Lue keskustelun säännöt.
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
Kyllä minäkin muutin ulkomaille, mutta en ikinä olisi muuttanut Kemiin. Siinä on ihan hemmetin iso ero, jota ei voi edes verrata keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Tätä varten Suomessa on paljon perinnöllisiä sairauksia, kun ihmiset ovat asuneet vuosisatoja samalla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Mä en tosiaankaan tiedä miks vastailen sulle vielä, mutta jeesus miten väsynyttä trollailua. :D Se ei siis käy, että mies joustaisi kun minä haluan jotain (mies on lapatossu), mutta jos (kun) ei jousta niin suhde on paska? En ymmärrä mitä haet takaa, mutta en tiedä tarvitseeko minun ymmärtää.
Me joustetaan suhteessa ja tehdään kompromisseja, mutta ei sellaisia joissa on toisen koko elämä pelissä. Sellaiseen suhteeseen en koskaan halua joutua, eikä halua miehenikään. Onneksi löysimme toisemme. :)
/139
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
Kyllä minäkin muutin ulkomaille, mutta en ikinä olisi muuttanut Kemiin. Siinä on ihan hemmetin iso ero, jota ei voi edes verrata keskenään.
Olen muuttanut keskikokoiselta paikkakunnalta pienelle ja sitten Hesaan. Sieltä ulkomaille.
Äänestys:
Jos olisit kaupunkielämää rakastava ap, niin muuttaisitko miehen työn takia Turusta Kemiin työttömäksi, ja luopuisit ihanasta nykyisestä työpaikasta ja kodista Turussa ja irrottaisit lapset päiväkodista, koulusta ja nykyisistä harrastuksista ja kavereista?
Jos muuttaisit, peukku ylös.
Jos et muuttaisi, peukku alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Mä en tosiaankaan tiedä miks vastailen sulle vielä, mutta jeesus miten väsynyttä trollailua. :D Se ei siis käy, että mies joustaisi kun minä haluan jotain (mies on lapatossu), mutta jos (kun) ei jousta niin suhde on paska? En ymmärrä mitä haet takaa, mutta en tiedä tarvitseeko minun ymmärtää.
Me joustetaan suhteessa ja tehdään kompromisseja, mutta ei sellaisia joissa on toisen koko elämä pelissä. Sellaiseen suhteeseen en koskaan halua joutua, eikä halua miehenikään. Onneksi löysimme toisemme. :)
/139
Kuten sanoin, kuulostaa kivalta suhteelta ja teillä on selvät sävelet. Teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Mä en tosiaankaan tiedä miks vastailen sulle vielä, mutta jeesus miten väsynyttä trollailua. :D Se ei siis käy, että mies joustaisi kun minä haluan jotain (mies on lapatossu), mutta jos (kun) ei jousta niin suhde on paska? En ymmärrä mitä haet takaa, mutta en tiedä tarvitseeko minun ymmärtää.
Me joustetaan suhteessa ja tehdään kompromisseja, mutta ei sellaisia joissa on toisen koko elämä pelissä. Sellaiseen suhteeseen en koskaan halua joutua, eikä halua miehenikään. Onneksi löysimme toisemme. :)
/139
Kuten sanoin, kuulostaa kivalta suhteelta ja teillä on selvät sävelet. Teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa).
Nyt toistat vaan samaa. Lue vaikka noi mun kommentit niin ehkä kuvio aukeaa sullekin. Tai tuskin, vaikka tavuttaisin. Tsemppiä, ja mukavaa viikonloppua!
/139
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
Kyllä minäkin muutin ulkomaille, mutta en ikinä olisi muuttanut Kemiin. Siinä on ihan hemmetin iso ero, jota ei voi edes verrata keskenään.
Olen muuttanut keskikokoiselta paikkakunnalta pienelle ja sitten Hesaan. Sieltä ulkomaille.
Niin minäkin. Pieneltä paikkakunnalta keskikokoiselle ja sieltä Hesan kautta ulkomaille. Mutta missään vaiheessa en muuta takaisin pohjoiseen, kun sieltä kerran pois pääsin. Tässä merkkaa enemmän sijainti kuin paikkakunnan pienuus.
Elämässä on hyvä astua pois mukavuusalueelta. Noin yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Aika ilkeästi kommentoit ihmiselle, jota et tunne. Kun minä muutin töiden perässä pääkaupunkiseudulle, kysyin haluaisiko mies tulla mukaan. Ei halunnut vaikka mies olisi saanut sieltä koulutusta vastaavaa työtä. Harrastusmahdollisuuksista olisi pitänyt luopua eikä mies halunnut sitä. Minä muutin ja suhde jatkui etäsuhteena. Nähtiin joka kuukausi ja vaikka ikävä oli, siitäkin selvittiin. Pari vuotta siellä olin.
Aloittajan tilanteessa en muuttaisi mukana, sitä kun ei tiedä, minne mies parin vuoden päästä haluaa. Mies kyllä pääsee lapsia näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
Kyllä minäkin muutin ulkomaille, mutta en ikinä olisi muuttanut Kemiin. Siinä on ihan hemmetin iso ero, jota ei voi edes verrata keskenään.
Olen muuttanut keskikokoiselta paikkakunnalta pienelle ja sitten Hesaan. Sieltä ulkomaille.
Nyt ei ole kyse paikkakunnan pienuudesta vaan sen sijainnista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Mä en tosiaankaan tiedä miks vastailen sulle vielä, mutta jeesus miten väsynyttä trollailua. :D Se ei siis käy, että mies joustaisi kun minä haluan jotain (mies on lapatossu), mutta jos (kun) ei jousta niin suhde on paska? En ymmärrä mitä haet takaa, mutta en tiedä tarvitseeko minun ymmärtää.
Me joustetaan suhteessa ja tehdään kompromisseja, mutta ei sellaisia joissa on toisen koko elämä pelissä. Sellaiseen suhteeseen en koskaan halua joutua, eikä halua miehenikään. Onneksi löysimme toisemme. :)
/139
Kuten sanoin, kuulostaa kivalta suhteelta ja teillä on selvät sävelet. Teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa).
Nyt toistat vaan samaa. Lue vaikka noi mun kommentit niin ehkä kuvio aukeaa sullekin. Tai tuskin, vaikka tavuttaisin. Tsemppiä, ja mukavaa viikonloppua!
/139
Olen lukenut huolellisesti. Ja tämä toistamani on se johtopäätös johon vääjäämättä päätyy jos on yhtään looginen. Pienissä asioissa voitte joustaa, koska pienissä asioissa kumpikin voi tehdä mitä haluaa, vaikkapa ostaa kaupasta haluamansa. Onko se sitten joustoa, en sanoisi mutta varmaan kivempi ajatella että joustetaan. Suurissa kuvioissa kumpikaan ei jousta.
Olette onnekkaita, kun olette toisenne löytäneet. Eihän siitä mitään tulisi jos toinen haluaisi jotain mitä toinen ei hyväksy. Hyvää viikonloppua sinne myös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni onnellisin päätös oli muuttaa miehen työn perässä perheen kanssa ulkomaille. Katson niitä Suomessa asuvia kavereita ja onhan mun elämänkokemus karttunut aika paljon. Suomalaisilla on kaikilla aika yhteneväistä settiä. Hyvää elämää, ei siinä mitään. En paljon näistä omista kuvioista puhu, yksi ystävyys loppui uima-altaan vuoksi. Siis kaveri ei kestänyt, että meillä on täällä uima-allas.
Toisaalta parempi, että näitä muutoksen vastustajia on. Mun mies ei ehkä olisi saanut paikkaa jos olisi ollut parempia tarjokkaita tilalle. Yli 10 vuotta ollaan reissussa oltu.
Kyllä minäkin muutin ulkomaille, mutta en ikinä olisi muuttanut Kemiin. Siinä on ihan hemmetin iso ero, jota ei voi edes verrata keskenään.
Olen muuttanut keskikokoiselta paikkakunnalta pienelle ja sitten Hesaan. Sieltä ulkomaille.
Nyt ei ole kyse paikkakunnan pienuudesta vaan sen sijainnista!
Mä taas ymmärsin, että ongelma oli myös paikkakunnan pienuus, josta pienuuden vuoksi ei löydy ap:lle töitä, lapsille harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Mä en tosiaankaan tiedä miks vastailen sulle vielä, mutta jeesus miten väsynyttä trollailua. :D Se ei siis käy, että mies joustaisi kun minä haluan jotain (mies on lapatossu), mutta jos (kun) ei jousta niin suhde on paska? En ymmärrä mitä haet takaa, mutta en tiedä tarvitseeko minun ymmärtää.
Me joustetaan suhteessa ja tehdään kompromisseja, mutta ei sellaisia joissa on toisen koko elämä pelissä. Sellaiseen suhteeseen en koskaan halua joutua, eikä halua miehenikään. Onneksi löysimme toisemme. :)
/139
Kuten sanoin, kuulostaa kivalta suhteelta ja teillä on selvät sävelet. Teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa).
Nyt toistat vaan samaa. Lue vaikka noi mun kommentit niin ehkä kuvio aukeaa sullekin. Tai tuskin, vaikka tavuttaisin. Tsemppiä, ja mukavaa viikonloppua!
/139
Olen lukenut huolellisesti. Ja tämä toistamani on se johtopäätös johon vääjäämättä päätyy jos on yhtään looginen. Pienissä asioissa voitte joustaa, koska pienissä asioissa kumpikin voi tehdä mitä haluaa, vaikkapa ostaa kaupasta haluamansa. Onko se sitten joustoa, en sanoisi mutta varmaan kivempi ajatella että joustetaan. Suurissa kuvioissa kumpikaan ei jousta.
Olette onnekkaita, kun olette toisenne löytäneet. Eihän siitä mitään tulisi jos toinen haluaisi jotain mitä toinen ei hyväksy. Hyvää viikonloppua sinne myös!
Huoh. Sinä kysyit, miten kaupassa käyntimme onnistuu. Minä vastasin, että ostamme sitä mitä haluamme, jos emme halua samaa. Onko kaupassakäynti sinulle tosiaan ainut asia mitä parisuhteessa tehdään yhdessä? Kuulostaa pelottavan tylsältä. Tai onko sinun parisuhteessa ollessasi (vaikka et taida kylläkään olla?) pakko ostaa aina kaupasta sitä mitä puolisosi haluaa, tai suhteessa ei ole joustoa? Kuulostaa pelottavan kontrolloivalta.
Parisuhteessa nyt on pakko joustaa monissakin asioissa. Perämetsään ei ole kenenkään pakko muuttaa. Jotkut haluavat, jotkut eivät. Me emme halua.
/139
Ap tässä moi, korjaan nopeasti pari asiaa:
- en ole sanonut etten saisi tuolta paikkakunnalta töitä, ihan varmasti saisin ainakin sijaisuuksia, työskentelen työvoimapula-alalla. Mutta millaisia töitä, se on se ongelma. Hyviä työpaikkoja, joissa on hyvä esimies ja hyvä työporukka ei kasva puussa tällä alalla.
- en ole sairaanhoitaja
- mies ei ole jäämässä työttömäksi, hänellä on vakituinen työpaikka jossa on ainakin tähän asti viihtynyt kertomansa mukaan hyvin
- ei olla asuttu koko ikäämme tällä paikkakunnalla, vaan molemmat meistä ovat muuttaneet tänne seudulle opintojen perässä. Ei siis olla aiheutettu kehitysvammoja lapsillemme paneskelemalla serkkujamme. Se lienee enemmän pohjoisen kuin etelän ongelma muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Mä en tosiaankaan tiedä miks vastailen sulle vielä, mutta jeesus miten väsynyttä trollailua. :D Se ei siis käy, että mies joustaisi kun minä haluan jotain (mies on lapatossu), mutta jos (kun) ei jousta niin suhde on paska? En ymmärrä mitä haet takaa, mutta en tiedä tarvitseeko minun ymmärtää.
Me joustetaan suhteessa ja tehdään kompromisseja, mutta ei sellaisia joissa on toisen koko elämä pelissä. Sellaiseen suhteeseen en koskaan halua joutua, eikä halua miehenikään. Onneksi löysimme toisemme. :)
/139
Kuten sanoin, kuulostaa kivalta suhteelta ja teillä on selvät sävelet. Teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa).
Nyt toistat vaan samaa. Lue vaikka noi mun kommentit niin ehkä kuvio aukeaa sullekin. Tai tuskin, vaikka tavuttaisin. Tsemppiä, ja mukavaa viikonloppua!
/139
Olen lukenut huolellisesti. Ja tämä toistamani on se johtopäätös johon vääjäämättä päätyy jos on yhtään looginen. Pienissä asioissa voitte joustaa, koska pienissä asioissa kumpikin voi tehdä mitä haluaa, vaikkapa ostaa kaupasta haluamansa. Onko se sitten joustoa, en sanoisi mutta varmaan kivempi ajatella että joustetaan. Suurissa kuvioissa kumpikaan ei jousta.
Olette onnekkaita, kun olette toisenne löytäneet. Eihän siitä mitään tulisi jos toinen haluaisi jotain mitä toinen ei hyväksy. Hyvää viikonloppua sinne myös!
Huoh. Sinä kysyit, miten kaupassa käyntimme onnistuu. Minä vastasin, että ostamme sitä mitä haluamme, jos emme halua samaa. Onko kaupassakäynti sinulle tosiaan ainut asia mitä parisuhteessa tehdään yhdessä? Kuulostaa pelottavan tylsältä. Tai onko sinun parisuhteessa ollessasi (vaikka et taida kylläkään olla?) pakko ostaa aina kaupasta sitä mitä puolisosi haluaa, tai suhteessa ei ole joustoa? Kuulostaa pelottavan kontrolloivalta.
Parisuhteessa nyt on pakko joustaa monissakin asioissa. Perämetsään ei ole kenenkään pakko muuttaa. Jotkut haluavat, jotkut eivät. Me emme halua.
/139
👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
Eikä se mene niin, että nainen joka jotain haluaa saa sen, ja mies joka haluaa jotain on itsekäs tulkku.
Mä kuulen kyllä kirkkaasti. Teillä tehdään niin kuin sinä sanot ja kaikki on tyytyväisiä. Jos ei tehtäisi, olisi rinnallasi toinen puoliso.
Mutta jos nainen haluaa, että perheen kanssa asutaan siellä missä asiat on kaikilla hyvin, ja mies haluaa viedä perheensä jonnekin jossa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin (koska miehellä on unelma), vaimo ei kuviossa ole se itsekäs mulkku.
Eikä meillä tehdä niin kuin minä haluan. Meillä tehdään kuten molemmat haluavat. Mutta jos toinen haluaisi muuttaa perämetsään ja toinen ei, eikä kumpikaan haluaisi olla etäsuhteessa, ainoa vaihtoehto olisi ero. Onneksi emme kumpikaan halua asua perämetsässä, vaan nykyisessä asuinkaupungissamme.
/139
Usko jo, sulla on ollut silmää kun valitsit miehesi. Hän hyväksyy sen, että tanssitaan vain ja ainoastaan sun pillin mukaan ja teidän suhde = sinä. Kommentti kommntilta varmistat tämän. Jos sinä olisit halunnut muuttaa ja miehesi jäädä olisitte siltikin muuttaneet. Koska miehesi on valmis tekemään myönnytyksiä. Sinä et ehkä ihan niinkään.
Tätä keskustelua on turha jatkaa. Sinä tiedät paremmin meidän suhteen asiat kuin me itse. :D
Pomminvarma asia on, että mies ei muuttaisi perässäni yhtään mihinkään. Tämä asia on puhuttu selväksi jo silloin, kun hain opiskelemaan alaa jossa työt on muualla kuin asuinkaupungissamme. Minkään tossutohvelin kanssa en alkaisi suhteeseen alun alkaenkaan. Nai.svihasi on hämmästyttävän kumoamatonta.
/139
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?
Mainiosti. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä ostetaan, ostetaan molemmat sitä mitä halutaan.
En kyllä nyt yhtään ymmärrä miten kaupassakäynti ja joustavuus arjessa liittyy siihen, haluaako toisen unelman vuoksi hylätä koko nykyisen elämänsä työpaikkoineen kaikkineen. Sellaisissa asioissa me emme jousta, emmekä sellaista toisiltamme koskaan vaatisikaan.
/139
Siis teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa). Kuulostaa kivalta suhteelta.
Mä en tosiaankaan tiedä miks vastailen sulle vielä, mutta jeesus miten väsynyttä trollailua. :D Se ei siis käy, että mies joustaisi kun minä haluan jotain (mies on lapatossu), mutta jos (kun) ei jousta niin suhde on paska? En ymmärrä mitä haet takaa, mutta en tiedä tarvitseeko minun ymmärtää.
Me joustetaan suhteessa ja tehdään kompromisseja, mutta ei sellaisia joissa on toisen koko elämä pelissä. Sellaiseen suhteeseen en koskaan halua joutua, eikä halua miehenikään. Onneksi löysimme toisemme. :)
/139
Kuten sanoin, kuulostaa kivalta suhteelta ja teillä on selvät sävelet. Teillä joustetaan pienissä asioissa (kumpikin tekee mitä haluaa), mutta ei isoissa (kumpikaan ei tee mitä toinen haluaa).
Nyt toistat vaan samaa. Lue vaikka noi mun kommentit niin ehkä kuvio aukeaa sullekin. Tai tuskin, vaikka tavuttaisin. Tsemppiä, ja mukavaa viikonloppua!
/139
Olen lukenut huolellisesti. Ja tämä toistamani on se johtopäätös johon vääjäämättä päätyy jos on yhtään looginen. Pienissä asioissa voitte joustaa, koska pienissä asioissa kumpikin voi tehdä mitä haluaa, vaikkapa ostaa kaupasta haluamansa. Onko se sitten joustoa, en sanoisi mutta varmaan kivempi ajatella että joustetaan. Suurissa kuvioissa kumpikaan ei jousta.
Olette onnekkaita, kun olette toisenne löytäneet. Eihän siitä mitään tulisi jos toinen haluaisi jotain mitä toinen ei hyväksy. Hyvää viikonloppua sinne myös!
Huoh. Sinä kysyit, miten kaupassa käyntimme onnistuu. Minä vastasin, että ostamme sitä mitä haluamme, jos emme halua samaa. Onko kaupassakäynti sinulle tosiaan ainut asia mitä parisuhteessa tehdään yhdessä? Kuulostaa pelottavan tylsältä. Tai onko sinun parisuhteessa ollessasi (vaikka et taida kylläkään olla?) pakko ostaa aina kaupasta sitä mitä puolisosi haluaa, tai suhteessa ei ole joustoa? Kuulostaa pelottavan kontrolloivalta.
Parisuhteessa nyt on pakko joustaa monissakin asioissa. Perämetsään ei ole kenenkään pakko muuttaa. Jotkut haluavat, jotkut eivät. Me emme halua.
/139
Hei, lepo vaan. Kyllä kaikki uskoo, että teillä on hyvä ja toimiva parisuhde. Ei sitä tarvitse sen enempää todistella. Pääasia on, että itse tiedätte ja toimii.
Siis kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Miten teiltä onnistuu kaupassakäynti?