Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Paras kompromissi on, että kaikki joustavat eli sinä jäät lasten kanssa viikoiksi ilman miestä kotiinne ja mies lähtee unelmatyöhönsä yksin. Näin kenenkään ei tarvitse katkeroitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako kysyä, mihin kaupunkiin olisi muutto?
Eteläläisillä on usein ihmeelliset käsitykset pohjoisimmista kaupungeista.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle viikkoasunto uudelta paikkakunnalta ja viikonlopuksi kotiin.
Ei ikinä. Minä olen kotoisin 700 km päästä nykyisestä paikkakunnasta, ja käyn kotikonnuilla max. 2 krt/vuosi ja silloinkin olen siellä lähemmäs viikon. Tuon matkan kulkee joka viikko ehkä vain hullu. Eihän siinä jää enää kuin 1 oikea vapaapäivä jäljelle.
Aloittajalle: kuten moni muukin on sanonut: ensin mies omaan asuntoon katselemaan ja sitten mahdollisesti te muut perässä. Etäsuhde tuolla välimatkalla ei tule toimimaan edes lapsettomilla pariskunnilla. Voihan olla, että se työpaikka ei olekaan unelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, että mies on edes hakenut työtä jostain tuhannen kilsan päästä ja käynyt siellä haastattelussakin ja nyt vasta sitten alkaa miettimään, että oiskohan toi vaimokulta valmis muuttamaan hevonkuuseen.
Mieshän oli kysynyt vaimolta, mutta vaimo sanoi että hae vain. Se oli se vaimokulta joka vasta nyt alkoi ajatella mitä muutto tarkoittaisi.
"Hae vain" tarkoittaa, että "hae vain". Se ei tarkoita, että "minä muutan" tai että "lapset muuttaa".
Ei tarkoitakaan, mutta se tarkoittaa kuitenkin, ettei aloittajaa haittaa, vaikka mies saisikin ko työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt teidän ei auta kuin tosiaan käydä monen monituista keskustelua asiasta sekä molempien toiveista/tarpeista unohtamatta miten tilanne vaikuttaa lapsiin. Riidelkää pari kertaa oikein kunnolla, sekin kuuluu asiaan.
Ylempänä onkin tullut ihan hyviä kommentteja. Mä lähtisin liikkeelle niin että alkuunsa mies vuokraa vähintään koeajalle pienen yksiön tai alivuokralaishuoneen eli koko perhettä ei revitä juuriltaan kerralla. Siinä mies makustelee työpaikkaa (ja työnantaja tekee päätöksen työsuhteen jatkumisesta) eikä kaikkien tarvitse muuttaa heti (jos ollenkaan) jos vaikka työpaikka tai ympäristö ei pitemmän päälle olekaan mieleinen. Asunnon saa vähentää verotuksessa joten se on pieni kustannuserä.
Meillä todennäköisesti päädyttäisiin siihen että mies viettää viikot toisella paikkakunnalla ja viikonloput oltaisiin yhdessä perheenä jommalla kummalla paikkakunnalla. En repisi lapsia pois tutuista kuvioista, ystävien ja harrastusten ja sukulaisten parista. Turvallisuuden tunne on lapsille tärkeä. Enkä itsekään olisi valmis lähtemään ns. tyhjän päälle, etenkään jos työllistyminen vaikuttaisi vähääkään epävarmalta. Se voi nuoresta tuntua pikkujutulta mutta jokainen työsuhde (tai työttömyys tai huonosti palkattu pätkätyö) vaikuttaa muun muassa eläkkeeseen. Monet perheet pärjää vallan mainiosti vaikka toinen tai joskus jopa molemmat vanhemmat tekee reissutyötä/toinen asuu muualla viikot. Miksei se siis toimisi teillä?
Lasta ei saa repiä pois päiväkoti kavereistaan, mutta toisesta vanhemmasta voi? Eikö lasten turvallisuuden tunteeseen vaikuta jos toinen vanhempi on viikot poissa?
Lapsen turvallisuudentunteeseen vaikuttaa myös katkeroitunut vanhempi.
Katkeroitumiseen voi vaikuttaa omalla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt teidän ei auta kuin tosiaan käydä monen monituista keskustelua asiasta sekä molempien toiveista/tarpeista unohtamatta miten tilanne vaikuttaa lapsiin. Riidelkää pari kertaa oikein kunnolla, sekin kuuluu asiaan.
Ylempänä onkin tullut ihan hyviä kommentteja. Mä lähtisin liikkeelle niin että alkuunsa mies vuokraa vähintään koeajalle pienen yksiön tai alivuokralaishuoneen eli koko perhettä ei revitä juuriltaan kerralla. Siinä mies makustelee työpaikkaa (ja työnantaja tekee päätöksen työsuhteen jatkumisesta) eikä kaikkien tarvitse muuttaa heti (jos ollenkaan) jos vaikka työpaikka tai ympäristö ei pitemmän päälle olekaan mieleinen. Asunnon saa vähentää verotuksessa joten se on pieni kustannuserä.
Meillä todennäköisesti päädyttäisiin siihen että mies viettää viikot toisella paikkakunnalla ja viikonloput oltaisiin yhdessä perheenä jommalla kummalla paikkakunnalla. En repisi lapsia pois tutuista kuvioista, ystävien ja harrastusten ja sukulaisten parista. Turvallisuuden tunne on lapsille tärkeä. Enkä itsekään olisi valmis lähtemään ns. tyhjän päälle, etenkään jos työllistyminen vaikuttaisi vähääkään epävarmalta. Se voi nuoresta tuntua pikkujutulta mutta jokainen työsuhde (tai työttömyys tai huonosti palkattu pätkätyö) vaikuttaa muun muassa eläkkeeseen. Monet perheet pärjää vallan mainiosti vaikka toinen tai joskus jopa molemmat vanhemmat tekee reissutyötä/toinen asuu muualla viikot. Miksei se siis toimisi teillä?
Lasta ei saa repiä pois päiväkoti kavereistaan, mutta toisesta vanhemmasta voi? Eikö lasten turvallisuuden tunteeseen vaikuta jos toinen vanhempi on viikot poissa?
Lapsen turvallisuudentunteeseen vaikuttaa myös katkeroitunut vanhempi.
Eli perheen kannattaa mennä mukaan, muuten perheen isä voi katkeroitua ja se on haitallista lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle viikkoasunto uudelta paikkakunnalta ja viikonlopuksi kotiin.
Ei ikinä. Minä olen kotoisin 700 km päästä nykyisestä paikkakunnasta, ja käyn kotikonnuilla max. 2 krt/vuosi ja silloinkin olen siellä lähemmäs viikon. Tuon matkan kulkee joka viikko ehkä vain hullu. Eihän siinä jää enää kuin 1 oikea vapaapäivä jäljelle.
Aloittajalle: kuten moni muukin on sanonut: ensin mies omaan asuntoon katselemaan ja sitten mahdollisesti te muut perässä. Etäsuhde tuolla välimatkalla ei tule toimimaan edes lapsettomilla pariskunnilla. Voihan olla, että se työpaikka ei olekaan unelma.
Se miten paljon jaksaa reissata riippuu tosi paljon ihmisestä. Me ollaan jaksettu 500km matkaa jo 5 vuotta, vuorotellaan niin että kumpikin matkustaa joka toinen viikonloppu. Jo nuorena totuin etäisyyksiin ja ihmettelin näitä joilla oli viitseliäisyyttä vain kahteen kertaan vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muutatte pikkupaikkakunnalle, niin siellä työnantajat ja työpaikat ovat ovat harvassa. Jos kyseinen yritys lopettaa tai supistaa toimintaansa, niin löytyykö paikkakunnalta toista työpaikkaa. Yt-neuvottelut voivat tulla milloin tahansa. Siinä ei koeaikaa kysellä.
Pois muuttaminenkin voi olla hankalaa tai mahdotonta, koska ette saa ostamaanne omakotitaloa kaupaksi. Kuka sen ostaisi muuttotappiopaikkakunnalla.
Tunnen erään perheen, joka muutti työn perässä eräälle (muuttotappio)pikkupaikkakunnalle ja osti velaksi sieltä hienon ison omakotitalon edullisesti (140 000 €). Samanlainen talo esim. Vantaalla olisi maksanut puoli miljoonaa.. No nyt on työt loppu, koska tuli yt:t ja he yrittää myydä sitä omakotitaloaan, jotta voisivat muuttaa työn perässä muualle. Mutta kukaan ei osta, se talo on ollut jo pari vuotta heillä myynnissä siellä ja omakotitalo kun on, niin kiinteistöverot, jätemaksut, lämmityskulut ja kaikki juoksee koko ajan ja tietenkin lainanlyhennykset, ja siellä on pakko kuitenkin koko ajan olla hoitamassa sitä taloa ja tonttia ettei ne rapistu. Kukaan ei osta edes puoleen hintaan sitä taloa (enkä tiedä antaisiko pankki edes myydä puoleen hintaan kun se on lainan panttina kuitenkin). Siellä ei talokauppa käy ollenkaan.
Kuka tyhmä noin tekee? Me ostettiin pieni vanha talo, maksoi 30 000 euroa. Muutettiin pois ja nyt meillä on kiva kesämökki.
No sehän on aivan helvetin kivaa elämää asua jossain nurkista lahossa hometalossa, jossa on talvella sisälämpötila 15 astetta ja vesi kannetaan ulkoa. Entistä parempi syy jättää taakseen kaikki tuttu ja turvallinen, kun saa noin kivan asumuksenkin vielä uudessa paikassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle viikkoasunto uudelta paikkakunnalta ja viikonlopuksi kotiin.
Ei ikinä. Minä olen kotoisin 700 km päästä nykyisestä paikkakunnasta, ja käyn kotikonnuilla max. 2 krt/vuosi ja silloinkin olen siellä lähemmäs viikon. Tuon matkan kulkee joka viikko ehkä vain hullu. Eihän siinä jää enää kuin 1 oikea vapaapäivä jäljelle.
Aloittajalle: kuten moni muukin on sanonut: ensin mies omaan asuntoon katselemaan ja sitten mahdollisesti te muut perässä. Etäsuhde tuolla välimatkalla ei tule toimimaan edes lapsettomilla pariskunnilla. Voihan olla, että se työpaikka ei olekaan unelma.
Jos paikkakunnat sijaitsee lentokenttien lähellä, ei tuo matkustaminen ole mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, mihin kaupunkiin olisi muutto?
Eteläläisillä on usein ihmeelliset käsitykset pohjoisimmista kaupungeista.
Kyseinen kaupunki on mainittu tässä keskustelussa. En viitsi sen tarkemmin kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle viikkoasunto uudelta paikkakunnalta ja viikonlopuksi kotiin.
Ei ikinä. Minä olen kotoisin 700 km päästä nykyisestä paikkakunnasta, ja käyn kotikonnuilla max. 2 krt/vuosi ja silloinkin olen siellä lähemmäs viikon. Tuon matkan kulkee joka viikko ehkä vain hullu. Eihän siinä jää enää kuin 1 oikea vapaapäivä jäljelle.
Aloittajalle: kuten moni muukin on sanonut: ensin mies omaan asuntoon katselemaan ja sitten mahdollisesti te muut perässä. Etäsuhde tuolla välimatkalla ei tule toimimaan edes lapsettomilla pariskunnilla. Voihan olla, että se työpaikka ei olekaan unelma.
Jos paikkakunnat sijaitsee lentokenttien lähellä, ei tuo matkustaminen ole mikään ongelma.
Jos oletetaan, että pe-ip ja su-ilta on halpoja lentolippuja hintaan satkun suunta, niin kyllä se lentäminen silti maksaa sen 800 € kuussa. Syö aika ison osan nettopalkasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä muuta! Olen itse muuttanut sinne missä miehellä hyväpalkkainen duuni. Itse tein ammatillisesti itsemurhan muuttamalla. Harrastukset ja ystävät jäivät ja lapset kaipaavat takaisin. Kaupunki on pieni ja mahdollisuudet tehdä itseäni kiinnostavia asioita ovat vähäiset. Pikkuhiljaa se katkeruus on alkanut hiipimään...
Vierailija kirjoitti:
Päässä pyörii jatkuvasti myös se, että katkeroidunko, jos lähden. Tämä muutto ei mitenkään palvelisi mitään omia intressejäni elämässä - kaupunki on objektiivisesti ajatellen oikeastaan millä tahansa mittarilla mitattuna kurjempi, joutuisin luopumaan rakkaaksi käyneestä työpaikasta, lapset revittäisiin irti harrastuksista ja tutuista sosiaalisista ympyröistä, omat vanhempani ja sisarukseni olisivat tosi paljon kauempana eikä meillä olisi uudella paikkakunnalla tukiverkostoa, kaverit, tuttavat ja yhteiset perinteet jäisivät tänne. Siellä uudessa kaupungissa ei olisi mitään muuta kuin meidän perhe - kukaan ei hakisi apteekista nenäsuihketta, kun jumitan kotona kipeiden lasten kanssa, kukaan ei lähtisi juoksulenkille kun pää kaipaa tuulettamista, kenenkään kanssa ei voisi lähteä työpäivän jälkeen kahville. Uusia kavereita uudelta paikkakunnalta joko saa tai ei saa, ei se ole mikään itsestäänselvyys.
Kannattaako tuo kaikki uhrata siksi, että toinen saa toteuttaa unelmansa? Mitä minä saan siinä vaihdossa vastineeksi?
Jumitat kotona kipeiden lasten kanssa? Mies ei siis nytkään hoida omaa osuuttaan, vaan sinä jäät aina pois työstä? Pisti vaan silmään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos luit aloittajan kommentit niin tiedät että kumpikaan ei uskonut miehellä olevan mitään mahdollisuuksia saada kyseinen paikka. Täytenä yllätyksenä tuli. Ja moniko hakee töitä tai pelaa lottoa hyvin pienellä todennäköisyydellä saada täysosuma. Silti miljoona suomalaista lottoaa joka viikko.
Toki olisi ollut hyvä jos aloittaja miehineen olisi myös puhunut "mitä jos" -skenaariosta mutta näin ei nyt tapahtunut. Olisi nääs tullut ilmi se ettei aloittaja aikuisten oikeasti ole halukas muuttamaan ja jos lapsilta kysyttäisiin niin tuskinpa hekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, että mies on edes hakenut työtä jostain tuhannen kilsan päästä ja käynyt siellä haastattelussakin ja nyt vasta sitten alkaa miettimään, että oiskohan toi vaimokulta valmis muuttamaan hevonkuuseen.
Mieshän oli kysynyt vaimolta, mutta vaimo sanoi että hae vain. Se oli se vaimokulta joka vasta nyt alkoi ajatella mitä muutto tarkoittaisi.
"Hae vain" tarkoittaa, että "hae vain". Se ei tarkoita, että "minä muutan" tai että "lapset muuttaa".
Ei tarkoitakaan, mutta se tarkoittaa kuitenkin, ettei aloittajaa haittaa, vaikka mies saisikin ko työpaikan.
Vastavalmistuneena muutin työn perässä 600 kilmetrin päähän. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa pari vuotta ja se oli vakavaa. Silti poikaystäväni ei halunnut muuttaa mukanani vaikka olisi saanut sieltä koulutustaan vastaavan työpaikan. Pari vuotta elettiin etäsuhteessa, kävin noin kolmen viikon välein poikaystävän luona, lopulta muutin takaisin.
Aloittajan tapauksessa en muuttaisi lasten kanssa minnekään vaan mies saisi lähteä yksin. Hyvän työpaikan menetyksen voisin pitkin hampain hyväksyä, jos saisin uudelta paikkakunnalta heti työtä. Lapsia en repisi pois juuriltaan. Sen lisäksi tukiverkkoja ei niin vain löydä, jos nykyisistä joutuu luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muutatte pikkupaikkakunnalle, niin siellä työnantajat ja työpaikat ovat ovat harvassa. Jos kyseinen yritys lopettaa tai supistaa toimintaansa, niin löytyykö paikkakunnalta toista työpaikkaa. Yt-neuvottelut voivat tulla milloin tahansa. Siinä ei koeaikaa kysellä.
Pois muuttaminenkin voi olla hankalaa tai mahdotonta, koska ette saa ostamaanne omakotitaloa kaupaksi. Kuka sen ostaisi muuttotappiopaikkakunnalla.
Tunnen erään perheen, joka muutti työn perässä eräälle (muuttotappio)pikkupaikkakunnalle ja osti velaksi sieltä hienon ison omakotitalon edullisesti (140 000 €). Samanlainen talo esim. Vantaalla olisi maksanut puoli miljoonaa.. No nyt on työt loppu, koska tuli yt:t ja he yrittää myydä sitä omakotitaloaan, jotta voisivat muuttaa työn perässä muualle. Mutta kukaan ei osta, se talo on ollut jo pari vuotta heillä myynnissä siellä ja omakotitalo kun on, niin kiinteistöverot, jätemaksut, lämmityskulut ja kaikki juoksee koko ajan ja tietenkin lainanlyhennykset, ja siellä on pakko kuitenkin koko ajan olla hoitamassa sitä taloa ja tonttia ettei ne rapistu. Kukaan ei osta edes puoleen hintaan sitä taloa (enkä tiedä antaisiko pankki edes myydä puoleen hintaan kun se on lainan panttina kuitenkin). Siellä ei talokauppa käy ollenkaan.
Kuka tyhmä noin tekee? Me ostettiin pieni vanha talo, maksoi 30 000 euroa. Muutettiin pois ja nyt meillä on kiva kesämökki.
No sehän on aivan helvetin kivaa elämää asua jossain nurkista lahossa hometalossa, jossa on talvella sisälämpötila 15 astetta ja vesi kannetaan ulkoa. Entistä parempi syy jättää taakseen kaikki tuttu ja turvallinen, kun saa noin kivan asumuksenkin vielä uudessa paikassa!
Terve vanha hirsimökki, jossa lämmin pysyy ja vesikin tulee sisään. Noita paikkakunnan hintatasoon nähden kalliita ökytaloja ostaa ne hölmöt, jotka vertaa sitä vastaavaan pk-seudulla. No onhan se niihin verrattuna halpa. Ja paikkakunnan muihin taloihin verrattuna ökykallis. Eli sen saa myytyä vain jos löytää toisen yhtä tyhmän kuin itse oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle viikkoasunto uudelta paikkakunnalta ja viikonlopuksi kotiin.
Ei ikinä. Minä olen kotoisin 700 km päästä nykyisestä paikkakunnasta, ja käyn kotikonnuilla max. 2 krt/vuosi ja silloinkin olen siellä lähemmäs viikon. Tuon matkan kulkee joka viikko ehkä vain hullu. Eihän siinä jää enää kuin 1 oikea vapaapäivä jäljelle.
Aloittajalle: kuten moni muukin on sanonut: ensin mies omaan asuntoon katselemaan ja sitten mahdollisesti te muut perässä. Etäsuhde tuolla välimatkalla ei tule toimimaan edes lapsettomilla pariskunnilla. Voihan olla, että se työpaikka ei olekaan unelma.
Jos paikkakunnat sijaitsee lentokenttien lähellä, ei tuo matkustaminen ole mikään ongelma.
Jos oletetaan, että pe-ip ja su-ilta on halpoja lentolippuja hintaan satkun suunta, niin kyllä se lentäminen silti maksaa sen 800 € kuussa. Syö aika ison osan nettopalkasta..
Niin, mutta senkin tekee lasten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle viikkoasunto uudelta paikkakunnalta ja viikonlopuksi kotiin.
Ei ikinä. Minä olen kotoisin 700 km päästä nykyisestä paikkakunnasta, ja käyn kotikonnuilla max. 2 krt/vuosi ja silloinkin olen siellä lähemmäs viikon. Tuon matkan kulkee joka viikko ehkä vain hullu. Eihän siinä jää enää kuin 1 oikea vapaapäivä jäljelle.
Aloittajalle: kuten moni muukin on sanonut: ensin mies omaan asuntoon katselemaan ja sitten mahdollisesti te muut perässä. Etäsuhde tuolla välimatkalla ei tule toimimaan edes lapsettomilla pariskunnilla. Voihan olla, että se työpaikka ei olekaan unelma.
Tunnen monta ihmistä, jotka työn vuoksi kulkee joka viikko tuon 700 km x 2. Äänikirjoja kuulema kuuntelevat, osa matkaa junalla, joku lentää. Miten sattuu sopimaan. Moni heistä on sopinut, että perjantaina tekevät lyhyttä päivää ja korvaavat viikolla, osa on saanut sovittua pe ja/tai ma etäpäiviksi.
Että pääsikö mies ihan vaan hakemuksella työhön, ei käynyt edes haastattelussa? Vai haastateltiinko sinne 10 ihmistä?
Alue: Aihe vapaa
Kuka tyhmä noin tekee? Me ostettiin pieni vanha talo, maksoi 30 000 euroa. Muutettiin pois ja nyt meillä on kiva kesämökki.