Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ja lapset äitienpäiväviikonlopuksi anoppilaan
03.05.2019 |
Anoppi sopi tietämättäni mieheni kanssa, että poikansa lähtee anopille lasten kanssa koko viikonlopuksi. Mies on lähdössä, koska ajatus on hänen mielestään hyvä. Minä haluaisin viettää äitienpäivää kotona, mutta sillä ei ole väliä, mies eikä anoppi ole lainkaan kiinnostuneita mielipiteestäni. Minulle tämä kerrottiin lähinnä ilmoitusasiana, selkäni takana lukkoon lyötynä. Matkaa on useampi sata kilometriä, joten siellä yövytään jos sinne lähdetään.
Mulla on ollut viikonlopputöitä ja opiskeluun liittyviä projekteja paljon tänä keväänä, jolloin mies on oleskellut äitinsä luona lasten kanssa suht tiheään. Pelkään, että anoppi on "tottunut" liikaa mieheeni (mies tekee siellä ok-talon töitä, vaihtaa renkaat, laittaa ruokaa ym.) ja ote tulee kiristymään.
Long story short: olen koko 10 vuoden liittomme ajan kamppaillut miehen "ykkösnaisen" paikasta, anoppi on halutessaan todella vaativa, syyllistävä ja lopulta itkee jos hänen tahtoaan ei noudateta. Hän muun muassa itki aivan musertuneena kun emme jättäneet pieniä lapsiamme kauas mummolaan hoitoon, vaan lähdimme koko perhe kotiin viikonlopun jälkeen. Mummo kun oli kehitellyt päässään fantasian, jossa saa hoitaa lapsiamme viikon ja tuo ne sitten takaisin kotiin. Meiltä hän ei kysynyt mitään, ilmoitti vain että lapsen jäävät. Mainittakoon, että mieheni veljistä kaikki ovat eronneet, eikä anopin henkinen ote ole suinkaan mitättömin syy.
Mulla on paha aavistus, että anopin vaatimukset äitienpäiväksi ovat kiilan hakkaamista avioliittomme väliin. Hän on huomannut kevään kuluessa, miten mies käy siellä yhä useammin ja ilman minua. Anoppi letkauttikin joskus, että minun kannattaa pitää tavarani valmiiksi muuttolaatikkossa, eihän sitä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Kun asuimme lähempänä, kävimme hänen luona ainaäitienpäivänä, mutta matkan ja omien lasten myötä matkusteluinto hiipui.
Jäisittekö yksin kotiin, lähtisitte hammasta purren juhlimaan anoppia (tulee olemaan ainoa keskipiste) vai aloittaisitteko tappelun miehen kanssa? Vaihtoehto ei ole, että saisin jäädä lasten kanssa kotiin, vaan mies vie lapset koska anoppi vaatii heidät luokseen. Yksin mies ei lähde äidilleen, se kyllä sopisi minulle hyvin. Onko tarjota hyviä repliikkejä taisteluun...?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus asettunut fyysisesti tielle kun mies lähtee lasten kanssa ilman, että lähtö sopii minulle, mutta siitä on tullut koflikti, mies ärjyy, karjuu, ei kuitenkaan käy käsiksi. Olen luovuttanut, koska lasten ei pidä todistaa sellaista vanhempiensa välistä sekoilua. Ovelasti taistelut käydään aina minun ja miehen välissä, ei koskaan anopin, vaikka se linnun peräsilmä ansaitsisi vähintään samanlaisia purkauksia kuin minä saan mieheltä. Brunssihomma voi kaatua tällaiseen. Toki voisin aloittaa asiallisesti keskustelemalla. Emme ole tänään vielä ehtineet puhua, illalla sitten.
Juhannus vietetään anopilla, se on kans yksi perinne ja sopii minulle. Olen yrittänyt, että se riittäisi vakituisena vierailuna (+joulun välipäivät, pääsiäinen...) ja muista sovittaisiin tapauskohtaisesti mutta ei käy, vaan kaikki juhlapyhät olisi mieluiten oltava anopilla. Nyt äitienpäiväkin, jota en oikein niele.
Jos eroaisitte uskoisitko miehen haluavan viikko-viikko huoltajuuden?
Itse en pystyisi alistumaan olemaan toinen nainen, tavallaan olet ollut vain synnytyskone ja lastenhoitaja joka on tehnyt äidille ja pojalle lapset koska he eivät yhdessä niitä olisi voineet tehdä.
Vie lapset jo perjantaina kotoa ja palauta vasta lauantaina jos haluat viettää edes osan äitienpäiväviikonlopusta heidän kanssaan. Paras olisi vaikka yö kylpylässä.
En ole ap, mutta kiitos tästä. Kylmäävää tajuta, että olen juuri tuollainen synnytyskone. Miehen ja anopin suhde on niin epämääräisen tiivis ja vain seksi puuttuu siitä, että he olisivat kuin toisilleen uskollinen aviopari.
Mustasukkainen anopille, ei ole tervettä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto ei ole, että saisit jäädä lasten kanssa kotiin. Saisit? Nyt jama***te nainen, herää!
Kyseessä on Sinun lapset, Sinun elämä, Sinä päätät. Miehesi voi tehdä ihan mitä lystää, menköön tai olkoon menemättä.
Ei Ap:n lapset vaan ap: JA hänen miehensä lapset. Lapet eivät ole äidin omaisuutta.
1. Miehesi ei voi viedä lapsia mihinkään ilman sinun lupaasi. Ilmoita, että lapset ovat äitienpäivän äitinsä kanssa. Jos mies ottaa ne ilman lupaasi, soitat poliisit perään. Toinen huoltaja ei voi viedä lapsia mihinkään omin lupinensa.
2. Pistät välit poikki anoppiin kokonaan. Sinun olisi pitänyt tehdä se heti kun menit miehen kanssa yksiin. Tuollaisille ihmisille ei pidä koskaan antaa sitä valtaa että pyytää niiltä apua.
Minä tein jo ennen lapsia miehelleni selväksi, että vietän esim. joulut oman perheeni kanssa (iso maalaistalo, perinnejoulu.) Hän saa kykkiä äitinsä kanssa kerrostalokämpässä tai tulla mukaani, oman valintansa mukaan. 10 vuotta vietimme joulut erillämme. Nykyään vietämme ne oman perheen kesken mökillä kun semmoisen hommasimme.
Ei tulisi mieleenikään haaskata vähiä juhlapyhiä anoppiini. Ei se minun sukulaiseni ole. Mies saa itse valita missä on. Yleensä on mielellään siellä missä minäkin, koska seura on niin paljon parempaa kuin äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus asettunut fyysisesti tielle kun mies lähtee lasten kanssa ilman, että lähtö sopii minulle, mutta siitä on tullut koflikti, mies ärjyy, karjuu, ei kuitenkaan käy käsiksi. Olen luovuttanut, koska lasten ei pidä todistaa sellaista vanhempiensa välistä sekoilua. Ovelasti taistelut käydään aina minun ja miehen välissä, ei koskaan anopin, vaikka se linnun peräsilmä ansaitsisi vähintään samanlaisia purkauksia kuin minä saan mieheltä. Brunssihomma voi kaatua tällaiseen. Toki voisin aloittaa asiallisesti keskustelemalla. Emme ole tänään vielä ehtineet puhua, illalla sitten.
Juhannus vietetään anopilla, se on kans yksi perinne ja sopii minulle. Olen yrittänyt, että se riittäisi vakituisena vierailuna (+joulun välipäivät, pääsiäinen...) ja muista sovittaisiin tapauskohtaisesti mutta ei käy, vaan kaikki juhlapyhät olisi mieluiten oltava anopilla. Nyt äitienpäiväkin, jota en oikein niele.
Hetkinen. Sinä siis katselet vieläkin miestä joka on toistuvasti "ärjynyt ja karjunut" sinulle, vaan ei sentään käsiksi käynyt?
Millaisia lapasia te naiset olette? Yksikään mies tässä maailmassa ei korota minulle ääntään. Eikä yksikään anoppikaan.
Tuollaisten ihmisten kanssa on aivan turha keskustella. Ilmoita niille että nämä ovat minun sääntöni ja rajani, näillä mennään. Jos eivät pysty elämään sen kanssa, välit poikki anoppiin ja mies pihalle.
40 äitienpäivää olen anoppilassa käynyt, aina on oma äitienpäivä jäänyt kakkoseksi kun mieheni rakas ykkösrakas viettää äitienpäivää.
Tänä vuonna ei onnistu, vietän lapseni ( jo aikuinen) kanssa viikolla + oma äiti,
Jollakin lailla äitienpäivää. Sunnuntaina lähden aamulla autolla
jonnekin, illalla takaisin. Saa mies ” poika” olla äipän kans koko päivän.
Tähän stooriin liittyy paljon muutakin, mutta nyt loppuu mun 40 vuotinen äitienpäivä-ahdistus,
Älkää alapeukuttako
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko äitinsä kanssa läheinen vaimo yhtä painajainen? Eli iso osa vapaasta ollaan miehen anopin kanssa...?
Anoppi ei ole miehelle sellainen ongelma. Kas kun miniä ja anoppi ovat molemmat naisia, mikä aiheuttaa kahnausta. Vaimon äiti taas on nainen, ja vävy on mies=ei kahnausta. Vävyllä voi korkeintaan olla kahnausta appiukon kanssa, mutta se on kovin harvinaista.
Me olemme about kaiken vapaan aikamme minun vanhempieni luona. Ei siksi, että minä haluaisin. Vaan kun mieheni ja isäni ovat parhaat kaverukset. NE tahtoo olla keskenään. Repikää siitä.
Jos mulla olisi mahdollisuus jäädä viikonlopuksi kotiin yksin, niin todellakin jäisin! Parastahan se on. Sen oman äitienpäivä jutun voi juhlistaa joku toinen kerta.
Itsehän en vaan olisi koskaan tuollaist miestä ottanut, joka on noin äitinsä vietävissä. Höh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis anoppi vaatii lapsenlapsia luokseen äitienpäivänä ja ilmeisesti hän vaatii luokseen myös poikansa? Ihanko totta tämmöisiä hirviöanoppeja on vuonna 2019? Äidit ovat tärkeitä, mutta he eivät saa kävellä yli ja jyrätä alleen. Toisia ihmisiä ja heidän kotirauhaansa tulee kunnioittaa. Omaa äitiä ja anoppia voisi käydä tapaamassa etukäteen ja äitienpäivä rauhoitetaan omalle perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia käy sääliksi ...
t. anoppiaan vihanneen äidin tytär
Tuskinpa olit selvillä kaikista finesseistä, joilla isoäitisi äitiäsi elävältä kärvensi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40 äitienpäivää olen anoppilassa käynyt, aina on oma äitienpäivä jäänyt kakkoseksi kun mieheni rakas ykkösrakas viettää äitienpäivää.
Tänä vuonna ei onnistu, vietän lapseni ( jo aikuinen) kanssa viikolla + oma äiti,
Jollakin lailla äitienpäivää. Sunnuntaina lähden aamulla autolla
jonnekin, illalla takaisin. Saa mies ” poika” olla äipän kans koko päivän.
Tähän stooriin liittyy paljon muutakin, mutta nyt loppuu mun 40 vuotinen äitienpäivä-ahdistus,
Älkää alapeukuttako
Minä sain ensimmäisen oman äitienpäivän sinä keväänä, kun esikoinen asui viimeistä vuotta kotona. Oli se ihana päivä! Siitä tuli sanomista, mutta sen jälkeen onnistui vierailut muualla edeltävänä lauantaina. Äitienpäivät vietetään kotona ja käydään ulkona syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto ei ole, että saisit jäädä lasten kanssa kotiin. Saisit? Nyt jama***te nainen, herää!
Kyseessä on Sinun lapset, Sinun elämä, Sinä päätät. Miehesi voi tehdä ihan mitä lystää, menköön tai olkoon menemättä.
Eiköhän ne nyt kuitenkin ole myös isänsä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Miehesi ei voi viedä lapsia mihinkään ilman sinun lupaasi. Ilmoita, että lapset ovat äitienpäivän äitinsä kanssa. Jos mies ottaa ne ilman lupaasi, soitat poliisit perään. Toinen huoltaja ei voi viedä lapsia mihinkään omin lupinensa.
2. Pistät välit poikki anoppiin kokonaan. Sinun olisi pitänyt tehdä se heti kun menit miehen kanssa yksiin. Tuollaisille ihmisille ei pidä koskaan antaa sitä valtaa että pyytää niiltä apua.
Minä tein jo ennen lapsia miehelleni selväksi, että vietän esim. joulut oman perheeni kanssa (iso maalaistalo, perinnejoulu.) Hän saa kykkiä äitinsä kanssa kerrostalokämpässä tai tulla mukaani, oman valintansa mukaan. 10 vuotta vietimme joulut erillämme. Nykyään vietämme ne oman perheen kesken mökillä kun semmoisen hommasimme.
Ei tulisi mieleenikään haaskata vähiä juhlapyhiä anoppiini. Ei se minun sukulaiseni ole. Mies saa itse valita missä on. Yleensä on mielellään siellä missä minäkin, koska seura on niin paljon parempaa kuin äitinsä.
Minulle kyllä tulee mieleen haaskata juhlapyhiä anoppiini, onhan hän sentään mieheni äiti. Hän rakastaa poikaansa kuten minäkin rakastan omia lapsiani, joten olisi julmaa puhua hänestä rumasti ja työntää hänet ulos meidän elämästä. Minun mielestäni on myös lapsille tärkeä näyttää esimerkkiä siitä, että ollaan tasapuolisia ja huolehditaan ja ollaan kiinnostuneita niistä ikääntyvistä vanhemmista. Tuntuu jotenkin julmalta ajatukselta, että kökkiköön vaan anoppi yksinään kun paljon parempaakin seuraa on....
Mutta mulla on kyllä ihan normaali anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Jäisin lasten kanssa kotiin, mies voi mennä juhlimaan äitiään, lapsenne taas juhlivat omaa äitiään ensisijaisesti, ei äideistä vanhinta... Ja jos miehellä on tosiaan vielä napanuora äitiinsä eikä tunne vaimoaan kohtaan vähintään yhtä suurta rakkautta (jolloin osaisi tehdä reiluja, ei äitiä suosivia ratkaisuja) niin pahaltahan se näyttää.
Reiluinta on antaa lasten päättää jäävätkö äidin kanssa kotiin vai lähtevätkö isän kanssa mummolle (jos mies on tosiaan lähdössä).
Onneksi oma anoppini on aivan eri maata... Huhhuh :/
Hei, ei. Ei, ei ja vielä kerran ei tuolle että "antaa lasten valita mihin menevät". Siitä on reiluus kaukana. Silloin mummo suuttuu jos jäävät kotiin, äidille tulee paha mieli jos lähtevät mummolle. Aikuiset päättää tälläisistä ja tarvittaessa sitten tappelee keskenään, vastuuta ei missään nimessä vieritetä lasten harteille!!! (Vaikka toki lasten mielipidettä on hyvä kuulla monessakin asiassa ja joku teini nyt voi jo päättääkin mutta ei pienemmät. Aikuiset kantaa vastuun.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavatko nämä pahat anopit purkaa omia aggressioitaan ja patoutunutta vihaansa miniöitään kohtaan? Ehkäpä anoppi kohdistaa miniäänsä kymmenien vuosien pahan olon? Onko miniä sijaiskärsijä, joka joutuu kohtaamaan anopin katkeruuden? En keksi muuta syytä, miksi isoäiti alkaa käyttäytyä ilkeästi miniäänsä kohtaan, omia lastenlapsiaan, kumota lapsen vanhempien asettamia rajoja ja sääntöjä, juoruta miniästään pahaa, sekaantua poikansa parisuhteeseen, lastenlasten hoitoon ja kasvatukseen, puuttua joka asiaan ja tuppautua yllätyskylään kutsumatta. Joskus anopin kanssa tullaan hyvin toimeen, mutta appiukko on suvun hankalin persoona. Joskus puolison sisarus käyttäytyy ilkeästi.
Minä pakkaisin lapset perjantaina ja viettäisin heidän kanssaan äitienpäiväviikonlopun. Tekisin jonkin kivan oman reissun. Enkä vastaisi puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto ei ole, että saisit jäädä lasten kanssa kotiin. Saisit? Nyt jama***te nainen, herää!
Kyseessä on Sinun lapset, Sinun elämä, Sinä päätät. Miehesi voi tehdä ihan mitä lystää, menköön tai olkoon menemättä.
Eiköhän ne nyt kuitenkin ole myös isänsä lapsia?
Ei äitienpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin ap hoidattaa lapsen anopilla joka viikonloppu ja sitten itkee, kun lapset menevät mummolaan (eli sinne, missä heistä on pidetty huolta) äitienpäivänä.
Miksi ap asetat äitiyden ykköseksi vain yhtenä päivän vuodessa ja muuten itsekkäästi teet mitä haluat ilman lapsia? Olet opiskellut ja tehnyt pitkää päivää, joten eikö olisi aika lailla loogista, että menisit mukaan anoppilaan ja kiittäisit isoäitiä siitä, että hän on tehnyt äititöitä monena viikonloppuna.
Moi ap:n anoppi.
Onko kirjoityaja ja 7 tykkääjää tosissaan? Luulevat että ap:n anoppi vastasi
Saitko AP juteltua asiasta miehen kanssa?
Mulla ei ole vieläkään ollut omaa äitienpäivää, vaikka olen jo 58 v ja lapseni aikuisia. Tosin en ole koskaan sellaista kaivannutkaan. On varsin kätevää, että samalla kertaa tapaan niin vanhempani, lapseni, sisarukseni, sisarusteni lapset kuin heidän lapsensakin.
Meillä suvussa yksi mummoihminen joka ilmeisesti vaatii poikansa lapsineen luokseen joka ainoa juhlapyhä. Miniä jää kotiin. Mielestäni mummo hajottaa perheen ( joka olevinaan idylli, miniän elekielestä päätellen kaikkea muuta).
Viisas mummo voi viettää lapsen kanssa pääsiäistä ja vappua vaikka viikon etukäteen, aina ei tarvitse istua jokaista viikonloppua siellä, viikollakin voi tavata. Pitää malttaa antaa perheelle omaa tilaa ja omia traditioita, omia muistoja.
Valtataistelu on uuvuttavaa. Itsellänikin on anoppi jolle mikään ei riitä ja joka ikäänkuin haluaa paikalleni. Juuri kun ollaan käyty, alkaa jäkätys uudesta tapaamisesta. Hermot on riekaleina!