Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Miten? Olen yrittänyt jo pari vuotta, ei ole onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Ai että rahalla saa ja hevosella pääsee? Vai menetkö uuden naapurin ovelle kysymään heitä tukiverkoksi?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lähinnä pahimmalta painajaiseltani koko kuvio. En kyllä mistään hinnasta jättäisi omaa työtäni ja turvaverkkoani ja lähtisi toiselle puolelle maata pelkän miehen työn takia. Siinäpä sitten olisi miehen armoilla vieraassa paikassa ilman omaa rahaa. Uusi työ on oletettavasti jokin johtavassa asemassa oleva, koska ei kukaan vaihda koko elämäänsä muuten. Mies siis luultavasti tekisi pitkää päivää samalla, kun ap hoitaisi yksin kolme pientä lasta ilman minkäänlaista turvaverkkoa tai edes tuttavaa. Ei ei ei ei ei.
Olen asunut Suomessa seitsemällä paikkakunnalla ja lisäksi useassa eri maassa ulkomailla. Lähtisin edelleen mielelläni jonnekin ulkomaille asumaan, mutta pienen lapsen vanhempana en raaskisi erottaa lasta isovanhemmistaan ja toisin päin. Pohjois-Suomi saisi kyllä jäädä väliin jo pelkän ilmaston takia, vaikka minulle tarjottaisiin mitä unelmatyötä, ja ap:n kuviota en edes harkitsisi. Minulle oma työ ja itsenäisyys ovat niin tärkeitä asioita, etten jättäisi koko elämääni vain siksi, että miehestä olisi hauskaa saada mahdollisesti parempi työ. Enkä haluaisi tosiaan myöskään erottaa lasta koko suvustaan ja tutusta päivähoitopaikasta ilman hyvää syytä, eikä ap ole ainakaan maininnut, että hänestä olisi millään tavoin houkuttelevaa lähteä miehen työn perässä.
Jos mies päättäisi lähteä, hän osoittaisi vain sen, että on valmis asettamaan itsensä koko muun perheen hyvinvoinnin edelle. Mitä sitten, kun miehen pitää päästä taas etenemään urallaan? Pakataan lapset autoon, ap heittää hyvästit mahdollisesti saamalleen työlle ja koko perhe kaikille mahdollisesti saamilleen uusille kavereille ja harrastuksille yms., ja aloitetaan taas alusta, koska miestä huvittaa tehdä niin? Sellainen elämä ei todellakaan olisi minua varten eikä kuulosta kivalta lastenkaan kannalta.
Hirveän yksisilmäistä. Ulkomailla asuminen tuo perheelle ja lapsille paljon sellaista arvokasta osaamista ja kokemusta, joka olla merkittäväksi hyödyksi tulevaisuudessa. Muista elämyksistä puhumattakaan. Hirveän ikävää ja itsekästä, kun puoliso asettuu poikkiteloin ja pakottaa pysymään jossain Kyrvätperällä vain siksi, että on asunut siellä koko ikänsä. Näistä asioista pitäisi puhua jo ennen yhteisen elämän aloittamista, niin että jos odotukset elämälle ovat aivan erilaiset, toinen saisi mahdollisuuden harkita uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Ai että rahalla saa ja hevosella pääsee? Vai menetkö uuden naapurin ovelle kysymään heitä tukiverkoksi?
Ensin kannattaa luoda ystävyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Miten? Olen yrittänyt jo pari vuotta, ei ole onnistunut.
tutustumalla, ystävystymällä, auttamalla muita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Ai että rahalla saa ja hevosella pääsee? Vai menetkö uuden naapurin ovelle kysymään heitä tukiverkoksi?
Kuvitteletko ihan oikeasti, että noin toimimalla homma hoituu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Ai että rahalla saa ja hevosella pääsee? Vai menetkö uuden naapurin ovelle kysymään heitä tukiverkoksi?
Ensin kannattaa luoda ystävyys
Noh, kuinka se tehdään? Kun kaikilla on jo omat perheensä, elämänsä ja porukkansa, miten tunget sinne ystäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Ai että rahalla saa ja hevosella pääsee? Vai menetkö uuden naapurin ovelle kysymään heitä tukiverkoksi?
Kuvitteletko ihan oikeasti, että noin toimimalla homma hoituu?
No ei tunnu hoituvan muutenkaan. Yritän löytää ystäviä, alkuun homma toimiikin mutta sitten se lässähtää. "katsotaan joskus, ehkä joku päivä". Ei riitä aikaa tai kiinnostusta kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Miten? Olen yrittänyt jo pari vuotta, ei ole onnistunut.
tutustumalla, ystävystymällä, auttamalla muita
Kuinka monta sellaista ystävää olet tavannut aikuisiällä, jotka haluaa hoitaa sun lapsia? Tai joiden haluat hoitavan sun lapsia?
Mene itseesi. Turvaverkkoja ei niin vaan luoda tyhjästä, ne koostuu yleensä sukulaisista.
/139
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Ai että rahalla saa ja hevosella pääsee? Vai menetkö uuden naapurin ovelle kysymään heitä tukiverkoksi?
No, kai se periaatteessa noinkin toimisi. Että jos menee jonkun naapurin oven taakse arki-iltana ja sanoo, että voitko ottaa nämä lapset pariksi tunniksi, nyt on hätä, niin varmaan aika moni myöntyy. Se on sitten eri juttu, että pidetäänkö siinä kodissa jatkossa aina kaihtimia kiinni ja kurkitaan tarkasti ovisilmästä, että kuka on tulossa.
Oikeasti kestäviä turvaverkkoja on tosi hankala luoda. Vauva-aikana niitä syntyy helposti, kun on paljon ihmisiä, joilla on uusi elämäntilanne ja enemmän aikaa kuin ennen. Samoin on tietysti ihmisten luontaiset turvaverkot, kuten perhe, suku ja pitkäaikaiset ystävät. Minä olen helposti kavereita saavaa ihmistyyppiä, mutta ei minulla siltikään ole esimerkiksi nykyisellä työpaikalla ketään sellaista ihmistä, jota olisi luontevaa pyytää lapsenvahdiksi tai käymään kaupassa, jos olemme koko perhe noroviruksessa. Onneksi on sitä muuta verkostoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Miten? Olen yrittänyt jo pari vuotta, ei ole onnistunut.
tutustumalla, ystävystymällä, auttamalla muita
Niin. On minulla ystäviä, osa lapsuudesta saakka ollut ystävinäni, nyt ollaan jo nelikymppisiä. Mutta ei heistä kukaan tarjoa käytännön apua kun esim. lapseni sairastuu tai itse sairastun. Ei vaikka pyytäisin. Henkistä tukea onneksi kyllä.
Jos suhde ei ole niin tärkeä niin jatka elämääsi lapsien kanssa. Itselle kyllä rakkaussuhde mieheen on tärkeintä. Suhteen eteen pitää tehdä töitä ja luopua monesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain sanon, että jos ap:lla on edes jonkinlaiset turvaverkot (kummit, mummit tai avuliaat ystävät) lähistöllä, niin ei ikinä ikinä kannata muuttaa kauas paikkaan, jossa ei ole mitään turvaverkkoja (ja on pieniä lapsia). Sanon tämän ihmisenä, jolla on pieniä lapsia, mutta ei mitään turvaverkkoja. Asiaa ei tule ajatelleeksi, jos on edes joku joka voi joskus auttaa jossain pikkujutussa. Ongelma konkretisoituu vasta sitten, kun joutuu olemaan ilman kenenkään apua vaikka mitä tapahtuisi (rahallakaan ei saa aina apua).
Turvaverkkoja pystyy rakentamaan, jos haluaa. Aika moni ei näköjään halua.
Aloittajan mieshän pystyy rakentamaan turvaverkot valmiiksi, niin aloittajalta poistuu heti yksi huolenaihe. Missä on päätetty, että niiden hankkiminen on aina naisen homma?
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde ei ole niin tärkeä niin jatka elämääsi lapsien kanssa. Itselle kyllä rakkaussuhde mieheen on tärkeintä. Suhteen eteen pitää tehdä töitä ja luopua monesta asiasta.
Aivan, mieskin voi lopettaa muuttohaihatukset ja jatkaa nykyisessä työssä perheen parissa. Samalla hän voi etsiä uutta työtä lähempää kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kans kyseenalaistaisin tuota unelmatyötä. Ehkä se olisi se unelmatyö teidän paikkakunnalla, mutta uralla etenemistä ajatellen ne unelmatyöt ei kyllä ole pienillä paikkakunnilla.
Kyllä voi olla, jos kyseessä on vaikka merkittävä johtajan paikka globaalisti toimivan yrityksen tehtaassa. mutta tokihan kunnon perheenäiti sen mahdollisuuden torpedoi, koska seuraavaksi vaarana olisi, että joutuu muuttamaan... ulkomaille!
Onko nainen kieltänyt miestä muuttamasta? Mies voi olla viikot työpaikkakunnalla ja viikonloput perheen kanssa. Ei ole ainoa sellainen Suomessa.
Olettekin muuttamassa pois pk-seudulta eikä toisin päin kuin heti kuvittelisin. Tornio ihan kiva kaupunki, kemi just nyt aika kuollut mutta uusi tehdas tuo toivoa. Torniolaiset ja kemiläiset aivan erilaisia, nopea moottoritie on välissä.
Ei täällä kyllä muita töitä ole kuin sairaalassa, ehkä opettajille myös. Varmista oma työpaikkasi ainakin ja aseta se ehdoksi muutolle, älä tule tänne työttömäksi. Lasten kautta täällä tulee nopasti turvaverkot jos on avoin niille. Ruotsin rajan läheisyys tekee sen että tämänseutu ei ole perähikiää ollut koskaan. Ikea on ja paljon kauppoja, samaa teette kuin vantaallakin paitsi että olette Meren rannalla. Lisäksi Ruotsin rannikkokaupungit lähellä jos vaihtelua kaipaa.
Puhu suoraan miehesi kanssa, jos mies ei edes pysty näkemään ongelmia tuskin kannattaa muuttaa. Tarvitsette kyllä vahvaa parisuhdedynamiikkaa näin isossa muutoksessa. Jäämällä paikoilleen jää elämä elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Mä muuttasin ilomielin pikkukuntaan, asun Tampereella joka on aivan liian iso ”suurkaupunki” minun mielestäni. Joku max 10 000-20 000 asukasta olisi ideaali.
Olemme erilaisia ja hyvä niin. Itse olen pikkukunnasta Treelle muuttanut työn perässä 1996. Takaisin pikkukylään lähtisi, olen niin pitänyt kaupunkielämästä.
Ap, en lähtisi. Surullista että mies ei tajua että hällä on perhe ja sen velvollusuudet. Ei voi enää remeltää silloin joka idean perään toiselle puilen maata.
Ap, sulle liian iso riski, menetät kaiken jos muutatte sinne peräpohjoiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on niin pieni maa että sen sisällä muuttoa en edes harkitsisi kahta kertaa, varsinkin jos töitä löytyisi itsellekin. Olen sairaanhoitaja joten löydän itse töitä mistä vaan, ja olen asunut elämäni aikana ihan ympäri Suomea viimeisen 15 vuoden aikana, ja useita kertoja lähtenyt yksin ja myöhemmin miehen kanssa niin sanotusti tyhjän päälle uudelle paikkakunnalle. Olen opiskellut eri paikkakunnilla ja ollut töissä. Olen nyt 30 vuotias. Aina tulee uusia tuttuja, ja vanhoihin on etenkin nykyaikana helppo pitää yhteyttä.
En ymmärrä ihmisiä jotka pitävät Suomen sisällä muuttamista ihan mahdottoman isona juttuna. Eihän se nyt ole juttu eikä mikään ja aina pääsee takaisin.
On aivan eri asia muuttaa toiselle puolelle Suomea yksin sinkkuna tai lapsettomana pariskuntana. Kun on lapsia, niin tilanne on aivan eri. En ymmärrä miksi lapsettomat edes kommentoi tähän ketjuun, että lähteminen on ihan helppoa. Helppoahan se voi ollakin lapsettomalle.
Mistähän ihmeestä päättelit minun olevan lapseton? En ole, lapsia on useampi, vanhin 12v, nuorin 2kk. Miksi lapsillekaan olisi muuttaminen ongelma jos eivät vanhemmat siitä ongelmaa tee? Toki olen lapsettomanakin ehtinyt pari kertaa muuttaa ennen esikoisen syntymää ja silloin se on niin helppoa ettei siitä kannata edes mainita, mutta edelleen Suomen sisällä muuttaminen ei ole lastenkaan kanssa mikään ihan maailman suurin juttu.
Alue: Aihe vapaa
Noh, toisaalta. Itse asun edelleen samalla paikkakunnalla missä synnyin, olen nyt kolmekymppinen.
Sosiaalista elämää ei silti ole, monet kaverit muuttivat pois paikkakunnalta ja joidenkin kanssa elämät vaan meni niin eritavalla ettei mitään yhteistä enää ole. Omat vanhemmat on toki lähellä ja viihdyn mainiosti oman perheeni kanssa kotosalla, mutta olisihan joku kaveri edes mukava. Ei aina tarvitse edes muuttaa pois jotta sosiaalinen elämä kuolee.