Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni

Vierailija kirjoitti:

Kahdessa paikassa eläminen on aivan normiarkea uraa tekeville. Onnistui meillä niin, että molemmat etenimme uralla. Jossain vaiheessa valitsimme kumpi paikka parempi lapsille, perheelle ja molempien uralle ja hakeuduimme saman katon alle. Jos paikkakuntien välillä on järkevä lentoyhteys ei pendlaaminen ole mikään suuri ongelma, ja johtotehtävissä voi järjestää etäpäiviä - plus varmastikin on työreissuja joita helppo yhdistää etelän kotonakäymisiin.

Kemi varmaan tuli provon tekijän mieleen noiden uusien biotehdasinvestointien vuoksi. Varmasti sinne joku johtaja ja muita akateemisia lisää siirtyykin, mutta heille oikeasti tuo ei ole ongelma - sen jälkeen kun on oltu työkomennuksilla Uruguaissa, Kiinassa tai Ranskassa tuo 700 km matka ei tunnu mahdottomalta. Elää voi monella lailla, Suomessakin rannikolla on merimiehien työmatkoihin totuttu eikä ne savottamiehetkään tainneet aina kotinurkissa pyöriä. Ja perheinä on muutettu työn perässä kielitaidottomina ameriikkaan tai ruottiin. Suhteuttakaa nyt hieman ihmiset, perheet pysyvät toimimaan ihan hyvin vaikka toinen vanhemmista olisi välillä muualla töissä eikä lapset muutoissa kuole.

Tämä

Minä asun n 400 km päässä perheestäni. Onnibussi menee kätevästi.

Ma aamuna saatan lapset kouluun ja kävelen bussille. Pe lähden ruokatunnin jälkeen bussille.

Asun pomoni lapsuudenkodissa, hänen äitinsä kanssa alivuokralaisena. Vuokra halpa ja työpaikka on kadun toisella puolella.

Harrastan kaikkea, mitä kunta tarjoaa. Ja ennen kaikkea työttömyyden jälkeen olen töissä.

Ei mies tästä tykkää, mutta ei ollut vaihtoehtoja.

Ihan hyvin ollaan pärjätty.

Palkka ei ole järin suuri, mutta kulut ovat toisella paikkakunnalla minimaaliset.

Asunto, iso omakotitalo, on ollut pitkään myynnissä ja vuokraemäntäni muuttaa jossain vaiheessa vanhainkotiin, mutta tällä hetkellä kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan. 

Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.

Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?

Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.

Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.

Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.

/139

Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.

Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.

Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D

/139

Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.

Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.

Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.

Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.

/139

Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.

Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D

Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.

/139

Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?

Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.

En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.

/139

Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.

Mä en tosiaankaan tiedä miks vastailen sulle vielä, mutta jeesus miten väsynyttä trollailua. :D Se ei siis käy, että mies joustaisi kun minä haluan jotain (mies on lapatossu), mutta jos (kun) ei jousta niin suhde on paska? En ymmärrä mitä haet takaa, mutta en tiedä tarvitseeko minun ymmärtää.

Me joustetaan suhteessa ja tehdään kompromisseja, mutta ei sellaisia joissa on toisen koko elämä pelissä. Sellaiseen suhteeseen en koskaan halua joutua, eikä halua miehenikään. Onneksi löysimme toisemme. :)

/139

Kuten sanoin, kuulostaa kivalta suhteelta ja teillä on selvät sävelet. Teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa).

Nyt toistat vaan samaa. Lue vaikka noi mun kommentit niin ehkä kuvio aukeaa sullekin. Tai tuskin, vaikka tavuttaisin. Tsemppiä, ja mukavaa viikonloppua! 

/139

Olen lukenut huolellisesti. Ja tämä toistamani on se johtopäätös johon vääjäämättä päätyy jos on yhtään looginen. Pienissä asioissa voitte joustaa, koska pienissä asioissa kumpikin voi tehdä mitä haluaa, vaikkapa ostaa kaupasta haluamansa. Onko se sitten joustoa, en sanoisi mutta varmaan kivempi ajatella että joustetaan. Suurissa kuvioissa kumpikaan ei jousta.

Olette onnekkaita, kun olette toisenne löytäneet. Eihän siitä mitään tulisi jos toinen haluaisi jotain mitä toinen ei hyväksy. Hyvää viikonloppua sinne myös!

Huoh. Sinä kysyit, miten kaupassa käyntimme onnistuu. Minä vastasin, että ostamme sitä mitä haluamme, jos emme halua samaa. Onko kaupassakäynti sinulle tosiaan ainut asia mitä parisuhteessa tehdään yhdessä? Kuulostaa pelottavan tylsältä. Tai onko sinun parisuhteessa ollessasi (vaikka et taida kylläkään olla?) pakko ostaa aina kaupasta sitä mitä puolisosi haluaa, tai suhteessa ei ole joustoa? Kuulostaa pelottavan kontrolloivalta.

Parisuhteessa nyt on pakko joustaa monissakin asioissa. Perämetsään ei ole kenenkään pakko muuttaa. Jotkut haluavat, jotkut eivät. Me emme halua.

/139

Hei, lepo vaan. Kyllä kaikki uskoo, että teillä on hyvä ja toimiva parisuhde. Ei sitä tarvitse sen enempää todistella. Pääasia on, että itse tiedätte ja toimii.

Ei sitä kaikkien tarvitse uskoa. Kunhan nyt vastailen trollille, kun venailen kotiinpääsyä. :) Älä sinä siitä suotta stressaa, keskity omaan hiihtoosi vain.

/139

Perhe muuttaa lähellä sijaitsevaan isompaan kaupunkiin tms, ei kai sitä tartte työpaikan viereen muuttaa? Mies voi unelmatyön perässä ajaa vähän pidemmänkin matkan jos muu perhe pysyy näin tyytyväisenä.

Mistä ihmeestä te olette kehittäneet Kemin kohteeksi? Vaikka olisikin Kemi, siellä on ainakin kunnon talvet ja tehtaanjohtajan rouwa merkkihenkilö ilman omaakin uraa. Asuminen on ilmaista etelään verrattuna.

Mä luulen, että jos tämä olisi baska työ, mutta siitä tulisi perheen käyttöön lisää rahaa niin ongelmaa ei olisi. Ap kehottaisi ottamaan työn vastaan. Mutta nyt on pelko, että mies voisi viihtyäkin työssä.

Vierailija kirjoitti:

Mies saa unelmatyön, vaimo ei edes suostu harkitsemaan muuttoa Helsingistä, vaikka voisi työllistyä omalla (matalapalkka-?)alallaan. Eihän se Kemi tosiaan mikään imagoltaan paras kaupunki ole, mutta ei nyt mikään tuppukyläkään. Veikkaan, ap on sh (luin vain eka ja vika sivut): sairaala Kemissä ainakin on kiva ja pidetty työpaikka. Pikkukaupungeissa on puolensa: tietyllä statuksella pääsee heti piireihin. Lapset ovat siinä iässä, että muutto ei heille ole vielä ongelma ja Kemin kokoisessa kaupungissä harrastusmahdollisuudet varmasti riittävän hyvät.

Kemi-Torni-Haaparanta on oikeastaan ihan kiva kombinaatio. Itse muutin tänne opiskelemaan suuremmasta kaupungista ja ajattelin, että kestän tämän hammasta purren. Mutta jäinkin sitten tänne töihin. Asun Kemi-Tornion välillä ja ainakin omiin tarpeisiin on löytynyt harrastuksia ja lapsillekkin kouluja ja kavereita. Mutta väkisin toki ei kannata kenenkään muuttaa. Mutta ei sekään ole hedelmällistä, että tietämättä paikasta mitään suihkitaan ennakkoluuloja että perämetsää ja siellä ei ole mitään ja huumehörhöjä vain, joita pitää pelätä yms. Uskon, että täällä asuvat ihmiset ovat ihan tyytyväisiä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.

Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.

Kyllä minäkin muutin ulkomaille, mutta en ikinä olisi muuttanut Kemiin. Siinä on ihan hemmetin iso ero, jota ei voi edes verrata keskenään. 

Olen muuttanut keskikokoiselta paikkakunnalta pienelle ja sitten Hesaan. Sieltä ulkomaille.

Nyt ei ole kyse paikkakunnan pienuudesta vaan sen sijainnista! 

Mä taas ymmärsin, että ongelma oli myös paikkakunnan pienuus, josta pienuuden vuoksi ei löydy ap:lle töitä, lapsille harrastuksia.

Sitäkin. Joskus pienellä paikkakunnalla voi olla enemmän tarjottavaa kun toisella pienellä paikkakunnalla sijainnin suhteen. 

Samassa tilanteessa olleena sanon että mieti tarkkaan. Itse muutin kolmeen otteeseen perheen koska mies eteni uralla, ulkomaillakin käytiin. Miehelle työ oli todellakin kaikki kaikessa, ei perhe. Erottiin myöhemmin.

Arvokeskustelun paikka. Mies tässä melko itsekkäästi itseään toteuttamassa. Voi olla että pian et tavallisine työpaikkoinesi kelpaa urallaan etenevälle miehelle ja ero tulee. Sitten olet vieraassa kaupungissa lasten kanssa etkä pysty muuttanaan takaisin.

Entä jos mies kävisi vähän katsomassa ja asuisi vaikka vuoden yksin uudella paikkakunnalla, sitten voisi mies valita mitä haluaa. Valitettavasti se ei riitä pitämään perhettä kasassa että nainen vain haluaa.

Kuulostaa lähinnä pahimmalta painajaiseltani koko kuvio. En kyllä mistään hinnasta jättäisi omaa työtäni ja turvaverkkoani ja lähtisi toiselle puolelle maata pelkän miehen työn takia. Siinäpä sitten olisi miehen armoilla vieraassa paikassa ilman omaa rahaa. Uusi työ on oletettavasti jokin johtavassa asemassa oleva, koska ei kukaan vaihda koko elämäänsä muuten. Mies siis luultavasti tekisi pitkää päivää samalla, kun ap hoitaisi yksin kolme pientä lasta ilman minkäänlaista turvaverkkoa tai edes tuttavaa. Ei ei ei ei ei.

Olen asunut Suomessa seitsemällä paikkakunnalla ja lisäksi useassa eri maassa ulkomailla. Lähtisin edelleen mielelläni jonnekin ulkomaille asumaan, mutta pienen lapsen vanhempana en raaskisi erottaa lasta isovanhemmistaan ja toisin päin. Pohjois-Suomi saisi kyllä jäädä väliin jo pelkän ilmaston takia, vaikka minulle tarjottaisiin mitä unelmatyötä, ja ap:n kuviota en edes harkitsisi. Minulle oma työ ja itsenäisyys ovat niin tärkeitä asioita, etten jättäisi koko elämääni vain siksi, että miehestä olisi hauskaa saada mahdollisesti parempi työ. Enkä haluaisi tosiaan myöskään erottaa lasta koko suvustaan ja tutusta päivähoitopaikasta ilman hyvää syytä, eikä ap ole ainakaan maininnut, että hänestä olisi millään tavoin houkuttelevaa lähteä miehen työn perässä.

Jos mies päättäisi lähteä, hän osoittaisi vain sen, että on valmis asettamaan itsensä koko muun perheen hyvinvoinnin edelle. Mitä sitten, kun miehen pitää päästä taas etenemään urallaan? Pakataan lapset autoon, ap heittää hyvästit mahdollisesti saamalleen työlle ja koko perhe kaikille mahdollisesti saamilleen uusille kavereille ja harrastuksille yms., ja aloitetaan taas alusta, koska miestä huvittaa tehdä niin? Sellainen elämä ei todellakaan olisi minua varten eikä kuulosta kivalta lastenkaan kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa olleena sanon että mieti tarkkaan. Itse muutin kolmeen otteeseen perheen koska mies eteni uralla, ulkomaillakin käytiin. Miehelle työ oli todellakin kaikki kaikessa, ei perhe. Erottiin myöhemmin.

Arvokeskustelun paikka. Mies tässä melko itsekkäästi itseään toteuttamassa. Voi olla että pian et tavallisine työpaikkoinesi kelpaa urallaan etenevälle miehelle ja ero tulee. Sitten olet vieraassa kaupungissa lasten kanssa etkä pysty muuttanaan takaisin.

Entä jos mies kävisi vähän katsomassa ja asuisi vaikka vuoden yksin uudella paikkakunnalla, sitten voisi mies valita mitä haluaa. Valitettavasti se ei riitä pitämään perhettä kasassa että nainen vain haluaa.

Tuo on muuten todella tärkeä pointti, että jos tulisi ero, ap ei enää pääsisi pois paikkakunnalta lasten kanssa, jos ei mies suostuisi siihen. Tällä hetkellä taas lapset jäisivät ap:lle, jos mies päättäisi muuttaa ap:n vastustuksesta huolimatta ja lapsista tulisi erimielisyyttä. Harkitse ap todella tarkkaan, ennen kuin annat miehen tehdä näin valtavan päätöksen puolestasi.

Vähän kans kyseenalaistaisin tuota unelmatyötä. Ehkä se olisi se unelmatyö teidän paikkakunnalla, mutta uralla etenemistä ajatellen ne unelmatyöt ei kyllä ole pienillä paikkakunnilla.

Vantaalta Kemiin, en lähtisi.

Kukaan täysijärkinen ei jätä nykyistään työtään ja lastensa elämää jonku miehensä perähikiän unelmatyön takia. 

Olen vasta pari sivua lukenut, mutta lyhyt kommenti tuohon asuntoasiaan. Jos nykyisen rivarin voisi vaihtaa uudella paikkakunnalla omakotitaloon, se tarkoittaa käytännössä sitä, että paluumuutosta tulee erittäin vaikeaa. Uudella paikkakunnalla olevan omakotitalon arvo laskee ja entisellä kotipaikkakunnalla hinnat jatkavat nousuaan. Jos haluatte joskus palata takaisin, kun huomaatte, ettette viihdykään, teillä saattaa olla varaa vain kerrostalokolmioon.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko lähtö Kemiin? Terve tuloa.....hajukin vähenee uuden Biotehtaan myöden.

Ei muuten välttämättä vähene. Terveisin Äänekoski. 

Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).

Mulla vähän sama tilanne. Muutto olisi vain 150 km päähän, mutta nyt olen vauvan kanssa tutustunut muihin äiteihin, todennut että tässä kaupungissa on lapsen kasvamisen kannalta asiat todella hyvin hoidettu ja järjestetty, on menoa ja tapahtumaa ym. Aiemmin olin sitä mieltä että voidaan muuttaa ihan minne vaan, mutta lapsen myötä en kuitenkaan halua. Lisäksi vanhempani asuvat täällä ja he pystyvät lapsenvahdiksi lyhyelläkin varoitusajalla (jos täytyy vaikka käydä jossain ilman lasta).

Kyllä työpaikkaa voi hakea vaikka ei ole tosissaan miettinyt mitä jos saa paikan. Itselle kävi juuri noin ja kieltäydyin lopulta paikasta. Tosin tuon kokemuksen jälkeen mietin aina sen vaihtoehdon, että työn saan, mitä se tarkoittaa.

Itse olen muuttanut kolme kertaa miehen työn perässä, viimeisellä kerralla oli jo lapsikin. Ja aina ilman omaa työpaikkaa, eli työnhaku aina ensimmäisenä edessä.

Yksi muutto jäi tekemättä, mies olisi päässyt ulkomaille töihin. Oma reaktioni oli silloin että ei ja mieskin oli epäileväinen, eikä sitten muutettu. Jälkikäteen mua on harmittanut, kokemus olisi ollut mielenkiintoinen mutta mies kertoi että työkaveri, joka sinne sitten lähti, ei ollut kovin tyytyväinen paikkaan ja ilmeisesti työkään ei olisi ollut kovin mielenkiintoista.

Nyt en muuttaisi enää mihinkään. Olen saanut vihdoin hyvän ja pysyvän työpaikan, edennytkin urallani. Lapsilla menee hyvin jne. Seuraavan kerran voisin harkita muuttoa kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja jos myös itse saisin varmasti töitä.

Minä olen saanut useamman työn, jota en lopulta sitten ottanutkaan vastaan. Ja hakijoita oli useita.