Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ja lapset äitienpäiväviikonlopuksi anoppilaan
03.05.2019 |
Anoppi sopi tietämättäni mieheni kanssa, että poikansa lähtee anopille lasten kanssa koko viikonlopuksi. Mies on lähdössä, koska ajatus on hänen mielestään hyvä. Minä haluaisin viettää äitienpäivää kotona, mutta sillä ei ole väliä, mies eikä anoppi ole lainkaan kiinnostuneita mielipiteestäni. Minulle tämä kerrottiin lähinnä ilmoitusasiana, selkäni takana lukkoon lyötynä. Matkaa on useampi sata kilometriä, joten siellä yövytään jos sinne lähdetään.
Mulla on ollut viikonlopputöitä ja opiskeluun liittyviä projekteja paljon tänä keväänä, jolloin mies on oleskellut äitinsä luona lasten kanssa suht tiheään. Pelkään, että anoppi on "tottunut" liikaa mieheeni (mies tekee siellä ok-talon töitä, vaihtaa renkaat, laittaa ruokaa ym.) ja ote tulee kiristymään.
Long story short: olen koko 10 vuoden liittomme ajan kamppaillut miehen "ykkösnaisen" paikasta, anoppi on halutessaan todella vaativa, syyllistävä ja lopulta itkee jos hänen tahtoaan ei noudateta. Hän muun muassa itki aivan musertuneena kun emme jättäneet pieniä lapsiamme kauas mummolaan hoitoon, vaan lähdimme koko perhe kotiin viikonlopun jälkeen. Mummo kun oli kehitellyt päässään fantasian, jossa saa hoitaa lapsiamme viikon ja tuo ne sitten takaisin kotiin. Meiltä hän ei kysynyt mitään, ilmoitti vain että lapsen jäävät. Mainittakoon, että mieheni veljistä kaikki ovat eronneet, eikä anopin henkinen ote ole suinkaan mitättömin syy.
Mulla on paha aavistus, että anopin vaatimukset äitienpäiväksi ovat kiilan hakkaamista avioliittomme väliin. Hän on huomannut kevään kuluessa, miten mies käy siellä yhä useammin ja ilman minua. Anoppi letkauttikin joskus, että minun kannattaa pitää tavarani valmiiksi muuttolaatikkossa, eihän sitä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Kun asuimme lähempänä, kävimme hänen luona ainaäitienpäivänä, mutta matkan ja omien lasten myötä matkusteluinto hiipui.
Jäisittekö yksin kotiin, lähtisitte hammasta purren juhlimaan anoppia (tulee olemaan ainoa keskipiste) vai aloittaisitteko tappelun miehen kanssa? Vaihtoehto ei ole, että saisin jäädä lasten kanssa kotiin, vaan mies vie lapset koska anoppi vaatii heidät luokseen. Yksin mies ei lähde äidilleen, se kyllä sopisi minulle hyvin. Onko tarjota hyviä repliikkejä taisteluun...?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.
Sama pätee tietysti isänpäivään.
Ja samalla päättyy kaikenlainen hoitovelvollisuus! Kun se napanuora on katkaistu ja omasta lapsesta on tullut vanhempi, ei enää ole velvollisuutta hoitaa lapsia tai lapsenlapsia. Lastenlasten äiti on se ensisijainen äiti, jolla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Isoäiti saa vihdoin keskittyä omaan elämäänsä ja korkeintaa neuvoo miniää/tytärtä siitä, miten kannattaa nukkua, kun vauvakin nukkuu, ettei olisi aina noin väsynyt.
Äitienpäivä on tuoreimpien äitien päivä. Isoäidit voivat korkeintaan hymähtää huvittuneesti, kun nuoret äidit valittavat väsymystä ja kotinsa sotkuja.
Voi hyvä luoja, luuletko tosiaan että suurin osa äideistä kaipaa anopin apua yhtään mihinkään tuolla tavalla? Oma lapseni oli ensimmäisen kerran mummolassa hoidossa yksin 5-vuotiaana, kun mummo häntä sinne pyysi. Silloinkaan ei ollut meidän vanhempien tarpeesta siis kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi lähtee viettämään äitienpäivää oman äitinsä luokse, jos tahtoo. Lapset jäävät kotiin juhlimaan omaa äitiään kanssasi.
Niitä viikonloppuja on muitakin. Mikään pakko juuri kyseisenä viikonloppuna ole lapsia sinne roudata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus asettunut fyysisesti tielle kun mies lähtee lasten kanssa ilman, että lähtö sopii minulle, mutta siitä on tullut koflikti, mies ärjyy, karjuu, ei kuitenkaan käy käsiksi. Olen luovuttanut, koska lasten ei pidä todistaa sellaista vanhempiensa välistä sekoilua. Ovelasti taistelut käydään aina minun ja miehen välissä, ei koskaan anopin, vaikka se linnun peräsilmä ansaitsisi vähintään samanlaisia purkauksia kuin minä saan mieheltä. Brunssihomma voi kaatua tällaiseen. Toki voisin aloittaa asiallisesti keskustelemalla. Emme ole tänään vielä ehtineet puhua, illalla sitten.
Juhannus vietetään anopilla, se on kans yksi perinne ja sopii minulle. Olen yrittänyt, että se riittäisi vakituisena vierailuna (+joulun välipäivät, pääsiäinen...) ja muista sovittaisiin tapauskohtaisesti mutta ei käy, vaan kaikki juhlapyhät olisi mieluiten oltava anopilla. Nyt äitienpäiväkin, jota en oikein niele.
Hetkinen. Sinä siis katselet vieläkin miestä joka on toistuvasti "ärjynyt ja karjunut" sinulle, vaan ei sentään käsiksi käynyt?
Millaisia lapasia te naiset olette? Yksikään mies tässä maailmassa ei korota minulle ääntään. Eikä yksikään anoppikaan.
Tuollaisten ihmisten kanssa on aivan turha keskustella. Ilmoita niille että nämä ovat minun sääntöni ja rajani, näillä mennään. Jos eivät pysty elämään sen kanssa, välit poikki anoppiin ja mies pihalle.
TÄMÄ! Niin tämä! Tätä jaksan aina ihmetellä!
Ex-anoppi karjui minulle kerran, paljasti todellisen karvansa 1,5v esikoisen ollessa kuumeessa ja peruin jouluvierailumme sen takia josta anoppi siis raivostui, ja se oli siitä poikki, sen koommin en ole sitä ihmistä tavannut ja mieskin on ex koska ei osannut puolustaa minua siinä tilanteessa. Ikinä en olisi oman äitini antanut puhua puolisolleni siihen sävyyn, ja sellaista tossua en mihinkään tarvitse joka ei lapsensa äitiä pysty puolustamaan. Olen hiljainen ja rauhallinen ihminen joten ex-anoppi lieni siihen asti kuvitellut että minua voi kohdella miten sattuu, väärässä oli.
Wau! Nostaisin kädet ylös tuuletuksen merkiksi :-D . Vapaa viikonloppu ja tyhjä talo! Onko mitään parempaa?? :-) Äitienpäivää voi pienimuotoisesti juhlia su-iltana (?) kun perhe tulee anoppilasta.
Meillä on uusperhe, ei yhteisiä lapsia. Silti mieheni mököttää, jos en lähde hänen äitinsä luokse äitienpäivää viettämään. Miksi lähtisin - haluan viettää sen omassa kodissani & omien lasteni kanssa, en jonkun toisen äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lapsellista suuttua jostain äitienpäivän vietosta. Taidatte olla anoppisi kanssa aika samanlaisia, itsekkäitä ihmisiä, vaikka sitä ei tietysti itse halua myöntää.
Minä lähtisin hyvien tapojen mukaisesti perheesi mukaan. Lapsillesi jäisi näin ollen päivästä hyvä muisto. Siitä sen sijaan ei jää, jos äiti jää yksin kotiin mököttämään.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein jo ennen lapsia miehelleni selväksi, että vietän esim. joulut oman perheeni kanssa (iso maalaistalo, perinnejoulu.) Hän saa kykkiä äitinsä kanssa kerrostalokämpässä tai tulla mukaani, oman valintansa mukaan. 10 vuotta vietimme joulut erillämme. Nykyään vietämme ne oman perheen kesken mökillä kun semmoisen hommasimme.
Ei tulisi mieleenikään haaskata vähiä juhlapyhiä anoppiini. Ei se minun sukulaiseni ole. Mies saa itse valita missä on. Yleensä on mielellään siellä missä minäkin, koska seura on niin paljon parempaa kuin äitinsä.
Aika ylimielinen asenne. Mikä siinä kerrostalossa on vikana?
Eivätkä ne sinun sukulaisesi tuo logiikan mukaan ole miehellesi myösy mitään sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana ei ole anoppi vaan mies, eikä juuri tämä äitienpäivä vaan kaikki ne kerrat, jolloin mies tuntuu valitsevan oman äitinsä ap:n ylitse. Minulla itselläni on hyvin samankaltainen anoppi, tai olisi, jos mieheni ei hyvin selvästi olisi tehnyt hänelle selväksi, että me puolisoina tulemme ensin ja sitten vasta anoppi.
En tiedä miten lähestyvä äitienpäivä tulisi hoitaa. Ap tietää itse, mitä haluaa ja toivoo, joten kannattaa hyvin painokkaasti kertoa omat toiveet miehelle. Kannattaa myös suoraan sanoa, että jatkossa et vain voi hyväksyä tuollaista selän takana sopimista ilman keskustelua ensin kanssasi. Jos tilanne on eskaloitunut jo pitkään, voisin itse ehkä haluta, että mies soittaa äidilleen ja selittää tilanteen eli oli sopinut viikonlopusta ilman yhteistä keskustelua ja nyt ilmeni, että puoliso haluaakin jäädä kotiin.
Ongelma tällaisessa vahvassa anoppi - aikuinen poika -suhteessa on, että naisen voi olla hirveän vaikea kunnioittaa ja arvostaa sellaista miestä, joka on niin vahvasti kiinni äidissään. Se vaikuttaa kaikkeen ihan jo se*sistä alkaen, koska toista on enää vaikea nähdä täysivaltaisena aikuisena miehenä. Siksi ihan ehdottomasti jos ap haluaa liittonsa jatkuvan, jossai vaiheessa on pakko asettaa mies selkä seinää vasten ja vaatia muutoksia tilanteeseen. Kannattaa tosiaan olla rehellinen ja mainita, miten kokonaisvaltaisesti miehen suhtautuminen äitiinsä vaikuttaa teidän parisuhteeseenne.
P*shaa tulee niskaan , mutta kysyn silti ja ihan ilman veetuilua kun olen xx kpl näitä viikoittaisia täys tai puolihullun anopin tekosia lueskellut.
Äitinne ovat samaa ikäluokkaa ja osin varmasti myös suurinpiirtein samaa sosiaaliluokkaa, koulutustasoa , asuinpaikkaakin laajasti katsottuna.
Miksi anopit ovat niitä käytöshäiriöisiä tai käytöstä ei ole ollenkaan ?
Eivät äidit (no onhan niitä poikkeuksia julkituotu täälläkin) .
Onko näillä kaikilla anopeilla kieroon kasvanut suhde poikaansa vai ovatko heidän aviopuolisonsa erityisen herkkiä suhteessaan anoppiin tai jopa pelokkaita tai molemmat.
En ota kantaa täjän äitienpäivän vietto ongelmaan enkä niihin muihin täysin käsittämättömiin tapauksiin vaan ihan vaan yleisesti mietin.
Kuten arvaattekin olen anoppi-ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei näemmä ole muuttunut. Omat lapseni syntyivät 80-luvulla. Anoppi todellinen riisiä. Ensimmäisenä äitienpäivänä jo ex. mieheni pakkasi lapsen autoon ja lähti äitinsä luokse. Vietin sen Äitienpäivän yksin itkien. Toki mikään ei muuttunut sen jälkeenkään, vain Äitienpäivät muuttuivat.
Pitäkää naiset puolenne, jos miehen napanuora äitiin ei millään katkea tarvitsetteko sellaista miestä? Itse en tarvinnut.
Vain äitienpäivästä saadaan tällainen show aikaiseksi....