Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa kirjoitti:
Että pääsikö mies ihan vaan hakemuksella työhön, ei käynyt edes haastattelussa? Vai haastateltiinko sinne 10 ihmistä?
Jos on ammatiltaan vaikka lääkäri ja hakee töitä Suomussalmen terveyskeskuksesta, niin saa sen työn kyllä ilman haastatteluakin (koska on ainoa hakija :D ).
Joopa joo, mutta Suomussalmen tk ei ole lääkärille unelmapaikka varmaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tai sit elämä voi mennä ihan toisin. Saatkin vielä paremman työpaikan ja ihania ystäviä jne. Elämä on riski.
Ihmiset on valmiita ottamaan sellaisia isoja riskejä, joita todella haluaa ja joista haaveilee. Mutta ap ei halua muuttaa! Miksi hän ottaisi isoa riskiä, jota ei yhtään halua?
Ap on nynny turvallisuushakuinen konservatiivi joka vaan kieltäytyy näkemästä mitään hyvää muutoksessa. Lisäksi on pilalle lellitty kun isovanhemmat hyysää ja auttaa ja on helppo elämä. Yöks mikä ap.
T. Toistakymmentä kertaa elämässään muuttanut, usein kaupunkia vaihtanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tai sit elämä voi mennä ihan toisin. Saatkin vielä paremman työpaikan ja ihania ystäviä jne. Elämä on riski.
Ihmiset on valmiita ottamaan sellaisia isoja riskejä, joita todella haluaa ja joista haaveilee. Mutta ap ei halua muuttaa! Miksi hän ottaisi isoa riskiä, jota ei yhtään halua?
Ap on nynny turvallisuushakuinen konservatiivi joka vaan kieltäytyy näkemästä mitään hyvää muutoksessa. Lisäksi on pilalle lellitty kun isovanhemmat hyysää ja auttaa ja on helppo elämä. Yöks mikä ap.
T. Toistakymmentä kertaa elämässään muuttanut, usein kaupunkia vaihtanut
Jos noin vahvaa ällötystä tunnet, et taida olla ihan sinut muuttojesi kanssa. Joustitko liikaa, jouduitko pärjäämään yksin, muutitko velvollisuudesta? Ap saa tehdä valinnan, joka tuo hänelle onnellisuutta.
Ap millainen ihminen (luonne, kiinnostukset jne) sinä olet? Jos olet ns. kaupunki-hipsteri, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, tykkää istua ystävien kanssa katukahviloissa katselemassa ihmisvilinää ja tykkää extempore lähteä syömään sushia sunnuntaina, niin et välttämättä saisi yhtään omahenkistä ystävää tuolla paikkakunnalla, jonka arvaan, mutta jota et halua suoraan kertoa. Ns. kulttuurierot ihmiset mentaliteetissa voi olla aika suuria Kalliossa syntymästään saakka asuneiden ja hmm.. no.. maalaisten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tai sit elämä voi mennä ihan toisin. Saatkin vielä paremman työpaikan ja ihania ystäviä jne. Elämä on riski.
Ihmiset on valmiita ottamaan sellaisia isoja riskejä, joita todella haluaa ja joista haaveilee. Mutta ap ei halua muuttaa! Miksi hän ottaisi isoa riskiä, jota ei yhtään halua?
Ap on nynny turvallisuushakuinen konservatiivi joka vaan kieltäytyy näkemästä mitään hyvää muutoksessa. Lisäksi on pilalle lellitty kun isovanhemmat hyysää ja auttaa ja on helppo elämä. Yöks mikä ap.
T. Toistakymmentä kertaa elämässään muuttanut, usein kaupunkia vaihtanut
Oletpas sinä ilkeä ihminen.
Ja jokainen meistä saa olla ihan sellainen kuin on ja tykätä niistä asioista joista nyt tykkääkin. Jos ap on turvallisuushakuinen konservatiivi, niin hän on, ja saa aivan hyvin olla. Ei sellaisessa ole mitään pahaa eikä sellaisen tarvitse muuttua. Ihminen tulee onnelliseksi toteuttamalla sellaista elämää, josta itse nauttii, josta haaveilee ja joka tuntuu omannäköiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muuttasin ilomielin pikkukuntaan, asun Tampereella joka on aivan liian iso ”suurkaupunki” minun mielestäni. Joku max 10 000-20 000 asukasta olisi ideaali.
Tuo 700 km on liian pitkä matka. Olen nainen, erikoislääkäri, käyn työssä eri sotepiirissä ja mulla on sellanen 250km matkaa ja teen nelipäiväistä viikkoa (olen siis 4 pv töissä eri paikkakunnalla ja tulen aina loppuviikoksi kotiin)
Mies pärjää hyvin lasten kanssa ja kouluikäiset lapsetkin pärjää hyvin vaiken ole joka päivä läsnä kotona. Mutta mulle tämä on tosi rankkaa, asuminen työpaikkakunnalla on ”matkaelämän” tuntuista, siellä ei ole ystäviä, ei mitään tekemistä, ja jatkuva ees taas ajaminen rankkaa. Eikä tällaisesta saa mitään päivärahaa niinkuin joku väitti, ainoastaan verohelpotusts kakkosasunnon vuokrasta. Olen ihan hyvätuloinen joten mulle tää on ok mutta jollekin köyhälle voisi olla rankkaa se raha mikä menee kakkosasuntoo , auton kuluihin ja bensaan.
Mun mielestä ap on julma ja ilkee jos ajattelee että mies saa ajella ja reissata ja asua itsekseen ja kärsiä pendelöinnon rankkuuden. Se olis ok vielä 200-300km matkalla mutta ei 7000km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Olet provo, mutta kommentoin silti.
Moniko mies muuttaisi vaimonsa työpaikan takia paikkakunnalle, jossa ei ole itselle mitään? Todella harva, jos yksikään. Naiset muuttavat tutkitustikin miehiä rohkeammin vieraille paikkakunnille. Toki tämä edellyttää sitä, että naisella on jokin syy muuttaa, esim. työ- tai opiskelupaikka. Aloittajalla ei ole mitään syytä muuttaa.
Naiset ottavat riskejä, miehet jäävät äitinsä helmoihin.
No jaa. Kyllä meillä mies muutti minun työni vuoksi, tietenkin sai myös itse varsin pian hyvän paikan uudelta alueelta. Ja seuraava muutto tehtiin miehen uranousun mukana. Varsin paljon nykyään ainakin akateemisissa perheissä valinnat ovat tasapuolisesti molempien uria edistäviä, täällä vauva palstalla äitien kotihoitotukimaailmassa tuo vaan pääsee unohtumaan.
Itse asun Oulussa ja kyllä täältä pohjoisesta Oulu ja Rovaniemi ovat sellaisia, joissa mielellään asuu. Tornio on ihan ok, mutta pieni. Muualle en muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma ainakin ottaisin ihan haasteena. Uusi paikkakunta, uudet ympyrat. Saahan sielta uusia ystavia ja onhan siella varmaan kouluja ja harrastuksia lapsillekin. ;) En ymmarra mika tassa on ongelma. Kylla ma ainakin seuraisin mun miesta vaikka maailman loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa kirjoitti:
Että pääsikö mies ihan vaan hakemuksella työhön, ei käynyt edes haastattelussa? Vai haastateltiinko sinne 10 ihmistä?
Jos on ammatiltaan vaikka lääkäri ja hakee töitä Suomussalmen terveyskeskuksesta, niin saa sen työn kyllä ilman haastatteluakin (koska on ainoa hakija :D ).
Joopa joo, mutta Suomussalmen tk ei ole lääkärille unelmapaikka varmaankaan.
Voi olla, jos on kotoisin Suomussalmelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö keskustelleet asiasta lainkaan ennenkuin mies haki ko työpaikkaa? Jos keskustelitte, mitä silloin sovitte tapahtuvan, jos mies saa paikan?
Keskusteltiin, että sen kun hakee, koska siinähän ei mitään menetä. Ei siis sovittu, että varmasti muutetaan tai muuta vastaavaa. Ei suoraan sanoen pidetty mitenkään todennäköisenä, että miestä valittaisiin - mies itse oli vielä skeptisempi kuin minä.
Sitten keskustelun paikka on juuri nyt.
Millaiset työnsaantimahdollisuudet sinulla on uudella paikkakunnalla?
Lapset sopeutuvat kyllä.
Sun mielestä riittää että nainen saa töitä ja lapset sopeutuu? Mitä jos nainen ei sopeudu? Tai lapset sopeutuu muttei viihdy.
Ei voida vaatia koko perhettä sopeutumaan jotta yksi viihtyy ja saa toteuttaa itseään.
Kyllä työllistyminen on olennainen asia. Löytyykö molemmille töitä ja onko valinnanvaraa, jos työpaikka loppuukin. Millaiset koulut on lapsille tarjolla, mikä on hoitopaikkatilanne, minkä hintaista asuminen, onko mahdollisuuksia harrastaa.
Sinun asenteesi on, että koko muu perhe saa joustaa siksi, että äiti saa käydä duunissaan ja tavata Eetla-tätiään juoksulenkeillä. Avioliitto on kompromissien tekoa, minäkin olen ollut pariin otteeseen puolivuotisjakson nelistään lasten kanssa kotisuomessa ja välillä ollaan asuttu koko perhe ulkomailla, koska mies sai hyvän tilaisuuden siihen. Koko perhe hyötyi siitä valtavasti.
Nyt ei ole tietoa siitä, millaisesta muutoksesta on kysymys eli mistä minne ollaan muuttamassa, joten hankala ottaa kantaa sen tarkemmin. Jos kyseessä on korpipaikkakunta rajoittuneine työmahiksineen, harkitsisin huolellisesti.
Jos isä ei lähde, niin 4/5 elämä jatkuu aivan samanlaisena kuin aiemminkin ja isänkin, jos ei katkeroidu.
Jos isä lähtee mutta äiti lapsineen jää, 5/5 elämä muuttuu, mutta 4/5 elämässä monet olennaisimmat palikat pysyvät ennallaan.
Jos koko perhe lähtee, niin 5/5 elämä muuttuu ratkaisevasti, eikä kukaan voi ennalta sanoa 4/5 osalta, muuttuuko se parempaan vai huonompaan suuntaan.
Eli lapset eivät jousta yhtään mihinkään, jos äiti saa tavata "Eetla-tätiään". Aika vähättelevään muotoon muutenkin puettu tämä asia, ihan kuin kyse olisi pelkästään siitä, kenen kanssa äiti lenkkeilee. Kysymys on äidin työstä, vanhimman lapsen koulusta, pienempien lasten päiväkodeista, koko perheen harrastuksista, perheen läheisistä ihmisistä ja suvuista ja kuulumisen tunteesta. Ne ovat aika paljon isompia asioita kuin lenkit tädin kanssa.
Muutos on uuden alku. Miksi ihmeessä pidetään tavoittelemisen arvoisena sitä, että elämä ei muutu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin nuorten lasten kanssa muuttaminen on vielä helppoa! Saatte varmasti uusia ystäviä ja kun löydät itse uutta työtä, tutustut myös sitä kautta ihmisiin.
Itse ottaisin asian seikkailuna! Nyt on hyvä tilaisuus kokeilla jotakin ihan uutta. Uusi työ voi piristää miestä paljon, mikä voi vaikuttaa perhe-elämäänne positiivisesti.
Ja ainahan voi palata takaisin, jos asiat eivät sujukaan.
Yksi varoituksen sana silti:
Itse koettaisin ehkä elää kahdessa osoitteessa niin kauan kunnes miehen koeaika on ohi. Tiedän nimittäin perheen, joka tuli Suomeen toisesta maasta (miehellä johtotason paikka), ja koeajan päätteeksi firma pistikin miehen pihalle syytä ilmoittamatta. Myöhemmin kävi ilmi, että firman tilanne oli heikentynyt niin että siellä alkoi pian yt:t ja iso osa keskijohtoa pistettiin pihalle.Suututtaa lukea tuollaista! Tälläkin palstalla on paljon yksinäisyyttään itkeviä ihmisiä. He ovat tehneet kaikkensa löytääkseen ystäviä, mutta eivät ole onnistuneet. Ei ole mitään takeita siitä, että aloittaja löytää uudelta paikkakunnalta yhtäkään kaveria. Muutto voi olla aloittajan elämän suurin virhe.
Samaa minäkin mietin. Aikuisena on oikeasti todella vaikeaa saada uusia ystäviä! On todella typerää väittää, että muuta vain ap saat varmasti uusia ystäviä siellä uudella paikkakunnalla. Itse olen ihan puhelias ja kiva, mutta en silti ole aikuisiällä saanut yhtään uusia ystäviä (moikkatuttuja vain), ja olen koko ikäni asunut täällä Helsingissä eli on ollut jopa valmiit verkostot täällä aina.
Eikä ole. Parhaimmat ystäväni olen saanut noin nelikymppisenä, uudella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle viikkoasunto uudelta paikkakunnalta ja viikonlopuksi kotiin.
Ei ikinä. Minä olen kotoisin 700 km päästä nykyisestä paikkakunnasta, ja käyn kotikonnuilla max. 2 krt/vuosi ja silloinkin olen siellä lähemmäs viikon. Tuon matkan kulkee joka viikko ehkä vain hullu. Eihän siinä jää enää kuin 1 oikea vapaapäivä jäljelle.
Aloittajalle: kuten moni muukin on sanonut: ensin mies omaan asuntoon katselemaan ja sitten mahdollisesti te muut perässä. Etäsuhde tuolla välimatkalla ei tule toimimaan edes lapsettomilla pariskunnilla. Voihan olla, että se työpaikka ei olekaan unelma.
Jos paikkakunnat sijaitsee lentokenttien lähellä, ei tuo matkustaminen ole mikään ongelma.
Kyllä se on pitemmän päälle. Matkustaminen alkaa yksinkertaisesti kyllästyttää ja kaikki suunnitelmat pitää perustaa siihen, että vkl taas mennään. Lentäminen on helppoa, mutta se siirtyminen kentälle, turvatarkastukset, siirtyminen kentältä vie tuhottomasti aikaa ellei asu kiitotien varrella.
Vierailija kirjoitti:
Tuo 700 km on liian pitkä matka. Olen nainen, erikoislääkäri, käyn työssä eri sotepiirissä ja mulla on sellanen 250km matkaa ja teen nelipäiväistä viikkoa (olen siis 4 pv töissä eri paikkakunnalla ja tulen aina loppuviikoksi kotiin)
Mies pärjää hyvin lasten kanssa ja kouluikäiset lapsetkin pärjää hyvin vaiken ole joka päivä läsnä kotona. Mutta mulle tämä on tosi rankkaa, asuminen työpaikkakunnalla on ”matkaelämän” tuntuista, siellä ei ole ystäviä, ei mitään tekemistä, ja jatkuva ees taas ajaminen rankkaa. Eikä tällaisesta saa mitään päivärahaa niinkuin joku väitti, ainoastaan verohelpotusts kakkosasunnon vuokrasta. Olen ihan hyvätuloinen joten mulle tää on ok mutta jollekin köyhälle voisi olla rankkaa se raha mikä menee kakkosasuntoo , auton kuluihin ja bensaan.Mun mielestä ap on julma ja ilkee jos ajattelee että mies saa ajella ja reissata ja asua itsekseen ja kärsiä pendelöinnon rankkuuden. Se olis ok vielä 200-300km matkalla mutta ei 7000km päässä.
Päivärahan suhteen olet oikeassa. Minä kirjoitin veljeni päivärahoista. Eli hän menee firman komennuksella ympäri Suomen töihin, siksi saa päivärahaa. Mutta tosiaan jos itse hakeutuu kauas kotoa töihin, ei sitä saa. Hyvä kun huomautit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, mihin kaupunkiin olisi muutto?
Eteläläisillä on usein ihmeelliset käsitykset pohjoisimmista kaupungeista.
Kyseinen kaupunki on mainittu tässä keskustelussa. En viitsi sen tarkemmin kertoa.
Peukuta ylös, jos on Oulu, alas jos on Rovaniemi.
Jos ei kumpikaan, voit kyllä kertoa. Täällä voi olla paikallisia, joilta voi saada vinkkejä mahdolliseen muuttoon.
Ei ole kumpikaan noista, mutta suunta on toki oikea. Oulusta pohjoiseen, mutta merenrannassa pysytään.
Ja ei kai siellä ole loppuikää tarkoitus pysyä, vaan päästä tämän työn kautta etenemään vastaaviin muihin? En tiedä, tästäkin täytyy puhua. Joka tapauksessa, mennään vaikka 5 vuotta eteenpäin niin meillä on jo teini-ikäinen, jonka muuttaminen toiselle paikkakunnalle on jo tosi julmaa.
Julmaa? Juuri näin kasvatetaan paikallaan junnaavia, fakkiutuneita ihmisiä, jotka pelkäävät kaikkea uutta.
Nimim. Kokemusta on.
En muuttaisi, ja jos mies muuttaisi niin erottaisiin. Ikävää että toisen unelmatyö menee sivu suun, mutta uhraus perheeltä on aivan liian suuri. Mihinkään viikonloppuparisuhteeseen en suostuisi, enkä olemaan yksin vastuussa lapsista ja kodista viittä päivää viikossa.
Tsemppiä tilanteeseen, ap.
Sieltä uuden työpaikan läheltä alivuokraa huoneen tai pienen kerrostaloasunnon. Jos palkat on kohdillaan niin jostain peräkylästä/-kaupungista pitäisi kyllä kämppä löytyä johonkin max. 400-500 euroon kuussa, varmaan halvemmallakin. Tuohon päälle lennot/junat 2xviikko. Lento tulee todennäköisesti halvemmaksi hinta/aika-vertailussa kun on niin paljon nopeampi.
Sitten vielä työtehtävistä riippuen voi olla mahdollista joko tehdä välillä etäpäiviä tai sitten sopia tekevänsä 4 päivää viikossa pidempiä päiviä. Mutta nämä ovat sitten enemmän sekä työnantajasta/esimiehestä tai joskus myös ammattiliitoista riippuvaisia.
Mä alan epäilemään, että tämä stoori on palstan novellikirjailijan näppäimistöltä. Ei missään perheessä tehdä työhakemuksia noin ja kohautella olkia ja sitten yhtäkkiä itketään kun sieltä tarjottiinkin työpaikkaa. En voi uskoa, että _ei yhtään_ keskustella etukäteen.
Mutta hyvä keskusteluhan tästä on kehkeytynyt.
Alue: Aihe vapaa
Voi ei. Itse en tuolle paikkakunnalle voi muuttaa (olen helsinkiläinen, olisi aivan liian suuri muutos huonompaan). Ainoa syy muuttoon voisi olla, että jos rakastettaisiin laskettelua koko perhe ja voitaisiin siinä sitten ostaa Ylläkseltä oma mökki, jossa vietettäisiin laskettelemassa kaikki viikonloput ja muut vapaat.