Puoliso ja lapset äitienpäiväviikonlopuksi anoppilaan

Luojan kiitos mies on päivätöissä ja lapset koulussa, joten pisin aika on luokkaa viikoloppu, jonka he siellä voivat viettää. Siinä ajassa ei ole toistaiseksi syntynyt pahempaa vahinkoa, mitä nyt lapset haukkuivat minua kerran laiskaksi kun tulivat kotiin, mummo oli sanonut niin koska olen nukun iltapäivään asti (yövuoron jälkeen, ajatella, mies hoitanut lapsia silloin). Jos ero koittaa, niin on mietittävä uudelleen. Ihan totta, että mummolassa se tapaamisaika varmaan vietettäisiin.

Jos sinulla tosiaan ei ole minkäänlaista valtaa päättää ilman riitaa missä lapset ja koko perhe on äitienpäivänä, niin ehkä paras on vain jäädä kotiin. Tee jotain mitä itse haluat tehdä, käy leffassa, syö, juo, shoppaile, tapaile ystäviä. Ota ilo irti ja hyvillä mielin. Tässä vaihtoehdossa sulla voi olla surullinen mieli, mutta yksin oleminen äitienpäivänä ei poista tai vähennä sinun äitiyttä.

Toinen vaihtoehto on sitten vaatia perhe/lapset jäämään kotiin ja laittaa mies valitsemaan kumpi on tärkeämpi hänelle; mamma vai oma aikuisen elämän puoliso? Mamman poikahan tuo miehesi on, joten ilman riitaa et tule selviämään.

Hanki elämä! Onko nuo suurperheiden äidit aivottomia tassukoita, joilla ei ole mitään aivotoimintaa ilman perheen huutamista ja melskaamistak  korvan juuressa. Ei ihme, että äijät häipyvät. 

Mies asettuu heti vastahankaan jos yritän puhua anopista rauhallisesti, just että eikö olisi mukavaa jos viettäisimme tämän juhlapyhän yhdessä perheenä. Niin harvoin vietämme. Usein esitän mukavia vaihtoehtojakin mitä voisimme tehdä ja mies tuhahtelee ehdotuksilleni naama rutussa kuin uhmaikäinen. Hän haluaa äidille ja sillä selvä.

Olen kiitollinen anopille kun mies voi siellä olla lasten kanssa joskus, ja minä voin sillä aikaa edistää omaa elämääni. Mutta se ei ole pyyteetöntä anopin osalta. Anoppi on saanut selvästi signaalin, että olen jotenkin heikentymässä ja hänellä mahdollisuus ottaa jalansijaa perheessämme. Ei ole oikeasti sattumaa miten hänen lastensa liitot ovat kaatuneet hyvin samankaltaisiin ongelmiin kuin meillä on nyt. Pahan puhuminen selän takana, suoranainen ilkeily päin naamaa, tuppautuminen, kaikkeen puuttuminen, eristäminen, liittoutuminen oman lapsen kanssa puolisoa vastaan...

Ja taas herää kysymys, että miksi tuollaisen miehen kanssa on pitänyt vielä lisääntyäkin. Ap:n kommenttien perusteella anoppi on ollut samanlainen alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus asettunut fyysisesti tielle kun mies lähtee lasten kanssa ilman, että lähtö sopii minulle, mutta siitä on tullut koflikti, mies ärjyy, karjuu, ei kuitenkaan käy käsiksi. Olen luovuttanut, koska lasten ei pidä todistaa sellaista vanhempiensa välistä sekoilua. Ovelasti taistelut käydään aina minun ja miehen välissä, ei koskaan anopin, vaikka se linnun peräsilmä ansaitsisi vähintään samanlaisia purkauksia kuin minä saan mieheltä. Brunssihomma voi kaatua tällaiseen. Toki voisin aloittaa asiallisesti keskustelemalla. Emme ole tänään vielä ehtineet puhua, illalla sitten.

Juhannus vietetään anopilla, se on kans yksi perinne ja sopii minulle. Olen yrittänyt, että se riittäisi vakituisena vierailuna (+joulun välipäivät, pääsiäinen...) ja muista sovittaisiin tapauskohtaisesti mutta ei käy, vaan kaikki  juhlapyhät olisi mieluiten oltava anopilla. Nyt äitienpäiväkin, jota en oikein niele.

Jos eroaisitte uskoisitko miehen haluavan viikko-viikko huoltajuuden?

Itse en pystyisi alistumaan olemaan toinen nainen, tavallaan olet ollut vain synnytyskone ja lastenhoitaja joka on tehnyt äidille ja pojalle lapset koska he eivät yhdessä niitä olisi voineet tehdä.

Vie lapset jo perjantaina kotoa ja palauta vasta lauantaina jos haluat viettää edes osan äitienpäiväviikonlopusta heidän kanssaan. Paras olisi vaikka yö kylpylässä.

En ole ap, mutta kiitos tästä. Kylmäävää tajuta, että olen juuri tuollainen synnytyskone. Miehen ja anopin suhde on niin epämääräisen tiivis ja vain seksi puuttuu siitä, että he olisivat kuin toisilleen uskollinen aviopari.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas herää kysymys, että miksi tuollaisen miehen kanssa on pitänyt vielä lisääntyäkin. Ap:n kommenttien perusteella anoppi on ollut samanlainen alusta asti.

Ei ollut, ennen lapsia anoppi oli minulle kuin toinen äiti. En ollut koskaan kokenut sellaista ystävällisyyttä ja lempeyttä mitä hän minua kohtaan osoitti. Hän kuunteli, halasi aina kun näimme. Joskus mietin, että jos eroaisimme miehen kanssa, jäisin kaipaamaan hänen äitiään aivan valtavasti. Ihmettelin välillä anopin kylmäkiskoista suhtautumista muiden lastensa puolisoihin mutta päättelin, että varmaan he olivat hankalia ihmisiä kuten anoppi sanoi. Vävy (nykyään ex-) mainitsi kerran miten anoppi ylistää minua vaikken ole paikallakaan, miten mukava ja fiksu olen ja osaan paljon asioita. Tilanne kääntyi päälaelleen hyvin nopeassa tahdissa sen jälkeen kun esikoinen syntyi, oikeastaan jo raskausaikana. Lapsi hankittiin anopin mielestä väärään aikaan. Eli ei, en olisi mielestäni voinut ennustaa tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas herää kysymys, että miksi tuollaisen miehen kanssa on pitänyt vielä lisääntyäkin. Ap:n kommenttien perusteella anoppi on ollut samanlainen alusta asti.

Ei meidän perheessä ollut tuollaista näkyvissä ennen lapsia. Miehen väli äitiinsä oli melko läheisen oloinen, mutta se muuttui rasittavaksi vasta omien lastemme myötä. Vasta sitten koko todellisuus paljastui. Anopista kuoriintui oikea pesävaras. Hän kai ei sietänyt sitä ulkopuolisuuden tunnetta ja sitä ettei enää olekkaan ykkönen. Sotahan siitä syntyi ja meidän piti miehen kanssa erotakkin pari kertaa, jotta hän tajusi kumman valitsee. Nyt anoppi on ja pysyy kaukana ja hyvä niin.

Kyllä tosiaan taitaa olla niin, että tässä kuviossa on yksi osa vinksallaan, ja se on miehesi. Ei normaalikäytöksinen mies kilahda, jos ei nyt mennäkään käymään äidin luona, vaan voidaan sopia joku toinen viikonloppu. Ei sellainen mies myöskään mene sopimaan koko perheen puolesta, miten vapaat vietetään. Normaalikäytöksinen mies ei myöskään anna äitinsä haukkua puolisoaan lasten kuullen, vaan tekee äidilleen selväksi, että noin et puhu. Tämä sama pätee tietenkin myös naisiin.

Kannattaa varmaan kaikessa hiljaisuudessa varautua lusikoiden jakoon, ja ottaa selvää asioista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas herää kysymys, että miksi tuollaisen miehen kanssa on pitänyt vielä lisääntyäkin. Ap:n kommenttien perusteella anoppi on ollut samanlainen alusta asti.

Ei meidän perheessä ollut tuollaista näkyvissä ennen lapsia. Miehen väli äitiinsä oli melko läheisen oloinen, mutta se muuttui rasittavaksi vasta omien lastemme myötä. Vasta sitten koko todellisuus paljastui. Anopista kuoriintui oikea pesävaras. Hän kai ei sietänyt sitä ulkopuolisuuden tunnetta ja sitä ettei enää olekkaan ykkönen. Sotahan siitä syntyi ja meidän piti miehen kanssa erotakkin pari kertaa, jotta hän tajusi kumman valitsee. Nyt anoppi on ja pysyy kaukana ja hyvä niin.

Ja anteeksi tämä ei siis ollut ap, tuppauduin vain keskusteluun.

Ohhoh, taytyy olla anopin aika itsekas ihminen kun haluaa SINUN lapsesi luokseen AITIENPAIVANA. Eihan han heidan aitinsa ole, vaan heidan tulisi juhlia sita paivaa sinun, aitinsa, kanssa. 

Onpas hankalat kuviot.

Aluksi olin kompromissin kannalla mutta ketjun edetessä taivun siihen suuntaan, että en voisi lapsia päästää anoppilaan vahtimatta. Joten jos mies päättää lähteä lasten kanssa eikä häntä mitenkään pystyisi estämään lähtisin mukaan.

Anoppilassa pyrkisin korostamaan äitiyttäni joka käänteessä, tulkaas äidin kullat tänne jne. kiittelisin ehkä vuolaasti näin hienoista äitienpäivätarjoiluista. Sanokaas lapsetkin mummolle kiitos kun näin hienot ruoat teki äitinkin kunniaksi.

Ja vielä äitin lempikakkuakin, ai että :)

Ja jos eroa ei nyt heti suunnittelisi niin menisin jatkossa JOKA kerta mukaan.

Jossain vaiheessa mummokin kyllästyy ja joko rauhoittuu eikä enää kutsu niin usein kylään tai alkaa miehelle ehdottelemaan josko sinut voisi jättää pois. Siinä vaiheessa miehen pitäisi herätä tilanteeseen tai sitten taas olisi eroa harkittava.

Älä ap riitele. Sanot miehellesi miettineen vierailua ja toteat, että äitienpäivänä vietetään kotona äitienpäivää. Jos asia menee kiivaaksi ja ero otetaan puheeksi niin toteat, että eron sattuessa sinulla on oikeus sopia niin, että tietyt viikonloput lapset on aina äidin luona.

Oikeasti teidän suhde kuulostaa kauhealta. Voitko kysyä mieheltäsi rakastaako sinua. Yllättäen kun kysyy niin reaktion ja tosi vastauksen huomaa heti, vaikka mies ei mitään sanokaan. Harva pystyy sanomaan, että rakastaa, jos ei rakasta

Vierailija kirjoitti:

Mies asettuu heti vastahankaan jos yritän puhua anopista rauhallisesti, just että eikö olisi mukavaa jos viettäisimme tämän juhlapyhän yhdessä perheenä. Niin harvoin vietämme. Usein esitän mukavia vaihtoehtojakin mitä voisimme tehdä ja mies tuhahtelee ehdotuksilleni naama rutussa kuin uhmaikäinen. Hän haluaa äidille ja sillä selvä.

Olen kiitollinen anopille kun mies voi siellä olla lasten kanssa joskus, ja minä voin sillä aikaa edistää omaa elämääni. Mutta se ei ole pyyteetöntä anopin osalta. Anoppi on saanut selvästi signaalin, että olen jotenkin heikentymässä ja hänellä mahdollisuus ottaa jalansijaa perheessämme. Ei ole oikeasti sattumaa miten hänen lastensa liitot ovat kaatuneet hyvin samankaltaisiin ongelmiin kuin meillä on nyt. Pahan puhuminen selän takana, suoranainen ilkeily päin naamaa, tuppautuminen, kaikkeen puuttuminen, eristäminen, liittoutuminen oman lapsen kanssa puolisoa vastaan...

Anoppi voi olla hankala ja kamala, mutta hän ei ole vastuussa kenenkään avioeroista paitsi omistaan. Aikuisten ihmisten kuuluu kantaa itse vastuunsa omasta elämästään ja repiä itsensä irti vaarallisista ihmissuhteista. Normaalissa parisuhteessa ei anneta kenenkään haukkua sitä omaa rakasta kumppania vaan puolustetaan toista. Minä esim. en ole väleissä äitini kanssa, koska se suhde oli myrkyllinen.

Lapset ovat kouluikäisiä. Mitäpä jos kysyisit lapsilta, että lähtevätkö sinun kanssasi syömään brunssia sunnuntaina äitienpäivän kunniaksi ja sen jälkeen leffaan. Hyvin kerkeää kun aamulla kakun ja kahvin jälkeen lähtevät ajamaan kotiin.

Jos miehesi tuosta suuttuu, niin eroa. Hän on sairas siinä tapauksessa.

Ihan vastaisuudessa alat suunnitella pyhille yhteistä hauskaa puuhaa sinulle ja lapsille. Kyllä tuon ikäiset jo voivat isälleen sanoa, että eivät halua mummolaan,menköön yksin..

Pelaahan sinäkin pelejä,kun toisetkin pelaavat.

Lapset juhlivat äitinsä kanssa, piste. Sinun lapsesi sinun kanssa, miehesi äitinsä kanssa, jos haluaa. Jos alkaa tapella, niin kysypä ukolta, mikä sen äitienpäivän idea onkaan?

Ap voisit ilmoittaa miehellesi, että lastesi äitinä aiot juhlia äitienpäivää heidän kanssaan. Piste.

Jos mies valittaa sopineensa jotain jonkun muun kanssa, voi herttaisesti todeta, että sinua ja sinun lapsiasi koskevista asioista sovitaan ensisijaisesti sinun kanssasi.

- Jos nyt joudut anopin kanssa hakaukseen, puhu suoraan. Kysy, yrittääkö hän todellakin hajottaa poikansa perheen, kuten on jo tehnyt muillekin lapsilleen.

Hullut anopit on pantava järjestykseen.

- Minä aikoinani tein niin. Tulokset olivat hyvät: sekä anoppi että appi alkoivat vähän pelätä minua. Oli yllätys, että kiltti ja hiljainen yhtäkkiä aukaisi suunsa ja antoi tulla asiat suoraan niin kuin ne olivat.

Siinä talossa oli aina lakaistu roskat maton alle jo ainakin toisessa polvessa, mutta sillä kertaa lakkasin kunnioittamasta perinnäistapaa ja sen sijaan nostin aamukahvipöytään ison ja ärhäkän kissan.

Jaa, mistäkö tiedän olleeni oikeassa? No, anoppi tuli pyytämään anteeksi :D

(Mieheni oli tässä tullut puolelleni - en ollut kuuntelemassa enää sitä vaihetta - mikä sitten aikanaan selvisi. Järkyttyi hänkin tempauksestani, mutta selvitimme asian keskenämme.)

Menisin sinne aponille ja esiintyisin oikein Super rakastuneena . Antaisin edellisenä iltana miehelle kunnon kyydit eli todella hyvää seksiä ja muutenkin voitelisin valmiiksi nin että koko vierailu menisi sellaisilla tunnelmissa. Anopilla menee kahvit kurkkuun, kun huomaa, ettei saakaan kiilaa teidän välille. Ideaalitilanteesa vielä siellä anopilla kerrot silmät kiiluen IHANASTA reissusta/kylpyläviikonlopusta, jonka olette varanneet yhdessä. Lupaa lapsille muutenkin jotain kivaa sunnuntaiksi niin on PAKKO lähteä aikaisemmin, jotain, mistä lapset ovat super innoissaan (keksit kyllä parempaa kuin vierailun anoppilassa).

Älä anna Anopin voittaa, osaat varmasti pelata pelin voitoksesi ja saat anopin kyllä pimahtamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset juhlivat äitinsä kanssa, piste. Sinun lapsesi sinun kanssa, miehesi äitinsä kanssa, jos haluaa. Jos alkaa tapella, niin kysypä ukolta, mikä sen äitienpäivän idea onkaan?

Tämä. Miehesi menköön juhlimaan äitiään, mutta sinun lapsiesi pitää saada juhlia omaa äitiään. Ei mummo ole heidän äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Menisin sinne aponille ja esiintyisin oikein Super rakastuneena . Antaisin edellisenä iltana miehelle kunnon kyydit eli todella hyvää seksiä ja muutenkin voitelisin valmiiksi nin että koko vierailu menisi sellaisilla tunnelmissa. Anopilla menee kahvit kurkkuun, kun huomaa, ettei saakaan kiilaa teidän välille. Ideaalitilanteesa vielä siellä anopilla kerrot silmät kiiluen IHANASTA reissusta/kylpyläviikonlopusta, jonka olette varanneet yhdessä. Lupaa lapsille muutenkin jotain kivaa sunnuntaiksi niin on PAKKO lähteä aikaisemmin, jotain, mistä lapset ovat super innoissaan (keksit kyllä parempaa kuin vierailun anoppilassa).

Älä anna Anopin voittaa, osaat varmasti pelata pelin voitoksesi ja saat anopin kyllä pimahtamaan. 

Miksi sitä seksiä edellisenä iltana pitää antaa, senhän voi tehdä siellä anoppilassa. Sanotte anopille, että katsoo lapsia, kun te haluatte kerrankin harrastaa seksiä pitkän kaavan mukaan. Menette vaikka anopin makuuhuoneeseen. Jos pokka ei tuohon riitä, niin sitten teet tasan sitä, mitä haluat. Äitienpäivänä ansaitset hemmottelua, joten sinun ei tarvitse huolehtia ruuanlaitosta tai tiskeistö.