Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ja lapset äitienpäiväviikonlopuksi anoppilaan
03.05.2019 |
Anoppi sopi tietämättäni mieheni kanssa, että poikansa lähtee anopille lasten kanssa koko viikonlopuksi. Mies on lähdössä, koska ajatus on hänen mielestään hyvä. Minä haluaisin viettää äitienpäivää kotona, mutta sillä ei ole väliä, mies eikä anoppi ole lainkaan kiinnostuneita mielipiteestäni. Minulle tämä kerrottiin lähinnä ilmoitusasiana, selkäni takana lukkoon lyötynä. Matkaa on useampi sata kilometriä, joten siellä yövytään jos sinne lähdetään.
Mulla on ollut viikonlopputöitä ja opiskeluun liittyviä projekteja paljon tänä keväänä, jolloin mies on oleskellut äitinsä luona lasten kanssa suht tiheään. Pelkään, että anoppi on "tottunut" liikaa mieheeni (mies tekee siellä ok-talon töitä, vaihtaa renkaat, laittaa ruokaa ym.) ja ote tulee kiristymään.
Long story short: olen koko 10 vuoden liittomme ajan kamppaillut miehen "ykkösnaisen" paikasta, anoppi on halutessaan todella vaativa, syyllistävä ja lopulta itkee jos hänen tahtoaan ei noudateta. Hän muun muassa itki aivan musertuneena kun emme jättäneet pieniä lapsiamme kauas mummolaan hoitoon, vaan lähdimme koko perhe kotiin viikonlopun jälkeen. Mummo kun oli kehitellyt päässään fantasian, jossa saa hoitaa lapsiamme viikon ja tuo ne sitten takaisin kotiin. Meiltä hän ei kysynyt mitään, ilmoitti vain että lapsen jäävät. Mainittakoon, että mieheni veljistä kaikki ovat eronneet, eikä anopin henkinen ote ole suinkaan mitättömin syy.
Mulla on paha aavistus, että anopin vaatimukset äitienpäiväksi ovat kiilan hakkaamista avioliittomme väliin. Hän on huomannut kevään kuluessa, miten mies käy siellä yhä useammin ja ilman minua. Anoppi letkauttikin joskus, että minun kannattaa pitää tavarani valmiiksi muuttolaatikkossa, eihän sitä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Kun asuimme lähempänä, kävimme hänen luona ainaäitienpäivänä, mutta matkan ja omien lasten myötä matkusteluinto hiipui.
Jäisittekö yksin kotiin, lähtisitte hammasta purren juhlimaan anoppia (tulee olemaan ainoa keskipiste) vai aloittaisitteko tappelun miehen kanssa? Vaihtoehto ei ole, että saisin jäädä lasten kanssa kotiin, vaan mies vie lapset koska anoppi vaatii heidät luokseen. Yksin mies ei lähde äidilleen, se kyllä sopisi minulle hyvin. Onko tarjota hyviä repliikkejä taisteluun...?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Uusi hulluuden muoto: Anoppihulluus.
No pitääkö niiden sitten olla niin hulluja. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot, että samaa on jatkunut jo kymmenen vuotta. Oletko aiemmin yrittänyt saada miestäsi näkemään tilannetta, vai oletko vain antanut miehen tehdä mielensä mukaan?
Voisiko olla jos selität tunteesi miehelle, asia tuleekin hänelle aivan yllätyksenä kun on kuvitellut kaiken olevan hyvin? Jos asia olisikin niin helposti ratkaistavissa?
Vierailija kirjoitti:
Kerrot, että samaa on jatkunut jo kymmenen vuotta. Oletko aiemmin yrittänyt saada miestäsi näkemään tilannetta, vai oletko vain antanut miehen tehdä mielensä mukaan?
Voisiko olla jos selität tunteesi miehelle, asia tuleekin hänelle aivan yllätyksenä kun on kuvitellut kaiken olevan hyvin? Jos asia olisikin niin helposti ratkaistavissa?
Meillä on ollut parin vuoden välein The Riitoja, nämä ovat pyörineet yleensä joulun tai juhannuksen ympärillä. Miehen perhe vaatii, mies sopii selän takana että muutamme anoppilaan jouluksi myös vastasyntyneen kanssa jne. Myös alkeelliselle mökille olisi pitänyt lähteä 5 vrk ikäisen kuopuksen kanssa, mulla repeämät ja vuodot. Voi sitä itkua ja huutoa kun en suostunut. Anoppi olisi kuulemma voinut keittää minulle vettä alapesuja varten. :D
Näiden isojen riitojen jälkeen on aina pidempi jakso hiljaista ja asiat sujuvat ilman suurempia vääntöjä. Aiemmin ei ole väännetty äitienpäivästä, vaan juhlittu ydinperheellä ja käyty aiemmin siellä / skypetetty / tehty kortti anopille. Tilanne kuitenkin lipsuu aina vähitellen pahemmaksi, anoppi saa pieni pala kerrallaan lisää tilaa perheessämme kuten taas tänä keväänä on käynyt. Minä olen sillä välin luullut, että vallitsee ns. vallan tasapaino ja asemani perheen äitinä on tunnustettu, mutta se tuppaa hiipumaan kun en tajua pitää koko ajan puoliani. Tänä keväänä se on hiipunut, koska mies on ollut anopilla paljon ilman minua.
Tilanne lipuu kuukausien kuluessa tähän missä nyt ollaan, ja päättyy suureen riitaan. Ei siis anopin kanssa koskaan, vaan minun ja mieheni väliseen. Anopille ei saa ikinä sanoa pahasti. Olen käskenyt miehen painua mamman helmoihin takaisin, mutta puoliso on joka kerta herännyt ongelmiin siinä vaiheessa. Ja se pari vuotta taas sujuu suht mukavasti. En tiedä ymmärsikö kukaan, toivottavasti.
Itse nauttisin yksinäisestä, positiivisessa merkityksessä, viikonlopusta.
Tuskin se mies sentään lapsia uskaltaa olla tuomatta takas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot, että samaa on jatkunut jo kymmenen vuotta. Oletko aiemmin yrittänyt saada miestäsi näkemään tilannetta, vai oletko vain antanut miehen tehdä mielensä mukaan?
Voisiko olla jos selität tunteesi miehelle, asia tuleekin hänelle aivan yllätyksenä kun on kuvitellut kaiken olevan hyvin? Jos asia olisikin niin helposti ratkaistavissa?
Meillä on ollut parin vuoden välein The Riitoja, nämä ovat pyörineet yleensä joulun tai juhannuksen ympärillä. Miehen perhe vaatii, mies sopii selän takana että muutamme anoppilaan jouluksi myös vastasyntyneen kanssa jne. Myös alkeelliselle mökille olisi pitänyt lähteä 5 vrk ikäisen kuopuksen kanssa, mulla repeämät ja vuodot. Voi sitä itkua ja huutoa kun en suostunut. Anoppi olisi kuulemma voinut keittää minulle vettä alapesuja varten. :D
Näiden isojen riitojen jälkeen on aina pidempi jakso hiljaista ja asiat sujuvat ilman suurempia vääntöjä. Aiemmin ei ole väännetty äitienpäivästä, vaan juhlittu ydinperheellä ja käyty aiemmin siellä / skypetetty / tehty kortti anopille. Tilanne kuitenkin lipsuu aina vähitellen pahemmaksi, anoppi saa pieni pala kerrallaan lisää tilaa perheessämme kuten taas tänä keväänä on käynyt. Minä olen sillä välin luullut, että vallitsee ns. vallan tasapaino ja asemani perheen äitinä on tunnustettu, mutta se tuppaa hiipumaan kun en tajua pitää koko ajan puoliani. Tänä keväänä se on hiipunut, koska mies on ollut anopilla paljon ilman minua.
Tilanne lipuu kuukausien kuluessa tähän missä nyt ollaan, ja päättyy suureen riitaan. Ei siis anopin kanssa koskaan, vaan minun ja mieheni väliseen. Anopille ei saa ikinä sanoa pahasti. Olen käskenyt miehen painua mamman helmoihin takaisin, mutta puoliso on joka kerta herännyt ongelmiin siinä vaiheessa. Ja se pari vuotta taas sujuu suht mukavasti. En tiedä ymmärsikö kukaan, toivottavasti.
Hyi miten inhottavaa, itse muistutan miestä aina äitinsä manipulointitaipumuksista jos vaikuttaa, että anoppi alkaa taas villiintymään perheeni hallintahalusta.
Mies ei itse helposti näe tilannetta koska on tietenkin kasvanut siinä manipuloinnin maailmassa lapsuutensa, mutta havahtuu kyllä tilanteeseen kun mainitsen asiasta.
Meilläkin tilanne on aina pahimmillaan silloin kun olemme viettäneen enempi aikaa anopin seurassa, yleensä siis kesän jälkeen. Silloin täytyy vain pitää etäisyyttä enemmän ja tilanne usein sitten tasoittuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi eivät ole anoppisi lapsia. Mies voi mennä, lapset jäävät kanssasi. Miksi edes keskustelet asiasta. Ota takaisin paikkasi perheen äitinä, olet sen ihan itse luovuttanut anopillesi.
Varaat nyt pöydän ravintolasta lounasta varten itsellesi ja lapsillesi, mies tekee mitä haluaa.
Mites toi tuleva juhannus? Ootteko jo siihen jotain sopinut?
Jos mies päättää nyt mitä teette äitienpäivänä niin tokihan sinä sitten päätät juhannuksesta?
Jos sen jälkeen, kun olet miehelle kertonut rauhassa miltä susta tuntuu, mies yhä on sitä mieltä, että äitienpäivä on mummon juhla (etkä asiasta vieläkään halua tapella) niin kerro miehelle, että voitkin sitten rauhassa viikonloppuna katsella vuokramökkiä tai matkaa tai mitä vaan haluat juhannukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikit yli-innostunutta heidän lähdöstään. Pakkaat, hössötät, anopille lahja ja kerrot kuinka olet suunnitellut tekemisiä vapaalle viikonlopulle. Vihjaat myös meinaako mennä anopille myös juhannukseksi koska olis joku hyvä matka/risteily/festariymym mihin aiot nyt viikonloppuna ostaa liput sulle ja ystävällesi. Lapsille puhut jo etelänmatkasta teidän kesken marraskuun tokalla viikolla kun isi menee isänpäiväksi vaihtamaan mummun luo renkaat ja vessanpöntönkannen koska mummu tarvitsee jo paljon apua.
Siinä siippa seisoo hämmentyneenä trollilaukku kourassa kun pistät oven kiinni ja vilkutat. Älä tappele äläkä uhriudu.
Olen joskus asettunut fyysisesti tielle kun mies lähtee lasten kanssa ilman, että lähtö sopii minulle, mutta siitä on tullut koflikti, mies ärjyy, karjuu, ei kuitenkaan käy käsiksi. Olen luovuttanut, koska lasten ei pidä todistaa sellaista vanhempiensa välistä sekoilua. Ovelasti taistelut käydään aina minun ja miehen välissä, ei koskaan anopin, vaikka se linnun peräsilmä ansaitsisi vähintään samanlaisia purkauksia kuin minä saan mieheltä. Brunssihomma voi kaatua tällaiseen. Toki voisin aloittaa asiallisesti keskustelemalla. Emme ole tänään vielä ehtineet puhua, illalla sitten.
Juhannus vietetään anopilla, se on kans yksi perinne ja sopii minulle. Olen yrittänyt, että se riittäisi vakituisena vierailuna (+joulun välipäivät, pääsiäinen...) ja muista sovittaisiin tapauskohtaisesti mutta ei käy, vaan kaikki juhlapyhät olisi mieluiten oltava anopilla. Nyt äitienpäiväkin, jota en oikein niele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikit yli-innostunutta heidän lähdöstään. Pakkaat, hössötät, anopille lahja ja kerrot kuinka olet suunnitellut tekemisiä vapaalle viikonlopulle. Vihjaat myös meinaako mennä anopille myös juhannukseksi koska olis joku hyvä matka/risteily/festariymym mihin aiot nyt viikonloppuna ostaa liput sulle ja ystävällesi. Lapsille puhut jo etelänmatkasta teidän kesken marraskuun tokalla viikolla kun isi menee isänpäiväksi vaihtamaan mummun luo renkaat ja vessanpöntönkannen koska mummu tarvitsee jo paljon apua.
Siinä siippa seisoo hämmentyneenä trollilaukku kourassa kun pistät oven kiinni ja vilkutat. Älä tappele äläkä uhriudu.
Ne ottaa tän tosissaan. :/
ap
Alkukuperäiselle sanoisin että tuohan olisi minulle kuin lottovoitto että saa omaa aikaa ja nauttia yksinolosta. Meillä ei ole lapsia mutta kun mies lähtee välillä kotipuoleensa pariksi viikoksi kun se on kaukana niin nautin yksinolosta. En ole ollenkaan mustasukkainen ja saan harrastaa omia projektejani ihan rauhassa.
Minkälainen ihminen olet jos et siis nauti yksinolosta omassa rauhassa ja harvinaista herkkua kun saa olla ihan yksin kotona.
Hellitä ja hellitä eikä kukaan sulta mitään varasta jos ne ovat vähän aikaa muualla. Älä koita kaiken aikaa kontrolloida ihmisiä, vahtia ja määrätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin yksinolosta tosi paljon. Työpäivät ja vapaat illat, joina olen voinut kirjoittaa opintoihini liittyviä tehtäviä valmiiksi pitkälle yöhön ja antaa flown viedä, ovat olleet erittäin voimaannuttavia. Ei ole ollut ketään, josta huolehtia vaan saa keskittyä itseään. Näitä viikonloppuja olen saanut muutaman reilun puolen vuoden aikana, kun mies on ollut lasten kanssa äidillään. En kuitenkaan halua viettää joulua ja äitienpäivää ilman lapsiani, tai täysin sivuosassa osallistuen itsekkään vanhan naisen palvontaan. Omaa äitiyttäni ei tavallaan ole olemassakaan hänen lähellään.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus asettunut fyysisesti tielle kun mies lähtee lasten kanssa ilman, että lähtö sopii minulle, mutta siitä on tullut koflikti, mies ärjyy, karjuu, ei kuitenkaan käy käsiksi. Olen luovuttanut, koska lasten ei pidä todistaa sellaista vanhempiensa välistä sekoilua. Ovelasti taistelut käydään aina minun ja miehen välissä, ei koskaan anopin, vaikka se linnun peräsilmä ansaitsisi vähintään samanlaisia purkauksia kuin minä saan mieheltä. Brunssihomma voi kaatua tällaiseen. Toki voisin aloittaa asiallisesti keskustelemalla. Emme ole tänään vielä ehtineet puhua, illalla sitten.
Juhannus vietetään anopilla, se on kans yksi perinne ja sopii minulle. Olen yrittänyt, että se riittäisi vakituisena vierailuna (+joulun välipäivät, pääsiäinen...) ja muista sovittaisiin tapauskohtaisesti mutta ei käy, vaan kaikki juhlapyhät olisi mieluiten oltava anopilla. Nyt äitienpäiväkin, jota en oikein niele.
Joku raja sillekin millaista käytöstä sietää puolisoltaan lapsiaan suojellakseen. Miehelle selväksi että ettet hyväksy mitään raivoamista, herra on hyvä ja painelee äitinsä helmoihin mutta lasten ei tarvi olla todistamassa henkistä väkivaltaa. Olisikohan korkea aika tehdä miehelle selväksi että valitsee joko äitinsä tai vaimonsa, että sinä olet kyllästynyt jatkuvaan taisteluun asemastasi perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus asettunut fyysisesti tielle kun mies lähtee lasten kanssa ilman, että lähtö sopii minulle, mutta siitä on tullut koflikti, mies ärjyy, karjuu, ei kuitenkaan käy käsiksi. Olen luovuttanut, koska lasten ei pidä todistaa sellaista vanhempiensa välistä sekoilua. Ovelasti taistelut käydään aina minun ja miehen välissä, ei koskaan anopin, vaikka se linnun peräsilmä ansaitsisi vähintään samanlaisia purkauksia kuin minä saan mieheltä. Brunssihomma voi kaatua tällaiseen. Toki voisin aloittaa asiallisesti keskustelemalla. Emme ole tänään vielä ehtineet puhua, illalla sitten.
Juhannus vietetään anopilla, se on kans yksi perinne ja sopii minulle. Olen yrittänyt, että se riittäisi vakituisena vierailuna (+joulun välipäivät, pääsiäinen...) ja muista sovittaisiin tapauskohtaisesti mutta ei käy, vaan kaikki juhlapyhät olisi mieluiten oltava anopilla. Nyt äitienpäiväkin, jota en oikein niele.
Jos eroaisitte uskoisitko miehen haluavan viikko-viikko huoltajuuden?
Itse en pystyisi alistumaan olemaan toinen nainen, tavallaan olet ollut vain synnytyskone ja lastenhoitaja joka on tehnyt äidille ja pojalle lapset koska he eivät yhdessä niitä olisi voineet tehdä.
Vie lapset jo perjantaina kotoa ja palauta vasta lauantaina jos haluat viettää edes osan äitienpäiväviikonlopusta heidän kanssaan. Paras olisi vaikka yö kylpylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus asettunut fyysisesti tielle kun mies lähtee lasten kanssa ilman, että lähtö sopii minulle, mutta siitä on tullut koflikti, mies ärjyy, karjuu, ei kuitenkaan käy käsiksi. Olen luovuttanut, koska lasten ei pidä todistaa sellaista vanhempiensa välistä sekoilua. Ovelasti taistelut käydään aina minun ja miehen välissä, ei koskaan anopin, vaikka se linnun peräsilmä ansaitsisi vähintään samanlaisia purkauksia kuin minä saan mieheltä. Brunssihomma voi kaatua tällaiseen. Toki voisin aloittaa asiallisesti keskustelemalla. Emme ole tänään vielä ehtineet puhua, illalla sitten.
Juhannus vietetään anopilla, se on kans yksi perinne ja sopii minulle. Olen yrittänyt, että se riittäisi vakituisena vierailuna (+joulun välipäivät, pääsiäinen...) ja muista sovittaisiin tapauskohtaisesti mutta ei käy, vaan kaikki juhlapyhät olisi mieluiten oltava anopilla. Nyt äitienpäiväkin, jota en oikein niele.
Joku raja sillekin millaista käytöstä sietää puolisoltaan lapsiaan suojellakseen. Miehelle selväksi että ettet hyväksy mitään raivoamista, herra on hyvä ja painelee äitinsä helmoihin mutta lasten ei tarvi olla todistamassa henkistä väkivaltaa. Olisikohan korkea aika tehdä miehelle selväksi että valitsee joko äitinsä tai vaimonsa, että sinä olet kyllästynyt jatkuvaan taisteluun asemastasi perheessä.
No näinpä. Jos miehen huutaminen alkaa pelottamaan, niin soitto poliisille. Ap tulee tarvitaan tulevissa huoltajuuskiistoissa, sillä nehän tässä on edessä jos ja kun ap tajuaa millaista henkistä väkivaltaa miehensä käyttää.
Mies sanoi vuosia sitten, että kai tajuan hänen saavan lasten huoltajuuden erotilanteessa. Tähän ei liittynyt mitään riitaa, se oli ennemminkin huvittunut tokaisu, mutta nosti karvat pystyyn. Eli kyllä varmasti haluaisi huoltajuuden. Hän viittasi sillä minun vanhaan lastensuojelun asiakkuuteeni, vanhempani eivät pystyneet aina hoitamaan meitä lapsia, jolloin meillä kävi perhetyö ja vietimme aikaa tukiperheissä. Tämän saman uhkauksen avulla anoppi vaiensi tyttärensä lapsen isän avioerossa. Koska tällä miehellä, siis anopin ex-vävyllä, oli rahavaikeuksia niin hänet pakotettiin suvun toimesta suostumaan tyttären määrittämiin tapaamisiin. Jos olisi lähdetty lastenvalvojalle niin isä olisi kuulemma menettänyt lapsensa kokonaan menneisyytensä takia, näin anoppi ja tytär häntä painostivat. Anoppi kertoi tätä minulle vuosia sitten ja se kuulosti ihan sairaalta, vasta jälkikäteen tajusin miten sekoa se oli. Miesparka.
En pelkää (enää) lasteni huoltajuuden menettämistä, olen tällä hetkellä sellaisessa asiantuntija-asemassa etteivät he voi minulle mitään, vaikka pahimmassa tapauksessa koko porukka kävisi kimppuun.
Jännä tuo synnytyskone mikä mainittiin. Sellainen olo nimittäin mulla on ollut usein. Lapsemme ovat kuin näyttelyesineitä joita esitellään esim. muille sukulaisille, minä kinkkaan sitten perässä miten kuten, hyvä kun synnytysvuoteelta ehdin nousta. Itselleni en "saa" mitään. Mutta synnyttämään pystyn, toisin kuin anoppi ja mies.
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoi vuosia sitten, että kai tajuan hänen saavan lasten huoltajuuden erotilanteessa. Tähän ei liittynyt mitään riitaa, se oli ennemminkin huvittunut tokaisu, mutta nosti karvat pystyyn. Eli kyllä varmasti haluaisi huoltajuuden. Hän viittasi sillä minun vanhaan lastensuojelun asiakkuuteeni, vanhempani eivät pystyneet aina hoitamaan meitä lapsia, jolloin meillä kävi perhetyö ja vietimme aikaa tukiperheissä. Tämän saman uhkauksen avulla anoppi vaiensi tyttärensä lapsen isän avioerossa. Koska tällä miehellä, siis anopin ex-vävyllä, oli rahavaikeuksia niin hänet pakotettiin suvun toimesta suostumaan tyttären määrittämiin tapaamisiin. Jos olisi lähdetty lastenvalvojalle niin isä olisi kuulemma menettänyt lapsensa kokonaan menneisyytensä takia, näin anoppi ja tytär häntä painostivat. Anoppi kertoi tätä minulle vuosia sitten ja se kuulosti ihan sairaalta, vasta jälkikäteen tajusin miten sekoa se oli. Miesparka.
En pelkää (enää) lasteni huoltajuuden menettämistä, olen tällä hetkellä sellaisessa asiantuntija-asemassa etteivät he voi minulle mitään, vaikka pahimmassa tapauksessa koko porukka kävisi kimppuun.
Etkö pelkää sitä, että kun päästät lapsesi tuonne mummon huollettavaksi niin he kasvavat ihan yhtä kieroon.
Mulle pelkästään tuollainen uhkailu olisi tarpeeksi, että alkaisin harkitsemaan vakavasti eroa.
Ei tässä ole nyt kyse anopista vaan sinun miehestäsi. Puhu sille miehellesi äläkä kerää vihaa anoppia kohtaan. Miehesi tämän sopan on keittänyt teidän kahden välissä, ei hän ole mikään viaton välikappale vaan mahdollistaa tämän toiminnan. Anoppihan voi kuvitella tekevänsä kivasti, itse ainakin itkisin onnenkyyneliä jos joku ottaisi lapset ja miehen viikonlopuksi hoiviinsa joskus. :D
Sovi asia miehesi kanssa ja sano ettet hyväksy sitä, että kyläilyjä sovitaan kysymättä sinulta. Sanot myös, että mies perukoon nyt menonsa, koska haluat viettää äitienpäivää kotona.
Uusi hulluuden muoto: Anoppihulluus.