Lue keskustelun säännöt.
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Olen tuoltapäin kotoisin enkä ikinä muuta sinne takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli annoit miehen hakea työtä vaikka TIESIT, että tulos on 50-50?
Ei se muutto ole maailmanloppu. Minä muutin toiseen maahan. Ystävät ja sukulaiset jäivät kauas taakse. Mutta olen rakentanut itselleni ihan hyvän elämän täällä. Olen yhteydessä vanhoihin ystäviin Suomessa, kuten myös sukulaisiin. Olen saanut paljon uusia ystäviä. On työpaikka jne. En ymmärrä kuinka muutto toiselle paikkakunnalle olisi niin kamalaa. Lapset saavat uusia ystäviä koulussa ja naapurustossa. Sinne vaan, kohti uutta elämää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla on miehen unelmatyö – tai sitten ei.
Teidän tilanteessa tekisin niin että vuokraatte/ostatte miehelle pienen kämpän uudesta kaupungista ja pidätte nykyisen kotinne, sinun työsi jne. Mies voi rauhassa aloittaa uudessa työssään, ajan kanssa sitten katsotte mitä teette asumisen suhteen.
Jos mies viihtyy työssään ja sinäkin lämpenet uudelle kaupungille jos siellä käytte vaikka perheen kanssa tutustumassa lomalla ja katselemassa paikkoja voitte muuttaa kaikki sinne. Tai jos et halua muuttaa ja miehelle sopii, hän käy viikolla uudessa kaupungissa työssään ja on viikonloput kotona – ehkä voi tehdä etätöitäkin eli olisi poissa vain 3-4 päivää viikossa? Tuo välimatka tietysti on aika pitkä ajaa, hyvä jos pääsisi junalla tms.
Ei siis kannata hötkyillä, asioilla on tapana järjestyä, keskustelkaa ja etsikää hyviä ratkaisuja.
Hoho, muistan kun yksi perhe kokeili tätä niin mies salamarakastuikin sillä välin itseään nuorempaan naiseen.
Kyllä sen salarakkaan voi sieltä vanhastakin työpaikasta löytää. Tai harrastuksen parista.
En näe yhtään syytä miksi ap:n ja lasten pitäisi muuttaa. Mutta näen monta syytä sille, että mies ei ota sitä työtä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla on miehen unelmatyö – tai sitten ei.
Teidän tilanteessa tekisin niin että vuokraatte/ostatte miehelle pienen kämpän uudesta kaupungista ja pidätte nykyisen kotinne, sinun työsi jne. Mies voi rauhassa aloittaa uudessa työssään, ajan kanssa sitten katsotte mitä teette asumisen suhteen.
Jos mies viihtyy työssään ja sinäkin lämpenet uudelle kaupungille jos siellä käytte vaikka perheen kanssa tutustumassa lomalla ja katselemassa paikkoja voitte muuttaa kaikki sinne. Tai jos et halua muuttaa ja miehelle sopii, hän käy viikolla uudessa kaupungissa työssään ja on viikonloput kotona – ehkä voi tehdä etätöitäkin eli olisi poissa vain 3-4 päivää viikossa? Tuo välimatka tietysti on aika pitkä ajaa, hyvä jos pääsisi junalla tms.
Ei siis kannata hötkyillä, asioilla on tapana järjestyä, keskustelkaa ja etsikää hyviä ratkaisuja.
Hoho, muistan kun yksi perhe kokeili tätä niin mies salamarakastuikin sillä välin itseään nuorempaan naiseen.
Joo, yksikään perheensä kanssa asuva mies ei ole koskaan salamarakastunut toiseen, kyllä ne on aina nuo erillään asuvat. Tollo.
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkkä mies muuttaa, niin kyllä ap:n arki aika rankaksi kolmen noin pienen lapsen kanssa käy. Joutuu yksin joka päivä vuosia aamut viemään ja iltapäivät hakemaan päiväkodista, hoitamaan yksin kolmen harrastuskuljetukset, sairastumiset (olemaan aina se joka on pois töistä kun lapset sairaana), hoitamaan yksin lasten lomakaudet kun koulu on kiinni mutta itse töissä jne..
Aloittajahan kertoi, että nykyisellä paikkakunnalla hänellä on hyvät turvaverkot. Sitä hän ei muistaakseni kerrtonut, tekeekö mies noista nytkään mitään ja tekisikö uudella paikkakunnallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Ma ainakin ottaisin ihan haasteena. Uusi paikkakunta, uudet ympyrat. Saahan sielta uusia ystavia ja onhan siella varmaan kouluja ja harrastuksia lapsillekin. ;) En ymmarra mika tassa on ongelma. Kylla ma ainakin seuraisin mun miesta vaikka maailman loppuun asti.
Seuraako miehesi myös sinua maailman loppuun asti? Jos nyt haluaisit muuttaa oman elämäsi ihan toisenlaiseksi, niin lähteekö mies mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei se muutto ole maailmanloppu. Minä muutin toiseen maahan. Ystävät ja sukulaiset jäivät kauas taakse. Mutta olen rakentanut itselleni ihan hyvän elämän täällä. Olen yhteydessä vanhoihin ystäviin Suomessa, kuten myös sukulaisiin. Olen saanut paljon uusia ystäviä. On työpaikka jne. En ymmärrä kuinka muutto toiselle paikkakunnalle olisi niin kamalaa. Lapset saavat uusia ystäviä koulussa ja naapurustossa. Sinne vaan, kohti uutta elämää!
Sehän riippuu ihan paikasta minne muuttaa. Olen minäkin muuttanut toiseen maahan, mutta enpä muuttaisi tuolle seudulle, jonne ap:n mies on lähdössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla on miehen unelmatyö – tai sitten ei.
Teidän tilanteessa tekisin niin että vuokraatte/ostatte miehelle pienen kämpän uudesta kaupungista ja pidätte nykyisen kotinne, sinun työsi jne. Mies voi rauhassa aloittaa uudessa työssään, ajan kanssa sitten katsotte mitä teette asumisen suhteen.
Jos mies viihtyy työssään ja sinäkin lämpenet uudelle kaupungille jos siellä käytte vaikka perheen kanssa tutustumassa lomalla ja katselemassa paikkoja voitte muuttaa kaikki sinne. Tai jos et halua muuttaa ja miehelle sopii, hän käy viikolla uudessa kaupungissa työssään ja on viikonloput kotona – ehkä voi tehdä etätöitäkin eli olisi poissa vain 3-4 päivää viikossa? Tuo välimatka tietysti on aika pitkä ajaa, hyvä jos pääsisi junalla tms.
Ei siis kannata hötkyillä, asioilla on tapana järjestyä, keskustelkaa ja etsikää hyviä ratkaisuja.
Hoho, muistan kun yksi perhe kokeili tätä niin mies salamarakastuikin sillä välin itseään nuorempaan naiseen.
Joo, yksikään perheensä kanssa asuva mies ei ole koskaan salamarakastunut toiseen, kyllä ne on aina nuo erillään asuvat. Tollo.
Ohis, mutta itse ainakin uskon että todennäköisyys ihastua/rakastua toiseen kasvaa jos asutaan erillään ja pitkän välimatkan päässä. Voi alkaa vieraat pöydät kiinnostaa, kun kotona ei ole seuraa, hellyyttä eikä tukea.
/139
Vierailija kirjoitti:
Ap. kävikö sun mies työhaastattelussa?
Kävi tietenkin. Vain yksi osa haastattelusta oli tuolla paikkakunnalla. Mies itse piti yllä sellaista mielialaa, ettei hän kuitenkaan saa paikkaa ja puhutaan asiasta sitten kun se on ajankohtainen. Tiedän tällaisen asenteen liittyvän hänen henkilöhistoriaansa, sillä miehellä on (vuosien ja vuosien) takainen kokemus siitä, ettei työasioista kannata innostua ennen kuin on mustaa valkoisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, mihin kaupunkiin olisi muutto?
Eteläläisillä on usein ihmeelliset käsitykset pohjoisimmista kaupungeista.
Kyseinen kaupunki on mainittu tässä keskustelussa. En viitsi sen tarkemmin kertoa.
Peukuta ylös, jos on Oulu, alas jos on Rovaniemi.
Jos ei kumpikaan, voit kyllä kertoa. Täällä voi olla paikallisia, joilta voi saada vinkkejä mahdolliseen muuttoon.
Ei ole kumpikaan noista, mutta suunta on toki oikea. Oulusta pohjoiseen, mutta merenrannassa pysytään.
Ja ei kai siellä ole loppuikää tarkoitus pysyä, vaan päästä tämän työn kautta etenemään vastaaviin muihin? En tiedä, tästäkin täytyy puhua. Joka tapauksessa, mennään vaikka 5 vuotta eteenpäin niin meillä on jo teini-ikäinen, jonka muuttaminen toiselle paikkakunnalle on jo tosi julmaa.
Julmaa? Juuri näin kasvatetaan paikallaan junnaavia, fakkiutuneita ihmisiä, jotka pelkäävät kaikkea uutta.
Nimim. Kokemusta on.
Omat lapset ovat asuneet samalla paikkakunnalla ja samassa asunnossa 20 ensimmäistä ikävuottaan. Paikoilleen he eivät ole jääneet, vaihtavat paikkakuntaa, maata ja maanosaa sen verran vauhdikkasti, että ei meinaa perässä pysyä - siis henkisesti, ei fyysisesti.
Itse olen iloinen, että heidän ei tarvinnut kouluvuosina vaihtaa koulua ja kaveripiiriä vasten tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla on miehen unelmatyö – tai sitten ei.
Teidän tilanteessa tekisin niin että vuokraatte/ostatte miehelle pienen kämpän uudesta kaupungista ja pidätte nykyisen kotinne, sinun työsi jne. Mies voi rauhassa aloittaa uudessa työssään, ajan kanssa sitten katsotte mitä teette asumisen suhteen.
Jos mies viihtyy työssään ja sinäkin lämpenet uudelle kaupungille jos siellä käytte vaikka perheen kanssa tutustumassa lomalla ja katselemassa paikkoja voitte muuttaa kaikki sinne. Tai jos et halua muuttaa ja miehelle sopii, hän käy viikolla uudessa kaupungissa työssään ja on viikonloput kotona – ehkä voi tehdä etätöitäkin eli olisi poissa vain 3-4 päivää viikossa? Tuo välimatka tietysti on aika pitkä ajaa, hyvä jos pääsisi junalla tms.
Ei siis kannata hötkyillä, asioilla on tapana järjestyä, keskustelkaa ja etsikää hyviä ratkaisuja.
Hoho, muistan kun yksi perhe kokeili tätä niin mies salamarakastuikin sillä välin itseään nuorempaan naiseen.
Joo, yksikään perheensä kanssa asuva mies ei ole koskaan salamarakastunut toiseen, kyllä ne on aina nuo erillään asuvat. Tollo.
Ohis, mutta itse ainakin uskon että todennäköisyys ihastua/rakastua toiseen kasvaa jos asutaan erillään ja pitkän välimatkan päässä. Voi alkaa vieraat pöydät kiinnostaa, kun kotona ei ole seuraa, hellyyttä eikä tukea.
/139
Jos on halua pettää, niin pettää. Minä muutin töiden vuoksi kauas ja asuin jopa kimppakämpässä ikäiseni miehen kanssa. Enkä pettänyt eikä oma mieskään tehnyt niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tärkeintä päätöksenteossa olisi lapset. Jos lapset viihtyvät nykyisessä paikassa ja heillä on vankkoja sosiaalisia suhteita, en lähtisi. Jos taas lapset olisivat vaikka koulukiusattuja, lähtisin. Itse lapsena useasti muuttaneena koen, että on lapsia kohtaan julmaa rikkoa ystävyyssuhteita, he eivät välttämättä samanlaisia saa uudesta kaupungista. Aikuiset toteuttavat unelmiaan siten, että lapset eivät joudu siitä kärsimään. Mies voisi etsiä vastaavaa työtä lähempää.
Jos mies asuu yksin viikot toisella paikkakunnalla, hänellä on hyvin pian sivusuhde. Viikonloput muuttuvat riitaisiksi, kun mies tulee väsyneenä kotiin ja odottaa palvelua. Vaimo taas odottaa mieheltä, että tämä hoitaisi vuorostaan lapsia. Seksi alkaa maistua puulta, kun mies fantasioi uudesta naisestaan. En suosittele erillään asumista. Joko koko perhe muuttaa tai sitten ei. Avioero on kolmas vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap on julma ja ilkee jos ajattelee että mies saa ajella ja reissata ja asua itsekseen ja kärsiä pendelöinnon rankkuuden. Se olis ok vielä 200-300km matkalla mutta ei 7000km päässä.
Mutta mies ei ole julma ja ilkeä, jos jättää AP:n sinnittelemään yksin raskaassa ja tarvitsevassa iässä olevien lasten kanssa tai vaatii, että AP jättää työnsä, sukunsa, kaverinsa ja kaikki lapsilleen tutut paikat vain miehen työn vuoksi? Että jos se tuollaisen matkan pendelöinti on raskasta miehelle, joka sitä työtä haluaa, niin muutto tuollaisen matkan päähän neljälle muulle, jotka sitä EIVÄT halua, on ihan piece of cake?
Ensin miehen varmaan pitää päättää, ottaako työn vastaan vai ei. Sen jälkeen mietitte, eroatteko vai löydättekö asumisen suhteen jonkin kompromissiratkaisun. Jos mies ei edes ota paikkaa vastaan, ei tarvitse pohtia asiaa sen enempää.
Tärkeintä koko hässäkässä on se, ettet sinä etkä miehesi katkeroidu. Jos jompikumpi katkeroituu niin se alkaa luoda säröä liittoon ja lapset oireilevat ensimmäisinä. T
Tsemppiä päätökseen. Suomi on valitettavasti täynnä käpykyliä joten ymmärrän ahdistuksesi ap.
En lähtisi. Me lähdettiin etelästä n.500km pohjoiseen miehen uuden työn perässä. Yks kouluikäinen lapsi ja toinen juuri syntynyt. Meni puoli vuotta ja tulin lasten kanssa etelään takaisin. En sopeutunut eikä lapsikaan. Jäin ihan yksin ja mistään en tukea saanu eikä mieskään tätä ymmärtänyt. Oli vaa innoissaan uudesta työstään. Lapsi sentään muutaman kaverin ehti saamaan mutta alku meni ilman kaveria kaikki koulun ulkopuoliset ajat mikä oli tosi raskasta hänelle ja mulle. Mies edelleen uudessa työpaikassa ja käy meidän luona viikonloppuisin ja lomilla pidempiä aikoja. Käytännössä myös erottu mutta yritetää saada uudestaan toimimaan.
Täältä paikkakunnalta en enää ikinä lähde. Siellä on hyvä missä lähimmät sukulaiset ja ystävät varsinkin silloin jos on lapsia. Ilman lapsia helpompaa tällaiset muutokset.
Ap. kävikö sun mies työhaastattelussa?