Lue keskustelun säännöt.
Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus - mitä nyt tapahtuu?
05.05.2019 |
Nyt 18 v. nuori oli käynyt tilittämässä tuntemuksiaan nuorisoneuvonnassa ja maalannut isolla pensselilä sitä, kuinka on ahdistunut kotona ja tarvitsee oman asunnon. Oli tuolla käydessään viikkoa vaille 18 v. Kaverit olivat ilmeisesti neuvoneet, että mitä kamalammat kotiolot pystyt kuvailemaan, sitä paremmat mahdollisuudet asuntoon.
Nyt ollaan tilanteessa, että kyseisen 18 v. osalta lastensuojelua ei kiinnosta pätkääkään, mutta hänen kuvailemansa jutut johtivat siihen, että 14 v. ja 17 v. pikkusisaruksesta tehtiin keskustelun perusteella lastensuojeluilmoitus.
Sosiaaliviranomainen soitti ja kertoi sanatarkasti sen, mitä teini oli tuolla vastaanotolla sanonut. Tuntuu, että miten ihmeessä tämä on vaitiolovelvollisuuden nojalla edes mahdollista? Siellä oli mm. valheita, joita teini oli kertonut minun tehneen ja sanoneen, osa sellaisia, että niille ei ole mitään todellisuuspohjaa, mutta todistamisen taakka on minulla ("arvostellut lasten vartaloa").
En edes keksi tilannetta, missä tämä olisi tapahtunut, paitsi kyseisen nuoren ollessa 17 v. ja keksittyään ryhtyvänsä vegaaniksi, mutta ruokavalioon kelpasi lähinnä spaghetti + tomaattikastike, pavut yms. olivat pahaa. Silloin sanoin, että tuo ruokavalio on todella epäterveellinen ja johtaa kyllä lihomiseen. Saatoin tehdä esim. papu-kasvis wokkia hänelle joskus erikseen, joskun vegaanista koko perheelle. Lopputuloksena se, että vegaani nyrpisti nenää tullessaan harrastuksista klo 21 ja söi leipäää. Ikinä en ole niin paljon heittänyt ruokaa roskiin kuin tässä vegaanivaiheessa - ja tämä ei ole mikään vegeprovo, me söimme koko perhe paljon vegaania, mutta esim. kun ostin todella kallista juuston korviketta pizzaan, heitin sen pois biojätteessä kun yritin tehdä siitä ruokaa, mitä ei ehtinyt/kelvannut syömään.
Nuori on maalannut minut lähinnä aivan mielenvikaiseksi, jutuista, jotka tunnistan: mm. eilen syntyi tilanne, että hän vei koiran (ehkä 5. kerran pyynnon jälkeen) ja koira oli tottakai aivan kurainen kotiin tullessaan. Pyysin, että huuhtelisi kuraeteisessä tassut ja kuivaisi koiran. Olin kuulemma täysin sairas mielipuoli, kun suljin kodinhoitohuoneen oven ja sanoin ettei koiralla ole asiaa muihin tiloihin ennen kuin se on pesty. Koira on ensisijaisesti tämän teinin oma, mutta minä huolehdin trimmauksesta, pesemisestä ja kaikesta ylläpidosta jne. Nyt oli kyse vastapestyn koiran tassujen huuhtelemisesta.
Tämän tyyppisistä jutuista nuori on siiis kertonut minun olevan mielipuolinen sadisti, joka kiihtyy raivoon pienimmästäkin syystä. Meille varattiin keskusteluaika sekä vanhemmille, että nuoremmille lapsille (joiden kanssa ei ole mitään ongelmaa). 18 v. nyt juuri täyttänyt ei heitä kiinnosta pätkääkään, vaikka ainoastaan hän on ongelman ydin käytöksellään.
Olen aivan kauhuissani, tietenkin, meillä on (tämän esikoisen kanssa) ollut tosi kiivaita riitoja, joissa olen korottanut ääntäni jne. Kahden muun kanssa ei oikeastaan ikinä.
Voidaanko noi nuoremmat nyt siis sijoittaa jonnekin, koska tämä lähes täysi-ikäinen oli tuonut esiin "vakavan" huolensa nuoremmista sisaruksista mun raivareiden vuoksi? Jotka liittyivät esim. siihen, että kyseinen teini oli ottanut mun joululahjaksi saaman kalliin kasvovoiteen kysymättä lupaa ja käyttänyt sen vanulapuilla meikinpoistoon. Totta hemmetissä suutuin ja kielsin ottamasta minun kaapistani yhtään mitään ilman lupaa ja sanoin suutuspäissäni että otan sen 50 € voiteen kuukausirahasta pois. iItä en tehnyt.
Meille soitettiin ja asia oli ensin ok, mutta nyt sitten pyydettiin tapaamiseen. Joka kuitenkin menee heinäkuun ekalle viikolle. Tuntuu todella kummalliselta ja juuri tuon 14 v. osalta kuulemma huoli oli suuri, vaikka hänen kanssaan ei ol ikinä riidelty.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään katsoisi sormien läpi tollasen 18v :n paskatemppua. Rangaistus tulisi niin että raikaa.
Miten rankaiset täysi-ikäistä? Ja miksi
Kyllä muuten 18 voi rangaista, jos saman alla asuu vanhempiensa kanssa vaikka olisi kuinka "aikuinen".
Itse asuin 20-vuotiaaksi asti kotona, ja muistan miten täysi-ikä tullessa mittariin saatoin sanoa "ei mua voi määrätä, oon nyt täysi-ikäinen", jos jotain olisi pitänyt tehdä kotona. Sain saman tien vastaukseksi, että kerta olen täysi-ikäinen, niin sittenhän varmaan osallistun maksamaan ruokakulut sekä vuokraa. Äkkiä sai perua puheensa. Kyllä 18-vuotias on vielä penska suoraan sanottuna, ja miltein hävettää miten olevinaan aikuinen olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään katsoisi sormien läpi tollasen 18v :n paskatemppua. Rangaistus tulisi niin että raikaa.
Miten rankaiset täysi-ikäistä? Ja miksi
Kyllä muuten 18 voi rangaista, jos saman alla asuu vanhempiensa kanssa vaikka olisi kuinka "aikuinen".
Itse asuin 20-vuotiaaksi asti kotona, ja muistan miten täysi-ikä tullessa mittariin saatoin sanoa "ei mua voi määrätä, oon nyt täysi-ikäinen", jos jotain olisi pitänyt tehdä kotona. Sain saman tien vastaukseksi, että kerta olen täysi-ikäinen, niin sittenhän varmaan osallistun maksamaan ruokakulut sekä vuokraa. Äkkiä sai perua puheensa. Kyllä 18-vuotias on vielä penska suoraan sanottuna, ja miltein hävettää miten olevinaan aikuinen olin.
*Saman katon alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä 18v sinulla. Laita välit poikki vähäksi aikaa niin oppii että perseilyllä on seuraukset. Tai sit rahahana kiinni, luuri ja tietsikka pois, ja kalsi tuntia kotitöitä päivässä vastineeksi ylöäpidosta.
Itse rankaisisin todella rajusti tuollaisesta törkyilystä.Rankaisisit täysi-ikäistä. Mitä sillä tavoittelisit?
Ikuista välirikkoa lapsensa kanssa varmaankin.
Mun äiti yritti saada mut ”kuriin” kun olin melkein 18 sillä että uhkaili että ottaa yhteyttä lastensuojeluun koska ”äitienkään ei tarvi kaikkea kestää” ja mä olin oikeasti kiltti, en tuollainen ter ro risti kuin ap:n tytär.
Mun ja äidin välit meni todellakin meni ja lopullisesti. Ikinä en tule antamaan anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Spekuloinpa toisenlaisen skenaarion: Se huostaanotettu kaveri ei halua tilanteensa takia tulla säälityksi tai kiusatuksi ja on siksi ottanut dominoivan asenteen. Esittää asian muille nuorille niin päin, että hän on se onnekas, joka saa asua muualla kuin kotona ja jonka ei ollenkaan tarvitse kuunnella mitään vanhempien ainaista valitusta, asioihin puuttumista ja muuta loputonta typeryyttä. Välillä sitten vedetään näyttävät paniikkikohtaukset äitikäyttäytymisen sietämättömyyden alleviivaamiseksi ja muu porukka seuraa ja myötäilee... Näissä tunnelmissa tyttäresi sitten käyttäytyy röyhkeästi ja kiittämättömästi sinua kohtaan, tietenkin myös siitä syystä, että on keskenkasvuinen, nuoruuden kuohuja elävä ja itsekkyyteen taipuvainen (sekä hemmoteltu). Koettakaa kestää ja keskustella, voimakkaasta luonteesta on vielä tulevaisuudessa hyötyäkin. Kyllähän sekä koulu- että urheilumenestyskin osoittavat, että hänestä puhtia löytyy.
Tai sitten ihan kateudesta kylvää eripuraa tyttäresi hyväosaiseen idylliin, jossa rahaa riittää, urheilumitaleita ropisee, koulu sujuu ja äiti huolehtii ja toteuttaa tyttären kaikki toiveet, kuten vegaaniruuat, joita prinsessa ei edes suvaitse syödä... Se tunne, että itse jää paitsi jostakin, mitä toinen (ansiottomasti) saa, on vahva vaikutin ihmisten käyttäytymisessä, ei sovi unohtaa. Ja harmonisessa perheessä suojattua elämää elänyt nuori voi olla hivenen naiivi huomaamaan raadollista manipulointia. Nokkimisjärjestyksen selvittäminen ja vallankäytön ja vaikuttamisen kokeilu ovat toki myös tyypillisiä asioita nuorten kesken. (En ollut paikalla, joten pelkkää arvailua tämäkin.)
18-vuotiaan elämä muotoutuu kuitenkin tosiaankin jo muistakin asioista kuin äidin teoista. Äidin syyllistäminen on kaikesta, missä mitään menee pieleen on mielestäni epäreilua, mutta niin tyypillistä...
Haluaisin minäkin kertoa yhden kokemuksen teinistä kanssanne ja vaikka toisestakin.Pitää ottaa huomioon,että lapsi kasvaa ympäristössä,mitä hän ei voinut valita."Lisääntymisriski" siis on geeneissämme,mutta emme voi sille mitään vai voimmeko?Onko jo olemassa riskienhallintajärjestelmä välttääksemme kaikenlaiset sosiaaliset törmäilyt?Vastaus on mielestäni,ettei ole.Kaikki sekoilu kaiken kaikkiaan kuuluu nuoruuteen,eikä sitä voi tuomita tai tuomitset myös itsesi.Ole iloinen,että voit antaa ohjausta nuorellesi omien kokemuksien pohjalta.Siis teiniin jos toiseenkin pitää kiintyä niin,että olet valmis antamaan aina anteeksi,tuli mitä tuli.Emme voi muokata lastamme kaltaiseksemme,jokainen tekee omanlaiset virheet omassa elämässään,mutta se että voimme kokemuksen kautta kertoa,että tästäkin voi selviytyä ja jatkaa eteenpäin,on hyvä alku.Joskus sanotaan,ettei aikuistuminen tapahdu siellä saman katon alla,vaan sitten kun pääsee oman katon alle,itsenäistyy ja vapautuu holhouksesta,sekä ottaa vastuuta omasta elämästään.Ja lopuksi,jotain hyvää sanottavaa kaikesta on ,että myös meidän vanhempien tulee kasvaa aikuisina.Kiitos siitä teineille!Hyvää Äitienpäivää tulevana sunnuntaina!Liput liehumaan,olemme sen ansainneet.
Spekuloinpa toisenlaisen skenaarion: Se huostaanotettu kaveri ei halua tilanteensa takia tulla säälityksi tai kiusatuksi ja on siksi ottanut dominoivan asenteen. Esittää asian muille nuorille niin päin, että hän on se onnekas, joka saa asua muualla kuin kotona ja jonka ei ollenkaan tarvitse kuunnella mitään vanhempien ainaista valitusta, asioihin puuttumista ja muuta loputonta typeryyttä. Välillä sitten vedetään näyttävät paniikkikohtaukset äitikäyttäytymisen sietämättömyyden alleviivaamiseksi ja muu porukka seuraa ja myötäilee... Näissä tunnelmissa tyttäresi sitten käyttäytyy röyhkeästi ja kiittämättömästi sinua kohtaan, tietenkin myös siitä syystä, että on keskenkasvuinen, nuoruuden kuohuja elävä ja itsekkyyteen taipuvainen (sekä hemmoteltu). Koettakaa kestää ja keskustella, voimakkaasta luonteesta on vielä tulevaisuudessa hyötyäkin. Kyllähän sekä koulu- että urheilumenestyskin osoittavat, että hänestä puhtia löytyy.