Lue keskustelun säännöt.
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättääpä ap ja hänen miehensä mitä tahansa, niin on tärkeää, että he huomioivat kaikki plussat ja miinukset, jotka liittyvät tilanteeseen. Se on normaali päätöksentekoprosessi. Se, että sulkee silmänsä kaikelta negatiiselta, ei ole oikea tapa toimia etenkään, kun kyseessä on koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus.
Se on myös oiva tapa kampittaa kaikki kehitys. Olisi vähän eri juttu jos mies olisi lähdössä Afrikkaan. Nyt on kuitenkin turvallinen, yhteiskunnan varoin tuettu Suomi kyseessä.
Väärin. Päätöksenteko tapahtuu samalla tapaa riippumatta siitä, onko muutto kilometrin tai 10000 kilometrin päähän. Molemmissa tapauksissa tutkitaan hyvät ja huonot puolet. Jossain harvassa tapauksessa muutos voi tapahtua sattumalta ja harkitsematta, mutta se ei ole yleistä. Tasapainottomassa tilassa oleva saattaa toimia ilman suunnitelmaa, muuta jos on kyseessä perhe, jossa kummallakin vanhemmalla on työpaikka, niin harkitsemattomat muutokset ovat erittäin epätodennäköisiä tai jopa mahdottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin komppaan heitä, jotka ehdottavat miehen muuttoa uudelle paikkakunnalle. Perhe seuraa perässä, jos työ osoittautuu hyväksi. Kemi jakaa mielipiteitä. Yksi kaverini halusi muuttaa sieltä heti pois, kun vain sai tilaisuuden. Toinen ystäväni halusi muuttaa Kemiin, koska piti siitä. Kävi sieltä käsin töissä muualla. Kumpikaan ei käytä huumeita, molemmilla yliopistotutkinto. Onko mahdollisuutta sellaiselle vaihtoehdolle, että perhe asettuisi Ouluun ja mies kulkisi Kemin ja Oulun väliä. Se ei ole välimatka eikä mikään näillä hoodeilla. Saisitko töitä Oulusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Tuliko lähtö Kemiin? Terve tuloa.....hajukin vähenee uuden Biotehtaan myöden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Eihän aloittaja ole kieltänyt miestä muuttamasta, joten mies saa tehdä miten haluaa. Aloittaja puolestaan voi päättää, muuttaako hän miehen mukana vai jääkö nykyiselle paikkakunnalle. En jaksa uskoa, että mies kuitenkaan haluaa ottaa lapsia mukaan, sehän vaikeuttaa arkea ja työtä melkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättääpä ap ja hänen miehensä mitä tahansa, niin on tärkeää, että he huomioivat kaikki plussat ja miinukset, jotka liittyvät tilanteeseen. Se on normaali päätöksentekoprosessi. Se, että sulkee silmänsä kaikelta negatiiselta, ei ole oikea tapa toimia etenkään, kun kyseessä on koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus.
Se on myös oiva tapa kampittaa kaikki kehitys. Olisi vähän eri juttu jos mies olisi lähdössä Afrikkaan. Nyt on kuitenkin turvallinen, yhteiskunnan varoin tuettu Suomi kyseessä.
Väärin. Päätöksenteko tapahtuu samalla tapaa riippumatta siitä, onko muutto kilometrin tai 10000 kilometrin päähän. Molemmissa tapauksissa tutkitaan hyvät ja huonot puolet. Jossain harvassa tapauksessa muutos voi tapahtua sattumalta ja harkitsematta, mutta se ei ole yleistä. Tasapainottomassa tilassa oleva saattaa toimia ilman suunnitelmaa, muuta jos on kyseessä perhe, jossa kummallakin vanhemmalla on työpaikka, niin harkitsemattomat muutokset ovat erittäin epätodennäköisiä tai jopa mahdottomia.
Ja parasta on, kun kaikki jää kotiin. Mun mielestä Afrikalla ja Kemillä on eroja, aika paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättääpä ap ja hänen miehensä mitä tahansa, niin on tärkeää, että he huomioivat kaikki plussat ja miinukset, jotka liittyvät tilanteeseen. Se on normaali päätöksentekoprosessi. Se, että sulkee silmänsä kaikelta negatiiselta, ei ole oikea tapa toimia etenkään, kun kyseessä on koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus.
Se on myös oiva tapa kampittaa kaikki kehitys. Olisi vähän eri juttu jos mies olisi lähdössä Afrikkaan. Nyt on kuitenkin turvallinen, yhteiskunnan varoin tuettu Suomi kyseessä.
Millainen ihminen pitää Kemiin työttömäksi muuttamista (ja vastahakoisten lasten erottamista kavereistaan) kehityksenä? :D
Muutos ei ole automaattisesti positiivista, se on neutraalia. Sen lopputuloksen määrittää pitkälti ihmiset joita muutos koskee; heidän arvostamansa asiat, elämäntilanteensa yms.
/149
Miksi oletat automaattisesti, että ap jää työttömäksi? Että lapset ei löydä kavereita?
Että ap ei voisi joutua yt-neuvotteluihin nykyisessä työssä, olla työttömänä puolen vuoden päästä? Lasten kaverit muuttaa toiselle paikkakunnalle vanhempien avioeron tai työpaikan muuton vuoksi?
Siinä miehenkin uudessa työpaikassa voi alkaa yt:t parin kuukauden kuluttua. Kun kyseessä on vielä koeaika, niin lähtö olisi liki varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aikanaan jätin kaiken mieheni työn vuoksi. Läksin pois pk-seudulta. Ensin olin työttömänä, uudella paikkakunnalla, ilman ystäviä, tuttavia, sukulaisia. Lopulta sain töitä. Ja sitten mies halusi taas muuttaa ja edetä uralla. Yhtälö ei enää toiminut. Minä muutin yksin takaisin Helsinkiin. Elimme vuosia etäsuhteessa. Lopulta avioliitto kariutui. Minä en kerta kaikkiaan sopeutunut miehen työn mukana tulleisiin muutoksiin, yritin kaikkeni.
Ap, sinä itse tunnet itsesi ja tiedät parhaiten, sopeudutko muutoksiin. Kaikille, jotka kysyvät minun mielipidettäni, sanon: en suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdessa paikassa eläminen on aivan normiarkea uraa tekeville. Onnistui meillä niin, että molemmat etenimme uralla. Jossain vaiheessa valitsimme kumpi paikka parempi lapsille, perheelle ja molempien uralle ja hakeuduimme saman katon alle. Jos paikkakuntien välillä on järkevä lentoyhteys ei pendlaaminen ole mikään suuri ongelma, ja johtotehtävissä voi järjestää etäpäiviä - plus varmastikin on työreissuja joita helppo yhdistää etelän kotonakäymisiin.
Kemi varmaan tuli provon tekijän mieleen noiden uusien biotehdasinvestointien vuoksi. Varmasti sinne joku johtaja ja muita akateemisia lisää siirtyykin, mutta heille oikeasti tuo ei ole ongelma - sen jälkeen kun on oltu työkomennuksilla Uruguaissa, Kiinassa tai Ranskassa tuo 700 km matka ei tunnu mahdottomalta. Elää voi monella lailla, Suomessakin rannikolla on merimiehien työmatkoihin totuttu eikä ne savottamiehetkään tainneet aina kotinurkissa pyöriä. Ja perheinä on muutettu työn perässä kielitaidottomina ameriikkaan tai ruottiin. Suhteuttakaa nyt hieman ihmiset, perheet pysyvät toimimaan ihan hyvin vaikka toinen vanhemmista olisi välillä muualla töissä eikä lapset muutoissa kuole.
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Mies saa unelmatyön, vaimo ei edes suostu harkitsemaan muuttoa Helsingistä, vaikka voisi työllistyä omalla (matalapalkka-?)alallaan. Eihän se Kemi tosiaan mikään imagoltaan paras kaupunki ole, mutta ei nyt mikään tuppukyläkään. Veikkaan, ap on sh (luin vain eka ja vika sivut): sairaala Kemissä ainakin on kiva ja pidetty työpaikka. Pikkukaupungeissa on puolensa: tietyllä statuksella pääsee heti piireihin. Lapset ovat siinä iässä, että muutto ei heille ole vielä ongelma ja Kemin kokoisessa kaupungissä harrastusmahdollisuudet varmasti riittävän hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättääpä ap ja hänen miehensä mitä tahansa, niin on tärkeää, että he huomioivat kaikki plussat ja miinukset, jotka liittyvät tilanteeseen. Se on normaali päätöksentekoprosessi. Se, että sulkee silmänsä kaikelta negatiiselta, ei ole oikea tapa toimia etenkään, kun kyseessä on koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus.
Se on myös oiva tapa kampittaa kaikki kehitys. Olisi vähän eri juttu jos mies olisi lähdössä Afrikkaan. Nyt on kuitenkin turvallinen, yhteiskunnan varoin tuettu Suomi kyseessä.
Millainen ihminen pitää Kemiin työttömäksi muuttamista (ja vastahakoisten lasten erottamista kavereistaan) kehityksenä? :D
Muutos ei ole automaattisesti positiivista, se on neutraalia. Sen lopputuloksen määrittää pitkälti ihmiset joita muutos koskee; heidän arvostamansa asiat, elämäntilanteensa yms.
/149
Miksi oletat automaattisesti, että ap jää työttömäksi? Että lapset ei löydä kavereita?
Että ap ei voisi joutua yt-neuvotteluihin nykyisessä työssä, olla työttömänä puolen vuoden päästä? Lasten kaverit muuttaa toiselle paikkakunnalle vanhempien avioeron tai työpaikan muuton vuoksi?
Siinä miehenkin uudessa työpaikassa voi alkaa yt:t parin kuukauden kuluttua. Kun kyseessä on vielä koeaika, niin lähtö olisi liki varma.
Voi, ja siksi on viisasta että mies muuttaa ensiksi.
On hyvä myös muistaa, että salama voi iskeä, tulla trombi, pihviin tukehtua.
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
Saitko sinä sieltä helposti töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
No eiköhän kuka tahansa muuta mieluummin ulkoimaille kuin Kemiin.
Vierailija kirjoitti:
Mies saa unelmatyön, vaimo ei edes suostu harkitsemaan muuttoa Helsingistä, vaikka voisi työllistyä omalla (matalapalkka-?)alallaan. Eihän se Kemi tosiaan mikään imagoltaan paras kaupunki ole, mutta ei nyt mikään tuppukyläkään. Veikkaan, ap on sh (luin vain eka ja vika sivut): sairaala Kemissä ainakin on kiva ja pidetty työpaikka. Pikkukaupungeissa on puolensa: tietyllä statuksella pääsee heti piireihin. Lapset ovat siinä iässä, että muutto ei heille ole vielä ongelma ja Kemin kokoisessa kaupungissä harrastusmahdollisuudet varmasti riittävän hyvät.
https://yle.fi/uutiset/3-10733388
On tosiaan todella kivan ja onnellisen oloinen työpaikka tuo Kemin sairaala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
Saitko sinä sieltä helposti töitä?
Ei ihan sormia napsauttamalla, mutta se ei ollut heti aluksi suunnitelmakaan. Kavereita löytyi paikalliselta kielikurssilta ja lasten koulusta. Kun lapset vähän kasvoivat aloitin vapaaehtoistyön, joka liittyy mielenkiinnon kohteeseeni. Nyt olen osa-aikatyössä alalla josta tykkään. Pakko ei olisi työtä rahan vuoksi tehdä. Ja eläke mulle kertyy yksityiselle säästötilille, saman verta kuin miehelle. Omaisuus puoliksi.
Ei välttämättä jääkään, mutta pienemmälle paikkakunnalle muuttaessa riski on kuitenkin olemassa. Lapset saattavat hyvinkin löytää uusia kavereita, mutta mikä vika on heidän nykyisissä kavereissaan?
/139