei saa alle 18-vuotias. Alle 20-vuotias ei saa välttämättä lainkaan opintorahaa vanhempien tulojen vuoksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
231/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitäpä luulet otetaanko normaalin perheen lapsia huostaan jos kotona sai asua Vilja-Eerikakin kuolemaansa saakka? :)

En siedä ihmisiä jotka sekoaa jostain lasusta. Onko teillä sit asiat niin hyvin kun annat ymmärtää ja syytä huoleen ei ole? Jos kaikki olisi ok, et stressaisi jostain LASUSTA

Vierailija
232/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.

Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.

Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.

No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.

Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.

Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym

Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..

Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.

Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.

Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.

Opintotuki, opintolaina, asumislisä?

Alle 20-vuotias ei saa välttämättä opintolainaa pennin pyörylää jos vanhemmat tienaavat liikaa. Vanhemmat katsotaan elatusvelvolliseksi 20-vuotiaaksi saakka, eli toimeentulotukea ei saa. Lainaa ei saa alle 18-vuotias lainkaan. Opintorahaa voi 17-vuotias saada, sitä nuorempi saa lapsilisää ja käsittääkseni ei ole siksi opintorahaan oikeutettu. 

Tietosi ovat vanhentuneet

https://www.kela.fi/opintotuki-opintoraha

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
233/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.

Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.

Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.

No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.

Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.

Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym

Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..

Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.

Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.

Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.

Opintotuki, opintolaina, asumislisä?

Alle 20-vuotias ei saa välttämättä opintolainaa pennin pyörylää jos vanhemmat tienaavat liikaa. Vanhemmat katsotaan elatusvelvolliseksi 20-vuotiaaksi saakka, eli toimeentulotukea ei saa. Lainaa ei saa alle 18-vuotias lainkaan. Opintorahaa voi 17-vuotias saada, sitä nuorempi saa lapsilisää ja käsittääkseni ei ole siksi opintorahaan oikeutettu. 

Tietosi ovat vanhentuneet

https://www.kela.fi/opintotuki-opintoraha

Lainaa voi saada kelan sivun mukaan:

Vaikka et saa opintorahaa, voit kuitenkin saada lainatakauksen seuraavissa tilanteissa:

Olet 18–19-vuotias, asut vanhempasi luona, opiskelet toisen asteen oppilaitoksessa etkä voi saada opintorahaa vanhempiesi tulojen vuoksi. Voit kuitenkin saada lainatakauksen.Olet alle 17-vuotias, et asu vanhempasi luona etkä voi saada opintorahaa, koska sinusta maksetaan lapsilisää. Voit saada lainatakauksen, jos vanhempiesi tulot ovat yhteensä alle 64 400 euroa vuodessa.Jos olet 17-vuotias, voit saada lainatakauksen vain, jos saat opintorahaa.Kun suoritat Maanpuolustuskorkeakoulussa sotatieteiden kandidaatin tutkintoa tai kun suoritat Raja- ja merivartiokoulussa rajavartijan yksiosaista peruskurssia tai kaksiosaisen peruskurssin 1. osaa, voit saada lainatakauksen, mutta et voi saada opintorahaa, koska saat oppilaitokseltasi opintojen ajalta maksettavaa päivärahaa. Muissa tilanteissa voit saada lainatakauksen vain, jos saat opintorahaa tai aikuiskoulutustukea.

Vierailija
234/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sosionomi, joka luulee lasun koskevan koko perhettä eikä tiedä miten lastensuojelu toimii. Hukkaan on opiskelu mennyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
235/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ehdi lukea koko ketjua. 

Mietin vaan että kannattaako teinin kanssa lähteä huutokilpailuun? Kieltämättä tuli sellainen kuva, että ap ratkoo ongelmia huutamalla ja riitelemällä. Ei ehkä toimivin ratkaisu teinin kanssa. Haloo. Sukset ristissä kun karjuen tapellaan siitä kumpi on oikeassa? Aika vaikean kuvan kyllä itsestäsi annat, ap. Teinien kanssa pärjää, kun luottamus puolin toisin pelaa. 

Vierailija
236/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mieletön järjestelmä, jossa vaaditaan oman syyttömyyden todistamista huhupuheiden takia. Näissä pätkissä sosiaalityöntekijät äänessä:

Sossu vaatii taas poikaani kuulusteluun

Sossu: Lasuilmoitus: Jääty Ruotsiin, lapsi heitteillä

Järkyttäviä sossuja!

Vierailija
237/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää 18 vuotiasta vuokraamasta omaa asuntoa? Sen ikäinen saa tehdä sopimuksia. Jos on rahasta kiinni, enkä ymmärrä mistä muusta, niin säästäköön. Laskekaa yhdessä kauanko kestää käytettävissä olevilla tuloilla säästää takuuvuokra+kuluva kuukausi. Siitä vaan sitten säästämään.

Tätä jäin itsekin miettimään. Minkä ihmeen takia se teini on mennyt jonnekin valittamaan kotioloista että saisi asunnon, hän voisi vaan hoitaa omat asiat siihen kuntoon että muuttaa kotoa pois. Niin itse tein ja meillä olisi oikeasti ollut aihetta sille lastensuojelulle, mutta helpointa oli vain itse painua siitä talosta mahdollisimman kauas kun kukaan ei voinut enää estää. Ihme tapa itsenäistyä teidän teinillä, luulisi että jos on hankala olla hoitaisi hommat niin että vaan muuttaa pois.

Hmm. Kyseessä teini, joka meni lukioon keskiarvolla 9,8.

Täytti 18 v. ja sai siinä vaiheessa mm. mummin rahaston käyttöönsä, arvo n. 12.000 e. Emme me eikä mummi voi valvoa miten sen hoitaa. Annoin 200 € rahaa synttäriksi sijoitustilille, kummit antoivat yhteensä toiset 200 € . taitaa olla jo mennyt, koska pitää mennä tetatterille harrastukseen, eikä voi ottaa kotoa esim. voileipää, hedelmää, (=pilaantuu, ei voi raahata pientä kylmälaukkua, koska painaa jne.) vaan ostaa proteinirahkaa yms. 10 € per päivä mitä nyt ennen 18 v. pystyin seuraamaan.

Miten tällainen voi muuttaa pois?

Tässä oli tilanne, että kaveri asuu ryhmäkodissa huostassa ja kaveri opiskelijayksiössä täysin vailla vanhempien tukea. Nuoremme kuvitteli (kai) kavereiden rohkaisemana, että vaikka isä tienää 100.00 € vuodessa, hänelle lankeaa järven rannasta kiva pieni yksiö. Rukoili ettei lasua tehtäisi, mutta tietenkin se on pakko lain mukaan tehdä. Onko meillä intoa rahoittaa 18 v. elämää jatkossa tästä syystä? Ei, ei ole. jos tekee oman osansa kotitöistä, maksan yhä bussikortin ja puhelimen. Käyttöraha muualta.

T. ap

Okei eli tämä olikin vitsi. Provo. Kaikkea sitä...

Vierailija
238/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan että kannattaako teinin kanssa lähteä huutokilpailuun? Kieltämättä tuli sellainen kuva, että ap ratkoo ongelmia huutamalla ja riitelemällä. Ei ehkä toimivin ratkaisu teinin kanssa. Haloo. Sukset ristissä kun karjuen tapellaan siitä kumpi on oikeassa? Aika vaikean kuvan kyllä itsestäsi annat, ap.

Juuri näin. Epävakaa teini on lapsellisen helppo murskata henkisesti hienovaraisilla keinoilla. Ei siihen tarvita mitään huutamisia. Teinit ovat epävarmoja. Iske verenhimoisesti heikoimpiin kohtiin. Älä luovuta, ennen kuin teini on palasina.

Vierailija
239/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi hyvä syy lisää miksi en koskaan tule lapsia hankkimaan.

Vauvapalstailet ilman lapsia ja kuvittelet näiden tarinoiden edustavan enemmistöä lapsiperheitä... Surullista jos näin on.

Vierailija
240/286 |
05.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli ihan sama juttu taannoin, hetken luulin että vaimo avautunut palstalla:D

Hyvin se menee kun käytte keskustelussa, kerrot asiallisesti ja rauhallisesti oman kannan. Lapset kertovat omat versionsa, sitten tulee päätös : ei aiheuta toimenpiteitä (olettaen että nuoremmat ovat samalla linjalla sinun kanssasi)

Kaikki menee hyvin, sossun vaan pitää ottaa nää vähän turhankin tosissaan tietyistä syistä johtuen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi neljä