Puoliso ja lapset äitienpäiväviikonlopuksi anoppilaan

Vaihtoehto ei ole, että saisit jäädä lasten kanssa kotiin. Saisit? Nyt jama***te nainen, herää!

Kyseessä on Sinun lapset, Sinun elämä, Sinä päätät. Miehesi voi tehdä ihan mitä lystää, menköön tai olkoon menemättä.

Sanoisin miehelle _hyvin_tiukasti, että kun nyt olet mennyt äitisi kanssa sopimaan tästä, niin mene toki teidän yhteisten lastenne kanssa viettämään äitienpäivää hänen äitinsä kanssa. Ikävä vain, että teidän lastenne äiti ei tässä merkitse mitään. Sen jälkeen kerrot, että antaa olla laitimmainen kerta, kun menet sopimaan asioita selän takana ja kysymättä.

Sitten voit vielä kertoa, että puolisoiden kuuluu irrottautua vanhemmistaan naimisiinmenon jälkeen.

Viikonlopun viettäisin parhaaksi katsomallani tavalla, tarvittaessa yksin, mutta jos joku kaveri on seuraa vailla, niin sitten hänen kanssaan.

Mukaan en lähtisi, mutta pitäisin huolen, että ne lapset tulevat isänsä mukana kotiin sieltä.

Jäisin lasten kanssa kotiin, mies voi mennä juhlimaan äitiään, lapsenne taas juhlivat omaa äitiään ensisijaisesti, ei äideistä vanhinta... Ja jos miehellä on tosiaan vielä napanuora äitiinsä eikä tunne vaimoaan kohtaan vähintään yhtä suurta rakkautta (jolloin osaisi tehdä reiluja, ei äitiä suosivia ratkaisuja) niin pahaltahan se näyttää.

Reiluinta on antaa lasten päättää jäävätkö äidin kanssa kotiin vai lähtevätkö isän kanssa mummolle (jos mies on tosiaan lähdössä).

Onneksi oma anoppini on aivan eri maata... Huhhuh :/

Älä ainakaan aloita tappelua miehen kanssa, sehän on juuri se mihin anoppi tähtää, eikä tappelu johda varmasti mihinkään hyvään lopputulokseen. Kerro miehelle, että sinua tämä matkasuunnitelma harmittaa ja pyydä häntä miettimään yhdessä kanssasi, muten voisitte juhlistaa sinun äitienpäivääsi. Suunnitelkaa vaikka sunnuntai-illalle jotkut noutoruuat hyvästä ravintolasta ja skumppakilistelyt kahdestaan kotona. Lähde reissuun mukaan tai jaa kotiin, kuinka vain, mutta anna anopin paistatella valokeiloissansa, vietätte oman hetkenne sitten ennalta sovittuuna hetkenä.

Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.

Sama pätee tietysti isänpäivään. 

Omasta mielestäni olisi paras että lähtisit koko perheenä viettämään yhteistä juhlaa.

Mies voi mennä juhlimaan äitiään ja lapset jäävät kotiin juhlimaan omaansa.

Problem solved.

Tutulta kuulostaa! Meillä kanssa mies viettää paljon aikaa anopilla lasten kanssa. Itse haluaisin enemmän aikaa perheen kesken ja koen että anoppi yrittää tunkea osaksi arkeamme ja omia lapsia ja miestäkin. Usein viikonloppuisin siivoilen yksin apeana muiden ollessa mummollassa kun mummo keksi niin kivan tapahtuman lapsille. Valtataistelua tämä on: esim.pääsiäiseksi keksin vaikka väkisin muuta ettei tartte anoppilassa istua kun siellä ollaan niin paljon muutenkin.

Olen kuitenkin ollut joustava ja salaakihissyt raivosta anopin kaakattaessa että säännöllisesti pitää tulla, sovitaan jo, milloin nähdään taas. Yrittää tuppautua joka raosta tyyliin oltiin viime sunnuntaina siellä ja keksi yhtäkkiä että tuuttekin vappuna tänne. Ja jos ollaan leffassa keskustassa, alkaa vouhotus että tulkaa tähän tulkaa tähän. Alvariinsa anopin luona pyörivä elämä ei ole elämää mitä haluan.

Sen mieheni on oppinut, että asiat sovitaan kuitenkin etukäteen. Miehesi teki tyhmästi kun sopi sinulta kysymättä. Viimeinen mitä sinuna tekisin on mennä anoppilaan vastentahtoisesti kärvistelemään. Jäisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että vanhemman sukupolven äitien oikeus olla äitienpäivän keskipisteitä päättyy siihen, kun heistä tulee isovanhempia. Silloin äitienpäivä on ensisijaisesti niiden alaikäisten ja niiden äidin juhla, mummoja toki muistetaan esim. kortein, mutta edes käymään ei ole pakko mennä. Koska he ovat äitienpäivänsä jo viettäneet, nyt on uuden äidin vuoro.

Sama pätee tietysti isänpäivään. 

Äitienpäivä ja isänpäivä ovat amerikkalaisten Markkinointi-ihmisten keksimiä tavaramyyntipäiviä. Mutta kyllä silloin mielestäni voi muistaa sekä omia vanhempiaan että isovanhempiaan. Kohteliasta on mennä käymään kaikkien luona jos se on matkojen puolesta mahdollista.

Pitäisi vähän enempi tuntea miestäsi, että voisi keksiä mikä tepsisi.

Voisithan itse ilmoitusluontoisesti todeta varanneesi ravintolasta pöydän sunnuntaibrunssille, että oletat lasten olevan siihen mennessä kotona.

Tai vaihtoehtoisesti ns. kompromissinä varaa brunssin lauantaille, jolloin (jos miehesi on mukavuudenhaluinen) saattaisi käydä niin, ettei mies jaksaisi lähteäkään ajamaan enää äidilleen kun pääsisi vasta iltapäivästä lähtemään.

Itse en antaisi periksi, jonkin kompromissin voisin tehdä mutta vaikeaa sekin olisi.

Lasten paikka on oman äitinsä kanssa äitienpäivää viettämässä. Mies voi mennä juhlimaan omaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni olisi paras että lähtisit koko perheenä viettämään yhteistä juhlaa.

Liikaa vaadittu jos anoppilassa ei viihdy ja matka on niin pitkä, että yöksikin pitää jäädä ja anoppi haaveilee lasten sieppaamisesta. Juhlaa ja vapaa-aikaansa ei tarvitse jakaa sellaisen kanssa, jonka miellyttäminen kuluttaa kaikki voimavarasi. Jos loputtomasti suostut muiden mieliksi luopumaan omista toiveistasi niin et saa lopulta edes hyvää mieltä ja saat syyttää vain itseäsi alistumisesta, kukaan ei sääli tai tsemppaa.

Olen itsekin menossa käymään äidilläni ja anoppilassa lasten ja miehen kanssa äitienpäivänä, mutta kumpainenkin on ansainnut vierailun. Aloittajan anoppi on joku persoonallisuushäiriöinen p.i.rttihirmu ja poikansa läheisyysriippuvainen ja vähintään pikkaisen t.y.hmä, joten kyllä aloittajan pitää osata pitää puoliaan anopin juonitteluilta, joihin mies ilomielin suostuu.

Ai kauhea, jotenkin pystyn samaistumaan tilanteeseesi. Meillä en ehkä vähän samanoloinen tilanne, joskin huomattavasti miedompana. Anoppi on todella päsmäri ja tottunut että miehensä ja poikansa marssivat hänen pillinsä mukaan. Äitienpäivääkin tässä jo kyseli ja lapsen synttäreitä että lapsi voisi vaikka viettää ne mummolassa että saisin levätä. Meillä tässä tilanteessa auttaa se että mies on onneksi aina puolellani, vaikka jääkin silloin usein kahden tulen väliin. Olemme joutuneet turvautumaan anopin apuun aika paljon viime vuosina, juuri samalla lailla kuin te. Mies on lähtenyt lapsen kanssa viikonlopuksi anoppilaan ja minä olen jäänyt tekemään töitä/opintoja. Samalla anoppi on saanut aika ison aseman meidän perheessä.

Jos olisin sinä, yrittäisin saada miehen ymmärtämään että sinä olet äiti ja äitienpäivä on sinulle tärkeä. Toki anoppikin on äiti, mutta jotenkin ajattelisin että hän on juhlinut kymmenet äitienpäivät ja että nuorelle äidille se äitienpäivä voi olla tosi tärkeä, näin ainakin itselleni. Voisit ehkä ehdottaa että anoppi tulisi teille kylään? (Vai onko vielä kamalampi ajatus?) minä kyllä vaatisin että vietän äitienpäivän lasten kanssa. Tsemppiä karmeaan tilanteeseen, juttele miehesi kanssa ja kerro ihan avoimesti hänelle mistä nyt kiikastaa. Hän ei välttämättä näe ihan koko kuvaa vaan luulee että kiukuttelet vain yhdestä viikonlopusta, vaikka kyse on isommista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan aloita tappelua miehen kanssa, sehän on juuri se mihin anoppi tähtää, eikä tappelu johda varmasti mihinkään hyvään lopputulokseen. Kerro miehelle, että sinua tämä matkasuunnitelma harmittaa ja pyydä häntä miettimään yhdessä kanssasi, muten voisitte juhlistaa sinun äitienpäivääsi. Suunnitelkaa vaikka sunnuntai-illalle jotkut noutoruuat hyvästä ravintolasta ja skumppakilistelyt kahdestaan kotona. Lähde reissuun mukaan tai jaa kotiin, kuinka vain, mutta anna anopin paistatella valokeiloissansa, vietätte oman hetkenne sitten ennalta sovittuuna hetkenä.

Kiitos, en tajunnut ollenkaan, että riitaahan anoppi tällä hakee. Mikäs se somempaa kuin hirveä sota äitienpäiväksi vaimon kanssa. Otin uutiset vastaan tyynesti ja ajattelin kehitteleväni rauhassa puolustuspuheenvuoroa, toki se olisi johtanut ilmiriitaan.

14 oli siis ap.

Sanoisin miehelle että haluat viettää äitienpäivän omien lastesi kanssa. Mies voi valita viettäkö teidän kanssanne vai oman äitinsä kanssa.

Kova kovaa vasten – jos tuota on jatkunut jo 10 vuotta niin anopin myötäileminen / yksin kiukusta kihiseminen ei tuo muutosta (jos sellaista siis haluat).

Jatkossa mies voi sopia omista menoistaan mutta lasten menoista sovitaan yhdessä (ja tämä tietysti koskee myös sinun vanhemmillesi/sukulaisillesi menoja eli ei ainoastaan silloin kun sovitaan menoja anoppilaan).

Oletko ap päättänyt jo miten lähdet asiaa ratkaisemaan?

Omat vanhempani eivät asu Suomessa, ovat niin kaukana että olemme pitäneet yhteyttä Skypellä. Ovat vierailleet täällä kaksi kertaa lasten elinaikana. Toki niistäkin ajankohdista sovittiin kaikkien kanssa yhdessä, että ne sopivat myös miehelleni. Tuntuu, että joskus sovittelen jopa liikaa ja vaihtelen järjestämieni juhlien päivämääriä ties minkä kissanristiäisten takia. Uskallan väittää, etten ole kovin jyräävä ihminen.

Anopit ovat tulleet palstalle jäädäkseen!

Harmitan puolestasi AP. Tottakai jokainen äiti haluaa juhlia Äitienpäivää omien lasten kanssa. Eikö miehesi taju sitä? Todella törkeää, että sooloilee näiden asioiden kanssa kysymättä mitään sinulta. Itse voit kertoa lapsillesi, että haluaisit kovasti viettää äitienpäivää heidän kanssa. Varmasti he tahtovat samaa.

Miehesi voi lähteä yksin äitinsä luokse.

Meillä oli paljon riitoja miehen kanssa juuri siitä, että hän on aina yksin sopinut etukäteen äitinsä/sisarustensa kanssa missä ja miten vietetään joulu, Vappu, Juhannus, äitienpäivä, isänpäivä, pääsiäistä, kesäloma, itsenäisyyspäivä ja kaikki muut mahdolliset pyhät. Mulle vain ilmoitti, että tehdään näin ja näin. Suuttui jos vastusti, mutta kuitenkin monesti olen vastustanut ja jäänyt yksin tai lasten kanssa kotiin. Mies pahastui hirveästi ja kertoi mulle kuinka ilkeä olen kun en halua olla tekemisissä hänen perheensä kanssa. Hänen mielestä varmasti inhosinkin hänen perhettä ja blaablaablaa...

Nyt hän on ex-mies.