Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus - mitä nyt tapahtuu?
Nyt 18 v. nuori oli käynyt tilittämässä tuntemuksiaan nuorisoneuvonnassa ja maalannut isolla pensselilä sitä, kuinka on ahdistunut kotona ja tarvitsee oman asunnon. Oli tuolla käydessään viikkoa vaille 18 v. Kaverit olivat ilmeisesti neuvoneet, että mitä kamalammat kotiolot pystyt kuvailemaan, sitä paremmat mahdollisuudet asuntoon.
Nyt ollaan tilanteessa, että kyseisen 18 v. osalta lastensuojelua ei kiinnosta pätkääkään, mutta hänen kuvailemansa jutut johtivat siihen, että 14 v. ja 17 v. pikkusisaruksesta tehtiin keskustelun perusteella lastensuojeluilmoitus.
Sosiaaliviranomainen soitti ja kertoi sanatarkasti sen, mitä teini oli tuolla vastaanotolla sanonut. Tuntuu, että miten ihmeessä tämä on vaitiolovelvollisuuden nojalla edes mahdollista? Siellä oli mm. valheita, joita teini oli kertonut minun tehneen ja sanoneen, osa sellaisia, että niille ei ole mitään todellisuuspohjaa, mutta todistamisen taakka on minulla ("arvostellut lasten vartaloa").
En edes keksi tilannetta, missä tämä olisi tapahtunut, paitsi kyseisen nuoren ollessa 17 v. ja keksittyään ryhtyvänsä vegaaniksi, mutta ruokavalioon kelpasi lähinnä spaghetti + tomaattikastike, pavut yms. olivat pahaa. Silloin sanoin, että tuo ruokavalio on todella epäterveellinen ja johtaa kyllä lihomiseen. Saatoin tehdä esim. papu-kasvis wokkia hänelle joskus erikseen, joskun vegaanista koko perheelle. Lopputuloksena se, että vegaani nyrpisti nenää tullessaan harrastuksista klo 21 ja söi leipäää. Ikinä en ole niin paljon heittänyt ruokaa roskiin kuin tässä vegaanivaiheessa - ja tämä ei ole mikään vegeprovo, me söimme koko perhe paljon vegaania, mutta esim. kun ostin todella kallista juuston korviketta pizzaan, heitin sen pois biojätteessä kun yritin tehdä siitä ruokaa, mitä ei ehtinyt/kelvannut syömään.
Nuori on maalannut minut lähinnä aivan mielenvikaiseksi, jutuista, jotka tunnistan: mm. eilen syntyi tilanne, että hän vei koiran (ehkä 5. kerran pyynnon jälkeen) ja koira oli tottakai aivan kurainen kotiin tullessaan. Pyysin, että huuhtelisi kuraeteisessä tassut ja kuivaisi koiran. Olin kuulemma täysin sairas mielipuoli, kun suljin kodinhoitohuoneen oven ja sanoin ettei koiralla ole asiaa muihin tiloihin ennen kuin se on pesty. Koira on ensisijaisesti tämän teinin oma, mutta minä huolehdin trimmauksesta, pesemisestä ja kaikesta ylläpidosta jne. Nyt oli kyse vastapestyn koiran tassujen huuhtelemisesta.
Tämän tyyppisistä jutuista nuori on siiis kertonut minun olevan mielipuolinen sadisti, joka kiihtyy raivoon pienimmästäkin syystä. Meille varattiin keskusteluaika sekä vanhemmille, että nuoremmille lapsille (joiden kanssa ei ole mitään ongelmaa). 18 v. nyt juuri täyttänyt ei heitä kiinnosta pätkääkään, vaikka ainoastaan hän on ongelman ydin käytöksellään.
Olen aivan kauhuissani, tietenkin, meillä on (tämän esikoisen kanssa) ollut tosi kiivaita riitoja, joissa olen korottanut ääntäni jne. Kahden muun kanssa ei oikeastaan ikinä.
Voidaanko noi nuoremmat nyt siis sijoittaa jonnekin, koska tämä lähes täysi-ikäinen oli tuonut esiin "vakavan" huolensa nuoremmista sisaruksista mun raivareiden vuoksi? Jotka liittyivät esim. siihen, että kyseinen teini oli ottanut mun joululahjaksi saaman kalliin kasvovoiteen kysymättä lupaa ja käyttänyt sen vanulapuilla meikinpoistoon. Totta hemmetissä suutuin ja kielsin ottamasta minun kaapistani yhtään mitään ilman lupaa ja sanoin suutuspäissäni että otan sen 50 € voiteen kuukausirahasta pois. iItä en tehnyt.
Meille soitettiin ja asia oli ensin ok, mutta nyt sitten pyydettiin tapaamiseen. Joka kuitenkin menee heinäkuun ekalle viikolle. Tuntuu todella kummalliselta ja juuri tuon 14 v. osalta kuulemma huoli oli suuri, vaikka hänen kanssaan ei ol ikinä riidelty.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.
Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.
Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.
No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.
Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym
Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..
Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.
Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.
Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.
Opintotuki, opintolaina, asumislisä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.
Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.
Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.
No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.
Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym
Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..
Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.
Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.
Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.
Opintotuki, opintolaina, asumislisä?
Alaikäisenä ei saa lainaa ilman vanhemman suostumusta. Mulla jäi muistaakseni 70 euroa vuokran jälkeen käteen. Täysi-ikäisenä se laina piti osata käyttää niin, että kesälläkin riittää varat asumiseen. Kesätöitä ei aina ollut. Opintorahaankin vaikutti pienentävästi pitkään isäpuolen tulot, vaikkei koko tyyppiä olisi voinut vähempää kiinnostaa mun opiskelut.
Lisänä vielä, ettei ollut oikeasti helppoa aloittaa omaa itsenäistä elämäänsä niin, ettei saanut lapsuudenkodistaan mukaansa edes kaikkia vaatteitaan...
onko tuo teidän heinäkuinen tapaaminen nimenomaan ALKUTAPAAMINEN?
Mieletön järjestelmä, jossa vaaditaan oman syyttömyyden todistamista huhupuheiden takia. Näissä pätkissä sosiaalityöntekijät äänessä:
Sossu vaatii taas poikaani kuulusteluun
Sossu: Lasuilmoitus: Jääty Ruotsiin, lapsi heitteillä
Jälleen yksi hyvä syy lisää miksi en koskaan tule lapsia hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään katsoisi sormien läpi tollasen 18v :n paskatemppua. Rangaistus tulisi niin että raikaa.
Miten rankaiset täysi-ikäistä? Ja miksi
Kokee säännöt ahdistaviksi? Tervemenoa omaan kotiin, aikaa viikko.
Hankkikoot alkuun vaikka kimppakämpän jonku afgaanipojun kanssa. Niille varmasti kelpaa (kulujen) jakaja.
Kaunis asenne. Siis laitat pihalle ja vielä ilkein sanoin ja ajatuksin?
Jatkossa tästä seuraa?
Lapsi muuttaa pois. Oppii elämään yksin. Ei ole tekemisissä enää perheensä kanssa.
Ja vanhempi sai viimeisen kerran rangaista.
Toden totta. Itse raivoajamutsin nyt jo aikuisena lapsena ihan tarkoituksella pidän etäisyyttä äitiini. Toki hän nyt yrittää väkisin pitää lähellään, kun teininä toivotti monet kerrat huutaen tervemenoa. Teiniangsteissani olisin toivonut, että aikuinen olisi ollut todella se aikuinen, turvallinen ja rauhallinen, kysynyt joskus onko jokin hätänä, sen sijaan, että olisi asettunut tasolleni raivoamalla takaisin ties mistä. Mielestäni ei saisi olla normi, että "teiniperheessä riidellään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.
Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.
Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.
No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.
Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym
Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..
Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.
Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.
Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.
Opintotuki, opintolaina, asumislisä?
Alle 20-vuotias ei saa välttämättä opintolainaa pennin pyörylää jos vanhemmat tienaavat liikaa. Vanhemmat katsotaan elatusvelvolliseksi 20-vuotiaaksi saakka, eli toimeentulotukea ei saa. Lainaa ei saa alle 18-vuotias lainkaan. Opintorahaa voi 17-vuotias saada, sitä nuorempi saa lapsilisää ja käsittääkseni ei ole siksi opintorahaan oikeutettu.
Höh, vastauksen poistettiin. Opintolainaa ei saa alle 18-vuotias. Alle 20-vuotias ei saa välttämättä lainkaan opintorahaa vanhempien tulojen vuoksi.
Mitäpä luulet otetaanko normaalin perheen lapsia huostaan jos kotona sai asua Vilja-Eerikakin kuolemaansa saakka? :)
En siedä ihmisiä jotka sekoaa jostain lasusta. Onko teillä sit asiat niin hyvin kun annat ymmärtää ja syytä huoleen ei ole? Jos kaikki olisi ok, et stressaisi jostain LASUSTA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.
Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.
Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.
No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.
Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym
Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..
Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.
Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.
Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.
Opintotuki, opintolaina, asumislisä?
Alle 20-vuotias ei saa välttämättä opintolainaa pennin pyörylää jos vanhemmat tienaavat liikaa. Vanhemmat katsotaan elatusvelvolliseksi 20-vuotiaaksi saakka, eli toimeentulotukea ei saa. Lainaa ei saa alle 18-vuotias lainkaan. Opintorahaa voi 17-vuotias saada, sitä nuorempi saa lapsilisää ja käsittääkseni ei ole siksi opintorahaan oikeutettu.
Tietosi ovat vanhentuneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse yläasteella keksinyt kavereitten kanssa mennä sossun juttusille valehtelemaan miten vaikeaa on kotona ja haluamme muuttaa pois.
Kuviteltiin pääsevämme sossun maksamaan asuntoon kolmestaan asumaan eikä tullut edes mieleen, että olisi jouduttu lastenkotiin.
Sossu kuunteli kiltisti ja sanoi muistaakseni, että tulkaa takaisin mikäli tilanne pahenee.
No ei menty ja meillä kaikilla oli hyvät kodit, mutta kunhan vaan keksittiin mahdollisuus päästä asumaan keskenämme.
Nyt olen itse töissä lastensuojelun piirissä ja hirvittää ajatus, että mitäs sitten jos olisi ottanut tämä sossu meidät vakavasti.Aplle terveisiä ettei lapsia oteta huostaan edes todella huonoista oloista helposti eli hyvillä mielin voit mennä keskusteluun, mutta sille omalle teinille nyt tiukka kuri eli kiristäisin rahoissa ensimmäisenä ettei etuja tule ilman työpanosta ym
Tällaisten takia en varmaan itse saanut 16-vuotiaana apua, vaikka kotona olo oli helvettiä. Näen edelleen äidistäni painajaisia..
Meni vuosia elämästä hukkaan ja lopulta luottotiedot, kun ainut nuorena keksimäni keino pärjätä oli muuttaa epävirallisesti vanhemman poikaystävän luo. Äiti otti kotiavaimen pois ja katkaisi välit. Alaikäisenä vanhemmat ovat silti elatusvelvollisia, joten en saanut mitään tukea mistään. Ammattikoulu jäi kesken, kun kaikki energia meni pärjäämiseen, enkä saanut kirjoja, monistemaksua ja välineitä ostettua. 18-vuotiaana erosin ja muutin omaan asuntoon, jonka takuuvuokran sain juuri maksettua kesätyöllä. Silloinkin elin pitkään patjalla lattialla, kun en mitään apua saanut mistään.
Toivon, että mut olisi huostaanotettu jo nuorena, mutta eihän minua uskottu missään ja äiti puhui sossut ympäri. Äiti soitteli jopa psykologilleni ja vääristi hoitosuhteemme.
Jokainen voisi niille teineilleen muistuttaa, että on myös niitä oikeasti tukea tarvitsevia. Ei niihin tukiasuntoihin, nuorisokoteihin tai jälkihuoltoon pääse niin vain, vaikka olisi tarvettakin.
Opintotuki, opintolaina, asumislisä?
Alle 20-vuotias ei saa välttämättä opintolainaa pennin pyörylää jos vanhemmat tienaavat liikaa. Vanhemmat katsotaan elatusvelvolliseksi 20-vuotiaaksi saakka, eli toimeentulotukea ei saa. Lainaa ei saa alle 18-vuotias lainkaan. Opintorahaa voi 17-vuotias saada, sitä nuorempi saa lapsilisää ja käsittääkseni ei ole siksi opintorahaan oikeutettu.
Tietosi ovat vanhentuneet
Lainaa voi saada kelan sivun mukaan:
Vaikka et saa opintorahaa, voit kuitenkin saada lainatakauksen seuraavissa tilanteissa:
Olet 18–19-vuotias, asut vanhempasi luona, opiskelet toisen asteen oppilaitoksessa etkä voi saada opintorahaa vanhempiesi tulojen vuoksi. Voit kuitenkin saada lainatakauksen.Olet alle 17-vuotias, et asu vanhempasi luona etkä voi saada opintorahaa, koska sinusta maksetaan lapsilisää. Voit saada lainatakauksen, jos vanhempiesi tulot ovat yhteensä alle 64 400 euroa vuodessa.Jos olet 17-vuotias, voit saada lainatakauksen vain, jos saat opintorahaa.Kun suoritat Maanpuolustuskorkeakoulussa sotatieteiden kandidaatin tutkintoa tai kun suoritat Raja- ja merivartiokoulussa rajavartijan yksiosaista peruskurssia tai kaksiosaisen peruskurssin 1. osaa, voit saada lainatakauksen, mutta et voi saada opintorahaa, koska saat oppilaitokseltasi opintojen ajalta maksettavaa päivärahaa. Muissa tilanteissa voit saada lainatakauksen vain, jos saat opintorahaa tai aikuiskoulutustukea.
Sosionomi, joka luulee lasun koskevan koko perhettä eikä tiedä miten lastensuojelu toimii. Hukkaan on opiskelu mennyt.
En ehdi lukea koko ketjua.
Mietin vaan että kannattaako teinin kanssa lähteä huutokilpailuun? Kieltämättä tuli sellainen kuva, että ap ratkoo ongelmia huutamalla ja riitelemällä. Ei ehkä toimivin ratkaisu teinin kanssa. Haloo. Sukset ristissä kun karjuen tapellaan siitä kumpi on oikeassa? Aika vaikean kuvan kyllä itsestäsi annat, ap. Teinien kanssa pärjää, kun luottamus puolin toisin pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieletön järjestelmä, jossa vaaditaan oman syyttömyyden todistamista huhupuheiden takia. Näissä pätkissä sosiaalityöntekijät äänessä:
Sossu vaatii taas poikaani kuulusteluun
Sossu: Lasuilmoitus: Jääty Ruotsiin, lapsi heitteillä
Järkyttäviä sossuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää 18 vuotiasta vuokraamasta omaa asuntoa? Sen ikäinen saa tehdä sopimuksia. Jos on rahasta kiinni, enkä ymmärrä mistä muusta, niin säästäköön. Laskekaa yhdessä kauanko kestää käytettävissä olevilla tuloilla säästää takuuvuokra+kuluva kuukausi. Siitä vaan sitten säästämään.
Tätä jäin itsekin miettimään. Minkä ihmeen takia se teini on mennyt jonnekin valittamaan kotioloista että saisi asunnon, hän voisi vaan hoitaa omat asiat siihen kuntoon että muuttaa kotoa pois. Niin itse tein ja meillä olisi oikeasti ollut aihetta sille lastensuojelulle, mutta helpointa oli vain itse painua siitä talosta mahdollisimman kauas kun kukaan ei voinut enää estää. Ihme tapa itsenäistyä teidän teinillä, luulisi että jos on hankala olla hoitaisi hommat niin että vaan muuttaa pois.
Hmm. Kyseessä teini, joka meni lukioon keskiarvolla 9,8.
Täytti 18 v. ja sai siinä vaiheessa mm. mummin rahaston käyttöönsä, arvo n. 12.000 e. Emme me eikä mummi voi valvoa miten sen hoitaa. Annoin 200 € rahaa synttäriksi sijoitustilille, kummit antoivat yhteensä toiset 200 € . taitaa olla jo mennyt, koska pitää mennä tetatterille harrastukseen, eikä voi ottaa kotoa esim. voileipää, hedelmää, (=pilaantuu, ei voi raahata pientä kylmälaukkua, koska painaa jne.) vaan ostaa proteinirahkaa yms. 10 € per päivä mitä nyt ennen 18 v. pystyin seuraamaan.
Miten tällainen voi muuttaa pois?
Tässä oli tilanne, että kaveri asuu ryhmäkodissa huostassa ja kaveri opiskelijayksiössä täysin vailla vanhempien tukea. Nuoremme kuvitteli (kai) kavereiden rohkaisemana, että vaikka isä tienää 100.00 € vuodessa, hänelle lankeaa järven rannasta kiva pieni yksiö. Rukoili ettei lasua tehtäisi, mutta tietenkin se on pakko lain mukaan tehdä. Onko meillä intoa rahoittaa 18 v. elämää jatkossa tästä syystä? Ei, ei ole. jos tekee oman osansa kotitöistä, maksan yhä bussikortin ja puhelimen. Käyttöraha muualta.
T. ap
Okei eli tämä olikin vitsi. Provo. Kaikkea sitä...
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan että kannattaako teinin kanssa lähteä huutokilpailuun? Kieltämättä tuli sellainen kuva, että ap ratkoo ongelmia huutamalla ja riitelemällä. Ei ehkä toimivin ratkaisu teinin kanssa. Haloo. Sukset ristissä kun karjuen tapellaan siitä kumpi on oikeassa? Aika vaikean kuvan kyllä itsestäsi annat, ap.
Juuri näin. Epävakaa teini on lapsellisen helppo murskata henkisesti hienovaraisilla keinoilla. Ei siihen tarvita mitään huutamisia. Teinit ovat epävarmoja. Iske verenhimoisesti heikoimpiin kohtiin. Älä luovuta, ennen kuin teini on palasina.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen yksi hyvä syy lisää miksi en koskaan tule lapsia hankkimaan.
Vauvapalstailet ilman lapsia ja kuvittelet näiden tarinoiden edustavan enemmistöä lapsiperheitä... Surullista jos näin on.
Meillä oli ihan sama juttu taannoin, hetken luulin että vaimo avautunut palstalla:D
Hyvin se menee kun käytte keskustelussa, kerrot asiallisesti ja rauhallisesti oman kannan. Lapset kertovat omat versionsa, sitten tulee päätös : ei aiheuta toimenpiteitä (olettaen että nuoremmat ovat samalla linjalla sinun kanssasi)
Kaikki menee hyvin, sossun vaan pitää ottaa nää vähän turhankin tosissaan tietyistä syistä johtuen.
Itse olin teininä juuri tuollainen hiljainen mölli, joka ei varmaan olisi tajunnut kiittää kaverin äitiä mistään (en muistaakseni kiittänytkään enkä muista, että omat kaverini olisivat kiittäneet minun vanhempiani). Siihen ikään nyt kuuluu ainakin osalla se, että itseä nolottaa ja hävettää kaikki omassa olemisessa (mukaan lukien omat vahänhemmat), mikä sitten purkautuu ulos tuommoisena outona jurotuksena ja/tai draamailuna. Ei siis kannata välittää tuosta kavereiden toiminnasta, eivät he varmaan edes tajunneet, että loukkaisivat. Jos kotona saa esimerkkejä käytöstavoista ja muiden huomioimisesta, aika kyllä korjaa tuon käytöksen tehokkaammin kuin mitkään luennot.