Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ja lapset äitienpäiväviikonlopuksi anoppilaan
03.05.2019 |
Anoppi sopi tietämättäni mieheni kanssa, että poikansa lähtee anopille lasten kanssa koko viikonlopuksi. Mies on lähdössä, koska ajatus on hänen mielestään hyvä. Minä haluaisin viettää äitienpäivää kotona, mutta sillä ei ole väliä, mies eikä anoppi ole lainkaan kiinnostuneita mielipiteestäni. Minulle tämä kerrottiin lähinnä ilmoitusasiana, selkäni takana lukkoon lyötynä. Matkaa on useampi sata kilometriä, joten siellä yövytään jos sinne lähdetään.
Mulla on ollut viikonlopputöitä ja opiskeluun liittyviä projekteja paljon tänä keväänä, jolloin mies on oleskellut äitinsä luona lasten kanssa suht tiheään. Pelkään, että anoppi on "tottunut" liikaa mieheeni (mies tekee siellä ok-talon töitä, vaihtaa renkaat, laittaa ruokaa ym.) ja ote tulee kiristymään.
Long story short: olen koko 10 vuoden liittomme ajan kamppaillut miehen "ykkösnaisen" paikasta, anoppi on halutessaan todella vaativa, syyllistävä ja lopulta itkee jos hänen tahtoaan ei noudateta. Hän muun muassa itki aivan musertuneena kun emme jättäneet pieniä lapsiamme kauas mummolaan hoitoon, vaan lähdimme koko perhe kotiin viikonlopun jälkeen. Mummo kun oli kehitellyt päässään fantasian, jossa saa hoitaa lapsiamme viikon ja tuo ne sitten takaisin kotiin. Meiltä hän ei kysynyt mitään, ilmoitti vain että lapsen jäävät. Mainittakoon, että mieheni veljistä kaikki ovat eronneet, eikä anopin henkinen ote ole suinkaan mitättömin syy.
Mulla on paha aavistus, että anopin vaatimukset äitienpäiväksi ovat kiilan hakkaamista avioliittomme väliin. Hän on huomannut kevään kuluessa, miten mies käy siellä yhä useammin ja ilman minua. Anoppi letkauttikin joskus, että minun kannattaa pitää tavarani valmiiksi muuttolaatikkossa, eihän sitä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Kun asuimme lähempänä, kävimme hänen luona ainaäitienpäivänä, mutta matkan ja omien lasten myötä matkusteluinto hiipui.
Jäisittekö yksin kotiin, lähtisitte hammasta purren juhlimaan anoppia (tulee olemaan ainoa keskipiste) vai aloittaisitteko tappelun miehen kanssa? Vaihtoehto ei ole, että saisin jäädä lasten kanssa kotiin, vaan mies vie lapset koska anoppi vaatii heidät luokseen. Yksin mies ei lähde äidilleen, se kyllä sopisi minulle hyvin. Onko tarjota hyviä repliikkejä taisteluun...?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.
Sama pätee tietysti isänpäivään.
Ja samalla päättyy kaikenlainen hoitovelvollisuus! Kun se napanuora on katkaistu ja omasta lapsesta on tullut vanhempi, ei enää ole velvollisuutta hoitaa lapsia tai lapsenlapsia. Lastenlasten äiti on se ensisijainen äiti, jolla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Isoäiti saa vihdoin keskittyä omaan elämäänsä ja korkeintaa neuvoo miniää/tytärtä siitä, miten kannattaa nukkua, kun vauvakin nukkuu, ettei olisi aina noin väsynyt.
Äitienpäivä on tuoreimpien äitien päivä. Isoäidit voivat korkeintaan hymähtää huvittuneesti, kun nuoret äidit valittavat väsymystä ja kotinsa sotkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äitinsä kanssa läheinen vaimo yhtä painajainen? Eli iso osa vapaasta ollaan miehen anopin kanssa...?
Mistäs me tiedetään, vaikka se mies olisi itse kysynyt, että saavatko mennä sinne anopille äitienpäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.
Sama pätee tietysti isänpäivään.
Ja samalla päättyy kaikenlainen hoitovelvollisuus! Kun se napanuora on katkaistu ja omasta lapsesta on tullut vanhempi, ei enää ole velvollisuutta hoitaa lapsia tai lapsenlapsia. Lastenlasten äiti on se ensisijainen äiti, jolla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Isoäiti saa vihdoin keskittyä omaan elämäänsä ja korkeintaa neuvoo miniää/tytärtä siitä, miten kannattaa nukkua, kun vauvakin nukkuu, ettei olisi aina noin väsynyt.
Äitienpäivä on tuoreimpien äitien päivä. Isoäidit voivat korkeintaan hymähtää huvittuneesti, kun nuoret äidit valittavat väsymystä ja kotinsa sotkuja.
Eihän isovanhemmilla ole minkäänlaista hoitovelvollisuutta lastenlapsiinsa nähden, saati sitten siivousvelvollisuutta lastensa koteihin.
Ensin ap hoidattaa lapsen anopilla joka viikonloppu ja sitten itkee, kun lapset menevät mummolaan (eli sinne, missä heistä on pidetty huolta) äitienpäivänä.
Miksi ap asetat äitiyden ykköseksi vain yhtenä päivän vuodessa ja muuten itsekkäästi teet mitä haluat ilman lapsia? Olet opiskellut ja tehnyt pitkää päivää, joten eikö olisi aika lailla loogista, että menisit mukaan anoppilaan ja kiittäisit isoäitiä siitä, että hän on tehnyt äititöitä monena viikonloppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.
Sama pätee tietysti isänpäivään.
Ja samalla päättyy kaikenlainen hoitovelvollisuus! Kun se napanuora on katkaistu ja omasta lapsesta on tullut vanhempi, ei enää ole velvollisuutta hoitaa lapsia tai lapsenlapsia. Lastenlasten äiti on se ensisijainen äiti, jolla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Isoäiti saa vihdoin keskittyä omaan elämäänsä ja korkeintaa neuvoo miniää/tytärtä siitä, miten kannattaa nukkua, kun vauvakin nukkuu, ettei olisi aina noin väsynyt.
Äitienpäivä on tuoreimpien äitien päivä. Isoäidit voivat korkeintaan hymähtää huvittuneesti, kun nuoret äidit valittavat väsymystä ja kotinsa sotkuja.
Eihän isovanhemmilla ole minkäänlaista hoitovelvollisuutta lastenlapsiinsa nähden, saati sitten siivousvelvollisuutta lastensa koteihin.
Jos ei hoida lapsenlapsia miniän niin vaatiessa, on vanhainkodissa yksin märissä vaipoissa. Palstatotuus 4348
Vierailija kirjoitti:
Ensin ap hoidattaa lapsen anopilla joka viikonloppu ja sitten itkee, kun lapset menevät mummolaan (eli sinne, missä heistä on pidetty huolta) äitienpäivänä.
Miksi ap asetat äitiyden ykköseksi vain yhtenä päivän vuodessa ja muuten itsekkäästi teet mitä haluat ilman lapsia? Olet opiskellut ja tehnyt pitkää päivää, joten eikö olisi aika lailla loogista, että menisit mukaan anoppilaan ja kiittäisit isoäitiä siitä, että hän on tehnyt äititöitä monena viikonloppuna.
Ap: n mies hoidattaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.
Sama pätee tietysti isänpäivään.
Ja samalla päättyy kaikenlainen hoitovelvollisuus! Kun se napanuora on katkaistu ja omasta lapsesta on tullut vanhempi, ei enää ole velvollisuutta hoitaa lapsia tai lapsenlapsia. Lastenlasten äiti on se ensisijainen äiti, jolla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Isoäiti saa vihdoin keskittyä omaan elämäänsä ja korkeintaa neuvoo miniää/tytärtä siitä, miten kannattaa nukkua, kun vauvakin nukkuu, ettei olisi aina noin väsynyt.
Äitienpäivä on tuoreimpien äitien päivä. Isoäidit voivat korkeintaan hymähtää huvittuneesti, kun nuoret äidit valittavat väsymystä ja kotinsa sotkuja.
No eikös se isä ole ihan omatoimisesti niitä lapsiaan sinne äitinsä luokse raahannut? Miksi ei itse vahtinut lapsiaan, kun lasten äiti ei ehtinyt?
Ai niin, kun isien ei tarvitse, kun tarvitsevat vuosikymmeniä kasvaakseen isyyteen ja rakennus ja muut projektit ovat kiinnostavampia kun omat lapset ja kun mami käskee niin ihan yks hailee mitä vaimo sanoo, kun mamman patojen luo on mentävä kun mamma käskee. Todennäköisesti ap olisi halunnut lasten isän viettävän itse aikaansa lapsiensa kanssa eikä mielipuolisen anopin.
Minä näen ongelman ap:n ja miehen väleissä. Jos ne olisivat yhteneväiset niin anoppi ei pääsisi säätämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.
Sama pätee tietysti isänpäivään.
Ja samalla päättyy kaikenlainen hoitovelvollisuus! Kun se napanuora on katkaistu ja omasta lapsesta on tullut vanhempi, ei enää ole velvollisuutta hoitaa lapsia tai lapsenlapsia. Lastenlasten äiti on se ensisijainen äiti, jolla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Isoäiti saa vihdoin keskittyä omaan elämäänsä ja korkeintaa neuvoo miniää/tytärtä siitä, miten kannattaa nukkua, kun vauvakin nukkuu, ettei olisi aina noin väsynyt.
Äitienpäivä on tuoreimpien äitien päivä. Isoäidit voivat korkeintaan hymähtää huvittuneesti, kun nuoret äidit valittavat väsymystä ja kotinsa sotkuja.
Eihän isovanhemmilla ole minkäänlaista hoitovelvollisuutta lastenlapsiinsa nähden, saati sitten siivousvelvollisuutta lastensa koteihin.
Jos ei hoida lapsenlapsia miniän niin vaatiessa, on vanhainkodissa yksin märissä vaipoissa. Palstatotuus 4348
Vanhainkoteja ei enää ole. Lapset eivät hoida vanhempiaan palstatotuus 4349.
Pitäiskö vaikka sanoa ystävällisesti sille anopille, että ette pääsekään tulemaan äitienpäivänä, mutta sovitaan joku toinen viikonloppu. Anoppi ei välttämättä tiennyt tekevänsä mitään väärää, jos mies ja lapset ovat siellä usein olleet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivä ja isänpäivä on etenkin pienten lasten juhla... on surullista, jos lapset joutuvat kärvistelemään keskellä parisuhdekriisiä... joka jostain syystä kärjistyy juurikin noina päivinä... ei lahjaa tai väärä lahja, väärä ruoka, väärä juhlapaikka...
Vierailija kirjoitti:
Ensin ap hoidattaa lapsen anopilla joka viikonloppu ja sitten itkee, kun lapset menevät mummolaan (eli sinne, missä heistä on pidetty huolta) äitienpäivänä.
Miksi ap asetat äitiyden ykköseksi vain yhtenä päivän vuodessa ja muuten itsekkäästi teet mitä haluat ilman lapsia? Olet opiskellut ja tehnyt pitkää päivää, joten eikö olisi aika lailla loogista, että menisit mukaan anoppilaan ja kiittäisit isoäitiä siitä, että hän on tehnyt äititöitä monena viikonloppuna.
Moi ap:n anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki päivittelee kamalaa anoppia. Kannattaa ensin tarkastella oma suhde puolisoon. Jos se on kunnossa niin anopin on vaikea sanella teidän perheen sääntöjä. Jos puolisot ovat ihan eri linjoilla tai eivät ymmärrä tilannetta niin vaikeaksi menee.
Tässä taas yksi syy, miksi äitienpäivät sun muut on turhia: aiheuttaa monesti vaan kateutta ja kilpavarustelua. Miksi pitää tehdä asiasta sen kummempi numero? Anna heidän käydä mummolassa ja kun tulevat kotiin, ole rakastava äiti ja vaimo. Puhu miehesi kanssa, että sinä koet, että äitisi yrittää erottaa teidät ja on ilkeä sinulle ja pyydä miestä juttelemaan äidilleen. Kunnon miehelle ei edes tarvitsisi mainita asiasta, vaan hän olisi jo sanoillaan ja teoillaan tehnyt äidilleen selväksi, että hän on asiaton. Kannattaisi jutella miehesi kanssa myös, onko äidin puheissa perää, että ovatko keskenään jutelleet eron mahdollisuudesta. Järkyttävää, miten jotkut äidit rakastuvat poikiinsa kuten puolisoonsa. Ei ole sellaisilla kaikki kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin ap hoidattaa lapsen anopilla joka viikonloppu ja sitten itkee, kun lapset menevät mummolaan (eli sinne, missä heistä on pidetty huolta) äitienpäivänä.
Miksi ap asetat äitiyden ykköseksi vain yhtenä päivän vuodessa ja muuten itsekkäästi teet mitä haluat ilman lapsia? Olet opiskellut ja tehnyt pitkää päivää, joten eikö olisi aika lailla loogista, että menisit mukaan anoppilaan ja kiittäisit isoäitiä siitä, että hän on tehnyt äititöitä monena viikonloppuna.
Ap: n mies hoidattaa...
Mieshän on siellä mukana, tekee ruokaa ja auttaa talon töissä samaan aikaan kun ap viettää kultaista omaa aikaa. Jos mies olisi viikonloput omissa menoissa ja äiti lähtisi mummolaan, niin sitä äitiähän kehuisi kaikki, että tosihyvä, kun osaat vaatia turvaverkkoa. Miehelle sama asia on, että menee lasten kanssa äidilleen ja hoidattaa tällä lapset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.
Sama pätee tietysti isänpäivään.
Ja samalla päättyy kaikenlainen hoitovelvollisuus! Kun se napanuora on katkaistu ja omasta lapsesta on tullut vanhempi, ei enää ole velvollisuutta hoitaa lapsia tai lapsenlapsia. Lastenlasten äiti on se ensisijainen äiti, jolla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Isoäiti saa vihdoin keskittyä omaan elämäänsä ja korkeintaa neuvoo miniää/tytärtä siitä, miten kannattaa nukkua, kun vauvakin nukkuu, ettei olisi aina noin väsynyt.
Äitienpäivä on tuoreimpien äitien päivä. Isoäidit voivat korkeintaan hymähtää huvittuneesti, kun nuoret äidit valittavat väsymystä ja kotinsa sotkuja.
No eikös se isä ole ihan omatoimisesti niitä lapsiaan sinne äitinsä luokse raahannut? Miksi ei itse vahtinut lapsiaan, kun lasten äiti ei ehtinyt?
Ai niin, kun isien ei tarvitse, kun tarvitsevat vuosikymmeniä kasvaakseen isyyteen ja rakennus ja muut projektit ovat kiinnostavampia kun omat lapset ja kun mami käskee niin ihan yks hailee mitä vaimo sanoo, kun mamman patojen luo on mentävä kun mamma käskee. Todennäköisesti ap olisi halunnut lasten isän viettävän itse aikaansa lapsiensa kanssa eikä mielipuolisen anopin.
Eikös tuossa kerrottu, että siellä se tekee ruokaa. Eli ei se mitään äijähommia puurra, vaan lapsilleen ruokaa, ettei tarvitse nälässä olla, kun äidillä on omaa aikaa. Varmasti miehellekin raskasta tuollainen, että joutuu olemaan kahtena vanhempana lapsille, kun nainen asettaa oman elämänsä kaiken muun edelle ja sitten vielä ihmettelee, että miksi ne menee mummolaan äitienpäivänä, kun ne on siellä aina ja niillä on siellä kivaa. Minä kuulkaa uhraan teille yhden viikonlopun projektien välissä ja te kehtaatte mennä mummolaan!
Entä jos niillä lapsilla on yksinkertaisesti paljon parempi mummon luona kuin äidin riesana?
Jos mies tekee sen valinnan, että menee äitienpäiväksi sinne, missä muutkin viikonloput on oltu, niin eikö se ole pelkästään loogista? Miksi mummon seura kelpaa vain silloin, kun tarvitaan apua? Miksi ei olisi aika myös kiittää siitä, että ap on saanut rauhassa opiskella ja isoäiti on huolehtinut lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.
Sama pätee tietysti isänpäivään.
Ja samalla päättyy kaikenlainen hoitovelvollisuus! Kun se napanuora on katkaistu ja omasta lapsesta on tullut vanhempi, ei enää ole velvollisuutta hoitaa lapsia tai lapsenlapsia. Lastenlasten äiti on se ensisijainen äiti, jolla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Isoäiti saa vihdoin keskittyä omaan elämäänsä ja korkeintaa neuvoo miniää/tytärtä siitä, miten kannattaa nukkua, kun vauvakin nukkuu, ettei olisi aina noin väsynyt.
Äitienpäivä on tuoreimpien äitien päivä. Isoäidit voivat korkeintaan hymähtää huvittuneesti, kun nuoret äidit valittavat väsymystä ja kotinsa sotkuja.
Eihän isovanhemmilla ole minkäänlaista hoitovelvollisuutta lastenlapsiinsa nähden, saati sitten siivousvelvollisuutta lastensa koteihin.
Jos ei hoida lapsenlapsia miniän niin vaatiessa, on vanhainkodissa yksin märissä vaipoissa. Palstatotuus 4348
:D Purskahti kaljat ruutuun.
Ohis
Lapsia käy sääliksi ...
t. anoppiaan vihanneen äidin tytär