Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko joku seurustellut onnellisesti aikuisen mutta täysin persaukisen miehen kanssa?
03.05.2019 |
Alkaa vähitellen nyppimään miehen jatkuva rahattomuus. Alkuun ajattelin, että tilanne oli tilapäinen. Nyt vuoden verran katsellut rahavaikeuksissa rämpivä kaveria.
Hurjan raskasta seurattavaa. En osaa auttaa ja itsekin olen jo kahdesti joutunut vaihtamaan alaa pärjätäkseni taloudellisesti. Mies vain kiukuttelee ja haluaa ehdottomasti jatkaa valitsemallaan polulla.
Muita? Mitä tekisitte? Saako tässä tilanteessa jättää? En toista pysty elättämään ja tällä hetkellä minä maksan osan miehen elämisestä vaikkemme yhdessä asukaan.
Kommentit (72)
Persaukisuuden määritelmä on suht laaja, joten asiaa täytyy katsoa tapauskohtaisesti.
Oma mieheni sairastui kroonisesti 25 -vuotiaana ja joutui kouluttautumaan hyväpalkkaiselta alalta huomattavasti huonommin palkatulle alalle. Sairauden takia työt eivät kuitenkaan onnistuneet uudella alallakaan, mutta miehen työkyvyttömyyseläke (vai mikä kuntoutusraha se nyt onkaan) on tietenkin laskettu tuon uuden alan tulojen mukaan. Uudella alallakin hän ehti olemaan vain tovin, joten palkkakin oli TES:n mukainen minimi.
Nyt, liki nelikymppisenä hän elää tuolla pienellä rahalla ja luonnollisesti mitään ei jää säästöön saati, että pystyisi kartoittamaan omaisuuttaan. Mies kuitenkinon aina hoitanut raha-asiansa fiksusti ja on muutenkin taloudellisesti järkevä. Hän ei ole siis velkaantunut, syrjäytynyt jne.
Olemme olleet nyt viisi vuotta onnellisesti yhdessä. Tienaan hyvin, joten minulle ei ole mitenkään ongelmallista nostaa miehen elämänlaatua omilla tuloillani. Olemme kaksi järkevää aikuista, minä kannan isomman vastuun rahoista, mies arjen pyörityksestä. Jos mies olisi ajelehtiva Peter Pan, elämäntapatyötön tai muuten vastuuton, en varmasti olisi suhteessa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persaukisuuden määritelmä on suht laaja, joten asiaa täytyy katsoa tapauskohtaisesti.
Oma mieheni sairastui kroonisesti 25 -vuotiaana ja joutui kouluttautumaan hyväpalkkaiselta alalta huomattavasti huonommin palkatulle alalle. Sairauden takia työt eivät kuitenkaan onnistuneet uudella alallakaan, mutta miehen työkyvyttömyyseläke (vai mikä kuntoutusraha se nyt onkaan) on tietenkin laskettu tuon uuden alan tulojen mukaan. Uudella alallakin hän ehti olemaan vain tovin, joten palkkakin oli TES:n mukainen minimi.
Nyt, liki nelikymppisenä hän elää tuolla pienellä rahalla ja luonnollisesti mitään ei jää säästöön saati, että pystyisi kartoittamaan omaisuuttaan. Mies kuitenkinon aina hoitanut raha-asiansa fiksusti ja on muutenkin taloudellisesti järkevä. Hän ei ole siis velkaantunut, syrjäytynyt jne.
Olemme olleet nyt viisi vuotta onnellisesti yhdessä. Tienaan hyvin, joten minulle ei ole mitenkään ongelmallista nostaa miehen elämänlaatua omilla tuloillani. Olemme kaksi järkevää aikuista, minä kannan isomman vastuun rahoista, mies arjen pyörityksestä. Jos mies olisi ajelehtiva Peter Pan, elämäntapatyötön tai muuten vastuuton, en varmasti olisi suhteessa hänen kanssaan.
Hyvin kirjoitettu ja tosiaan köyhyys voi johtua monenlaisista syistä.
Minä. Mutta mä olenkin rikas perijätär.
t.kristallikissa
Olin 6 vuotta naimisissa, kai se oli sitä nuoruuden tyhmyyttä haksahtaa vanhempaan taivaanrannanmaalariin. Lopulta tajusinkin, että ei tuo mies tule nostamaan sormeaankaan sen eteen että tekisi osansa perheen elatuksen eteen. Minä ensin opiskelin ja kävin samaan aikaan töissä, valmistuttuani painoin pitkää päivää ja samalla tietenkin hoidin lapset, kotityöt, kaikki raha-asiat sekä sopimukset, Kela-asiat ym. Mies laittoi ruuan, siitä se aina jaksoi nostaa ison haloon kun on niin osallistuva isä sen ruuanlaiton vuoksi. Erottuani sain kuulla olevani hirveä ihminen, ja mies on edelleen sitä mieltä että HÄN teki kaikkensa mutta minä en tehnyt mitään perheen eteen, olin vaan kuulemma koko ajan töissä tai siivosin. No shit Sherlock, jonkunhan nekin on pakko tehdä. Nykyään edelleen vastaan yksin kaikista lasten hankintoihin ja harrastuksiin kuuluvista menoista, mies valittaa ettei ole rahaa. Tatuointeja ja uusia vaatteita kyllä aina ilmestyy itselle.
Olen tällä hetkellä itse se rahaton luuseri. Onneksi kesäksi pitäisi olla töitä luvassa. Ja onneksi puoliso jaksaa vaikka nytkinnkaikki rahani käytän yhteisiin menoihin, enkä saa osuuttani sili maksettua. Yritän parhaani ja laitoin henkilökohtaiset menoni odottaman töissä käyntiä. Sili harmittaa, ja olo on vähintäänkin luuseri. Jäin työttömäksi ikävien sattumisten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä itse se rahaton luuseri. Onneksi kesäksi pitäisi olla töitä luvassa. Ja onneksi puoliso jaksaa vaikka nytkinnkaikki rahani käytän yhteisiin menoihin, enkä saa osuuttani sili maksettua. Yritän parhaani ja laitoin henkilökohtaiset menoni odottaman töissä käyntiä. Sili harmittaa, ja olo on vähintäänkin luuseri. Jäin työttömäksi ikävien sattumisten kautta.
Minä en pitäisi sinua luuserina, kun yrität selvästi hoitaa osuutesi ja se rahantiukkuus on väliaikaista todennäköisesti.
Nämä isät joilla rahat ei riitä lapsen elatusmaksuihin, mutta uusiin tatuointien maksuun riittää, niin nämä on niitä luusereita.
Ero. Et oo velvollinen elättään toista. Tietenkin saa jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eroni jälkeen käynyt treffeillä usean viisikymppisen miehen kanssa. Moni tuntuu saaneen juuri tuossa iässä potkut töistä tai entiset hyvin palkatut hommat ovat vaihtuneet matalammin palkattuihin. Olen hyvin toimeentuleva ja kyllä miehet selvästi iskivät silmänsä myös talooni ja autooni. Yksikin alkoi ehdotella asuntoni myyntiä parin viikon tuntemisen jälkeen. Kumppani löytyi omalta tulotasolta.
Minä olen naisena täysin persaukinen "työtön luuseri" tällä hetkellä, mutta kuitenkin nettovarallisuuteni on moninkertainen mieheeni nähden tällä hetkellä. Uskon hänen seuraavan 10 vuoden aikana päihittävän minut.
Mieheni persaukisuudestaan huolimatta tekee pieniä kivoja asioita minulle. Maksaa joskus ravintolakäyntejä jne, Minä taas puolestani tarjoan hänelle ilmaisen asumisen omistuasunnossani. Mies toimii kuskina jne.
Eli huomioidaan toisiamme siinä missä voidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tällä palstalla oletetaan aina pummien olevan taiteilijoita? Ja köyhiä? Sitten joku insinöörisairaanhoitajatoimistorotta kehottaa taiteilijaa menemään tehtaaseen töihin ja 'harrastamaan' tärkeinä pitämiään asioita...
Tunnetteko OIKEASTI yhtään taiteilijaa?
Itse tunnen ja kaikki ovat todella tunnollisia, ahkeria ja älykkäitä. Huolehtivat perheistään oikein hyvin. Kaikki kuvataiteilijat eivät ole köyhiä. Jeff Koons esim. möi juuri teoksensa hintaan 58,4 miljoonaa dollaria. Hänenkin olisi varmaan pitänyt mennä tehtaaseen töihin.
Jätä se. Saa siitä sitten uutta inspiraatiota luomistyön uuteen nousuun. Eli joutuu ite keksimään kaljarahat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ketään miestä kannata alkaa elättämään, Suomessa on kattava sosiaaliturva jolla kyllä selviää perusasioista jos elämä on edes jotenkin hallinnassa. Ihmisen hyvyyttä ei muutenkaan onneksi mitata rahalla, jotkut vaan saattavat olla henkisesti niin maassa etteivät kykene työelämään pääsemään.
En, yritin kerran erään maahantulijan kanssa. Ei ollut mitään työhaluja ja notkui päivät kavereiden kanssa, oli jatkuvasti pummimassa kakskymppistä tai viiskymppistä, kun tukirahat ei riittäneet ja minun tuloni vielä pienensivät niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan osaava mutta jonkinlaisen masennuksen vuoksi oli pitkään poissa kuvioista. Nyt yrittää uutta ”nousua” mutta rehellisesti sanottuna en tiedä, voiko se olla mahdollista.
Päihteitä menee enemmän, kuin minusta pitäisi.
Rahoitat siis hänen juomisensa. Minusta tuo on hyvä syy erota, vaikka et edes rahoittaisi juomista, koska alkoholiongelmaisen kanssa ei voi luoda hyvää suhdetta. En myöskään ymmärrä sitä, että taitelijuudella selitetään rahattomuutta, koska taitelijat eivät ole rahattomia juoppoja. He saavat apurahoja ja tekevät opetustöitä ja muita kuvataidealan töitä tai alaan liittymättömiä töitä. Oletko tarkistanut miehen puheet siitä, että hänellä on ollut näyttelyitä ja että hän on ammattitaitelija? Vai onko hän sitä vain omissa kuvitelmissaan?
Mutta miehen ammatista huolimatta alkoholiongelma on minusta hyvä syy muuttaa erilleen. Jos välität miehestä, niin eri osoitteisiin muuttaminen osoittaa tunteeko mies samoin vai onko kyse vain siitä, että olettaa naisen elättävän itseään. Yksin asuvana mies saa yhteiskunnan tuet, joten sinun ei tarvitse elättää, ei myöskään katsella juomista siinä mielessä, että tienaamasi rahat valuvat miehen kurkusta alas. Toisen elätettävänä oleminen ei tee millekään suhteelle hyvää, joten erilleen muuttaminen voi jopa pelastaa suhteen, jos se on sen arvoinen.
Olin päästäni vialla, kun luulin sitä hyväksikäyttöä suhteeksi.
Ei ole tervettä että vuosikaudet vain toinen maksaa. Osasi tuo esittää ystävää, ulkoisesti siisti ja asiallinen.
Ei koskaan maksanut mitään bäkkii.
Ahdistaa että tuollaisia on edes olemassa. Suututtaa! Arrggh!
En tietenkään. Miksi ihmeessä olisin?
Olen tehnyt päämäärätietoisesti omaa uraani lukioajoista saakka ja nyt olen hyvin toimeentuleva aikuinen, joka voi ylpeänä katsoa omia saavutuksiaan ja nauttia niiden hedelmistä. Olen myös tottunut tiettyihin etuuksiin ja luksuksiin, joita ei ole mahdollista ilman tiettyä tulotasoa saavuttaa. Arvomaailmassani myös kova työ ja tavoitteellisuus ovat tärkeitä enkä olisi tietenkään valmis hyväksymään kumppanikseni ihmistä, joka ei ole näitä elämässään noudattanut.
Tilapäisen työttömyyden voisin tietenkin hyväksyä ja sallia, mutta se on osa elämää. Sossupummina tai ikiaikaisesti matalapalkkatyössä kituuttaminen ei sitä ole. Tuollainen kertoo ihmisestä kaiken oleellisen ja tiedän, että emme olisi millään tasolla sopivia toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla oletetaan aina pummien olevan taiteilijoita? Ja köyhiä? Sitten joku insinöörisairaanhoitajatoimistorotta kehottaa taiteilijaa menemään tehtaaseen töihin ja 'harrastamaan' tärkeinä pitämiään asioita...
Tunnetteko OIKEASTI yhtään taiteilijaa?
Itse tunnen ja kaikki ovat todella tunnollisia, ahkeria ja älykkäitä. Huolehtivat perheistään oikein hyvin. Kaikki kuvataiteilijat eivät ole köyhiä. Jeff Koons esim. möi juuri teoksensa hintaan 58,4 miljoonaa dollaria. Hänenkin olisi varmaan pitänyt mennä tehtaaseen töihin.
Tunsin monia taiteilijoita, mutta ainakin 90-luvulla se narsistisuus oli kammottavaa. He aivan luulivat olevansa jotain ylempää ihmislajia ja muut vaan taviksia.
Vaihdoin hoitoalalle. Kyllä elämästä selviäminen on taidetta myös.
Tavatessani mieheni hän oli melkoisen p.a. ja lähes tuloton. En tiedä, kyllä silti rakastuin, mutta hän ei tosiaan ollut mikään toivoton vaan todella yritteliäs tapaus silloinkin. Alkuhuuma oli tietenkin ihanaa ja onnellista vaikka rahaa ei ollutkaan (minulla vähän paremmat tulot). Välissä oli sitten raskaampaa köyhäillä ja kituuttaa ja mies asui töissä (perustamassaan yrityksessä). Nyt on sitten rahaakin jo ihan eri tavalla ja elämä onnellista ja huolettomampaa. Toki mies tekee vielä paljon töitä, mutta illat ja sunnuntait pitää vapaata.
Sanoisin, että voi olla onnellinen jos olette samankaltaisia ja tavoittelette yhteisiä unelmia ja suunta on oikea. Vaikka rahaa ei olisikaan kunhan kehitystä on nähtävissä. - Jos mies on taas haluton edistämään elämäänsä tai ratkaisemaan ongelmiaan niin hukkaanhan se sinunkin elämä menee sitä seuratessa, vaihtoon.
En ikinä edes yrittäisi. Oli taiteilija tai tehtaassa töissä, niin aikuinen elättää itse itsensä.
Karhunpalvelus on maksaa jonkun päihteitä myös.
Alue: Aihe vapaa
En ole ollut enkä olisi hetkeäkään ihmisen kanssa joka olisi näitä elämäntapa luusereita.
Ymmärtäisin kyllä mikäli konkurssi ym sairaus olisi takana.
Tunnen tyypin joka on lapsia tehnyt useamman eikä maksa elatusmaksuja eikä mitään muutakaan. Omat vuokrat jättänyt hoitamatta ja nyt elää nuoren tytön siivellä hänen asunnossaan.
Sääliksi käy tyttöä jolta tuhoutuu helposti omakin elämä tämän persaukisen tyypin takia.
Oman elämässä selviämisen takia pitää olla kanttia sanoa ei ihmiselle joka ei hoida elämäänsä taloudellisesti järkevästi.